Kirjoitukset avainsanalla lounas

 Ajattelin viikon ajan "ilahduttaa" teitä, kirjoittamalla syömästäni ruoasta. Ajatus tästä aiheesta heräsi, kun noita hienoja leivonta- ja ruokablogeja on netti väärällään. Ruoka ja kokkailu eivät ole lähellä sydäntäni, joten ajattelin, että kirjoitan teille vastapainoksi arkisista ja ehkä tylsistä, epäkokkailijan keittiön tuotoksista. Varoituksen sana: Tiedossa ei ole hienoja kuvia, eikä ohjeita. Nyt ei myöskään lasketa proteiineja, kaloreita, hiilihydraatteja eikä punnita ruokia. Eli ruokien epäterveellisyys ja tylsyys saattaa aiheuttaa ahdistusta ;).

Tämän aamun aloitin syömällä riiskakkuviipaleen, päällä rasvaa, juustoa ja metvurstin siivu. Juu, ei ollut vihanneksia lainkaan... Tämän lisäksi nautin kupin vihreää teetä, siinähän sitä vihreää sitten olikin. En kykene syömään aamulla paljon, vatsa vaan ei vedä, vaikka olisi nälkä. Syömättäkään en voi olla, koska tulee paha olo. Niinpä tuo riisikakku on kompromissi minun ja kehoni välillä.

Aamupäivällä menin ruokakauppaan, ja sorruin ostamaan suklaapatukan (toki ostin muutakin). Sen sitten vetelin kotiin päästyäni. Niin ja ostin gluteenittomia välipalakeksejä. Niitäkin taisin mutustaa pari, vihreän teen kera. Mitään keliakiaa en sairasta, mutta ärtynyt suoli tykkää gluteenittomasta ruoasta. Ette varmaan halua tarkempaa selvitystä?

Lounaaksi söin viikonlopun jäljiltä makkaraa ja perunamuusia sekä salaattia. Annoksesta ei olisi voinut kuvaa laittaa, koska sellainen uunivuokan pohjalta kaavittu annos kera hiukan kärsineen salaatin, ei kyllä herätä muuta kuin hilpeyttä. Mutta hyväähän se oli. Viipaloitujen makkarasiivujen päällä oli tomaattia, punasipulia ja parmesania (ettei vaan olisi liian suolatonta ;)).

Iltapäivällä taisin taas napata pari niitä välipalakeksejä. Ystävän kanssa juotiin myös teetä. 

Neljän aikoihin nuorison kanssa syötiin mannapuuroa, mustikoita ja mehukeittoa. Mustikat olen itse poiminut, mutta mehukeitto on ässän hyllystä.

Iltapalani olen jo syönyt, koska vältän syömistä kuuden - seitsemän jälkeen illalla. Yöunet ovat paljon paremmat sillä aikataulutuksella. Iltapalaksi söin avokadoa ja banaania, samalla lautasella pilkottuna. Olen joskus tehnyt niistä smoothieta, mutta sama kai se on, jos ne syön paloiteltuna sekaisin? Sitä ässän mehukeittoa myös hörppäsin lasillisen.. Ai niin, taisin niitä välipalakeksejäkin taas syödä muutaman. 

Nuorison aamiaisesta ei ole muuten hajuakaan. Poika yleensä syö leipää ja tytär jugurttia myslin kera. Iltapalakin menee niin, että käyvät jääkaapilla omaan tahtiin. Joskus monta kertaa illassa :). Päivällähän he söivät koulussa.

Siinä ne maanantain maukkaat ateriat....

SK

PS. Huomasin juuri edessäni oelvan hedelmäkulhon. Taidan syödä vielä yhden kiiwin.

PS2. Jos ruokajuomaa ei ole erikseen mainittu, se on vettä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pääsin viikonloppuna nauttimaan hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta, pienellä päiväristeilyllä. Jälleen kerran seurasin ärtyneenä ja samalla huvittuneena ruokailijoiden käyttäytymistä buffassa. 

Mies tulee reippaasti ja ottaa ruokaa lautaselleen. Sen jälkeen mies siirtyy pöytään ja syö lautasensa tyhjäksi. Samalla tavalla hän hakee juomansa, ja juo lasinsa tyhjäksi.

Mitä tekee nainen? Nainen pyörittelee kaikki tarjolla olevat tuotteet ja miettii, ja miettii. Mikä siinä on, että se kurkun siivukin pitää käännellä ennen kuin sen saa lautaselleen? Sen lisäksi pitää lukea tuoteselosteet rivi riviltä, vaikka näkeehän sen, että tarjolla on pelkkää kurkkua! Ja tietenkin vasta siinä jonossa kaivetaan silmälaseja laukun pohjalta. Tässä vaiheessa jono kiertää letkajenkkamiseen tapaan ympäri ravintolaa ja ihmiset käytävien reunoilla saavat syödä ihaillen matkustajien takalistoja.

Entäs sitten, kun jonossa jutellaan sen kaverin kanssa. Nainen seisoo salaattiottimien kanssa ja selvittää kummin kaiman lapsen ristiäiset. Mitä tekee Sari siinä vaiheessa? Kiilaa ohi. Menee hermot.

Sen jälkeen, kun nainen on saanut lautasensa kukkuralleen ruokaa, siirrytään juomapisteelle. On se vaikeaa päättää ottaako olutta, valkoviiniä vai punaviiniä. Tai jos sittenkin ottaisi kaikkia. Sari ottaa jo pelkkään ärtymykseen kaksi lasia valkoviiniä.

Lopputulema on se, kun ravintolasta poistutaan, pöytään jää puolet haetuista ruoista ja juomista. Aivan älytöntä ruoan haaskausta!

Vuosien varrella olenkin oppinut valitsemaan sen jonon, jossa on eniten miehiä. Enkä sen takia, että löytäisin jonosta elämäni miehen :).

Sari Kristiina

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat