Kirjoitukset avainsanalla leipäjono

Satuin lukemaan jutun potkuista saaneesta naisesta sekä leipäjonosta. Tästä johdannaisena mietin, että mitä jos saisin potkut. Lehtijutussa oleva nainen oli perheellinen ja puoliso töissä. Työttömyys muistaakseni kesti puolisen vuotta, kunnes hän sai uuden työpaikan. Hän oli siis onnekas. Leipäjonoissa on henkilöitä, jotka ovat olleet jopa kymmenen vuotta työttömänä. Eräs rouva jutussa kertoi olleensa mainosalalla, asuneensa Helsingin kalliilla asuinalueella. Uutta työpaikkaa ei löytynyt, ja oli muutettava. Edes edullisempaan asuntoon muutto ei auttanut rahapulaan. Alkuun leivän jonottaminen oli nolostuttanut, mutta siihenkin kuulemma tottuu. Muutaman satasen säästö toimii hyvänä motivaattorina. En ole kuitenkaan ihan varma, ovatko kaikki jonottajat ruoka-avun tarpeessa. Tähän maahan tunnetusti mahtuu superpihejä ihmisiä, jotka kiertävät kaikki mahdolliset ilmaisjakelupaikat, kauppojen kahvitarjoiluista puhumattakaan. Mietinkin, että kuinkahan moni käyttää hyväkseen näitä leipäjonoja. 

Jos saisin potkut, pärjäisin varmaan jonkin aikaa, mutta en vuosia. Yksinhuoltaja ja asuntolaina eivät välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä työttömälle. Olisihan se aika kova paikka luopua asunnosta, jossa viihtyy. Mutta toisaalta en haluaisi päästää talouttani niin pahaksi, että rahat eivät riitä laskuihin. En muuten tiedä onko lähiseudulla ruoka-apua. Onko sitä joka paikkakunnalla? Nykyään ei ole paljon töitä tarjolla, tai jos onkin, hakijoita on todella paljon. Sanonta, että kyllä tekevälle töitä löytyy, ei taida tässä Suomen tilanteessa ihan pitää paikkansa. En ole oikeastaan koskaan ollut työtön. En tiedä, miltä tuntuisi herätä aamu toisensa jälkeen ilman töihin lähtöä. Olen varmasti onnekas, vaikka välillä olenkin työhöni lopen kyllästynyt. Kuvitelmani on, että jos työni loppuisi, hakisin työtä kun työtä. Jotenkin ajatus työelämästä putoamisesta tuntuisi oudolta. En yhtään ihmettele, jos ihmiset masentuvat potkuistaan. Monelle työelämä on henkisestikin tärkeä juttu, ei pelkästään rahan vuoksi. 

Oletko kokenut työttömyyden tuskan? Tai onko potkut kääntynyt kuitenkin positiiviseksi asiaksi elämässäsi? Oletko turvautunut ruoka-apuun?

Hienoa kuitenkin on, että kaupat antavat ruokaa jakeluun!

Sari Kristiina

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat