Kirjoitukset avainsanalla työttömyys

Kirjoitin aiemmin irtisanomisestani ja siihen liittyvästä epäsuunnitelmasta. Lomalle jäin 8.7., eikä työt sen jälkeen enää jatkuneet. Aika kiireistä on ollut tämä lomailu ja sen jälkeinen "lomailu". Kuitenkin terveellä tavalla kiireistä. Olen tavannut ystäviä ja sukulaisia. Ja kun säät ovat sallineet, olen viettänyt aikaa golfin parissa. 

Kovasti olen kuullut ohjeita siitä, miksi ei kannata mennä töihin. Saa sitä ja sitä päivärahaa, ja sitä tukea, ja sitä korotettua tukea.... Olen ollut aivan pökerryksissä niistä ohjeista. En kuitenkaan ole aiheeseen perehtynyt, koska työsuhteeni on edelleen voimassa. Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin, olen ollut innoissani tästä mahdollisesta uudesta alusta.Tavoitteena on kyllä ollut työllistyminen, ei päivärahojen ja tukien laskeminen. Voi olla, että olen tyhmä, kun en osaa näitä ajatella syvällisemmin. 

Loma meni pohdiskellessa, että mitähän sitä haluaisi tehdä. Sen verran asia aukeni, että toimistotyöt eivät oikein nappaa. Sitten sattuikin niin, että erääseen myymälään avautui kaksi osa-aikaisen myyjän paikkaa. Olen ko. liikkeeseen joskus aiemminkin "haaveillut" pääseväni töihin. Laitoinpa sitten hakemuksen, ja pääsin työhaastatteluun. Tulin myös valituksi, 130 hakijan ja 5 haastateltavan joukosta. Olen siis onnekas. Nyt pääsen aivan uudelle aluevaltaukselle. Hiukan jännittää, koska kaikki tulee olemaan ihan uutta. Tulotasoni laskee aika roimasti, mutta sekään ei haittaa. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Teinpä myös päivän opettajansijaisuuden edellisviikolla, ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa lisää. Sekin oli uusi kokemus, hyvin positiivinen sellainen. Kaikenlaisia mahdollisuuksia voi tulla, kun tuo esiin olevansa vapailla markkinoilla. Olen kyllä aika kovasti asiaa mainostanutkin, koskaan ei tiedä, mistä se paikka aukeaa. Suosittelen rohkeaa heittäytymistä uudelle alalle, jos oman alan työtä ei ole tai se muuten kiinnosta.

Se, mikä on tullut aika selväksi viime viikkojen aikana, että 47-vuotias ei ole liian vanha työmarkkinoille. Olen muutaman yksityisyrittäjän kanssa keskustellut aiheesta. Kaikki ovat järjestäin sanoneet, että jos saa valita, niin uusi työntekijä on yli 40-vuotias. Elämänkokemusta arvostetaan, työkokemuksen lisäksi.

Olen onnellinen, että olen saanut nauttia kotona olosta, mutta vielä onnellisempi, että sain töitä!

SK

ps. Voi olla, että kohta olen ihan eksyksissä niissä päiväraha- ja verotusasioissa :).

Kommentit (4)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
1/4 | 

Kiitos postauksesta ja onnea! Kiva kuulla sekä uudesta työstäsi että siitä, mitä tapaamasi yksityisyrittäjät ovat sanoneet yli 40-vuotiaiden palkkaamisesta. Laitan tämän jakoon KK:n Facebook-kavereille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Satuin lukemaan jutun potkuista saaneesta naisesta sekä leipäjonosta. Tästä johdannaisena mietin, että mitä jos saisin potkut. Lehtijutussa oleva nainen oli perheellinen ja puoliso töissä. Työttömyys muistaakseni kesti puolisen vuotta, kunnes hän sai uuden työpaikan. Hän oli siis onnekas. Leipäjonoissa on henkilöitä, jotka ovat olleet jopa kymmenen vuotta työttömänä. Eräs rouva jutussa kertoi olleensa mainosalalla, asuneensa Helsingin kalliilla asuinalueella. Uutta työpaikkaa ei löytynyt, ja oli muutettava. Edes edullisempaan asuntoon muutto ei auttanut rahapulaan. Alkuun leivän jonottaminen oli nolostuttanut, mutta siihenkin kuulemma tottuu. Muutaman satasen säästö toimii hyvänä motivaattorina. En ole kuitenkaan ihan varma, ovatko kaikki jonottajat ruoka-avun tarpeessa. Tähän maahan tunnetusti mahtuu superpihejä ihmisiä, jotka kiertävät kaikki mahdolliset ilmaisjakelupaikat, kauppojen kahvitarjoiluista puhumattakaan. Mietinkin, että kuinkahan moni käyttää hyväkseen näitä leipäjonoja. 

Jos saisin potkut, pärjäisin varmaan jonkin aikaa, mutta en vuosia. Yksinhuoltaja ja asuntolaina eivät välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä työttömälle. Olisihan se aika kova paikka luopua asunnosta, jossa viihtyy. Mutta toisaalta en haluaisi päästää talouttani niin pahaksi, että rahat eivät riitä laskuihin. En muuten tiedä onko lähiseudulla ruoka-apua. Onko sitä joka paikkakunnalla? Nykyään ei ole paljon töitä tarjolla, tai jos onkin, hakijoita on todella paljon. Sanonta, että kyllä tekevälle töitä löytyy, ei taida tässä Suomen tilanteessa ihan pitää paikkansa. En ole oikeastaan koskaan ollut työtön. En tiedä, miltä tuntuisi herätä aamu toisensa jälkeen ilman töihin lähtöä. Olen varmasti onnekas, vaikka välillä olenkin työhöni lopen kyllästynyt. Kuvitelmani on, että jos työni loppuisi, hakisin työtä kun työtä. Jotenkin ajatus työelämästä putoamisesta tuntuisi oudolta. En yhtään ihmettele, jos ihmiset masentuvat potkuistaan. Monelle työelämä on henkisestikin tärkeä juttu, ei pelkästään rahan vuoksi. 

Oletko kokenut työttömyyden tuskan? Tai onko potkut kääntynyt kuitenkin positiiviseksi asiaksi elämässäsi? Oletko turvautunut ruoka-apuun?

Hienoa kuitenkin on, että kaupat antavat ruokaa jakeluun!

Sari Kristiina

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat