Kirjoitukset avainsanalla tinder

Olin viikonloppuna "tuulettumassa" ystävien seurassa. Tarkkailin ihmisiä ja heidän pariutumistouhujaan. Mietin omia kesäaikojani ja tajusin, että vietän sinkkukesää pitkästä aikaa. Olen jotenkin onnistunut edelliset kolme kesää säätämään itselleni mahdollisen kumppaniehdokkaan. No, kahtena kesänä todellakin se on ollut säätämistä. Viimeisin versio kesti kyllä pitkälle talveen.

Olen oikeastaan kauhean tyytyväinen tilanteeseeni. Ensimmäiset viikothan näissä pariutumisrituaaleissa ovat hienot, Viestit kulkee ja perhosia on vatsassa. Mietin kuitenkin, että sitten tulee se hetki, kun mietitään missäs tässä mennään. En taitaisi tällä hetkellä miettiä, mitä se toinen haluaa ja mitä hänen päässään liikkuu. Olen huomannut ajautuneeni nolla-aikaan sinkkukuopassa. Vietän aikani kotona, ystävien parissa ja golfkentällä. Helppoa olemista kuopan pohjalla, ilman mitään ihmettelyjä. 

Tämä töiden loppuminen ja kaikki sen tuoma loppuelämän suunnittelu on myös vienyt energiaa. Isoja päätöksiä on tehtävänä. Sinkkuudessa on se hyvä puoli, että voi tehdä päätökset itse, toista huomioimatta. Tämä on ollut hieno kesä ja toivottavasti jatkuu samaan malliin. Annan ajatusten kulkea omia polkujaan, kenenkään häiritsemättä. Ehkäpä syksyn tullen mieli on jo avoimempi jollekin mukavalle miehelle. Tunneasioita, kun ei voi kontrolloida.

Aurinkoista viikkoa sinkuille ja pariutuneille!

SK

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä, olen sitä mieltä edelleen, että tinder on raadollinen paikka (viitaten edelliseen tarinaani). Vaikka ajattelin kaikki eteeni tulevat miehet hyväksyä, huolimatta onko kuvassa moottoripyörä, koira tai tuoppi, en sitä tehnyt. Viestien määrät nousivat aivan hallitsemattomaksi. Parissa päivässä tilanne rauhoittui ja jyvät erottuivat akanoista. Kauhean mukavia miehiä siellä oli, välimatka vain nousi esteeksi tapaamiselle.

Kaikenlaista kulkijaa mahtui mukaan. Yhdet treffitkin sovin. Herran saapuessa paikalle tuli heti selväksi, että profiilikuva oli ainakin kymmenen vuotta vanha. Kaiken kaikkiaan ne olivat kivat treffit, mutta eivät kuitenkaan johtanut mihinkään. Kun ilmoitin, että tästä ei kehkeydy mitään, alkoi vänkääminen. Pitäisi kuulemma miettiä vielä asiaa. Sitten alkoivat  niskakarvat jo nousta pystyyn. Niinpä poistin herran listalta, ja kauhean huono omatunto tuli. Huomasinkin tämän viikon aikana, että tinderissä pitää olla vähän kova ja julma. Taidan olla liian kiltti sinne!

Surullista oli huomata joidenkin ihmisten yksinäisyys. Yksinäisyyteensä he nauttivat alkoholia. En tiedä oliko tämä yksi mies yksinäinen, joka teki oharit treffiajatukselle. Oli alustavasti sovittu päivä, mutta hän ilmoittikin, että meni vähän viihteen puolelle. Kello oli kolme päivällä. Kiitos ilmoituksesta! Hän oli muuten todella mukavan tuntuinen tapaus. Jokunen mies kertoikin, että viettävät aikaansa tinderissä, koska ei ole muutakaan.

Oma lukunsa olivat jokseenkin hörhöt tapaukset. Poistin tapauksen, joka kyseli mielipidettäni viagran käytöstä. Poistin myös tapauksen, joka klo 7 aamulla laittoi viestin: Mitä herkkupeppu. Profiilikuvani oli kasvokuva! En edes halua tietää, mitä tämä henkilö sillä hetkellä ajatteli.

Piirit tuntuvat olevan aika pienet tinderissä. Ja Facebookistahan näitä henkilöitä löysi kevyesti, ja ilmeisesti he löysivät minut. Ainakin yksi herra, josta meinasi tulla ongelma. Laitoin hänet estolistalle.

Kova kiire siellä osalla tuntui olevan. Ensimmäisessä viestissä ehdotettiin treffejä. Jos en heti suostunut, minut heivattiin pois. Tai jos en vastannut viesteihin pariin tuntiin, minut poistettiin listoilta. Kenellä on aikaa päivystää puhelintaan 24/7?!

Kypsyinkin tuohon puhelimen räpläämiseen, ja viestien naputteluun. Ja vähän hirvitti tuo kytkös Facebookiin, vaikka toisaalta se voi olla hyväkin juttu. Mutta minulle nyt riitti tämä laji. Onnea teille muille, jotka siellä jaksatte olla!

SK

Ps. Olin eilen treffeillä. Ja ne treffit sovittiin ihan muualla kuin tinderissä. Sopii mulle!

Kommentit (0)

Pohdiskelimme tässä parin ystävän kanssa Tinderin pinnallisuutta. Luin jostain jutun, jossa pohdittiin, että onko Tinder tehnyt deittailusta pinnallista. Kaikki perustuu kuvaan ja mahdollisen profiilitekstin luomaan mielikuvaan. Tinder antaa mahdollisuuden deittailla sarjassa, eikä enää malteta keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan. Aina haetaan vain parempaa ja parempaa? Etsitäänkö kenties sitä kerrasta tajunnan räjäyttävää henkilöä?

Itse olin yli vuosi sitten Tinderissä viikon verran. En kokenut sitä omaksi jutuksi, eikä se kokeilu mitään ihmeellistä poikinutkaan. Tämä profiilien hyväksyminen tai hylkääminen on raakaa touhua. Jos kuvassa on joku tupakka huulessa, ruksia tulee. Samoin tuopin kanssa heiluvat, alkoholisteja ovat kuitenkin. Moottoripyörän kanssa poseeraavatkin hylkäsin, he kuitenkin mieluummin puunavat pyöräänsä kuin naista. Koiraihmiset pois, he varamaan nukkuvat koiriensa kanssa.

Aika raadollista.

Nyt olen kuitenkin miettinyt asiaa uudestaan. Olenhan minä tavannut miehen tuoppi kädessä ravintolassa, enkä sen takia häntä pyytänyt häipymään. Yhtälailla hänellä olisi voinut olla moottoripyörä tai hän olisi voinut tupakoida. Se kokonaisuushan ratkaisee. Eli ei ketään saa tuomita kuvan perusteella, eihän?

Niinpä minä nyt kirjauduin sinne Tinderiin. Ajatuksena oli hyväksyä kaikki miehet kokoon ja näköön katsomatta. Näin teinkin. Tosin pari tuttua kyllä jätin väliin :). Ja kyllä nyt viestiä pukkaa jos jonkinlaista. Osa on selkeästi ihan ammattilaisia. Parin viestin jälkeen kysytään kotipaikka, ja jos välimatka pitkä, niin se siitä sitten. Kauniiksi on tänään kehuttu monta kertaa. Ja pelkän kasvokuvan perusteella yksi herra oli varma, että olen oikea kissanainen :). Olisi halunnut kuulemma ehdotellakin jotain tuhmia. Timantiksikin joku sanoi. Yksi antoi puhelinnumeronsa heti ensimmäisessä viestissä. Sitten on näitä, "niitä näitä" tapauksia. Mielenvirkistystä hakevat elämään näillä viesteillä. Joukosta yksi mies pyysi heti kahville, mutten tänään pysty venymään. Jos viikolla sitten...

Täytyy sanoa, että taidan miettiä uudestaan kaikkien profiilien hyväksymisen, tästä tulee muuten työtä. Tinder ei anna hyväksyä profiileja määräänsä enempää. Nyt joudun odottamaan huomiseen, että pääsen taas toimiin. Ajatuksena on olla se viikko ihan kokeilumielessä. Mutta hauskaa tämä toistaiseksi on ollut. Paljon mielenkiintoisia ihmisiä, mutta liian tosissaan ei parane olla. Mutta eihän sitä tiedä, mitä tästä tulee. Olen ainakin nyt erilaisella (rohkeammalla) asenteella kuin ensimmäisellä kerralla.

Minkälaisia ajatuksia tai kokemuksia muilla mahtaa olla tästä aiheesta?

SK

Kommentit (1)

Nintsu
1/1 | 

Tinderin pinnallisuudesta puhetta

Olen ollut nyt 2 viikkoa yhden kanssa puhuin heti 3 tuntia.
Kiva, puhelias mutta kuitenkin kokenut Tinderissä kävijä.
Treffejä piisaa.
No pari huippukaveria Tinderissä mulle laitettu!
Ei tu viestejä.
No mutta sit nää mitkä ei näöllisesti mun makuun niin tulee viestii.
Miksi!
Aina jotenkin väärä mies!
Miksei se hyvän näkönen, rehti, itsestään huolehtiva mies??
Arg!
Siis taas klikkaileen Yes ja odotteleen pling viestiä?

Edellinen kirjoitukseni "Olen sinkkukuopassa" oli sangen suosittu. Katselukertoja yli 1600! Kiitos vain, että olette jaksaneet lukea. Aihe herätti paljon ajatuksia ja keskustelua, sekä miesten että naisen keskuudessa.

Miehet eivät välttämättä olleet mielissään. Ja heillähän on samanlaisia kokemuksia naisista, mitä en lainkaan epäile. Rotkossakin joku kertoi olevansa, tikkaista ei tainnut olla tietoakaan :). Miehet myös kokivat, että yleistin asioita. Eräs mies piti kirjoitusta katkeran naisen vuodatuksena. Joku halusi selityksen termeille "saavutetut edut" ja "elämä hakusessa". Sitten tuli tämä aika kulunutkin neuvo: Kannattaisi katsoa peiliin.

Omiin kokemuksiini perustuen miesten saavutetut edut ovat oma elämä, josta ei jousteta. Pidetään kiinni kaikesta, mitä on tehty tähänkin asti. Jos on tehty töitä ympäri vuorokauden tai harrastetaan joka päivä, sitä jatketaan tästäkin eteenpäin. Kuitenkin halutaan nainen elämään, vaan mihin ihmeen väliin :). Itse en halua tiivistä olemista, tai yhteen muuttoa. Mutta sellainen suunnitelmallisuus seurustelusuhteessa on hyvä. Olisi kiva voida sopia etukäteen tapaaminen vaikka viikon päähän. Mutta kysypä mieheltä, että nähdäänkö viikonloppuna. Vastaus on, ettei tiedä vielä. Sitoutumiskammo oli parhaimmillaan, kun kysyin ohimennen eräältä mieheltä, että voisiko hän joskus ajatella muuttavansa yhteen jonkun kanssa. Muutaman päivän kuluttua hän kertoi, että hän vähän ahdistui kyseisestä kysymyksestä! Voi jessus. Peiliinkin on tullut tuijoteltua, ja kyllähän sitä aina jotain uutta oppii.

Naiset tuntuivat olevan samoilla fiiliksillä kanssani. Yksi kertoi olevansa jo koteloitunut kuopan pohjalle. Toinen sanoi mieluummin käyttävänsä hissiä kuin tikkaita :). Oivaltavia kommentteja. Joku sanoi olevansa kukkulalla onnellisesti sinkkuna eikä onnettomana kuopan pohjalla. No en minäkään siellä onneton ole. Ne tikkaat ovat uusi mahdollisuus, kunhan aika taas on oikea. Vaikka parisuhde olisi kiva, en ole epätoivoinen tai onneton. Elämä on hienoa näinkin.

Kaiken kaikkiaan miehet elämässäni ovat olleet hirmu kivoja. Mutta kahden ihmisen kohtaaminen oikealla moodilla, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa on vaan niin tuurista kiinni. Ja on kai ollut vähän huono tuuri viime vuosina.

Edelleen terveisiä täältä kuopan pohjalta!

SK

Kommentit (3)

KuuPa
1/3 | 

Parisuhteessa tuli elettyä peräti kaksikymmentä vuotta miehen kanssa joka piti kiinni liiton aikana saavuttamistaan eduista ja mennä viiletti työssä ja harrastuksissa. Elämä oli suunnittelematonta. Lopulta siinä meni mirldnterveys. Aloin vaati parisuhde neuvojien suosittelemia sovittuja yhteisiä päiviä kalenteriin. Tuloksena oli ero. Ehkäpä uuden ystävän kanssa on helpompi sopia ne yhteiset viikonloput, vai mahtaako tyytyä olemaan vain käytettävissä kun toiselle sopii. Itsellä tosi korkea kynnys ryhtyä enää moiseen.

KuuPa
2/3 | 

Peiliin on tullut katsottua hyvinkin tarkkaan, mutta ei suhdetta voi yksin hoitaa - ja vieläpä oman mielenterveyden kustannuksella.

Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat