Kirjoitukset avainsanalla sinkku

Lueskelin tässä näitä kirjoituksiani, ja täytyy sanoa, että aika tapahtumarikas vuosi on takana. 

Keski-ikää  olen pohdiskellut pariinkiin otteeseen. Johtunee tästä keski-iästä :). Ystäväni täyttää neljäkymmentä lauantaina. Eilen juuri mietin, että VASTA neljäkymmentä, Olen neljäkymmentäseitsemän ja puoli, ja omista nelikymppisistä tuntuu olevan ikuisuus! Vaihdevuodet olivat silloin vielä kaukainen asia, nyt ne ovat selvästi aivan nurkan takana! Lapset ovat täysi-ikäisiä muutamien vuosien päästä, nelikymppisenä vielä pieniä alakoululaisia. Voi miten aika rientää!

Alkuvuodesta jäin sinkuksi, jokusen kuukauden seurustelun jälkeen. Se oli kyllä iso helpotus. Keväällä olenkin pohdiskellut kovasti tätä sinkkuutta. Kirjoitukseni sinkkukuopasta oli aika suosittu :). Tinderiä tuli kokeiltua myös, koemielessä. Tosin tiesin etukäteen, ettei se ole minun juttuni. Jotenkin mittani tuli täyteen miehiin. Kuinka kohdalleni onkin aina sattunut sellaisia "älä tule lähelle" -miehiä. Tosin viimeaikojen kokemuksen perusteella, kyllä niitä "tule vain elämääni" -miehiä on olemassa....Mutta varovaiseksi sitä on tullut, vähän liiankin. Se heittäytymisen taito on taas hukassa...

Keväällä minulla olivat airot hukassa. Nyt ne ovat kyllä löytyneet. Irtisanominen ja uusi työpaikka olivat ne jutut, jotka kolauttivat airot paikalleen. Olen edelleen nauttinut uudesta työstäni. Työttömyyspäiväraha-asioita olen kyllä miettinyt. TE-toimistosta sanoivat kesällä, että heidän tavoitteensa on työllistää ihmiset kokoaikaisesti. Okei, ei huono ajatus. Mutta osa-aikatyöstä kyllä rankaistaan jotenkin oudosti. Tienaa yli kolmesataa euroa, ja sitten alkaa roima laskusuunta päivärahoille. Nykypäivänä kuitenkin osa-aikatyö on todella yleistä, joten pitäisikö tuota laskentamallia vähän ajantasaistaa? Tämä on tietenkin vähän hankala yhtälö, koska on ihmisiä, jotka elävät omasta tahdostaan yhteiskunnan tuella, Sitten on meitä, joilla on pitkä työhistoria takana, ja työmotivaatio on korkealla. Entäpä nuoret, jotka haluaisivat töitä, mutta eivät saa... En tiedä, aikamoinen viidakko tuo tuntuu olevan. Itsellä töitä on joulukuussa lähes täyspäiväisesti, tammikuussa todella vähän. Mutta yritän nauttia molemmista vaihtoehdoista. 

Loppuvuodesta kävinkin läpi nuoruuttani. Nyt on laatikko viety takaisin varastoon odottamaan seuraavaa kertaa. Mitään en vieläkään hävittänyt pois. 

Joulusta olen samaa mieltä kuin ennenkin. Joulu tulee ilman mitään hössöttämistä. Olen koko ensi viikon aika tiiviisti töissä, 23.12. työt loppuu klo 20.30. Siitä alkaa joulunvietto, mikä tänä vuonna tarkoittaa erittäin rauhallisia ja helppoja päiviä rentoutuen. En leivo pakastinta täyteen, enkä tee jouluruokia. 

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi vuonnakin on jotain uutta tiedossa.

Palataan taas uusin kujein jossain vaiheessa. 

SK

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin viikonloppuna "tuulettumassa" ystävien seurassa. Tarkkailin ihmisiä ja heidän pariutumistouhujaan. Mietin omia kesäaikojani ja tajusin, että vietän sinkkukesää pitkästä aikaa. Olen jotenkin onnistunut edelliset kolme kesää säätämään itselleni mahdollisen kumppaniehdokkaan. No, kahtena kesänä todellakin se on ollut säätämistä. Viimeisin versio kesti kyllä pitkälle talveen.

Olen oikeastaan kauhean tyytyväinen tilanteeseeni. Ensimmäiset viikothan näissä pariutumisrituaaleissa ovat hienot, Viestit kulkee ja perhosia on vatsassa. Mietin kuitenkin, että sitten tulee se hetki, kun mietitään missäs tässä mennään. En taitaisi tällä hetkellä miettiä, mitä se toinen haluaa ja mitä hänen päässään liikkuu. Olen huomannut ajautuneeni nolla-aikaan sinkkukuopassa. Vietän aikani kotona, ystävien parissa ja golfkentällä. Helppoa olemista kuopan pohjalla, ilman mitään ihmettelyjä. 

Tämä töiden loppuminen ja kaikki sen tuoma loppuelämän suunnittelu on myös vienyt energiaa. Isoja päätöksiä on tehtävänä. Sinkkuudessa on se hyvä puoli, että voi tehdä päätökset itse, toista huomioimatta. Tämä on ollut hieno kesä ja toivottavasti jatkuu samaan malliin. Annan ajatusten kulkea omia polkujaan, kenenkään häiritsemättä. Ehkäpä syksyn tullen mieli on jo avoimempi jollekin mukavalle miehelle. Tunneasioita, kun ei voi kontrolloida.

Aurinkoista viikkoa sinkuille ja pariutuneille!

SK

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat