Kirjoitukset avainsanalla teini-ihastus

Edellisessä kirjoituksessani kerroin menneisyyden laatikostani. Melkein kaksi viikkoa piti sulatella noita päiväkirjoja sun muita. Aikamoista luettavaa, luettavaa, mikä vie mennessään. Olen niin onnellinen, että olen säilyttänyt kaikki, vaikka joskus onkin mielessä käynyt hävittää ne. Kirjoittaminen on todellakin ollut jo silloin iso osa elämääni. Harmi, että se on jäänyt välillä täysin unholaan. Nyt kun omat lapset ovat teinejä, on hyvä pudota perusasioiden äärelle. Sanotaan, mitä sanotaan nykyajan nuorisosta, sanoisin, että omat lapseni ovat paljon fiksumpia kuin minä olin aikanaan.

Muistatteko runovihkot 80-luvulta? Niihin kirjoitettiin runoja, aforismeja, haikuja ja vaikka mitä. Osa kopioitiin kaverien vihkoista ja  osa jostain lehdistä. Minulta löytyy seitsemän vihkoa, jotka ovat täynnä käsinkirjoitettuja runoja. Laskin, että taitaa yli 2000 runoa mennä rikki noissa vihkoissa. Mahtaisiko nykyaikana nuorisolla riittää kärsivällisyys moiseen raapustamiseen. Tässä pari esimerkkiä näistä raapustuksista:

"Minä mietin sinua aamulla, minä ajattelen sinua illalla, minä ajattelen sinua illalla, ja öisin toivon, että kaikki olisi kuin ennen, ja itken tyynyni märäksi. Ehkäpä tämäkin kuuluu rakkauteen." (Onpa traagista...).

"Soita! Kyllä mä nyt vastaan, ettet toista kertaa pyydä äitiäni ulos." (Onpa hauska...)

Näitä olisi siis 1998 kpl lisää..

Päiväkirjoja ja teinikalentereita olen jaksanut kirjoitella vuosia. Ensimmäinen päiväkirjamerkintä on 19.7.1978, jolloin olen nimipäivälahjaksi saanut päiväkirjan. Kyseistä kirjaa olen täyttänyt 5.3.1982 asti. Merkinnät ovat varsin viattomia, ja usein pyytelen päiväkirjalta anteeksi, etten ole ehtinyt kirjoitella. Kirjoitusten perään olen monesti laittanut ihastuksen kohteeni, joka onkin aika usein ollut naapurin poika. Tosin jossain kohtaa lukee, etten ole ihastunut kehenkään tai että olemme riidoissa poikien kanssa :). Olen myös kertonut tarkkaan ensimmäisestä rakkauskirjeestä, jonka sain. Se on muuten vieläkin tallessa, ja kunnoltaan kuin eilen saatu. Sain sen kuudennella luokalla. 

Teinikalenterit ja teini-iän päiväkirjat... huh huh. Niitä lukiessa nousee puna poskille. Jos pitäisi kuvailla omaa nuoruuttani yläasteajoilta, sanoisin olleeni todella levoton tapaus. Olen viihtynyt paremmin kylillä kuin kotona. Ihastuksen kohteet ovat vaihtuneet lennossa. Puhuin yhden terapiapuhelun nuoruusajan tuttavani kanssa, joka on myös lueskellut omia teinikalentereitaan. Huokasin helpotuksesta, koska hänellä oli samantapaisia juttuja kalentereissaan. Ajattelin jo olevani ihan sekopää. Mutta kai se kaikki säätäminen kuului nuoruuteen. Ihmettelen suuresti, että miten onnistuin kouluni suorittamaan kunnialla läpi. Lukemani mukaan minut on jopa joskus heitetty luokasta pellolle, mutta peruskoulun päätin yli yhdeksän keskiarvolla...Olen varmasti ollut opettajille aikamoinen pähkinä purtavaksi!

Olen kyllä purkanut paljon pahaa mieltänikin, etenkin päiväkirjoihin. Yläasteella on aika, jolloin olen ollut aika yksin. Kaveripiiri meni jotenkin sekaisin yläasteelle siirryttäessä. Koin jollain tapaa jääneeni kaiken ulkopuolelle. Koulukiusatuksi jouduin myös kahden älypään taholta. Heiltä voisin kyllä kysyä, että onko ollut kaikki muumit laaksossa. No toisaalta heidän elämäntarinansa tietäen, luulen, ettei ne muumit ole sinne laaksoon löytäneet vieläkään... Lisäksi olen pohdiskellut suhdettani hengellisiin asioihin. Kirjoitukset ovat oikeastaan aika viisaita ja syvällisiä. Lainauksia mistään kirjoituksista en laita, koska ne ovat kaikki todella henkilökohtaisia.

Tosiaalta nyt, kun näitä olen lueskellut, ymmärrän omaa tytärtänikin paremmin. Kuinka monta kertaa olenkaan kirjoittanut kuinka p....aa kaikki on. Ilman mitään syytä. Ja ne teini-ihastusten raadollisuus... voi sentään. Kyllä siinä on särkyneitä sydämiä ollut puolin, jos tosin. Eräiden kanssa useampaan kertaan... Oletteko muuten koskaan miettineet, minkälaista olisi tavata se teiniajan ihastus? No, kokemuksesta voin sanoa, että jos kolmenkymmenen vuoden jälkeen tapaat ihastuksesi, on se aika outoa ja hämmentävää. Katselet sitä ihmistä, jonka olet tuntenut teininä, ja ihmettelet, että koskas hänestä kasvoi aikuinen. Lisäksi tietyt eleet ja liikkeet kulkevat mukana, vaikka olisi kuinka monta vuotta kulunut välissä. Todella hämmentävää :). 

Kaiken tämän lukemani jälkeen muuten marssin kauppaan ja ostin päiväkirjan. Sitä sitten täyttelen, kun siltä tuntuu. 

Teiniterveisin,

SK

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat