Tuo keli, aivan mahtavaa. Olen onnekkaasti tällä viikolla parilla vapaalla ja tänään sekä huomenna pienessä pätkävuorossa illalla. Tykkään niin kovasti tuosta auringosta. Valoa ja lämpöä pitkän ja kalsean talven jälkeen. Takaterassilla on mukava istuskella ja lueskella. Tosin ei siellä pitkiä aikoja jaksa olla, mutta onhan tuota ihana katsella lasinkin läpi. Lenkillekin on ilo lähteä näillä keleillä.

Edellisessä jutussani hieman kritisoin ammatillista koulutusta. Se herätti muutaman keskustelun, ja en ole todellakaan ole yksin asian kanssa. Meillä asiat ovat nyt hoidossa, toisen opettajan toimesta. Työharjoitteluaika olikin sitten pari viikkoa pidempi, mitä oma opettaja kertoi minulle...Paperiasiat ovat kuitenkin kunnossa. Poikani on kovin tyytyväisen oloinen, kun nyt saa tehdä oikeaa työtä, eikä ihmetellä koulussa sitä touhua. Sanoinkin hänelle, että eron huomaa, "ahdistunut" olotila on tiessään. Se on niin, että kun lapsella on asiat hyvin, on äidilläkin hyvä olla!

Eilen meinasi tulla ahdistus, kun olimme tyttären kanssa rippivaateostoksilla. Emme yleensä yhdessä käy vaatekaupoilla.... Tyttärellä ei ollut mitään ajatustakaan vaatetuksesta. Juhlamekkoja oli turha katsoakaan, koska ne eivät ole hänen juttunsa. Tosin en juurikaan puuttunut asiaan muuta kuin katsomalla ehdokasvaatteiden hintalappuja. Viidennestä kaupasta se oikea sitten löytyi. Voi sitä onnen hetkeä :).  Rääkkäsin vielä itseäni sen verran, että käytiin ostamassa uudet farkutkin tytölle. Nyt on yhteinen shoppailukiintiö täynnä hetkeksi aikaa. Oikeasti, olihan se hieno nähdä onnellinen tytär, kun vaate kassissa poistuimme liikkeestä ;).

Menin ja vaihdoin sukunimenikin. Eilen siitä tuli virallinen päätös. Otin äitini tyttönimen, mikä on peruja norjalaisista viikingeistä. Mietin sitä jo kymmenen vuotta sitten, kun erosin. Mutta silloin otin oman tyttönimeni takaisin. Sitä jotenkin ei muka uskaltanut tai jotain. Kuinka sitä onkin välillä miettinyt, mitä muut ajattelevat. Nyt tuntuu kuitenkin tuo uusi nimi ihan omalta. Tänään jo ensimmäisen kerran allekirjoitin yhden koulupaperin. Olihan se hiukan outoa, mutta varmasti siihen äkkiä tottuu. Kohtahan saa etunimiäkin olla neljä ja yhdistelmänimikin on mahdollinen helpostikin. Itse en ole yhdistelmänimistä innostunut. Tyttönimeni ja naimanimeni ovat molemmat vähän erikoisia, joten yhdistelmänimi olisi ollut ihan hölmö.  Lapset kulkevat edesmenneen isänsä nimellä, kuten kuuluukin.

Kevään ensimmäinen golfkierroskin on heitetty. Yhdeksän reikää tuli lätkittyä isoilla lyöntimäärillä. En tiedä, luulen olevani aivan toivoton tapaus, en opi niitä lyöntejä ikinä. Mutta on se ihan kivaa, tulee ulkoiltuakin samalla. Paikat kyllä tulivat vähän kipeäksi. Reidet olivat jo ennestään kipeät, kun tuli vappupäivänä kiivettyä Aulangolla näkötorniin. Viime kesänä pelasin aika paljon, mutta nyt ei ole samanlaista kipinää ainakaan vielä tullut. Tykkään olla sellainen sunnuntaigolffaaja, en halua sen täyttävän koko elämää.

Nyt on hyvä hetki keitellä teet, ja painua tuonne ulos nautiskelemaan.

Terkuin,

SK

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat