Olen tässä viikon ajan käynyt läpi menneisyydenlaatikkoani. Kyseessä on muovilaatikko, mikä on kulkenut mukanani monet muutot, aina lapsuudenkodistani saakka. Sitä olen täydennellyt aina, kun äitini on lapsuudenkodistani löytänyt lisää aarteita sinne. Innostus tämän laatikon kaiveluun tuli, kun kuuntelin Helmiradio -kanavaa. Tulee niin nuoruus mieleen, kun kuuntelee 70- ja 80-luvun musiikkia. Olen laatikkoa tutkiskellut aika-ajoittain. Joka kerta sisältö tulee analysoitua erilailla, johtuen kai omasta vanhenemisesta :).

Vanhimpia asioita, joita laatikosta löytyy on piirustukseni ala-asteajalta. Kaikkia en ole säästänyt, mutta kyllä niitä sellainen viitisenkymmentä löytyy. Tyttäreni katseli niitä ja totesi, että joitakin juttuja tehtiin hänenkin ala-asteajallaan (tytär on nyt 8.-luokkalainen). Muistan, kun väriliiduilla hangattiin niin, että kynnenalusetkin olivat värissä. Mittasuhteet lienee hiukan pielessä tuossakin kuvassa. Erästä piirrosta tyttäreni kommentoi, että aika kulmikkaat päät hemmoilla (päät todellakin olivat neliskanttisia). Totesin vain, että nuorena sitä on vähän kulmikas, kulmat hioutuu sitten aikanaan :).

Kaksi Koululainen-lehteä on tullut säilytettyä myös. Ne ovat vuodelta -76 ja -79. Vuonna -79 lehden tilaushinta on ollut 28 markkaa/vuosi/kymmenen numeroa. Lehdissä on ristikoita, tarinoita, NYT-palsta, kirjeenvaihto-osio jne. Minulla olikin muuten monta kirjeenvaihtokaveria ympäri Suomea. Vähän harmittaa, kun on tullut hävitettyä kaikki kirjeet.

Laatikon ihanimmat aarteet ovat kyllä muistokirjat. Niihin liimattiin kiiltokuvia, ja kirja laitettiin kiertämään ystävien kesken, Ystävät kirjoittivat värssyjä vihkoihin. Tässä pari esimerkkiä värssyistä vuodelta -77 (kirjoitusvirheineen).

"Kun tykin luona taisteltiin se päättyi kuoleman, kun Sarin silmiin katseltiin se päättyi suudelmaan"

"Aina et polkuja lapsuuden Sari pieni sa kulje. Siksi ne ajat armaiset muistoina syömmeesi sulje"

Aivan ihania!

Kävin seurakunnan kesäleireillä. Ne olivat kesän iloja pienellä paikkakunnalla. Siellä jaettiin näitä sangen hengellisiä kuvia, joiden taakse kirjoitettiin muistosanoja tai raamatunlauseita. Kuvia käytiin ostamassa paikallisesta kirjakaupasta. Näitäkin löytyy iso kasa. Muistan leirillä olleen aina keittiövuorot ja kioskivuorot. Lisäksi osa leiriläisistä valikoitui leirikasteeseen. Itsekin muistan, että minut vietiin yöllä silmä sidottuna ympäri leirialuetta. Kävin mudassa kävelemässä, sammakko pudotettiin paitani sisälle ja kaikenlaista muuta mukavaa. Nykypäivänä vanhemmat varmaan eivät hyväksyisi moista "lapsirääkkäystä" :).

Rippikoulumuistot ovat myös tallessa, rippipasseineen. Meillä päin oli varttikirkko, missä piti käydä kertaa x. Se oli perjantai-iltaisin (tähän pitäsi laittaa sellainen trööt -ääni, väärin). Voitte vain kuvitella sen levottomuuden, mikä vallitsi kirkossa, kun lauma viikosta väsyneitä teinejä valtaa paikat....

Ainekirjoitusvihkoja löytyy ensimmäiseltä luokalta sekä viidenneltä luokalta. Ensimmäisen luokan vihkossa on pääasiallisesti mielikuvitustarinoita. Tässäpä yksi tarinani :

"Kaksi kummitusta

Olipa kerran kaksi kummitusta. Tyttökummitus ja poikakummitus. He eivät kummitelleet paljon koskaan. Heidän nimet ovat Tiina ja Ville. Kerran he lähtivät kummittelemaan. Ihmiset pelkäävät meitä sanoi Ville. Tule, mennään. Huhuu sanoi Ville. Puhuu sanoi Tiina. Tiina sanoi:- Minua pelottaa. Mikä täällä kalisee? kysyi Ville. Minä ti-tiedän. No mikä? Minun hampaani. Nyt lähdemme kotiin syömään. Hei hei".

On siinä opettajalla ollut hauskaa, tarinoita lukiessaan.

Viidennellä luokalla ainekirjoitusvihko oli päiväkirja. Muistan, että siihen täytyi kirjoittaa kerran viikossa tositapahtumia. Aika hyvin on opettaja päässyt kartalle meidänkin perheen elämästä. Harrastuksistani olen kirjoittanut näin:

"Harrastan voimistelua. Käyn kerran viikossa naisvoimistelijoissa. Voimistelussa on aika monta hyvää puolta. Kun voimistelee, niin ryhti pysyy hyvänä. Silloin myös virkistyy, kun voimistelee. Täällä on aika vähän paikkoja, jossa voisi pitää voimistelua. Voimistelupaikkoina on koulujen juhlasalit. Se huono puoli voimistelussa on, kun ei ole mennyt jotain liikettä pitkään aikaan, niin paikat tulevat kipeiksi, kun liikettä menee seuraavan kerran. Se seura, jossa käyn, kokoontuu yhteen joka tiistai. Me aina keksimme tansseja kaikkiin pikkujouluihin ja muihin vastaaviin juhliin. Koulussakin voimistelua tulee harrastettua voimistelutunneilla. 

Minä harrastan myös tarrojen ja kiiltokuvien keräilyä. Kun niitä on oikein paljon, voi niitä säilyttää aina aikuiseen saakka. Isona niitä on mukava verrata sen ajan tarroihin ja kiiltokuviin. Välillä on inhottavaa, kun ei saa hankituksi mistään kumpaakaan lajia. Kiiltokuvia saa aina helpommin hankituksi kuin tarroja, koska kiitokuvia myydään melkein joka kaupassa, kun taas tarroja ei myydä hyvinkään paljon. Jos äidillä olisi edes vanhoja kiiltokuvia, niin äiti varmasti antaisi ne minulle. Minä vaihtelen usein ystävieni kanssa kiiltokuvia. Minä haluaisin yhtä monta kiiltokuvaa, kuin siskoni ystävällä. Hänen ystävällään on yli kaksituhatta kiiltokuvaa."

Kyllähän niitä kiiltokuvia (ja paperinukkeja) sittemmin tuli riittämiin. Tallella ovat nekin tyttäreni kaapissa. Olen vannottanut hänet, että niitä ei saa hävittää! Tyttäreni ei juuri kiiltokuvista perustanut, niistä on lienee aika ajanut ohi jo vuosia sitten. 

Tällaisia tarinoita. Päiväkirjoja ja teinikalentereitakin on tallella, mutta niistä kirjotan myöhemmin. Ensin täytyy toipua niiden lukemisen tuomista tunnelatauksista ;).

SK

Kommentit (2)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015
1/2 | 

Iiiih! Mulla on samanlaisia muistoja pinoittain, laatikoittain....kun joskus ehtisi kunnolla paneutua tutkimaan. Tähän asti olen vain niputtanut sivuun, etteivät päätyneet suoraan romulavalle.

Aiheutti kyllä Ladyjen keskuudessa hilpeyttä taannoin, kun näytin riparivihkoa. Joo - oltiin osa porukasta samalla leirillä. Eheheheehheee-h. Voi nuoruus! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat