Aloitin uudessa työpaikassa muutama viikko sitten. Olen tykännyt työstäni todella paljon. 10 toimistovuoden jälkeen on hieno palata nk. "face to face" asiakaspalveluun. Edellisessäkin työssäni tapasin asiakkaita satunnaisesti, yleensä tapaamiset kestivät noin tunnin. Nyt asiakkaita tulee ja menee, palvelutilanne kestää suurin piirtein muutaman minuutin, joskus enemmän. Kassalla ihmisiä menee tasaisena virtana, hyllyjen välissä sitten jutellaan hivenen pidempään. Olen myös uudessa työssäni tavannut monen monta tuttua vuosien takaa. Ja ette usko kuinka nautin hyllyjen täyttämisestä, fyysisestä työstä. Aiemmin istuin 7,5 tuntia tietokoneen ääressä, vasta turvoksissa. Fyysinen työnteko on todella tervetullutta. Sanoinkin esimiehelleni, kun veimme pahvilaatikoita poistoon, että voikohan kukaan uskoa, että nautin pahvilaatikoiden heittelystä puristimeen :). Uusien asioiden oppiminen tuntuu myös hyvältä!

Töitä minulla on muutama vuoro viikossa 4-6 tuntia/vuoro. Aiemmin työaikani oli ma-pe klo kahdeksan ja viiden välillä. Nyt työpäivät sijoittuvat ma-la, välille klo 8.30-20.30. Voitte vain uskoa, että olen kyllä aika pihalla päivistä ja työvuoroista. Tarkistan moneen kertaan, että koskas nyt pitikään mennä töihin ja mihin aikaan. Tulevaisuudessa täytyy miettiä myös, kunhan olen sisäänajettu uuteen työhön, että mihin olen menossa töihin.

Vapaa-aikaahan nyt on runsaasti. Minulla oli suuret suunnitelmat, mitä teen kaikella tällä vapaa-ajalla. Jäin edellisestä työstä pois heinäkuun alusta. Ikkunat ovat edelleen pesemättä, samoin asunnon perusteellinen siivous, papereiden läpikäyminen, vaatteiden lajittelu, varaston siivous, terassin öljyäminen... jne jne. Jaa, mitäkö sitten olen tehnyt. Myönnettäköön, että golf on vienyt ison osan vapaa-aikaa (ensimmäinen kerran sitten golfin aloittamisen). Lisäksi olen laiskotellut, tavannut ystäviä sekä kerrankin keskittynyt rauhassa ruoanlaittoon ja kaupassa käyntiin. Toisaalta on hieno mennä töihin vasta neljän jälkeen illalla. Päivän aikana on ehtinyt tehdä kaikenlaista kotihommaa ja sen sellaista.

Olen ollut aika tarkka kodin siisteydestä ja ulkoisista puitteista. Edellinen työni oli aika suorituspaineista ja -keskeistä. Jotenkin se taisi jäädä kotonakin päälle. Nyt kun on aikaa, tuntuu ettei paljon purista tekemättömät työt. Onko minusta tullut laiskimus? Ei, vaan olen saanut nämä elämänlaadun mittasuhteet kohdilleen, kenties? Olen myös huomannut, että nuorisokin nauttii kotonaolostani, vaikka eivät sitä myönnä. Onhan se hieno, että on ruoka joka päivä valmiina. Nuorten ei ole juuri tarvinnut tehdä kotihommia, kun olen ollut kotona. Olen sen heille suonut, koska tiedän heidän jo osaavan nämä siivoushommat :). Tosin olen kyllä muistuttanut heitä aina välillä, kuinka helpolla ovat päässeet aiempaan verrattuna. Jälkikasvu on saanut ottaa vastuuta arjen pyörittämisestä aika pienestä pitäen....

Olen miettinyt sitäkin, että pitäisi tienata, koska eläke... Mutta kuka hitto tietää, olenko hengissä eläkeiässä. Työt tulevat lisääntymään minulla tulevaisuudessa, mutta nyt nautin tästä runsaasta vapaa-ajasta. Olen mielestäni tämän ansainnut, töitä olen tehnyt kakarasta asti.

Tänään taputtelen edellisen työn päätökseen läksiäisteni merkeissä. Yhdet kahvitukset on jo juotu kesällä, mutta tänään sitten juhlitaan pitkän kaavan mukaan. Menee varmaan myöhään.... tai aikaiseen ;)!

Mukavaa viikonvaihdetta!

SK

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat