Silmiini osui tänään kirjoitus, missä mies pohdiskeli, miksi hänet oli jätetty. Hän ei ollut saanut selkeää syytä eroon. Aiheesta enemmän kiinnostuneena siirryin netin ihmeelliseen maailmaan. Hakusanoiksi laitoin ”kuinka sinut on jätetty”. Johan löytyi materiaalia. Toisaalta omastakin elämästä löytyisi kokemuksia jätetyksi tulemisesta sekä jättäjän roolista.

Kaikenlaisia tapoja tuntuu olevan. On näitä tapauksia, jotka lähtevät viemään roskista ja jäävät sille tielleen.  Eräs mies oli kotisohvalla kertonut puolisolleen, että tämän tulee muuttaa kahden viikon sisään pois, koska uusi naisystävä muuttaa asuntoon. Hän kun oli raskaana. Voi luoja! Nuo roskista viemään lähteneet kumppanit eivät ole sen jälkeen vastanneet puheluihin tai viesteihin. Jonkun mies oli lähtenyt työmatkalle ulkomaille ja löytänyt sieltä uuden kumppanin. Tästä hän ilmoitti sähköpostilla. Löytyi sieltä toki näitäkin, jotka ovat tehneet eroa yhdessä pitkän aikaa. Raskasta tuntuu olevan sekin. Tarinoita löytyy todella monia.

Tiedä sitten mikä on paras tapa, mutta yleensä jätetty osapuoli haluaa tietää syyn eroon. Naisilla tuntuu olevan tapa pohtia eroa jo pidemmän aikaa, ja sitten eroilmoitus tulee miehelle täysin puun takaa. Tosin saattaa olla, että miehelle on yritetty vihjata asiasta, muttei tarpeeksi selkeästi. Nuorena ero tehdään aika nopeastikin, johtuen varmaan rohkeudesta, mikä taas alkaa hiipua iän karttuessa. Nuorempana uskaltaa heittäytyä suhteeseenkin helpommin.

En tiedä, mikä on paras tapa jättää toinen, mutta suosittelen puhumista. Tosin omasta kokemuksesta voin sanoa, että aina ei osaa edes määritellä syytä. Erään reilu parin vuoden seurustelusuhteeni päätin, koska en vain voinut hyvin suhteessa. Vasta muutama kuukausi eron jälkeen tajusin mikä mätti. Narsismi, jonka olemassaoloa en tajunnut kuin vasta suhteesta päästyäni. Se oli aika kova juttu käydä läpi! Avioliittoni päättyi ”kasvoin ulos liitosta” – tyyliin. Eli ihminen muuttuu vuosien varrella ja jos toinen osapuoli ei muutu samaa tahtia, seuraa siitä ongelmia. Jopa ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Kovasti ihmiset miettivät tarinoissaan myös sitä, miksi asiasta ei kerrota suoraan kasvokkain. Joku on ilmoittanut asian facebookissa, toinen sähköpostilla, kolmas viestillä ja neljäs puhelimessa. Toisaalta ymmärrän, että jos henkilö ei ole suhteessakaan ollut puhuvaa sorttia, tuskin hän eroaikeistaankaan kykenee puhumaan. Joillekin se vain on helpompaa tehdä kirjallisesti. Mutta senkin voisi tehdä tyylikkäästi!

Oli miten oli, ainahan tuo jättäminen ja jätetyksi tuleminen jättää jälkensä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi on luottaa uuden suhteen kestävyyteen. Vaikka luottaisi kumppaniinsa, ei välttämättä luota suhteeseen. Pieni piru olkapäällä kuiskii, että jotain varmasti menee pieleen tälläkin kertaa. Itse olen tuota pirua jokusen kuukauden hätistellyt pois, väillä paremmalla menestyksellä, välillä huonommalla.

Mitenkäs on sinut laitasi, osaatko jättämisen jalon taidon?

Sari Kristiina

Kommentit (2)

Eveliina - Kodin Kuvalehti
Liittynyt2.6.2015

Hei Sari Kristiina! Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Jaan sen tänään Kodin Kuvalehden Facebookissa lukijoille, sillä aihe varmasti kiinnostaa monia. 

P.s. Huomasin muuten, että olet unohtanut erottaa kirjoituksen lopun avainsanat (tagit) pilkulla toisistaan. Nyt sanat ovat siis yhdessä kentässä, kun jokainen pitäisi olla omassa palkissaan. Tämä kannattaa korjata, jotta tekstit on helpompi löytää tagien avulla jälkikäteen! 

Ystävällisin terveisin, Eveliina KK:sta

Seuraa 

Kahden teinin yksinhuoltaja. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat