Moni varmaan joskus käy ylikierroksilla, koska arki painaa päälle oikein olan takaa. Olen sellaista tyyppiä, jonka täytyy välillä pysähtyä arjen keskellä. Jos en ota aikaa laiskottelulle, alan käydä ylikierroksilla. Onneksi olen laiskottelun taidon vuosien varrella oppinut. Vaan aina se ei ole mahdollista. Viime viikolla oli sovittuna (töiden lisäksi) 2 x fysikaalinen hoito, rivitanssi, pojan mopoauton katsastus jne. Jossain välissä piti käydä kaupassa, pitää huushollia siistinä ja tietenkin ruokkia nuoriso. Aktiivinen viikko, johon ei muuta oikeastaan mahtunut. Mutta mielestäni ei ollut tiedossa mikään superkiireinen viikko.  Paitsi sitten tulee pari ylläriä, esimerkiksi auton tyhjentynyt rengas. Tällä kertaa jäin kotipihaan (edellisellä kerralla olin sairaalan parkkipaikalla). Vararengas löytyi, vaan ei toimivaa tunkkia. Onneksi naapurista löytyi sitten apua. Missäs välissä sitten uusi rengas hajonneen tilalle? No sen mopoauton katsastuksen ja töihin menon välissä, seuraavana aamuna. Sillä seurauksella, että myöhästyt töistä. Samana päivänä töistä lähtiessäsi huomaat, että ajovalo on palanut. Tietenkin, miksei se voinut palaa aamulla siellä autokorjaamolla. Samalla hetkellä tunnet, kuinka pahoinvointi valtaa kehosi. Ei tänään, ei tänään. Vaan kyllä. Tuhatta ja sataa kotiin, ja matkalla soitan tyttärelle, että avaa valmiiksi ulko-oven. Ehdin juuri ja juuri. Olin töissä syönyt vahingossa sieniä (mikä selvisi seuraavana päivänä)!  Ja sitten olinkin taas pari tuntia kanttuvei vessassa. Minä kun saan syötävistäkin sienistä myrkytyksen kaltaisen tilan. Myrkyn poistuminen kehosta on sangen raju kokemus. Se ilta meni sohvalla, muiden suunnitelmien sijasta.

Mokoman hässäkkä-viikon jälkeen en osannut rauhoittua! Viikonloppuna kävin tyttären kanssa ostamassa hälle kauan toivomansa kameran, siivosin varaston, golfasin, maksoin laskut ja mitä ties "muka niin akuuttia hommaa". Nuo kaikki tietenkin olisin voinut siirtää myöhemmäksi ja vain nauttia kiireettömästä viikonlopusta.

Eilen iltapäivällä sitten pakotin itseni nojatuoliin kutimen kanssa. Jämähdinkin siihen moneksi tunniksi. Se rauhoittuminen kannatti, koska viime yönä nukuin kuin tukkia monta tuntia yhteen menoon.  Eihän tuo viikko oikeasti ollut ylitsepääsemätön, mutta jossain vaiheessa meinasi kiristää hermoja. Mikäs siinä onkin, että juuri sellaisena hiukan normaalia kiireisempänä viikkona tulee päälle kaikki yllätykset. Hengissä selvisin, eikä jäänyt ylitsepääsemättömiä traumoja :). 

Kiireetöntä ja stressitöntä viikkoa kaikille.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden teinin yksinhuoltaja. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat