Eilinen Facebook -päivitykseni:

​"Se on niin jännä, kun kilahtaa lapsille pitkästä aikaa, niin silleen purkautuu vähän muutakin. Rikkoutunut puhelin (suojakuoriahan ei voi käyttää) aiheutti paasauksen ammattikouluun hakemisesta, kesätöistä jne. Saivat molemmat osansa tästä rakentavasta yksinkeskustelusta (tähän paholaisen, enkelin ja sydänsilmäinen hymiö). Kyllä mä niitä niin rakastan!"

Näin. Paasaus oli nimenomaa yksinkeskustelua.

Toisella lapsella viime kesänä hajosi näyttö pari viikkoa vanhasta puhelimesta ja pojalla hajosi puhelin puolen vuoden käytön jälkeen. Puhelimen kuoria on tilattu Kiinaa myöten, ja tulos on tämä! Vähemmästäkin hermo alkaa krenata. Vaikka tiedänhän minä, ettei nämä lapset tahallaan niitä puhelimia hajota. Eikä minullekaan kai kukaan paasaisi, jos hajotan oman puhelimeni. (Tosin käytän kuoria, ja syystäkin. 2,5 vuotta vanha puhelin on tippunut ainakin 20 kertaa! ). Ei lasten isäkään hermostunut aikanaan, kun pesin pesukoneessa poikani ensimmäisen puhelimen, viikko aiemmin hankitun. Ei hermostunut, vaikka juuri oli avioero meneillään.

Kommenteista päätellen en ole yksin asian kanssa, en puhelimien rikkoutumisen enkä kilahdusten. Jatkuva puhelimessa roikkuminen tuntuu myös nostattavan niskakarvoja.

Meillä nykyään kilahdetaan harvakseltaan, mutta joskus vaan hermo menee. Ja sitten tulee paasattua kaikki asiat kerrallaan. Nuoret tuntevat minut jo niin hyvin, että ymmärtävät odottaa muutaman minuutin.Toki aina harmittaa, kun menettää hermonsa. Ja miettii, että onko minulla oikeus hermostua? On minulla, olen teinien äiti (tämän lauseen huudan kurkku suorana). Tekisi vielä mieli vetää tähän se yksinhuoltaja -kortti. Sehän oikeuttaa hermojen menetykseen ;). Kyllähän tällaiset paasaukset myös puhdistavat ilmapiiriä. Joskus myös tuntuu, ettei viesti mene perille, vaikka kuinka yrität nätisti ja rakentavasti asioista sanoa.

Olen edellisessä blogissa julkaissut pari humoristista "Selviytysmisopasta teinien vanhemmille". Löytyvät  tästä ja tästä.

Tällaista se on, elämä teinien kanssa.

Sari Kristiina

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat