Tänään se alkoi, se ohjelma, missä parit kohtaavat alttarilla. Mietin tuossa, että minkälaisen miehen ne minulle löytäisivät. Sanotaan, että arvomaailman pitää olla samanlainen. Allekirjoitan tuon kyllä. Lisäksi toisen osapuolen tulisi tuoda elämään jotain uutta. Pitää siis olla samanlainen, mutta erilainen. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Mutta ne vastakohdat pitää olla oikeissa osa-alueissa.

Kaksi näin hätäistä ihmistä kuin minä, no way! Kaksi näin puheliasta ihmistä, no way! Eli sellainen rauhallinen ja vähän hiljaisempi tyyppi, kiitos. Arvomaailma tässä iässä on niin paljon erilainen kuin 20 vuotta sitten. Mätsit olisi hiukan erilaisia silloin. Nyt ei tavoitella taivaita, eikä maailmanympärysmatkoja. Ihana perusarki kelpaa. Olen tyyppi, joka tarvitsee omaa tilaa. Enkä voisi kuvitella mitenkään itseäni uusperhekuvioon. Lapseni ovat jo teini-iässä, ja joutuneet käymään läpi avioeron sekä isänsä kuoleman. Heidän elämää ei enää hetkauteta millään isolla elämän muutoksella. 

Lasten kasvattajana olen aika rento, mutten kai höveli. No, ehkä joskus. En ole mikään kokkikolmonen ja nautin, jos pääsen valmiiseen pöytään. Kaikkien harrastusten ei tarvitse olla yhteisiä. Pelaan golfia, mutten kaipaa golfia pelaavaa miestä. Miehet kun yleensä hurahtavat ko. lajiin.

Joo, alttarilla siis odottaisi hiljainen ja rauhallinen mies, joka tekee niin kuin käsken? Ei kai sentään. Sellainen kiva mies, jonka itsetunto on kohdillaan. Mies, joka osaa kokata. Mies, joka antaa tilaa, ja jolla on myös omia juttuja. Mies, joka ei ahdista nurkkaan. Mies, jonka kanssa voidaan tehdä jotain kivaa. Mies, johon voi luottaa.

Nostan kyllä hattua noille Tv:n tyypeille. Tosi rohkeaa kohdata henkilö alttarilla ensimmäistä kertaa. Ventovieraan ihmisen tapaaminen on todella jännittävää, ja että sen tekisi julkisesti. Huh huh! Mutta ihan sama, mitä kautta sen toisen osapuolen tapaa, tutustuttava se on joka tapauksessa. 

Kaiken kaikkiaan se on vaan niin, että kaikki aiemmat kokemukset jättävät jälkensä, ja itseensä luottaminen on joskus aika vaikeaa. Ja nimenomaan itseensä luottaminen, sehän on parisuhteen perusta! Onnekkaasti olen viime kuukaudet päässyt tämä asian kanssa painiskelemaan. Tarpeeksi kivan tyypin kun tapaa, on valmis asian eteen tekemään töitä.

Taito rakastaa muita, antaa odottaa itseään niin kauan kunnes ymmärrät rakastaa itseäsi.

Sari Kristiina

 

Kommentit (1)

Runotyttö
Liittynyt7.9.2015

Kiitos tästä kirjoituksesta.

Pohdiskellessani samaa asiaa olen kanssasi samaa mieltä. Jos ei pysty hyväksymään ja rakastamaan itseään, ei osaa rakastaa muita ja tällöin se voi heijastua niin, että kukaan muukaan ei sinua rakasta.

Seuraa 

Kahden teinin yksinhuoltaja. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat