Miten ihmeessä monelle tervehtiminen on niin kauhean vaikeaa. Osa suomalaisista on kyllä oikeita mörököllejä!  Omat vanhempani aina korostivat, että naapureita ja tuttuja tervehditään. Asun rivitalokompleksissa, päättyvän kadun varrella. Kadulla kulkee siis lähinnä ”naapureita”. Osaa en tunnistaisi muussa yhteydessä laisinkaan. Mutta ihmettelen suuresti, kuinka osa kääntää mieluummin päänsä pois ohi kulkiessaan. Osan kanssa meillä on näköyhteys toistemme pihaan. Alkuun tähän muuttaessani heilutin kättäni, jos jonkun naapurin pihalla näin. En saanut minkäänlaista vastakaikua, joten lopulta annoin periksi. Eräs komea nuori mies on ainoa, joka aina hymyilee ja tervehtii. Sen verran komea hän on, että voisin vaikka käydä kättelemässä ;).

Olen huomannut, että ne jotka eivät tervehdi, ovat vanhempia ihmisiä! Sitten nuorisoa mollataan huonoista käytöstavoista, vaikka kyllä he muuten aina tervehtivät. Lasteni ystävät ja kaverit moikkaavat kaupassa, kylillä tai missä vaan, siitäkin huolimatta, että ovat jöröjä murkkuja.

 Mihin siis on kadonnut aikuisväestön käytöstavat?

Kaupassa minua on viime aikoina tervehtinyt tuttavallisesti joku mies, josta minulla ei ole hajuakaan, kuka hän on. Aina kuitenkin moikkaan takasin, aivan kuin hänet tuntisin. (Onneksi ei ole enempää jutellut, koska en todellekaan tiedä kuka hän on :)). Tervehdin lasteni kavereiden vanhemmat, harrastuskaverit ja puolitutut, koska en näe pätevää syytä miksi en niin tekisi. Joskus saan vastakaikua ja joskus en. Muutaman kerran yritän, sitten luovutan, jos ei siinä vaiheessa tule vastareaktiota. Joskus kyllä huvittavat nämä välttelyt, kun pää kääntyy niin, että melkein voi niskanikamien rutinan kuulla.

Mikä siinä on niin vaikeaa tervehtiä takasin? Mitä sitten, jos et muista kuka joku on? Takasin tervehtiminen ei tapa, eikä kuluta energiaa!

 

Että terve vaan teillekin!

Sari Kristiina

Kommentit (1)

Mervinelämää

Hyvä tuoda tämä esille. Olen ihmetellyt samaa. Itse tervehdin naapureita ym. vähänkin tutun näköisiä. Ja nuoret tervehtii. Se on hienoa.

Seuraa 

Kahden teinin yksinhuoltaja. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat