Kyllä, olen sitä mieltä edelleen, että tinder on raadollinen paikka (viitaten edelliseen tarinaani). Vaikka ajattelin kaikki eteeni tulevat miehet hyväksyä, huolimatta onko kuvassa moottoripyörä, koira tai tuoppi, en sitä tehnyt. Viestien määrät nousivat aivan hallitsemattomaksi. Parissa päivässä tilanne rauhoittui ja jyvät erottuivat akanoista. Kauhean mukavia miehiä siellä oli, välimatka vain nousi esteeksi tapaamiselle.

Kaikenlaista kulkijaa mahtui mukaan. Yhdet treffitkin sovin. Herran saapuessa paikalle tuli heti selväksi, että profiilikuva oli ainakin kymmenen vuotta vanha. Kaiken kaikkiaan ne olivat kivat treffit, mutta eivät kuitenkaan johtanut mihinkään. Kun ilmoitin, että tästä ei kehkeydy mitään, alkoi vänkääminen. Pitäisi kuulemma miettiä vielä asiaa. Sitten alkoivat  niskakarvat jo nousta pystyyn. Niinpä poistin herran listalta, ja kauhean huono omatunto tuli. Huomasinkin tämän viikon aikana, että tinderissä pitää olla vähän kova ja julma. Taidan olla liian kiltti sinne!

Surullista oli huomata joidenkin ihmisten yksinäisyys. Yksinäisyyteensä he nauttivat alkoholia. En tiedä oliko tämä yksi mies yksinäinen, joka teki oharit treffiajatukselle. Oli alustavasti sovittu päivä, mutta hän ilmoittikin, että meni vähän viihteen puolelle. Kello oli kolme päivällä. Kiitos ilmoituksesta! Hän oli muuten todella mukavan tuntuinen tapaus. Jokunen mies kertoikin, että viettävät aikaansa tinderissä, koska ei ole muutakaan.

Oma lukunsa olivat jokseenkin hörhöt tapaukset. Poistin tapauksen, joka kyseli mielipidettäni viagran käytöstä. Poistin myös tapauksen, joka klo 7 aamulla laittoi viestin: Mitä herkkupeppu. Profiilikuvani oli kasvokuva! En edes halua tietää, mitä tämä henkilö sillä hetkellä ajatteli.

Piirit tuntuvat olevan aika pienet tinderissä. Ja Facebookistahan näitä henkilöitä löysi kevyesti, ja ilmeisesti he löysivät minut. Ainakin yksi herra, josta meinasi tulla ongelma. Laitoin hänet estolistalle.

Kova kiire siellä osalla tuntui olevan. Ensimmäisessä viestissä ehdotettiin treffejä. Jos en heti suostunut, minut heivattiin pois. Tai jos en vastannut viesteihin pariin tuntiin, minut poistettiin listoilta. Kenellä on aikaa päivystää puhelintaan 24/7?!

Kypsyinkin tuohon puhelimen räpläämiseen, ja viestien naputteluun. Ja vähän hirvitti tuo kytkös Facebookiin, vaikka toisaalta se voi olla hyväkin juttu. Mutta minulle nyt riitti tämä laji. Onnea teille muille, jotka siellä jaksatte olla!

SK

Ps. Olin eilen treffeillä. Ja ne treffit sovittiin ihan muualla kuin tinderissä. Sopii mulle!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden poismuuttaneen nuoren äiti, erään miehen naisystävä. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat