Luin jostain, kuinka joku oli päättänyt yrittää olla niin, ettei valita mistään. Mietin, että mahtaisiko onnistua minulta, edes yhtä päivää. Ehkä kykenen olla valittamatta ääneen yhden päivän. Mutta tiukkaa se kyllä tekisi. Luulen, että suurin osa meistä valittaa huomaamattaan, ainakin hiljaa mielessään.

Tänä aamuna ensimmäisenä herätessäni, mietin mielessäni, että en halua herätä. Väsytti niin kovasti. Eli valitin hiljaa mielessäni. Poikkesin bensatankilla ennen töitä. Kotoa lähtiessäni ehdin jo miettimään, ettei oikein huvittaisi mennä tankin kautta. Vaan oli pakko, koska varoitusvalo jo paloi. Tankilla mietin, että kädet haiseekin kohta bensalle, hyi. Tosin ilahduttavaa oli, että bensan hinta on alentunut. Tankilliseen bensaa meni 56 euroa sen 70 euron sijaan.

Työpaikan pihaan päästessäni nousin autosta, vain todetakseni kuinka hemmetin liukas piha onkaan. Kengätkin kastuu. Positiivisesti kyllä mietin, että onneksi ensi kuun jälkeen on maaliskuu. Ensi viikolla voi sanoa, että ensi kuun jälkeen on huhtikuu!

Olen aika kypsä työhöni, joten siellä vain tulee valitettua ääneen. Sähköpostit takkuaa, järjestelmä takkuaa ja ei vaan huvita. No ei se ihan kokopäiväistä valittamista ole, mutta kyllä niitä ajatuksia aika ajoin lipsahtaa suusta. Mutta hyvä, että on töitä. Asuntolainat eivät lyhene ilman säännöllistä rahan tuloa.

Töistä lähtiessä oli kiire, koska rivitanssi alkaa 30 minuutin päästä töiden loppumisen jälkeen. Siinä ajassa ajan 10 km kotiin, vaihdan vaatteet ja lähden taas. Joka keskiviikon valitan hiljaa mielessäni, että miksi aika on laitettu näin. Iloisella mielellä kyllä tulen takaisin sieltä, koska se on vaan niin kivaa.

Äsken kävin pankin sivulla asioita hoitamassa ja kyllä pääsi valitus taas tiliotetta katsoessa. Huimaa rahan menoa tämä elämä, ihan noin niin kuin perusmenojenkin suhteen. Mutta onneksi on niitä töitä, että voin maksaa laskuni.

Niin, että minä en osaa olla valittamatta. Mutta kuten huomasitte, aina valituksen jälkeen tulee löydettyä niitä positiivisia juttuja.

Löytäisinkö niitä, jos en valittaisi ? ;).

Sari Kristiina

Kommentit (0)

Seuraa 

Kahden teinin yksinhuoltaja. Oman äitini sanoja lainatakseni: "Sarin elämästä tulee väkisinkin mieleen sana tuulitunneli." Paljon on sattunut ja tapahtunut, hyvässä ja pahassa. 

Kirjoittelen elävästä elämästä, ilman punaista lankaa, asioista suoraan niiden oikeilla nimillä.

 

Blogiarkisto

Kategoriat