Kipeän, kirpeä tuska polttaa,

sielu karrelle palaa.

Usva nousee metsän takaa.

Aurinko sydäntä lämmittää.

Lumihiutale leijailee kuin timanttinen tähti.

Pehmeään valkeaan maahan putoaa.

Kirpeyttä kantaa sydämessään, sielussaan.

Hehkuvan kuuma rakkaus sen sulamaan saa.

Kuuranhuuru rinnassaan,

rakkaudenportin avaa.

Tien elämään,

täyttäen maan kauneudellaan.

Syksyn värikkyys

kuin mielen herkkyys.

Kivet matkasta putoaa,

on kevyempi jatkaa kohti tulevaa.

-Anne-

Kommentit (0)

Seuraa 

Unien sielunmaisemaa, hiljentymisestä meditaatioon.

Sisältä kumpuavaa, intuitiivista....ympärillä havainnoitua..

Syntyvät omalla ajallaan, omassa paikassaan....

Höyhenen kevyt kosketus sisäiseen tietoon...