Kirjoitukset avainsanalla leivonta

Manteli-kookosneliöt ovat sen verran tömäkkää tavaraa, että pienikin pala riittää taltuttamaan vahvimmankin makianhimon

Kiitollinen, siunattu, onnellinen!

Siinä päälimmäiset tunnelmani kolmeen sanaan tiivistettynä. Tiukka työviikko takana ja viikonloppu edessä. Olisiko jo aika antaa haaveiden lentää ja suunnitella maaliskuun 8-vuotissynttäreitä :)

Lastenkutsuja on ihana valmistella! Etsiä, kokeilla ja koetella uusia reseptejä ja huomata jälleen kerran, että piirongin laatikosta löytyvät ne jo hyviksi havaitut herkut. Yksi jo useampana vuonna juhlapöydässämme ollut leivonnainen on manteli-kookosneliöt, suussasulava ja kinuskinen pikkuherkku, jonka reseptin sain anopiltani vuosia sitten.

Manteli-kookosneliöt (piirakkavuoka, kaksinkertaistamalla taikinan saat pellillisen herkkua)

Pohja:

200 g voita

2 dl fariinisokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää voi-sokerivaahtoon. Sekoita. Levitä pohjataikina leivinpaperoidulle piirakkavuoalle/uunipellille. Paista pohjaa 200 asteessa 10 min.

Kuorrutus:

2 munaa

2 dl fariinisokeria

2 dl manteli/pähkinärouhetta

1 dl kookoshiutaleita

2 rkl vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja fariinisokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat ainee keskenään ja lisää muna-sokerivaahtoon. Sekoita. Levitä kuorrutus puolikypsän pohjan päälle. Paista vielä 10 min eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Sihtaa jäähtyneen levyn päälle tomusokeria ja leikkaa sopiviksi neliöiksi.

Maistuu erinomaiselta myös pakastettuna eli levonnaisen voi tehdä jo hyvissä ajoin ennen juhlia!

Manteli-kookosneliöiden maun salaisuus on juuri ja juuri paistunut kuorrutus. Liika paistaminen vie neliöistä terän :)

Ihania leivontahetkiä, jälleen kerran!

Kommentit (0)

Runeberginkukassa maistuu jo lupaus keväästä

Runebergin torttu muodossa jos toisessakin on yksi lempparileivonnaisistani. Joulupiparkakun mausteisuus ja mantelin pehmeys ovat liitto, jota ei voi vastustaa. Yksi ehto hyvälle tortulle kuitenkin on: se ei saa olla kuiva käkäle. Onnistunut torttu sulaa suuhun. Siispä itse asiaan eli ohjeeseen:

Superhyvä Runebergin...kukka

Runeberginkukka on valmistettu n. 29 cm halkaisijaltaan olevaan Dahlia-kakkukehykseen ("vuoassa" ei ole pohjaa). Jos vastaavanlaista kukkaa ei ole käytössä, ei torttu siitä pahakseen pistä, vaikka sen sujauttaisikin ihan tavalliseen irtopohjavuokaan (halk. 27....28 cm). Jos tortun tekee pienempään vuokaan, kannattaa paistoaikaa pidentää (ja laskea uunin lämpö 175 asteeseen). Näin myös sisus kypsyy eikä vain pinta pala :)

Pohja:

100 g cashew-pähkinöitä (tai sitä perinteisempää mantelia)

120 g joululta jääneitä piparkakkuja (tai yleensäkin keksinmurua)

200 g ehtaa voita

2 dl sokeria

2 munaa

2 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 dl maustamatonta jogurttia

(tujaus karvasmanteliaromia)

Koristelu:

Vadelmahilloa

Tomusokeria + vettä sokerivesikuorrutetta varten

Jauha pähkinät ja piparkakut hienoksi jauhoksi. Vaahdota voi ja sokeri ja lisää munat yksitellen voi-sokeriseokseen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisä taikinaan. Lisää lopuksi pähkinä- ja piparkakkujauho sekä maustamaton jogurtti. Sekoita, älä vatkaa. Voit halutessasi lisäta taikinaan tilkan karvasmanteliaromia tai runebergintorttuhenkeen rommi- tai punssiaromia.

Voitele käyttämäsi vuoka ja kaada taikina vuokaan. Tasoita. Paista kukkaa 200 asteessa vähän uunin keskitason alapuolella noin 15 min eli sen verran, että pinta on kauniin kullanruskea. Kun torttu on jäähtynyt, koristele se vadelmahillolla ja sokerivesikuorrutteella.

Leppoisia leivontahetkiä!

 

Kommentit (0)

Tähän piirakkaan voi mukavasti upottaa myös uuden vuoden juhlista jääneet juustonkannikat

Aikas hyvä kaalipiirakka viime syksyltä:

Mikäs se on perheelle kokatessa, kun kauppojen hyllyt notkuvat tuoreita, kotimaisia satokauden kasviksia! Tänään nostin koppaan kolme erilaista kaalia: varhaiskaalin, lehtikaalin ja kukkakaalin :) Kyytipojaksi vuohenjuustoa. Erinomaiset piirakka-ainekset, vai mitä sanot?

Sen pitemmittä puheitta itse ohjeeseen!

Kolmen kaalin sadonkorjuupiirakka

Valmistettu 25 cm x 25 cm kokoiseen neliöirtopohjavuokaan

Pohja

150 g voita tai margariinia

3 1/2 dl grahamtäysjyvävehnäjauhoja

4 rkl kylmää vettä

50 g juustoraastetta (parmesan tai kotoisasti Oltermanni)

Nypi jauhot ja pehmeä rasva keskenään, lisää kylmä vesi ja juustoraaste. Sekoita. Levitä leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa 10 min.

Täyte

400 g kaaleja (varhaiskaali, kukkakaali ja lehtikaali)

200 g vuohenjuustoa

kunnon nippu ruohosipulia

Suikaloi varhaiskaali, palastele kukkakaali pieniksi paloiksi ja leikkaa lehtikaali suikaleiksi (poista halutessasi keskiruoti). Siivuta vuohenjuusto.

Jos haluat, voit esikypsentää kaalit pannussa tai höyrykattilassa. Itse laitoin kaalit sellaisenaan esipaistetun piirakkapohjan päälle. Lado siivutetut juustot kaalien päälle. Ripottele päälle ruohosipulia.

Munamaito

3 dl ruokakermaa

2 dl ranskankermaa

4 munaa

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Sekoita munamaidon ainekset keskenään ja mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Kaada munamaito piirakkatäytteiden päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa vielä 30-35 min. kunnes pinta on kauniin ruskea.

Leppoisia leivontahetkiä!

Kommentit (2)

Sulavat lumiukot eli kakkutikkarit sopivat hyvin lastenkutsujen pikkumakeaksi

Meillä rakastetaan Elsaa, Annaa ja Olafia vähintäänkin olan takaa. On Frozen-reppua, Frozen-paitaa, Frozen-mekkoa, pehmoa, pientä nukkea, isoa nukkea, filminpätkää ja hiuspantaa. Kyllä se Disney tietää, mistä naruista markkinavoimia (ja vanhempien kukkaroita) vedellään.

Onhan ne ihania - Annat, Elsat ja lumiukko - myös aikuiseen makuun. Suuria tunteita ja isoja kysymyksiä itse kullekin.

Sitten itse kokkailuun. Tai askarteluun... Se on tämän luomuksen kanssa vähän fifty-sixty niin kuin nykäsmatti sanoisi. Varsinainen kakkutikkariosuus ei näissä pallopäissä krumeluureja kaivannut. Leipasin ihan perinteisen tumman kääretorttupohjan (4 munaa, 2 dl sokeria, 1 dl vehnäjauhoja, 1 dl perunajauhoja, 3 rkl kaakaojauhetta ja 1 tl leivinjauhetta) ja paistoin torttua 200-asteisessa uunissa n. 10 min.

Kun pohja oli jäähtynyt, otin siitä puolikkaan kulhoon, murustin sen ja nakkasin joukkoon n. 150 grammaa vaniljatuorejuustoa. Massa sekaisin ja valmista tuli. Jaoin massan kolmeen osaan. 1/3 massasta pyöräytin sopivan kokoisiksi "alapalloiksi". Loput 2/3 massasta jaoin yhtä moneen osaan kuin alapallojen määrä ja muovailin niistä Olafin päät (pää on siis reilusti isompi kuin alapallo). Päästä kannattaa tehdä vähän pitkulainen, on enemmän mallinukkensa näköinen.

Sitten ei muuta kun pallot päällettäin. Sulata pienessä kulhossa muutama pala tummaa suklaata ja kasta tikkaritikku suklaasulassa ennen palloihin painamista. Näin tikku ei irtoa pallosta dippailtessakaan.

Kun tikut on tikkareissa, kannattaa tuotokset laittaa pariksi tunniksi jääkaappiin viilenemään. Massa tiivistyy ja suklaa tarttuu mukavasti kylmään pintaan.

Koristelusta. Sulata levyllinen Pandan valkoista suklaata kohtalaisen kapeassa kulhossa ja dippaa Olafit sulassa suklaassa. Asettele dipatut tikkarit leivinpaperille niin, että valuva ylimääräinen suklaa saa painua kauniisti pallojen alaosaan "sulavaksi lumeksi".

Sitten hankalin vaihe: Olafin kädet. Ota pieni pala suklaamassaa, pyörittele se käsissä pehmeäksi ja muotoile pötkyläksi. Sujauta hammastikku massan sisään. Todella helposti sanottu! Massa repeilee, ratkeilee, mössääntyy ja hajoaa, mutta sitkeällä yrittämisellä ja pyörittelyllä saat lopulta massan hammastikun päälle :) Olen muutaman kerran tehnyt näitä lumiukkokäsiä ja tiedän, että lopussa kiitos seisoo, vaikka homma tekisi mieli heittää läskiksi jo aikapäiviä sitten.

Lumiukon kaikki muut osat (suu, napit, silmät ja tukkatupsu) ovat myös samaa suklaamassaa. Porkkananenä sekä suun ja silmien keskiöt ovat tavallista valkoista sokerimassaa. Suklaamassa on perussokerimassaan verrattuna sitkaampaa (ja kaikin puolin helpompaa käsitellä), joten erillistä silmien ym. yksityiskohtien kiinnittelyaineita ei tarvita. Napit ja silmät voi pyöritellä joko palloista (ja litistää) tai tehdä helposti eripaksuisilla mehu/smoothiepilleillä.

Sitten ei muuta kun iloisia leivontahetkiä vaikka sitten näiden Olafien parissa :)

Kommentit (0)

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat