Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Keväiset lanttuauringot valaisevat sateisemmankin päivän

Kevät on kyllä sellaista aikaa, että päässä ei pyöri kuin aurinko. Silloinkin, kun pitäisi tyhjentää pakastinta ja löytää sopivia käyttötarkoituksia "varmuuden vuoksi" ja "kaiken varalle" jemmatuille herkuille.

Kuinka ollakaan, jouluna iskee rohmu. Laatikkosurvoksia ostaessa sitä kuvittelee, ettei mikään riitä: kaikkea on otettava vielä yksi ja kerta kiellon päälle. Siitäkin huolimatta, että meillä on aikas tarkka arvio siitä, miten paljon mitäkin jouluherkkua todellisuudessa kuluu. Eikä lanttulaatikkoa todellakaan pupelleta yhdeksää foliokipollista, onhan joulupöydässä paljon muutakin....

Niinpä punnustelin (jälleen kerran) joululta jääneitä survoksia kourissani. Ja siitä se sitten lähti, keväisenkeltaiset lanttuauringot.

Lanttuaurinko (2 kpl)

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 tl suolaa

n. 400 g lanttusurvosta

1/2 tl muskottipähkinää

6 dl sämpyläjauhoja

8-10 dl vehnäjauhoja

50 g sulatettua voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva maitoon. Anna hiivan liueta rauhassa nesteeseen. Lisää suola, lanttusurvos, muskottipähkinä ja sulatettu voi taikinaan. Lisää sämpyläjauhot. Jatka alustamista lisämällä vehnäjauhot taikinaan. Anna taikinan kohota rauhassa liinalla peitettynä lämpimässä paikassa kaksikertaiseksi.

Muotoile kohonnut taikina pötköksi ja leikkaa se 16 palaan. Pyöräytä palat sämpylöiksi ja asettele auringon muotoon. Anna kohota liinan alla sen aikaa, kun uuni lämpiää.

Ennen uuniin laittoa voit valella auringot maidolla ja ripotella päälle siemensekoitusta (itsellä tällä kertaa auringonkukan- ja sesaminsiemeniä) tai juustoraastetta.

Paista aurinkoja 200 asteessa n. 20 min.

Meheviä leipomishetkiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen ideani oli koristella kakku tomusokerikuorrutteella, jouluisilla strösseleillä ja valkoisilla sokerimassalumihiutaleilla. Kun otin kakun uunista ja kumosin sen lautaselle, suustani pääsi "wow" - tämä kakku ei todellakaan koristeita kaipaa!

Jääkaapit pesty, sahramipullat leipastu ja ässäpikkuleipien taikina kylmässä odottamassa. Sauna varsinaista työsuoritusta vaille kuurattu, kalja tekeytymässä ja kinkku otettu hiljakseen sulamaan. Pikkuhiljaa kun tekee, ei pääse kiire ja ressi iskemään päälle. Joulussa kun varsinainen valmistelu on vähintään yhtä ihanaa kuin varsinaiset juhlapyhätkin.

Lauantai on sitten laatikkopäivä: uunivuoroon pääsevät imelletty perunalaatikko sekä bataatti-, porkkana ja lanttulaatikot. Sopivassa välissä myös saaristolaisleivät pääsevät nauttimaan uunin lämmöstä.

Eilen oli vuorossa kuivakakkusavotta. Lapsuudenkodissani äitini leipoi aina jouluksi perinteisen hedelmäkakun, anoppilassa joulukahvin painikkeena nautittiin kirsikkakakkua. Oman kakkuni kokosin tänä vuonna vähän siitä, mitä kaapista sopivasti löytyi: taateleista, pullapoikien palttoista jääneistä rusinoista sekä lurauksesta kaupan valmista glögiä. Ja komiahan tuosta kaakusta tuli, vaikka itse sanonkin. Eikä maku jää leivonnaisessa kakkoseksi.

Taateli-rusina-glögikakku

200 g pehmeitä taateleita

100 g rusinoita

1,5 dl glögiä

200 g voita

Kaada glögi, taatelit ja rusinat kattilaan ja anna seoksen hetki kiehua. Taatelit imevät nopeasti nesteen, joten pitkään ei tarvitse hellan ääressä kakuntekijänkään seisoskella. Kun glögi on melkein imeytynyt, surauta seos sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää lopuksi voi ja anna sen sulaa. Sekoita tasaiseksi ja jäähdytä.

Kun seos on jäähtynyt, lisää muut ainekset:

2 munaa

2,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

0,5 dl kuohukermaa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

Lisää munat, sokerit, kerma ja toisiinsa sekoitetut jauhot seokseen. Sekoita, mutta vältä turhaa vatkaamista.

Voitele kakkuvuoka voilla ja koristele tulevan kakun pinta näyttäväksi mantelilastuilla.  Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin alaosassa 175 asteessa n. 50 min. - tunti.

Anna kakun hetki vetäytyä uunista tulon jälkeen ja kumoa se sitten lautaselle. Kakun voi tietenkin koristella vaikka miten hienoksi, mutta omaan silmään leipomus on tälläisenään juuri passeli :)

Ihania leivontahetkiä ja levollista joulunaikaa!

Kommentit (0)

Joulusarviin saa mukavasti makua vaihtamalla silli graaviloheksi tai kylmäsavuporoksi

Pikkujoulukausi alkaa olla takanapäin, mutta ei hätiä mitiä, nämä suolapalat sopivat hyvin myös joulun juhlapöytään joko kala- tai lihatäytteellä.

Mitään ruudinkeksijän suolapalaa tämä ei kuitenkaan ole. Vähän niin kuin voileipäkakun täytettä tekisi, kala vain korvataan sillillä (ja huomioidaan suolaisuus määrässä). Valmiit lehtitaikinalevyt kaulitaan reilusti ohuemmiksi, leikataan taikinapyörällä suikaleiksi ja kiepautetaan pinnoitettujen sarvien päälle paistumaan. Sen verran kokemuksen syvällä rintaäänellä on lisättävä, että lehtitaikinakierteet kannattaa kiinnittää toisiinsa sipaisemalla kevyesti vettä kierteiden päällettäin meneviin osiin. Ellei sitten tykkää vähän ilmavammasta sarventekeleestä.

 

Joulupöydän sillisarvet

Paketti lehtitaikinaa (tällä kertaa käytössä Lidlin lehtitaikinavalmiste, jääkaappisäilytettävä, josta saa 7 sarvea)

1 muna (sarvien voiteluun)

seesaminsiemeniä

 

Täyte

75-100 g silliä (maistamalla tästäkin asiasta selvitään)

1 keitetty muna

100 g ranskankermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl sinappia

ripaus sokeria

mustapippuria (tätäkin maun mukaan)

n. 1/5 punasipulia

2 rkl ruohosipulisilppua

Valmista sarvet ja voitele ne munalla. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 225 asteessa n. 12 min.

Keitä muna ja riko se kulhoon. Lisää pieneksi pilkottu silli, tuorejuusto, ranskankerma ja mausteet. Sekoita. Pursota täyte sarviin. Täyteannoksesta riittää mainiosti tuohon seitsemään sarveen.

Täytä sarvet vasta vähän ennen ruokailua, niin lehtitaikina ei turhaan vety.

Leipomisen iloa!

Kommentit (0)

Sinä päivänä, kun aloitat yhteiselämän viidennen polven kantamikkeliläisen kanssa opit myös, mikä ero on makkaralla ja Makkaralla. Kaikki tiet vievät Portille ja makkarahihnan äärelle. Hieman yliyleistäen voi näet todeta, että jokainen itseään kunnioittava mikkeliläinen on aloittanut työuransa Portin makkaratehtaalta: pakkaamosta tai leikkaamosta. Hiljainen yhteisen ymmärryksen hetki jaetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun ex-kollega muistelee, miltä tuntui polkaista kesähelteellä tehtaalle ja pukea talvikamppeet päälle - sellaista se on, kylmiöolosuhteissa työskentely.

Kyllä. Meillä tiedetäään, missä menee makkaran ja Makkaran ero. Kaksikymmentä vuotta intensiivikurssia ei ole kuitenkaan tehnyt minusta asiantuntijaa, joten mätän suuhuni jauhomakkaraa ja kerta toisensa jälkeen muistan muistuttaa, miten siinä on niin mukava ja tasainen suutuntuma.

Siinä vaiheessa, kun tarina makkaramassaan laitettavista aineksista alkaa, työnnän sormet korviini ja aloitan jonkinlaisen älämölön. Tieto ei lisää tuskaani, vaan avaan toisenkin jauhomakkarapaketin.

Mutta yhdestä makkara-asiasta olemme samaa mieltä: hyväkin kyrsä nousee potenssiin arvaamattomaan kunnon sinapin kera. Olemmepa vielä yhtämielisiä maustakin: Ardbeg!

Eikä se Ardbeg-sinapin erinomaisuus kesään ja jauhomakkaraan jämähdä! Jo useampana vuonna olemme nostaneet joulupöytään maistuvan parivaljakon: Ardbeg- ja Renault -sinapit. Ja jos hyvin käy, löytyypä tuota herkkua myös pukinkontistakin.

Käytännön vinkki: sinappi kannattaa valmistaa muutamaa päivää ennen joulua, sillä makujen tasaantuminen vie muutaman yönylisen. Sinappi säilyy oppikirjojen mukaan noin kolmisen kuukautta. Tosin on sita tullut sipaistua jouluista sinappia kesän ensimmäisten grillimakkaroidenkin päälle, enkä mitään sivuvaikutusta ole huomannut.

Vanha kunnon Ardbeg-sinappi (ei heikkomakuhermoisille)

Ohjeesta saat vähän reilut kaksi pilttipurkillista tuhtia tavaraa

1 dl Colemans-sinappijauhetta

1 dl kuohukermaa

1 dl sokeria

2 munaa

1-2 rkl Ardbeg-viskiä (itse laitan 2)

Laita kaikki muut ainekset paitsi viski kattilaan. Kiehauta koko ajan sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, ota kattila liedeltä ja lisää viski (tässä vaiheessa seoksesta irtoaa melkoisen messevä aromi). Sekoita ja purkita. Anna sinapin vetäytyä kylmässä muutama päivä. Nauti :)

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2019

Kategoriat