Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Keväiset lanttuauringot valaisevat sateisemmankin päivän

Kevät on kyllä sellaista aikaa, että päässä ei pyöri kuin aurinko. Silloinkin, kun pitäisi tyhjentää pakastinta ja löytää sopivia käyttötarkoituksia "varmuuden vuoksi" ja "kaiken varalle" jemmatuille herkuille.

Kuinka ollakaan, jouluna iskee rohmu. Laatikkosurvoksia ostaessa sitä kuvittelee, ettei mikään riitä: kaikkea on otettava vielä yksi ja kerta kiellon päälle. Siitäkin huolimatta, että meillä on aikas tarkka arvio siitä, miten paljon mitäkin jouluherkkua todellisuudessa kuluu. Eikä lanttulaatikkoa todellakaan pupelleta yhdeksää foliokipollista, onhan joulupöydässä paljon muutakin....

Niinpä punnustelin (jälleen kerran) joululta jääneitä survoksia kourissani. Ja siitä se sitten lähti, keväisenkeltaiset lanttuauringot.

Lanttuaurinko (2 kpl)

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 tl suolaa

n. 400 g lanttusurvosta

1/2 tl muskottipähkinää

6 dl sämpyläjauhoja

8-10 dl vehnäjauhoja

50 g sulatettua voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva maitoon. Anna hiivan liueta rauhassa nesteeseen. Lisää suola, lanttusurvos, muskottipähkinä ja sulatettu voi taikinaan. Lisää sämpyläjauhot. Jatka alustamista lisämällä vehnäjauhot taikinaan. Anna taikinan kohota rauhassa liinalla peitettynä lämpimässä paikassa kaksikertaiseksi.

Muotoile kohonnut taikina pötköksi ja leikkaa se 16 palaan. Pyöräytä palat sämpylöiksi ja asettele auringon muotoon. Anna kohota liinan alla sen aikaa, kun uuni lämpiää.

Ennen uuniin laittoa voit valella auringot maidolla ja ripotella päälle siemensekoitusta (itsellä tällä kertaa auringonkukan- ja sesaminsiemeniä) tai juustoraastetta.

Paista aurinkoja 200 asteessa n. 20 min.

Meheviä leipomishetkiä!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulusarviin saa mukavasti makua vaihtamalla silli graaviloheksi tai kylmäsavuporoksi

Pikkujoulukausi alkaa olla takanapäin, mutta ei hätiä mitiä, nämä suolapalat sopivat hyvin myös joulun juhlapöytään joko kala- tai lihatäytteellä.

Mitään ruudinkeksijän suolapalaa tämä ei kuitenkaan ole. Vähän niin kuin voileipäkakun täytettä tekisi, kala vain korvataan sillillä (ja huomioidaan suolaisuus määrässä). Valmiit lehtitaikinalevyt kaulitaan reilusti ohuemmiksi, leikataan taikinapyörällä suikaleiksi ja kiepautetaan pinnoitettujen sarvien päälle paistumaan. Sen verran kokemuksen syvällä rintaäänellä on lisättävä, että lehtitaikinakierteet kannattaa kiinnittää toisiinsa sipaisemalla kevyesti vettä kierteiden päällettäin meneviin osiin. Ellei sitten tykkää vähän ilmavammasta sarventekeleestä.

 

Joulupöydän sillisarvet

Paketti lehtitaikinaa (tällä kertaa käytössä Lidlin lehtitaikinavalmiste, jääkaappisäilytettävä, josta saa 7 sarvea)

1 muna (sarvien voiteluun)

seesaminsiemeniä

 

Täyte

75-100 g silliä (maistamalla tästäkin asiasta selvitään)

1 keitetty muna

100 g ranskankermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl sinappia

ripaus sokeria

mustapippuria (tätäkin maun mukaan)

n. 1/5 punasipulia

2 rkl ruohosipulisilppua

Valmista sarvet ja voitele ne munalla. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 225 asteessa n. 12 min.

Keitä muna ja riko se kulhoon. Lisää pieneksi pilkottu silli, tuorejuusto, ranskankerma ja mausteet. Sekoita. Pursota täyte sarviin. Täyteannoksesta riittää mainiosti tuohon seitsemään sarveen.

Täytä sarvet vasta vähän ennen ruokailua, niin lehtitaikina ei turhaan vety.

Leipomisen iloa!

Kommentit (0)

Sinä päivänä, kun aloitat yhteiselämän viidennen polven kantamikkeliläisen kanssa opit myös, mikä ero on makkaralla ja Makkaralla. Kaikki tiet vievät Portille ja makkarahihnan äärelle. Hieman yliyleistäen voi näet todeta, että jokainen itseään kunnioittava mikkeliläinen on aloittanut työuransa Portin makkaratehtaalta: pakkaamosta tai leikkaamosta. Hiljainen yhteisen ymmärryksen hetki jaetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun ex-kollega muistelee, miltä tuntui polkaista kesähelteellä tehtaalle ja pukea talvikamppeet päälle - sellaista se on, kylmiöolosuhteissa työskentely.

Kyllä. Meillä tiedetäään, missä menee makkaran ja Makkaran ero. Kaksikymmentä vuotta intensiivikurssia ei ole kuitenkaan tehnyt minusta asiantuntijaa, joten mätän suuhuni jauhomakkaraa ja kerta toisensa jälkeen muistan muistuttaa, miten siinä on niin mukava ja tasainen suutuntuma.

Siinä vaiheessa, kun tarina makkaramassaan laitettavista aineksista alkaa, työnnän sormet korviini ja aloitan jonkinlaisen älämölön. Tieto ei lisää tuskaani, vaan avaan toisenkin jauhomakkarapaketin.

Mutta yhdestä makkara-asiasta olemme samaa mieltä: hyväkin kyrsä nousee potenssiin arvaamattomaan kunnon sinapin kera. Olemmepa vielä yhtämielisiä maustakin: Ardbeg!

Eikä se Ardbeg-sinapin erinomaisuus kesään ja jauhomakkaraan jämähdä! Jo useampana vuonna olemme nostaneet joulupöytään maistuvan parivaljakon: Ardbeg- ja Renault -sinapit. Ja jos hyvin käy, löytyypä tuota herkkua myös pukinkontistakin.

Käytännön vinkki: sinappi kannattaa valmistaa muutamaa päivää ennen joulua, sillä makujen tasaantuminen vie muutaman yönylisen. Sinappi säilyy oppikirjojen mukaan noin kolmisen kuukautta. Tosin on sita tullut sipaistua jouluista sinappia kesän ensimmäisten grillimakkaroidenkin päälle, enkä mitään sivuvaikutusta ole huomannut.

Vanha kunnon Ardbeg-sinappi (ei heikkomakuhermoisille)

Ohjeesta saat vähän reilut kaksi pilttipurkillista tuhtia tavaraa

1 dl Colemans-sinappijauhetta

1 dl kuohukermaa

1 dl sokeria

2 munaa

1-2 rkl Ardbeg-viskiä (itse laitan 2)

Laita kaikki muut ainekset paitsi viski kattilaan. Kiehauta koko ajan sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, ota kattila liedeltä ja lisää viski (tässä vaiheessa seoksesta irtoaa melkoisen messevä aromi). Sekoita ja purkita. Anna sinapin vetäytyä kylmässä muutama päivä. Nauti :)

Kommentit (0)

Saaristolaisleivästä valmistettu kylmäsavulohivoileipäkakku kruunaa joulun kalapöydän

Saaristolaisleivästä saa joulupöydän maukkaimmat alkupalat: piparkakkumuotilla otettu kaunis leipäsydän alle ja pyöräytys kylmäsavulohimoussea päälle. Tillinoksa ja pieni pala sitruunaa. Siinä se on, varsinainen herkkupalatarjotin, jota ei enää tapanina tarvitse pöytään kanneksia.

Viime kesänä kokeilin ensimmäisen kerran saaristolaisleivästä tehtyä voileipäkakkua ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Voileipäkakkumuodolla on omat etunsa: kakun kasaaminen on kohtalaisen nopea toimitus ja kostukkeen vetäytyessä kakun maku on parhaimmillaan yön yli levänneenä - kaikkia vamisteluja ei siis tarvitse jättää aattoiltaan.

Sitten itse asiaan eli leivän leipomiseen.

Nauvon limppu eli saaristolaisleipä

Yhdestä annoksesta saa 4 voileipäkakkulimppua, jotka siis paistoin n. 25 cm halkaisijaltaan olevassa irtopohjavuoassa. Perusohjeesta poiketen paistoin kohtalaisen ohutta limppua vain tunnin ja sivelin sen pinnan kertaalleen vesi-siirappiseoksella paiston aikana. Sivelin sokeripinnan myös valmiiseen limppuun.

Paistoin omat limppuni kolme päivää ennen käyttöä. Näin limpun maku ehtii parahultaisesti tasaantua ja tiivistyä.

1 l piimää (toiset tykkäävät käyttää omenamehua)

75 g hiivaa

3 dl tummaa siirappia (tai 2 dl vaaleaa siirappia ja 1 dl fariinisokeria - tänään ei sattunut olemaan tummaa siirappia kaapissa, mutta erinomaista limppua tuli myös tällä siirappi-fariinisokeri -yhdistelmällä)

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnänleseitä

3 dl ruisjauhoja

1 rlk suolaa

10 dl vehnäjauhoja

Voiteluun: ½ dl siirappia ja 1 dl vettä

Lämmitä piimää niin, että saat jääkaappikylmyyden pois. Ei kuitenkaan ihan kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja siirappi piimään ja anna hiivan liueta. Lisää kaikki muut aineet taikinaan.

Anna taikinan nousta liinan alla n. 2 tuntia.

Voitele käyttämäsi vuoat. Kun taikina on kohonnut, jaa se vuokiin. Kohoamisvaraksi riittää noin kolmasosa vuoan korkeutta.

Paista leipiä 175 asteessa uunin alatasolla noin 2 tuntia. Valele leipiä paiston aikana vesi-siirappiseoksella noin tunnin ja puolentoista tunnin kohdilla. Valele siirappivedellä myös valmiit leivät.

Näin herkulliselta leipä näyttää (perinteisessä pitkulaismuodossaan):

Ja sitten itse voileipäkakun kimppuun....

1 pyöreä saaristolaislimppu

maitoa tai kalalientä limpun kostutukseen

Täyte

200 g kylmäsavulohta

175 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kermaa

1 dl tillisilppua

3 liivatetta

maun mukaan sitruunapippuria/mustapippuria sekä limen/sitruunan mehua

Valmista täyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi palasiksi. Vaahdota kerma. Sekoita kaikki täyteaineet keskenään. Liuota liivatteet kiehuvaan vesitilkkaan/sitruunamehuun ja lisää täytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Vuoraa limpun kokoinen irtopohjavuoka tuorekelmulla. Halkaise limppu kahtia.

Päinvastoin kuin yleensä irtopohjavuokaan voileipäkakkua kootessa, tämä limppukakku kootaan "tarjoilusuunnassa" eli kakun esilletuleva pinta tulee myös kasattaessa päälle.

Laita siis limpun pohjapuoli irtopohjavuokaan ensimmäisenä ja kostuta limppu reilusti maidolla tai paketin ohjeen mukaisesti valmistetulla kalaliemellä.

Kaada koko täyte kostutetun limpun päälle ja tasoita.

Kostuta limpun kansipala leikkuupintapuolelta ja käännä se kostutuksen jälkeen varovasti oikeinpäin täytteen päälle. Käännä ylimenevät tuorekelmureunat kakun päälle ja anna sen hyytyä/vetäytyä rauhassa seuraavaan päivään.

Koristelu

Voileipäkakkujen koristelussa kaikki on oikein. Tässä kakussa käytin pursotuksiin seosta, jossa oli n. 170 g yrttituorejuustoa ja reilut 1 dl vaahdotettua kermaa. Vaahdotettu kerma kuohkeuttaa mukavasti tuorejuustoa ja tekee seoksesta helposti pursotettavan.

Siirappivedellä kostutettu Nauvon limppu on itsessään upea koriste, joten kakun pintaa ei kannata liikaa peitellä.

Ihania jouluisia leivontahetkiä!

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2019

Kategoriat