Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Näin varsinaisten kevättöiden alkua odotellessa on hyvä hetki luoda katsaus tulevaan kesään. Samalla kun suunnittelee, mitä kaikkea kasvihuoneeseen on tarkoitus laittaa kasvamaan, voi miettiä myös uutta telinettä kesäkukille. Vaikka sitten tällaista pellenmuotoista :)

Kesä ja kukkaistutukset ovat kaikkea muuta kuin kurttuotsaista hommaa. Jos mehiläiset lentelevät kakuissa, ei liene mikään ihme, että meillä kotosalla pelle hoitaa pihalla kesäkukkatelineen virkaa. Ja hyvin on hommansa hoitanut, jo monen vuoden ajan.

Kukkaruukkupellen idea on kotoisin Itävallasta noin viidentoista vuoden takaa. Äiti oli tuolloin Saltburgissa viikon lomamatkalla ja toi pellevinkin matkamuistona tullessaan. Ensimmäisen pelleni tein siis jo aika monta vuotta sitten ja tuolloin kukkasen virkaa toimitti minitomaatti:

Ei muuten hullumpi idea lapsiperheelle: tomaatteja kypsyy pitkin kesää ja mikä sen mukavampaa kuin nappasta tomppu matkaansa - pelleltä. Saattaa siinä muutama vitamiinikin kertyä kuin itsestään :)

Eikä pelle vaadi liikoja tiloja, yläkuvan otus on kasattu kerrostalon parvekkeelle.

Pellen tarvikkeet:

2 isoa saviruukkua (vartalo)

1 vähän pienempi iso saviruukku (pää)

3 pientä saviruukkua (kädet)

Maalinjämiä (suu, silmät ja napit, ei vesiliukoisia)

Noin 2 metriä sentin paksuista köyttä

1 jätesäkki

Aloita poraamalla köydenmentävät reiät toisen ison saviruukun ylälaitaan, noin viiden sentin päähän pohjasta:

Pujota köysi reikien läpi.

Lähde kokoamaan pelleä. Ota kokonainen iso ruukku ja laita se oikeinpäin haluamaasi kohtaan. Ota jätesäkki, laita se alimman ruukun sisälle ja täytä pussi jollain sopivalla painolla niin, että massaa riittää jonkin verran ruukun yläreunan yläpuolellekin. Itse olen käyttänyt kasvuturvetta. Aseta toinen iso ruukku nurinpäin alimman ruukun päälle (siis se ruukku, jossa on köysi).

Pellen sisällä oleva (turve)säkki pitää ruukut paikallaan. Saman asian voi hoitaa vaikka saumauslaastilla. Itse tykkään purkaa pellen kesän jälkeen, joten siinä mielessä säkki on oiva tuki.

Kumpaakin pellen käteen tulee kolme pientä ruukkua. Pujota ensimmäinen ruukku köyteen ja tee köyteen solmu ruukun sisäpuolelle sopivaan kohtaan. Pujota toinen ruukku köyteen ja toista solmu. Samoin kolmannen ruukun kohdalla.

Kun olet tehnyt kolmannen solmun, voit sitoa kädet yhteen jäljellä olevien köysien avulla tai katkaista köyden kolmannen solmun jälkeen ja antaa käsien roikkua sivuilla.

Itse en ole kiinnittänyt pääruukkua mitenkään. Kukan paino on pitänyt pään paikallaan.

Lopuksi vielä maalaukset ja pelle on valmis. Käytä vedenkestäviä maaleja, vaikka pelle asustaisikin lasitetulla parvekkeella. Kukkaa kastellessa vettä saattaa vähän roiskua ja kokemuksesta tiedän, ettei valuva maalijälki ole kauneinta katseltavaa.

Ihanaa kesän odotusta kaikille ja pelleilyn iloa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Albertiina Aleksandra
1/1 | 

Hei, olen Aleksandra Albertiina Suomesta, ja haluaisin jakaa todistuksen siitä, kuinka sain lainani Ryan Cliftonin avulla. Sain 60000 euron lainan 2%: n korolla. HUOMAUTUS: Se on luotettava ja aito ja akkreditoitu antamaan lainoja lukuisille ihmisille, joten jos olet kiinnostunut saamaan lainaa, pyydän teitä ystävällisesti ottamaan yhteyttä häneen saadakseen lisätietoja VIA EMAIL: ryancliftonfirm@gmail.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistot talteen

Syksy. Se on minun vuodenaikani. Ilmassa lentävät lehdet ja tuuli, josta ei saa kiinni. Ikkunan takana linnut pihlajassa ja lupaus talvesta. Vastatuuli ja vihmova sade. Syksyllä lataan akut.

Syksyyni kuuluu myös joulun odotus. Kaikki ne kihelmöivät valmistelut, salaisuudet, pienet uteliaat korvat ja Tonttu Toljanterin joulukalenteri.

Joulukalenteri. Äitikin haluaa omansa.

Siitä se idea sitten lähti, aamun Pinterest-selailuista, paikkaansa etsivästä paksulehtisestä muistikirjasta ja tarpeesta saada "kaikki olennainen" yksiin kansiin. Lopputuloksena rakentuu maailman kaunein joulukalenteri, joka täydentyy - toivottavasti - vielä tulevinakin vuosina.

Niin kuin kalenterin luonteeseen kuuluu, kokoelman tarkoitus on toimia paitsi muistojen tallellokerona myös muistina ja muistuttajana. Joulusiivousta en kuitenkaan kalenteriin merkitse, sen aika on sitten, kun sen aika on. Ennen tai jälkeen joulun. En kuitenkaan vietä pyhiäni pyyhityssä astiakaapissa.

Ensimmäiseksi koristelin kalenterin kannen. Omannäköisen. Jokaiselle joulukuun päivälle varasin yhden "pääaukeaman" ja toisen lisäaukeaman, joka täydentyy myöhemmin. Pääaukeamalle on tarkoitus koota muistoja matkan varrelta, onnistuneita reseptejä (jotka todellakin tekevät joulun), askarteluohjeita, joululaulukatkelmia.... Toivon, että kalenterin myötä en enää joulusinappiohjetta etsiessäni joudu plaraamaan mappitolkulla kaikkea mahdollista, vaan nyt minulla on yhdet kannet, joista löytyy kaikki olennainen.

Eikä kaikkea olennaista tarvitse ennalta tunnistaa. Kalenterissa on tilaa myös testaamattomille ideoille ja päähänpälkähdyksille, siihen tuo kirjekuori on omiaan. Ja jos joku idea ei toimi, se on helppo nakata kuoresta pois. Harvinaisen yksinkertaista.

Uskon myös siihen, että ääneenlausutut toiveet ovat askeleen lähempänä toteutumistaan. Niinpä kirjoitan kalenterini ykkösluukkuun pienet terveiset tulevalle vuodelle. Jouluhan on ihmeitä täynnä! Ja niihin toiveisiin voin sitten tulevina jouluina palata...

Kommentit (0)

Paperinarusta tehdyt pallot yhdistettynä led-patterijouluvaloihin antoivat Festivo-kynttilänjaloille vielä toisen mahdollisuuden

Lapsuudenkodissani oli nämä. Anoppilassa on nämä. Ei siis liene yllätys, että meilläkin on. Nämä. Festivo-kynttilänjalat, pituusjärjestyksessä ja pallokynttilät päällä.

Viikolla aamukahvia hörpytellessäni mietin, että aika on ajanut NÄISTÄ ohi. Jos pistäisin ne kirppiksellä kiertoon, saisin parikymppisen. Kun olisin ensin vastannut lukuisiin sisämitta-ulkomitta-käyttötunnit-ostovuosi-tuotantoerä -tiedusteluihin ja odottanut, että potentiaalinen ostajakandidaatti kysyy ensin luvan mieheltään ja sovittaa sen jälkeen lasin väriä olkkarin verhoihin ja naapurin autoon. Ja aloittaa vatkaamisen siitä, voinko tuoda kynttilänjalan keskustaan, keskipäivällä ja auringonnousun aikaan ja saako maksuaikaa seuraaviin lapsilisiin, kun parikymppistä ei juuri nyt satu olemaan.

Kaadoin toisen kupin kahvia ja totesin, etten viitsi nähdä myymisen vaivaa. Myydä toki voisin, mutta en vatkata. Paitsi kakkutaikinaa. Ja sitäkin saan tehdä ihan riittävästi ilman kynttilänjalkojakin.

Nyt tulee tämän tarinan "uskoo ken tahtoo" -osio: viime aikoina olen useasti törmännyt siihen, että asiat ovat ratkenneet kuin itsestään. Pidän vain silmät auki ja tartun tilaisuuteen. Ei tarvitse juosta mihinkään, hössöttää tai söheltää, on ihan vain paikallaan ja antaa asioiden tapahtua. Niin kävi tälläkin kertaa. Kahvitteluhetkeni jälkeisenä päivänä kurkkasin naamakirjaan ja kappas, kouluaikainen kaverini oli hankkinut marketeilta pallovalot ja asetellut ne Pinterestistä löytämänsä mallin mukaisesti Festivo-kynttilänjalkojen päälle :)

Ja siitä se idea sitten lähti.

Kesältä jääneet vesi-ilmapallot esille, ilmat sisään, paperilautaselle kunnon annos vesi-erikeepperi -sekoitusta (puolet ja puolet) ja sitten vaan liimavedessa kasteltua narua kieputtamaan vesi-ilmapallon ympäri. Tarkempia ohjeita löytyy netin syövereistä lukuisia.

Liikkeellelähtöä helpottamaan narun alkupää kannattaa solmia ilmapallon solmuun, niin ei pääse naru karkaamaan. Kun vesi-ilmapallo on saanut sopivasti naru ympärilleen, katkaistaan naru ja työnnetään pää alempien kerrosten alle. Ja uusi pallo käsittelyyn.

Pallojen kannattaa antaa rauhassa kuivua. Lopuksi narukerän sisällä oleva pallo puhkaistaan ja roskat vedetään sopivasta aukosta ulos. Virkkuukoukku on tässä hyödyllinen kapine. Ja jos nyt tuntuu siltä, että pallossa on liian vähän narua, ei muuta kuin lisäkerroksia kieputtamaan. Varovasti käsitellen jo tyhjennetty (ilmapallo poistettu) narukerä kestää lisäkerrokset littaantumatta. Testattu on tämäkin.

Sitten ei muuta kun pieni valosarja (itselläni 20 lamppua) pallojen sisälle (2 lamppua/pallo) ja kaunis adventtiajan valaistus on valmis.

Every Day Matters... eli ihania askarteluhetkiä teille kaikille!

Kommentit (0)

Kahvipussit taipuvat moneksi - tällä kertaa liukuriksi

Ensilunta odotetaan meidän perheessä kuin kuuta nousevaa. Ja voi sitä riemua, kun aamulla herätessä huomataan, että yön aikana maa on saanut hentoisen kuurakerroksen. Vauhdilla saappaat jalkaan, toppapuku niskaan ja suorinta tietä pulkkamäkeen! Kyllä siinä pulkan pohja saa kyytiä, kun laskemisen iloa on toteutettava mäessä, jossa lumi on pelkkä kaukainen toive.

Mutta käykö niin, että pulkkailun riemu jääkin lyhyeksi: talvivarasto suljetaan ennen ensilaskuja vain sillä perusteella, ettei joulupukin tuoma ja vielä uutuuttaan kiiltävä menopeli vaurioituisi. Miksi turhaan kärvistellä naarmuuntuvan pulkanpohjan kanssa, kun kahvipusseista saa näppärästi askarreltua liukurin! Liukuri luistaa ja kestotestikin läpäistiin jo viime keväänä: laskuväline on vähintäänkin hintansa väärti!

Tarvikkeet:

8 kahvipussia

2 pätkää leivinpaperia

sakset ja silitysrauta

Leikkaa kahvipusseiseta pohja pois ja yksi sivusauma auki:

Silityslauta on mitä oivallisin työskentelyalusta. Aseta pätkä leivinpaperia alimmaksi, seuraavaksi kaksi kahvipussia lomittain hopiaiset puolet vastakkain. Pussit asetellaan lomittain (ei suoraan päällettäin) siksi, että seuraavat pussit kiinnitetään aina edellisten pussien ylijääneisiin reunoihin:

Ja lopuksi leivinpaperi:

Kuumenna silitysrauta kuumaksi ja silitä päälimmäisen leivinpaperin päältä niin, että kahvipussien muovi kuumenee ja pussit sulavat tiiviisti toisiinsa. Silittäminen kannattaa tehdä huolellisesti, jotta pussit todella tarttuvat toisiinsa.

Asettele seuraavat pussit edellisen silityksen ylijääneisiin reunoihin ja jatka silittämistä:

Kun pussit on käytetty, leikkaa kahvipussilevystä vähän niin kuin liukurin muotoinen kappale. Risakin liukuri toimittaa hyvin mallikappaleen virkaa:

Sitten ei muuta kun mäkeen suihkimaan. Kyllä se lumikin sieltä tulee - aikanaan :)

PS. Ja jos kahvipussiliukurista jotain lisähyvää hakee (kierrätyksen lisäksi), niin kyllä se on tilansäästö ja näppäryys. Liukuri rullalle ja kuminauha ympärille, niin mäenlaskuväline kulkee mukana vaikka repun sivutaskussa. Ei paljoa paina ja vauhtimäet ovat aina käden ulottuvilla :)

Kommentit (0)

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat