Kirjoitukset avainsanalla UusiVuosi

Vuosi 2018 antoi paljon enemmän kuin uskalsin toivoa: yhteistä aikaa perheen kanssa, keikkatyötä ja pysyvämpää palkanjuoksua, mahdollisuuden kokeilla omia rajoja, etsiä ja löytää sekä tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu omimmalta. Toki paljon on jäänyt matkan varrellekin. Olen myös oppinut sen, että ovet voi jättää lähtiessään myös raolleen. Vaikka matkalla olenkin, toivon silti (ensimmäistä kertaa työelämähistoriassani!), että jonain päivänä voisin kääntää tutussa risteyksessä keulan vanhaan suuntaan. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, etten ajelehdi: minulla on keula, jota käännellä, ja suunta, johon mennä. Palapelin muut osaset loksahtelevat kohdalleen sitten, kun sen aika on. Matka itsessään on nyt tärkein.

Yhden asian haluan kuitenkin nostaa ylitse muiden: tsemppaus ja kannustus! Sitä on vuoteen 2018 mahtunut todella paljon. Olen saanut kokeilla siipiäni, kompuroida ja nousta ylös. Lauseen, "Ole armollinen itsellesi", olen kuullut nyt syksyn aikana useammankin kerran. Joka päivä voisin tehdä enemmän, joka päivä voisin kuunnella enemmän, olla vielä enemmän läsnä. Silti joka aamu herään tekemään parhaani. Siitä käsin, missä nyt olen.

"Kiitollinen, siunattu, onnellinen" - tästä on hyvä jatkaa aakkosten kautta matkaa!

A niin kuin Annin koulunaloitus. Tyttäremme Anni on vienyt minut erityiselle tielle. Koulunaloitus pienryhmässä oli täynnä pelkoja: pelkäsin erilaisuuteen kohdistuvaa kiusaamista, pelkäsin lapsemme jäävän yksin, pelkäsin koulumatkoja. Pelkäsin byrokraattisuutta, järjestelmään sisäänkirjoitettuja jäykkyyksiä ja koulumaailman yhdenmukaisuuspainetta.

Elämä osaa myös yllättää. Olen nyt itse opettajana pienryhmässä (en oman tytön luokassa), ja tiedän, että jokaisessa asiassa on tuhottoman monta puolta. Vanhemmalle oman lapsen etu on tärkein. Opettaja taas pyrkii tekemään parhaansa niissä olosuhteissa, jotka opetukselle on annettu. Lapsi on keskiössä kummallakin, vaikka sitä ei aina arjen kuhinassa osaisikaan nähdä tai tunnistaa. Kasvokkaiset kohtaamiset ovat onnistumisen kulmakivi, ei Facebookissa meuhkaaminen. Ei siis ihme, että luupiikkini elää ja voi hyvin, oppi kun on aina otettava kantapään kautta.

B niin kuin "being". Having, loving, being. Mitä enemmän ikävuosia karttuu, sitä tärkeämmäksi omana itsenä oleminen ja omannäköisten juttujen tekeminen tulee. Sanotaan, että työrooli suojelee yksilöä ja auttaa jaksamaan tehtävässä. Työrooli on myös pakopaikka ja turvasaareke silloin, kun "minä en nyt haluaisi tehdä näin, mutta järjestelmä, yhteiskunta tai whatever edellyttää minun toimivan tässä tehtävässä näin". Tasapainon löytäminen on jaksamisen avain.

C niin kuin cladiolus. Pari vuotta sitten ostin Lidlistä viidellä eurolla 75 keltaisen cladioluksen sipulia ja laitoin ne maahan. Loppukesästä kukkapenkissä paistoi aurinko. Viime kesänä penkistä ei noussut ensimmäistäkään kukanvartta. Syytin myyriä. Aikansa meuhkaamistani kuunneltuaan äitini sanoi, että gladiolukset ovat yksivuotisia. Oli paljon helpompi syyttää myyrää kuin ottaa asiasta selvää.

D niin kuin dekkari. Läckberg, Mankell, Hawkins. Kolmen kovan kärki ja paljon hyviä hopeasijoituksia.

E niin kuin elämänmakuisuus. Suurin heikkouteni on, 42-vuotiaanakin, etten osaa kulkea keskitietä tai tehdä sellaisia valintoja, jotka kuuluvat "tiettyyn ikävaiheeseen". Nautin uutuudenviehätyksestä, mutta rutiineissa olen huono. Vierastan papereita muussa kuin askartelumielessä enkä millään haluaisi täyttää mustavalkoisia lomakkeita, joissa on liian lyhyet sarakkeet ja selitystilaa vain kolmen sanan verran. Innostun milloin mistäkin kuin pikkulapsi, eikä se into välttämättä kanna huomiseen. Tai sitten kantaa.

F niin kuin Ford. Tai "voodi", niin kuin meillä poika pienenä sanoi. Punainen vaihtui valkoiseen ja toivotaan, että turvallisia kilometrejä riittää vielä tulevillekin vuosille.

G niin kuin gummallisuudet. Kummallisuudet. Pahuudet. "Ei paha ole kenkään ihminen", sanotaan, mutta viime vuonna kohtasin myös ihmisiä, joista huokui pahuutta - tai paremminkin pahaa oloa. Turhaan työhaastattelussa juoksuttavia ihmisiä, lapsille ilkeileviä aikuisia, lapsia toisiaan vastaan lietsovia aikuisia. Ihmisiä, joita ei uskoisi olevan olemassakaan. Mutta niin vain on, ihan tässä lähellä, eikä kuitenkaan koskaan missään.

H niin kuin heikkouden hetket. Niitäkin on. Ja tulee. Ne hetket, jolloin ei osaa mitään eikä pysty mihinkään eikä jaksa mitään eikä kelpaa mihinkään. Ne hetket, jolloin tietää lopputuloksen, vaikka ei ole vielä edes aloittanut. Takamatkalta lähteminen. Heikkoudet tekevät ihmisestä inhimillisen.

I niin kuin intohimo. Intohimo vie läpi harmaan kiven ja opettaa seisomaan käsillä. Intohimo ei tunne kelloa eikä takerru muotoseikkoihin. Kun intohimoinen ihminen tekee jotain, se näkyy lopputuloksesta. Intohimon vallassa ihminen ei pälyile ympärilleen ja vahtaa naapurin tekemisiä vaan tekee sitä, mikä tuo iloa. Voi se tuoda myös rahaakin tai lisää tekemisen mahdollisuuksia, mutta intohimossa sisäinen palo ja ilo palkitsee enemmän kuin kolikot. Työelämässä intohimo on vieras elementti, joka mieluiten tukahdutetaan outouden pelossa. Ettei se vain tarttuisi.

J niin kuin joulu. Joulussa on parasta...valmistelut. Kaikki ne jo syyskuussa kutkuttavat ideat, reseptit, ajatukset ja toiveet, jotka kantavat läpi syksyn harmauden. Tuotakin teen ja tätä haluan kokeilla. Joulussa on parasta....tuoksut. Kinkku, hyasintit ja kuusi. Jouluvalot sisällä ja ulkona. Joulupukille kirjoittavat lapset, hössötys ja Tonttu Toljanteri. Rakastan Partiotonttu Vienästä.

K niin kuin kieltäytyminen. Minusta on tullut hyvä ei:n sanoja. Osaan sanoa "ei": Olen oppinut sanomaan "ei". Minun ei tarvitse täyttää kalenteriani vain saadakseni tuntea kiirettä. Ihan vain siksi, että kiireinen ihminen on tarpeellinen. Jossain muualla. Kiirehtivä ihminen tekee itsensä näkymättömäksi siellä, missä hän olisi kaikkein tärkein. Kotona.

L niin kuin leipominen. Intohimoni. Hengen asia. Haluan kokeilla ja koetella rajojani, testata makuja ja nauttia paistuvan pullan tuoksusta. Leipominen on terapeuttista. Leipoessa saa jotain näkyvää aikaiseksi, edes hetkeksi. Äärettömän palkitsevaa. Ilon lähde. Minun hyvinvointini kulmakivi.

M niin kuin matka. Kesälomalla teimme unelmien lomamatkan Rodokselle ja sama kohde kutsuu meitä myös tulevana kesänä. Aurinkoa, lämpöä ja All in - siinä onnistuneen matkamme kulmakivet. Ja voi sitä piirustusten määrää, kun matkaa suunnitellaan jo 200 päivää ennen nousukiitoa :) Niin, eihän se varsinainen lomaviikko ole kuin pieni pala koko lomaelämyksestä.

N niin kuin naapuriapu. Perjantaina loppui sokeri, mutta onneksi naapurista löytyi. Ihan niin kuin sipulia ja leivinjauhettakin.

O niin kuin oma koti. Koti on minulle kaikki kaikessa, se on lähtöruutu ja maalilippu. Se on latautumisen paikka ja tukikeskus. Kotona saan olla oma itseni kaikkine kummallisuuksineni ja haihatteluineni. Koti on myös luovuuden lähde.

P niin kuin plantaarifaskiitti. Nivelrikko polvessa ja kohonnut paastosokeri. Terveys on itsestäänselvyys, jonka merkityksen huomaa vasta... Onneksi nämä ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Jos tahtoo. Tahdon.

Q niin kuin q. Ei soita mitään kelloja, q siis. Ihquu!

R niin kuin rakkaus. Rakkaus isolla ärrällä. Tuo mies, joka on taivaltanut kanssani jo reilut 20 vuotta, haluaa edelleen jatkaa yhteistä matkaamme. 11 vuotta parisuhteessa ja nyt reilut 9 vuotta lapsiperhe-elämää. On siinä hiottu särmiä ja louhittu uusia, mutta tie on vienyt halki suurten ilojen ja raskaiden menetysten.

S niin kuin SokeriStory. Se luovempi minä. Itseni näköinen ja minulle äärettömän tärkeä. Toiset voimautuvat valokuvista, minä voimaannun omasta FB-sivustani. Minä pystyn, minä kykenen. Tuonkin olen itse omin kätösin tehnyt. Toivon, että jokainen löytäisi oman "sokeristorynsa", juuri sen toimintakentän, josta saa iloa, energiaa ja onnistumisen kokemuksia.

T niin kuin tekosyy. Löydän aina jonkun tekosyyn jämähtää sohvalle. Tarkemmin sanottuna askarrusteni ääreen. Neulominen ja kaikkinainen näpertely, niiden kohdalla kiintiö ei tule koskaan täyteen. Sitten istun viikon vinossa ja valitan selkää-polvea-nilkkaa-hartiaa, mutta jumppaan, sinne en mene. Lähtökitka...

U niin kuin uni. Tarvitsen unta. Ihan niin kuin kaikki muutkin... En tule kuudella tunnilla kuin äkäiseksi, vaikka tarpeen vaatiessa parikin riittää. Tuntia siis. Unta. Aamulla voin herätä hyvinkin aikaisin, mutta unille on päästävä jo kymmenen jälkeen.

V niin kuin vastatuuli. Välttämätön purjehtijalle, tekee hyvää myös ihmiselle. Erottelee jyvät akanoista ja auttaa kirkastamaan ajatusta.

W niin kuin Walinta. Elämä on täynnä valintoja, pieniä ja suuria. On helppo syyttä jotain itse ulkopuolella olevaa "korkeampaa voimaa" siitä, ettei olosuhteiden pakosta voi oikeastaan valita mitään. Silti jokainen päivä on täynnä valintoja. Kannattaako työttömän mennä keikkatöihin, jos yli 300 euron menevä palkkatulo vähennetään päivärahasta? Jos työttömänä pysyminen on tavoitetila, kannattaa pysyä kotona. Menin keikkatöihin, päiväksi kerrallaan, ja tässä olen. Kannattiko?

X niin kuin tuntematon. Vierastan ihmisiä, jotka vetävät yhteen yksi ynnä yksi ja saavat kontekstista riippumatta tulokseksi kaksi. Kun teet näin, tapahtuu näin. Elämässä on miljoona muuttujaa, onneksi.

Y niin kuin yksin. Olen yksintekijä, yksinyrittäjä ja viihdyn äärettömän hyvin yksikseni. En tarvitse laumaa enkä kanssahiihtäjiä. Vieroksun työryhmiä, joissa vatkataan aikaa, kiirettä, leipomisvuoroja ja kahvinkeittoa sen sijaan, että jokainen nyt vain tekisi asiansa. Sinä aikana, kun kiireiset vatkaavat kalenteriaan ja lähettelevät toisilleen veivuujoukkosähköposteja, minä olen jo leiponut kakun.

Z niin kuin tuntematon. Toinen tuntematon, X:n kaveri. Liittolainen.

Å niin kuin Åland. Kerran kävin eikä toista kertaa ole tullut mentyä.

Ä niin kuin äiti. Parhaimmillaan lapsen suusta kuultuna. Äitiys on yksi mahtavimmista elämänlaajuisista matkoista, jossa riittää aina opittavaa ja oivallettavaa. Yritän tehdä parhaani ja se riittää. Olen tuntenut luissani ja ytimissäni myös lapsettomuuden, joten lasten arvoa ei voi koskaan korostaa liikaa. Elämän pienet ihmeet.

Ö niin kuin öinen tähtitaivas. Kiristyvä pakkanen ja iltalenkki koiran kanssa. Sanotaan, ettei rahalla saa onnea, mutta koiranpentuun sijoitettuna 1300 euroa antaa paljon enemmän kuin korkeakorkoinen säästötili koskaan. Kannattaa kokeilla, saattaapi elämä muuttua (ja korkokengistä hävitä kannat).

Elämänmakuista uutta vuotta!

Kommentit (0)

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat