Kirjoitukset avainsanalla LastenKanssa

Kesälomamuistoja vuodelta 2017:

Tältä päivältä en osannut odottaa mitään. Aamu näytti juuri niin sateiselta, ettei mustikkametsäänkään olisi asiaa. Avasin aamun Länsi-Savon toivoen, että jotain ilmaantuisi. Siinä se istui, menovinkeissä, Nukkekoti.

"Äiti, mikä se sellainen Nukkekoti on?", kysyi yöunilta herännyt Anni. "En tiedä", vastasin, "mennään katsomaan". Niin me menimme. Ajoimme tunnin ja rapiat katsomaan kohdetta, josta pikaisen nettiselailun jälkeenkään ei oikein tiennyt mitään. Onkohan käynyt niin, että Nukkekotia pidetään alueen lapsiperheiden leikkipaikkana eikä oikein ole oivallettu, minkälainen aarre se olisi myös matkailukohteena? Parkkipaikallekaan ei ole opasteita, vain musta viitta kertomasa, että suunta on tuo. Jätimme auton sairaalan parkkiin, vaikka lähempänäkin olisi ollut tilaa.

Ei siis sillä, että minun takapuoleni liikaa kävelystä kapenisi. Sitä minä vaan, että opasteet auttaisivat suuntaamisessa silloin, kun pienen hiekkatien alussa arpoo, saako koslan päätepisteessä ympäri. Umpiperään ei viitsisi farkkua ajaa - ja pakittaa pois. Paikalliset kyllä tietävät.

Kyllä kannatti, kotiseutumatkailu! Lähdimme aamusta puoli kymmenen ja olimme takaisin puoli viisi. Lounastauko välissä. Nukkekoti houkuttelee leikkiin!

Oli muuten hassu sattuma tuo lounasjuttukin. Lähdimme sairaalan parkista kävelemään arviolta kohti keskustaa ja K-marketin kohdalla lapset ilmoittivat olevansa todella nälkäisiä. Sanoin heille, etten tunne alueen ravintoloita, mutta lähdetään kävelemään silmämääräisesti vilkkaimman näköista katua - kyllä se jossain vaiheessa ravintolaksi muuttuu. "Anteeksi", sanoi vanhempi mies, "etsittekö jotain?" "Ruokapaikkaa", vastasin. "Menette tuota Keskuskatua eteenpäin, siellä on Ravintola Taica." Mies varmisti vielä vaimoltaan ja kyllä, tuohon suuntaan töppöstä toisen eteen. "Kuuntelin teidän keskustelua", sanoi ystävällinen mies hymyillen, "sillä arvasin sanoa". Kiitimme ja jatkoimme matkaa. Ja hyvä niin, saimme kuvut täyteen ja pääsimme jatkamaan retkipäiväämme.

Miltäpä meidän päivämme sitten näytti, melkolailla tältä:

Nukkekoti ei siis ole pelkkä yksi pirtti (tämän opimme astuessamme portista sisään) vaan päärakennuksen ja pienempien mökkien muodostama kokonaisuus. Jossain pisteissä oli materiaalimaksut. Päärakennuksessa oli myös kahvio ja mahdollisuus katsoa elokuvia. Kesäpäivänä jätimme Kiljusen herrasväen väliin. Alueelle ei ole pääsymaksua.

Nukkekodilla oli myynnissä euron aluekarttoja, joihin oli aarteenetsinnän tavoin merkitty seitsemän kohdetta. Ensimmäinen vihje oli annettu kartassa, seuraavat vihjeet sai aina löydettyään kohteen. Kun kaikki seitsemän kohdetta oli käyty, kartta palautettiin kahvioon ja sitä vastaan sai pienen yllätyksen. Anni valitsi rintamerkin. Tosin puuhaa oli ympärillä niin runsaasti, että kartan kanssa eteneminen kiinnosti vain kahden rastin verran. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka, joten kaikki savat palkinnon rasteista riippumatta :)

Euron popparit ja kyytipojaksi euron pillimehu.

Meidän junnujen yksi suosikkipeleistä on vanha kunnon fortuna ja Nukkekodilla pääsi pelaamaan myös astetta isompaa versiota. Lyömäpuikkona krokettimaila.

Onnenpyörä oli ihan huippujuttu! Ensin pyöräytetään ja sitten numeroa vastaavan peltipurkin sisäpuolelta katsotaan tehtävä. "Rapsuta mahaasi ja päätäsi samaan aikaan." Ihana idea sovellettavaksi esimerkiksi lasten synttäreille!

Pikku Posti eli meidän leikissä kauppa, oli lasten mieleen. Hyllyiltä löytyi tyhjiä elintarvikepakkauksia ja käytöstä poistettuja kassakoneita oli useammallekin leikkijälle. Mutta mikä kolahti lapsiin eniten: vanha kunnon lankapuhelin!

Kauppias hoitaa homman :) Viivakoodeja ei tässä kaupassa tunnettu, mutta silti kassakone lauloi varsin iloisesti!

Asiakkaat tiedustelevat tuotteiden saatavuudesta :)

Ateljeessa sai askarrella kolmen euron tarvikemaksua vastaan. Ilmeisesti kotona on tätä lajia tarjolla vähintäänkin riittävästi, sillä mökki ei kiinnostanut lapsia. Meidän lapsia. Muita kylläkin :)

Päärakennuksen yläkerrassa sai sovittaa roolivaatteita ja kenkiä. "Miksi täällä ei ole poikien kenkiä", kysyi Tomi. Oikeassahan poika oli, kenkävalikoima koostui pääasiassa vain naisten korkokengistä. Ei kaikkein turvallisimpia tepasteluvälineitä. Roolivaatteiden hohtoa söi se, että ne olivat valtaosaltaan aivan liian suuria meidän alle 120 senttiselle tytölle.

Vanhasta maakellarista oli loihdittu noidan luola. Noita tarvinnee lihamyllyäkin...

Riippusillalla

Lossimatkalla

Tervemenoa Pieksämäelle! Me vietimme mukavan päivän, toivottavasti tekin!

Virallisempia lisätietoja kohteesta löydät osoitteesta Nukkekoti

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvipussit taipuvat moneksi - tällä kertaa liukuriksi

Ensilunta odotetaan meidän perheessä kuin kuuta nousevaa. Ja voi sitä riemua, kun aamulla herätessä huomataan, että yön aikana maa on saanut hentoisen kuurakerroksen. Vauhdilla saappaat jalkaan, toppapuku niskaan ja suorinta tietä pulkkamäkeen! Kyllä siinä pulkan pohja saa kyytiä, kun laskemisen iloa on toteutettava mäessä, jossa lumi on pelkkä kaukainen toive.

Mutta käykö niin, että pulkkailun riemu jääkin lyhyeksi: talvivarasto suljetaan ennen ensilaskuja vain sillä perusteella, ettei joulupukin tuoma ja vielä uutuuttaan kiiltävä menopeli vaurioituisi. Miksi turhaan kärvistellä naarmuuntuvan pulkanpohjan kanssa, kun kahvipusseista saa näppärästi askarreltua liukurin! Liukuri luistaa ja kestotestikin läpäistiin jo viime keväänä: laskuväline on vähintäänkin hintansa väärti!

Tarvikkeet:

8 kahvipussia

2 pätkää leivinpaperia

sakset ja silitysrauta

Leikkaa kahvipusseiseta pohja pois ja yksi sivusauma auki:

Silityslauta on mitä oivallisin työskentelyalusta. Aseta pätkä leivinpaperia alimmaksi, seuraavaksi kaksi kahvipussia lomittain hopiaiset puolet vastakkain. Pussit asetellaan lomittain (ei suoraan päällettäin) siksi, että seuraavat pussit kiinnitetään aina edellisten pussien ylijääneisiin reunoihin:

Ja lopuksi leivinpaperi:

Kuumenna silitysrauta kuumaksi ja silitä päälimmäisen leivinpaperin päältä niin, että kahvipussien muovi kuumenee ja pussit sulavat tiiviisti toisiinsa. Silittäminen kannattaa tehdä huolellisesti, jotta pussit todella tarttuvat toisiinsa.

Asettele seuraavat pussit edellisen silityksen ylijääneisiin reunoihin ja jatka silittämistä:

Kun pussit on käytetty, leikkaa kahvipussilevystä vähän niin kuin liukurin muotoinen kappale. Risakin liukuri toimittaa hyvin mallikappaleen virkaa:

Sitten ei muuta kun mäkeen suihkimaan. Kyllä se lumikin sieltä tulee - aikanaan :)

PS. Ja jos kahvipussiliukurista jotain lisähyvää hakee (kierrätyksen lisäksi), niin kyllä se on tilansäästö ja näppäryys. Liukuri rullalle ja kuminauha ympärille, niin mäenlaskuväline kulkee mukana vaikka repun sivutaskussa. Ei paljoa paina ja vauhtimäet ovat aina käden ulottuvilla :)

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2019

Kategoriat