Kirjoitukset avainsanalla kahvinkanssa

Pieni ripaus kevättä eli tammikuinen appelsiiniaurinko

Toiset väsähtävät syksyllä, toiset kipuilevat kevätuupumuksen kanssa. Minulle tammikuu on jo vuosia ollut varsinainen tuskien taival. En jaksa. En pysty. En kykene enkä kehtaa. Kaikki on ihan käsittämättömän työlästä. Eikä olotilaa ainakaan helpota se "uuden elämän aloittamisen hehkutus", mikä kuuluu olennaisena osana uuteen vuoteen ja samalla koko loppu-uuteenelämään. Kuntosalit täyttyvät, jumpat pursuavat ja joulukilot saavat kyytiä polkan voimalla. Minä yritän selvitä hengissä helmikuuhun.

Syksyllä pitenevää pimeyttä ei edes huomaa, sillä onhan joulu jo ovella. Syyskuussa voi askarrella joulukortteja, lokakuussa on hyvää aikaa leivontakokeiluille. Marraskuussa voi rakentaa piparkakkutaloja ja joulukuu onkin sitten pelkkää suuren juhlan tuntua. Mutta tammikuu. Pimeää, pimeää ja pimeää. Jouluun on melkein vuosi eikä juhannuskaan vielä lämmitä.

Taistelussa tammikuun pimeyttä vastaan on kaikki konstit sallittuja. Ja onhan se hyvä, jos päivä paistaa peiton alle vaikka sitten appelsiinihyydykkeen muodossa. Vanha juttuhan tämä keikausaurinko on, mutta edelleen toimiva ratkaisu kaamoksen selättämiseen.

Tammikuun appelsiiniaurinko

4 - 5 appelsiinia

4 liivatetta

1/2 dl vettä

4 dl kermaa

2 dl appelsiinirahkaa (jos haluat tömäkämmän version, voit käyttää vaikka appelsiinituorejuustoa)

appelsiininpaloja

100 g valkosuklaata

tomusokeria maun mukaan (jos käytät makeita appelsiineja, lisäsokeria ei paljoa tarvita)

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutin ajaksi. Pese appelsiinit huolellisesti ja vuole kuoret pois niin, ettei kuoren valkoista osaa jää näkyviin. Leikkaa appelsiinit siivuiksi. Vuoraa noin parin litran vetoinen kulho tuorekelmulla. Asettele appelsiiniviipaleet kuohon reunoille:

Vaahdota kerma. Lisää rahka. Palastele kuohon vuorauksesta jääneet appelsiinit pieniksi kuutioiksi ja lisää kermarahkaan. Rouhi valkosuklaa palasiksi ja lisää seokseen. Lisää tomusokeria maun mukaan. Kiehauta vesi ja sulata liivatteet siihen. Kaada liivate ohuena nauhana kermarahkaan koko ajan sekoittaen. Kaada kermarahkaseos appelsiineilla vuorattuun kulhoon.

Tasoita. Käännä ylijääneet kelmut hyydykkeen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Kumoa appelsiinihyydyke lautaselle ja koristele mieleiseksesi.

Ihania talvihetkiä ja kokkailun iloa! Kyllä se tammikuu tästä vielä taittuu. Ja jos ei talvi taitu niin selkä ainakin - tänään on lunta saanut kolata jo kolmeen otteeseen ja jos on taivaan merkkejä tunteminen, ei huomisaamuna lähdetä pihasta kuin se kuuluisa telkkä pöntöstä. Näyttää olevan tuprua tiellä eikä aurauskalustosta merkkiäkään.

Palataan taas, kun kattila porisee!

Kommentit (0)

Superherkullinen suolakinuskipiirakka vie kielen mennessään

Tänään glögitellään! Ja mikäpä sopisi mausteisen ja lämpimän juoman kaveriksi paremmin kuin varsinainen sokeriöveri! Yhdestä piirakasta riittää isommallekin porukalle, sillä tätä herkkua ei kauhian paksua palasta tarvita.

Pohja:

200 g piparkakkuja

90 g voita

Murskaa piparkakut ja lisää murskaan sulatettu voi. Levitä seos irtopohjavuoan pohjalle ja noin sentin verran vuoan reunoille. Paista pohjaa 160 asteessa n. 10 min.

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunamehua

tujaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä

Sekoita täyteainekset keskenään ja kaada esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista n. 30 min. Olen ottanut kakun pois uunista silloin, kun se ei enää erityisemmin hytise. Onko se sitten ylikypsää, mene ja tiedä, mutta maukasta joka tapauksessa :)

Ja sitten se haastavin vaihe eli kinuski:

1,5 dl kuohukermaa

1,5 dl fariinisokeria

Ideahan on, teoriassa, että kinuskia keitetään sen verran, että vesilasiin tipautettu pisara hyytyy napakaksi palloksi. Tässä en ole koskaan onnistunut. Siinä vaiheessa, kun lasiin pudotettu pisara todellakin paakkuuntuu, on kinuski minun makuuni jo liian kovaa. Paras kinuski syntyy siis niin, että laitetaan ainekset kattilaan, kiehautetaan ja annetaan hiljakseen porista noin 10 min. Tuossa ajassa kinuski ei vielä paakkuunnu (miedolla lämmöllä kiehuteltuna), mutta on ihanan pehmeää leikattavaksi. Sellainen pikkuisen valuva :)

Koristelussa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa laitoin sormisuolan kaveriksi kesältä jääneen jäätelötötterön ja täytin sen irtokarkeilla. Vihreyttä hain Piccolo Basilicasta :)

Ihania leivontahetkiä!

Kommentit (0)

Lapsuuden makumuistoissa lauantai oli pullapäivä

Ihanaa marraskuuta, Ystävät! 

Elämme vuoden parasta aikaa: jouluun on vielä aikaa - ehtii siis testata ja kokeilla vaikka mitä - mutta samaan aikaan se, joulu siis, on kutkuttavan lähellä. Olen varma, että aamulla herätessäni näin piippalakin vilahtavan ikkunan takana...

Olen myös pöhkeissäni. Jos olette nähneet, miltä kultainennoutaja näyttää silloin, kun isäntä tulee töistä kotiin, tiedätte, mistä puhun. Pöhkeissään oleminen on siis kiehtova yhdistelma iloa, innostusta ja joka solusta purkautuvaa energiaa. Vähän sama tunne, kuin lapsena joululahjoja avatessa.

Juuri nyt olen iloinen ja onnellinen siitä, että uuden työn rinnalla myös bloggaamiselle on löytynyt aikaa. Mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan tullessaan, sitä en voi vielä tietää, mutta nyt nautin joka hetkestä ja haluan jakaa sitä iloa, mitä käsillä tekeminen itselleni antaa.

Hetkessä elävänä ihmisenä en lähde kahlitsemaan itseäni julkaisukalentereilla tai muillakaan ajastetuilla esiintuloilla vaan annan mennä ja teen sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Maailma on kokeilemisen arvoisia ideoita täynnä ja perusopit löytyvät jo vuoden 1957 Jyväskylän talouskoulun muistiinpanoista. Äitini on siis kullanarvoinen reseptipankki. Lapsuuden makuja ja vähän jotain sinistä, sillä pääsee pitkälle.

Tänään lähdin taas leipomaan lapsuuteni yhtä lempparikahvileipää eli repimispullaa. Tuota vuosikymmenten takaista lämpimäistä, jonka reseptiä nyt myydään "nyhtöpullauutuutena". Mutta sitähän se uutuustehtailu pitkälti on: kaivetaan mummin arkistoja, otetaan puolikas teelusikallinen kanelia pois ja sanotaan, että resepti on "uusinta uutta". Niin tai näin, tämä pullaresepti on vanha, mutta erittäin toimivaksi testattu.

Repimispulla   

Pullataikina:

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 dl sokeria

1 muna

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

150 g margariinia

15 dl vehnäjauhoja

Lisäksi:

50 g voita

1 dl sokeria

2 rkl kanelia

Valmista pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää maitoon hiiva ja sokeri. Sekoittele ja anna hiivan liueta nesteeseen. Lisää muna, kardemumma, suola ja noin puolet jauhoista ja alusta taikina. Lisää loput jauhot ja sulatettu rasva. Alusta taikina kimmoisaksi.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin kaksinkertaiseksi.

Kaada taikina jauhoitetulle pöydälle, muovaa pötköksi ja jaa n. 22 palaan (irtopohja-sydänvuokaan menee 12 palaa). Pyörittele pullat pyöreiksi, pyöräytä ne voisulassa ja kieritä vielä kanelisokerissa ennen vuokaan asettelua.

Vuoasta ylijääneet palat voit leipoa pikkupulliksi tai latoa ne toiseen vuokaan.

Toisin kuin mallissa, pullien väliin voi jättää myös kohoamisvaraa. Tällöin pullasta tulee matalampi ja myös paistoaika on lyhyempi.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja anna pullien kohota vuoassa uunin lämpiämisen ajan. Paista repimispullaa uunin alaosassa n. 35 min. eli kunnes pullan pinta on kauniin kullanruskea.

Jos haluat, voit koristella paistetun repimispullan sokerivesikuorrutteella.

Ihania leipomishetkiä ja vastapaistetun vehnäsen vastustamatonta tuoksua koko pirtin täydeltä!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat