Kirjoitukset avainsanalla kahvinkanssa

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, massunsa täyteen...raparperipiirakkaa, raparperisimaa ja raparperikeittoa. Raparperin satokausi on parhaimmillaan, joten ei muuta kun varret maasta ja piirakkaa leipasemaan.

Gluteeniton vanilja-raparperipiirakka

Kuvan piirakka on valmistettu Kermansaven sydänvuokaan, mutta ihan perusirtopohjavuokakin (halk. 24-26 cm) toimii ihan yhtä hyvin.

Pohja

150 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

1 muna

4 dl gluteenitonta kaurajauhoa

½ tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri vaaleaksi ja lisää joukkoon muna hyvin vatkaten. Sekoita leivinjauhe kaurajauhoon ja lisää vaahtoon. Sekoita.

Levitä taikina vuoan pohjalle ja parin sentin matkalta myös vuoan reunoille.

Täyte

3 pientä raparperinvartta

250 g vaniljatuorejuustoa

2 munaa

2 dl kermaa

1 tl kanelia

½-1 dl sokeria

Leikkaa raparperit ohuiksi siivuiksi ja levittele ne vuokaan.

Sekoita täytteen kaikki ainekset sekaisin ja lisää raparperinpalojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa n. 30 min.

Lämpimiä kesäisiä herkutteluhetkiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvit tulille, tässä tulee sunnuntain ykkösherkku!

Influenssat selätetty, siitä on hyvä jatkaa! Vaikka sitten lumenluontia, sitä kun on omakotiasuja saanut tänä talvena harjoittaa oikein sydämen kyllyydestä. Se on sellainen köyhän miehen kuntosali, tuo pitkä pihatie.

No, eipä harmitella.  Kelit on kelejä ja jos hyvin käy, kuukauden kuluttua nämä kinokset ovat muisto vain. Lumien sulamista odotellessa voi pyöräyttää vaikka toscakakun :)

Tässä lapsuuden makumuistossa tuoksuu sunnuntai. Istumme koko perhe pöydän ääressä, kahvi roplottaa keittimessä. Otan kakkupalasta kuorrutteen pois, syön alaosan, ja nautin lopuksi toscasta... Sokerin, voin ja mantelilastujen pettämätön yhdistelmä toimii aina. Ohje on ainakin 30 vuotta vanha, otettu talteen irtopohjavuoan kääreestä ja toimii edelleen:

Pohja

150 g margariinia tai voita

1,5 dl sokeria

2 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

¾ dl appelsiini- tai omenamehua

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne vaahtoon. Lisää mehu. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun tai voideltuun irtopohjavuokaan (halk. n. 24 cm). Paista pohjaa 200 asteessa 20 minuuttia.

Kuorrute

75 g margariinia tai voita

100 g mantelilastuja

1 dl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

2 rkl appelsiini- tai omenamehua

Sulata rasva kattilassa, lisää mantelilastut, sokeri, vehnäjauhot ja mehu. Anna seoksen kiehahtaa. Levitä seos puolikypsän pohjan päälle ja jatka paistamista noin 10 minuuttia. Valmis kakku on kauniin kullanruskea.

Nautitaan keväästä, lumitöistä ja leipomisesta! Kyllä se kestä sieltä tulee, aikanaan :)

Kommentit (0)

Ihanat mehiläiset persikkatortussa

Julkaisin tämän blogikirjoituksen ensimmäisen kerran toisessa portaalissa 1.3.2018 otsikolla "Maaliskuussa pörisee kevät". Näin helmikuun ensimetreillä kaipasin jotain iloista ja keltaista, joten kaivoin naftaliinista vajaan vuoden takaisen postaukseni. Toivon, että tästä ihastuttavasta mehiläispiirakasta on iloa myös muille - vaikka sitten silmänruoan muodossa :)

Ihanaa maaliskuuta Teille kaikille!

Pakkasmittarista viis, nyt on kevät! Maaliskuu on minun kuukauteni, se on mahdollisuuksien, uusien alkujen ja kevään odotuksen parasta aikaa. Maaliskuu tuo iloa ja valoa, piteneviä päiviä ja herneenversoja ikkunalaudalle. Tipuja, pupuja ja hersyvää keltaista.

Maaliskuu on pakannut paljon hyvää meidän perheeseen: se on synttäriputkikuukausi - Lumi täyttää seitsemäs päivä kaksi vuotta, Anni kuudestoista päivä seitsemän vuotta ja minä itse kuukauden kalkkiviivoilla 42 vuotta.

Palataanpa hetkeksi lapsuuteen. Maaliskuun lopussa syntyneelle pääsiäinen tarjosi usein hyvät suuntaviivat niin syntymäpäiville kuin lapsikavereiden tuomille lahjoillekin. Parhaita juhlia olivat tietenkin ne, jolloin sain keon pääsiäisimunia. Ja voi sitä ilon päivää, kun munasta löytyi "timanttisormus". Niin, tuohon aikaan sekin oli mahdollista :) Onko muuten tämän päivän munissa enää sormuksia?

Yksi lapsuuden synttärikakku on jäänyt erityisesti mieleen: neliönmuotoinen peruskermakakku, jonka päällä oli riveittäin herkullisen keltaisia persikanpuolikkaita. Jokaisessa persikanpuolikkaassa oli neilikat silminä ja kuorittu manteli nokkana. Varsinainen tipuarmeija!

Niin. Historia toistaa itseään. Tuosta tipukakusta on aikaa kolmisenkymmentä vuotta ja rapiat, ja tänään olen taas persikanpuolikkaiden äärellä. Muutama päivä sitten näin Pinterestissä kuvan valkoisesta levypiirakasta, jonka päällä oli persikanpuolikasmehiläisiä. Olihan niitä testattava :)

Alla oleva rahkapersikkatortun ohje on jälleen lapsuuden peruja. Konstailemattomia, aitoja makuja. Niistä on parhaat paakkelssit tehty.

Rahkapersikkatorttu (n. 23 cm irtopohjavuoka)

Pohja:

100 g voita (tai margariinia)

1/2 dl sokeria

1 muna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota voi ja sokeri ja lisää muna vaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää pohjataikinaan. Levitä taikina irtopohjavuoan pohjalle ja vähän matkaa reunoille (käytä leivinpaperia vuoan pohjalla).

Täyte:

1 tlk persikoita (isompi tölkki, kokonaispaino n. 800 g)

200 g maitorahkaa

1 dl kuohukermaa

puolen sitruunan mehu

2 munaa

1/2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Palastele suurin osa persikanpuolikkaista pieniksi paloiksi (jätä vaikka neljä persikanpuolikasta mehiläisiksi) ja asettele palaset pohjataikinan päälle. Sekoita muut täytteen ainekset kulhossa ja kaada persikanpalojen päälle. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 45 minuuttia.

Mehiläiset

muutama persikanpuolikas

pari palaa tummaa suklaata

pala valkoista suklaata

mantelilastuja

Kuivaa persikanpuolikkaat. Sulata tumma suklaa pienessä minigrip-pussissa. Leikkaa pussin kulmaan pieni aukko ja pursota suklaata raidoiksi persikanpuolikkaille. Tee samalla suklaalla myös naamat. Pursota valkosuklaasta silmien pohjat ja tee tummalla suklaalla "katse". Tee persikanpuolikkaiden keskelle pienet viillot ja laita niihin mantelilastut siiviksi.

Leipomisen iloa ja ihania kevään odotuksen hetkiä!

Kommentit (0)

Pieni ripaus kevättä eli tammikuinen appelsiiniaurinko

Toiset väsähtävät syksyllä, toiset kipuilevat kevätuupumuksen kanssa. Minulle tammikuu on jo vuosia ollut varsinainen tuskien taival. En jaksa. En pysty. En kykene enkä kehtaa. Kaikki on ihan käsittämättömän työlästä. Eikä olotilaa ainakaan helpota se "uuden elämän aloittamisen hehkutus", mikä kuuluu olennaisena osana uuteen vuoteen ja samalla koko loppu-uuteenelämään. Kuntosalit täyttyvät, jumpat pursuavat ja joulukilot saavat kyytiä polkan voimalla. Minä yritän selvitä hengissä helmikuuhun.

Syksyllä pitenevää pimeyttä ei edes huomaa, sillä onhan joulu jo ovella. Syyskuussa voi askarrella joulukortteja, lokakuussa on hyvää aikaa leivontakokeiluille. Marraskuussa voi rakentaa piparkakkutaloja ja joulukuu onkin sitten pelkkää suuren juhlan tuntua. Mutta tammikuu. Pimeää, pimeää ja pimeää. Jouluun on melkein vuosi eikä juhannuskaan vielä lämmitä.

Taistelussa tammikuun pimeyttä vastaan on kaikki konstit sallittuja. Ja onhan se hyvä, jos päivä paistaa peiton alle vaikka sitten appelsiinihyydykkeen muodossa. Vanha juttuhan tämä keikausaurinko on, mutta edelleen toimiva ratkaisu kaamoksen selättämiseen.

Tammikuun appelsiiniaurinko

4 - 5 appelsiinia

4 liivatetta

1/2 dl vettä

4 dl kermaa

2 dl appelsiinirahkaa (jos haluat tömäkämmän version, voit käyttää vaikka appelsiinituorejuustoa)

appelsiininpaloja

100 g valkosuklaata

tomusokeria maun mukaan (jos käytät makeita appelsiineja, lisäsokeria ei paljoa tarvita)

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutin ajaksi. Pese appelsiinit huolellisesti ja vuole kuoret pois niin, ettei kuoren valkoista osaa jää näkyviin. Leikkaa appelsiinit siivuiksi. Vuoraa noin parin litran vetoinen kulho tuorekelmulla. Asettele appelsiiniviipaleet kuohon reunoille:

Vaahdota kerma. Lisää rahka. Palastele kuohon vuorauksesta jääneet appelsiinit pieniksi kuutioiksi ja lisää kermarahkaan. Rouhi valkosuklaa palasiksi ja lisää seokseen. Lisää tomusokeria maun mukaan. Kiehauta vesi ja sulata liivatteet siihen. Kaada liivate ohuena nauhana kermarahkaan koko ajan sekoittaen. Kaada kermarahkaseos appelsiineilla vuorattuun kulhoon.

Tasoita. Käännä ylijääneet kelmut hyydykkeen päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Kumoa appelsiinihyydyke lautaselle ja koristele mieleiseksesi.

Ihania talvihetkiä ja kokkailun iloa! Kyllä se tammikuu tästä vielä taittuu. Ja jos ei talvi taitu niin selkä ainakin - tänään on lunta saanut kolata jo kolmeen otteeseen ja jos on taivaan merkkejä tunteminen, ei huomisaamuna lähdetä pihasta kuin se kuuluisa telkkä pöntöstä. Näyttää olevan tuprua tiellä eikä aurauskalustosta merkkiäkään.

Palataan taas, kun kattila porisee!

Kommentit (0)

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

2019

Kategoriat