Rukiinen pohja ja reilusti kalaa - siinä tämän piirakan parhaat palat

Perjantaina saimme influenssarokotukset. Siinä viäräkielisempi odottaja jo tuumasi, että on tainnut työnantaja valita tietoisesti rokotuspäiväksi perjantain - näin vältytään siltä, ettei rokotteesta seuranneet kuumepiikit ole miehityksestä pois vaan jokainen saa podettua lieveilmiöt sopivasti viikonlopun aikana.

Hymyilyttihän tuo minuakin, odottajakollegan sutkautus. Onkohan tämä toinen vai ihan peräti ensimmäinen kerta, kun otan käsivarteeni räkätautisuojaa. Onhan noita pöpöjä tullut - ja mennyt - mutta nyt lapsikatraan keskellä pärskeitä väistellessä tuntui siltä, ettei tuo nyt niin kauhiasti ota, jos ei annakaan. Niinpä hihansuu rullalle ja jonon jatkeeksi.

Kyllä se hymy lauantai-iltana hyytyi. Selkää alkoi illan hämärtyessä jäytää ja Putouksen ensimetreillä olin jo aivan varma, että kuolen kylmyyteen. Takkatulen lämmössä ja viltin alla. Tosin tämä kylmyys oli valikoivaa sorttia; sormien sinertäessä poskissa hehkuivat kekäleet ja jouluomenan sävyt. Mittari näytti hieman alle 38 ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Yhdeksältä sänkyyn, polvimittaiset Anelmaiset jalkaan, yksi pitkä paita ja yksi pitkä neule päälle ja peittokuorman alle tärisemään.

Autuus koitti aamuyöstä. Heräsin siinä neljän kantturoissa ihmettelemään, minkälaiselle naparetkelle oikein olin suuntaamassa. Eihän kylmyyttä näkynyt edes horisontissa. Lumipeite vain. Kuoriuduin sotisovastani ja otin vielä parisen tuntia unta. Sitten ei muuta kuin sängystä ylös ja uutta päivää kohti. Ihan kuin mitään kuumepiikkiä ei olisi koskaan ollutkaan.

Tuli ja meni, se kuume siis. Vanha kroppa, mutta kyllä se näköjään reagoida osaa. Onneksi selvisin säikähdyksellä, sillä jääkaapissa odotti kolme tuleviin ylioppilasjuhliin suuntaavaa kakkua. Koristelu vain puuttui.

Ja kun kakut oli koristeltu, oli hetki aikaa miettiä, mitä jämistä ja kaapinperukoista tekisi. Avattua kylmäsavulohipakettia ei parane työntää ylähyllylle aikaa parempaa odottamaan, vaan se on otettava käyttöön samointein. Suippopaprikoitakin löytyi, samoin kermoja, munia ja tillinvarsia. Siitähän se piirakka sitten lähti.

Rukiinen kylmäsavulohi-mustapekkapiirakka

Valmistettu halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuokaan

Pohja

3 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kylmää vettä

1 dl voisulaa

Sekoita ainekset ja levitä taikina leivinpaperoidun vuoan pohjalle ja n. 2 cm verran myös reunoille.

Täyte

350 g kylmäsavulohta

1/2 makea suippopaprika (tai yksi pieni)

Palastele kala pieneksi ja ripottele vuokaan. Leikkaa samoin paprika paloiksi ja lisää kalan päälle.

Munakerma

2,5 dl Mustapekka-ruokakermaa

1 dl ruokakermaa

3 munaa

kourallinen tillisilppua

Sekoita kermat ja munat ja lisää lopuksi tillisilppu. Kaada täytteen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 25-30 min eli kunnes piirakka saa mukavasti väriä.

Levollista adventtiaikaa ja ihania leipomishetkiä kaikille!

Kommentit (2)

Anne-Mari Ollikainen
Liittynyt26.10.2018

Hei! No ei todellakaan 😊 Näppihärö iski näköjään pahimmoilleen juuri mittayksiköissä ja pienensi desin teelusikalliseksi.... Kiitos, nyt korjattu! T. Anne-Mari

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat