Jälleen kerran yksi lapsuuden makumuisto sieltä parhaimmasta päästä

Vihdoinkin saimme pihaamme sellaiset jouluvalot kuin halusimmekin: lumiukko eteen ja häkkyräväkkyräpuu takapihaa valaisemaan. Onhan noita valoja tässäkin pirtissä jo nähty, monenmoisia, mutta aina se mieli halajaa jotain uutta...

Nyt se valo ja valkeus tuli sitten lumiukkomaisemmassa muodossa. Oikeasta lumesta ei ole vielä tietoakaan, mutta pienet pakkaskelit antavat ainakin lapsille toivoa siitä, että jonain aamuna maa saattaa olla valkoisen kerroksen peittämä. Ja silloin voi kaivaa pulkat esille ja laskea Karilanmäessä niin, että multa pöllyää :) Uutta vähempinaarmuista liukuria odotellessa....

Odotellessa voikin sitten leipoa vaikka vesirinkeleitä. Näitä meillä kotona tehtiin, muutama vuosikymmen sitten. Voinee siis sanoa, että kysymyksessä on vähintäänkin retroleivonnainen :) Hyvää joka tapauksessa, pistähän kokeillen menemään!

 

Vesirinkelit (n. 20 kpl)

5 dl kädenlämpöistä vettä

50 g hiivaa

3 tl suolaa (olin kerrankin terveystietoinen ja puolitin äitini ohjeen suolamäärän....)

1 rkl sokeria

12 dl vehnäjauhoja

1/5 dl öljyä

Liuota hiiva, sokeri ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy ja jauhot ja alusta taikinaksi. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Valmista rinkelit. Pyöritä taikinasta pötkö ja leikkaa se sopiviksi pätkiksi. Laita rinkelit liinan alle kohoamaan toviksi.

Kun rinkelit ovat kohonneet, kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita rinkeleiden keitinvesi tulille:

2 l vettä

2,5 rlk suolaa

Kun vesi kiehuu, laita rinkelit veteen n. 30 sekunnin ajaksi. Käytä reikakauhaa, jos sellainen sattuu olemaan ja nosta keitetyt rinkelit uunipellille (liika keittäminen kovettaa rinkelin pinnan). Laita rinkelit uuniin ja paista n. 10-15 min kauniin ruskeiksi.

Leipomisen iloa!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat