L on mennyt eteenpäin, sillä on uus tyttöystävä. 

Mä sain tietää tän muutama päivä sitten. Oli vaan vahva tunne siitä, että jotain on meneillään ja sit kysyin suoraan. Tää uus on kuulemma sen kurssikaveri, eli ovat siis tunteneet jo meidän yhdessä olon aikana. Kovasti väitti ettei mitään tunteita ole ollut aiemmin, mut mä en tiedä enää mitä uskoa..

Musta tuntuu tosi pahalta. Olinhan mä arvellut että sillä on jotakin yhden illan juttuja ollut, jotain kevyttä. Mut että nyt jo se on valmis uuteen suhteeseen? Nyt jo, vaikka mä en ole edes kunnolla alkanut käsitellä koko asiaa. Tuntuu niin tyhjältä, yksinäiseltä, petetyltäkin. Tuntuu että mä en oo hirveesti sille merkinnyt kerta voi nyt jo mennä eteenpäin. En pysty käsittämään miten se voi mennä jo eteenpäin?

Vaikka se sattuu et se on näin nopeasti päässyt musta yli, vielä enemmän satutti se että piti vielä valehdella. Kun kysyin, että mä millon tää on alkanut, L vastasi että kolme viikkoa sitten. Lisäsi vielä että ei siis kovin kauaa. Yritti vielä kaiken päälle vitsailla, että nyt sentään meni näin kauan aikaa kun viimeksi mehän löydettiin toisemme jo viikko hänen edellisestä erosta. Että vielä kehtasi vitsailla! Mä olin siinä vaiheessa lähellä paniikkikohtausta..

Mut sitten kävikin ilmi, että ekat treffit on ollut jo helmikuussa, päivämäärä tosin oli kuulemma päässyt jotenkin unohtumaan. Sain kuulla vaikka minkä näköistä selitystä tälle valehtelulle. Ensin hän väitti että se ei olisi alkanut silloin, just joo. Ai että käytte treffeillä mut sit ei oo yhtään mitään yhteydenpitoa ja sitten yhtäkkiä pam, nyt vois seurustella?? Hohhoijaa. Kun tämä ei mennyt läpi, L yritti  seuraavaksi väittää et on ymmärtänyt mun kysyneen että onko heillä ollut meidän aikana jotakin, että ollaan muka puhuttu eri asioista. Mutta mihin helvetin kysymykseen se sitten olisi vastannut että ovat kolme viikkoa seurustelleet?? Kuinka tyhmänä se mua oikein pitää??? 

Sitten tulikin jo että mitä väliä sillä on vaikka olisi olleet kauemmin. Juu. Eipä sillä mitään väliä ole. Ei mitään muuta kun että piti vielä kaiken päälle lähteä valehtelemaan!! Ja totta helvetissä se tuntuu entistä pahemmalle mitä aikaisemmin se on ollut sitä mieltä että meidän suhteessa ei ole enää mitään käsiteltävää! Kolme kuukautta ja hän on valmis rakentamaan jo uutta jonkun toisen kanssa. Voi helvetti miten helppo onkaan olkia kohautellen kysyä että mitä väliä sillä on?

Sit se käytti myös sen kortin, että sen asiat ei kuulu mulle enää. Tuo on kaikista mitätöivin ja kylmin kommentti, mitä toiselle voi tuossa tilanteessa sanoa. Se saa tuntemaan, että mulla ei olis oikeutta olla surullinen ja rikki tästä kaikesta. Se on ilkeää, sillä eristetään toinen täysin yksin sen pahan olon kanssa, mitä toisen teot aiheuttaa. Kyllä minä tiedän, etten voi kieltää L seurustelemasta. Mutta että pitää vielä tuolla tavalla mitätöidä mut? 

Ystävä tuumi että josko tuo on vaan joku laastarisuhde. Sit varmaan minäkin olin laastarisuhde. Mun kohdalla L ei vaan pitkään aikaan voinut edes puhua seurustelusta. Näköjään nyt voi.. 

Mä kuvittelin että tää ero olis ees inhimillisempi kun P:n kanssa. Mä en olis ikinä uskonut, että L tekee näin. Että se lähtee valehtelemaan, miksi? Miksi piti valehdella? Tajuaako se itsekin miten nopeasti etenee ja yritti kaunistella omaksi edukseen tätä tilannetta? Sen tunteet mua kohtaan vaikuttaa tyystin kadonneet, mitään ei ole enää jäljellä. Kaikki lämpö ja välittäminen on löytäneet jo uuden kohteen. Mut miksi vielä valehdella? Mun luottamus sitä kohtaan kaatui juuri ennen maaliviivaa.

Ennen tätä tietoa mä pystyin lohduttautumaan sillä, että me ollaan kuitenkin L:n kanssa samassa veneessä. Etten oo yksin näiden surujeni kanssa, että se käy läpi tätä samaa. Mut nyt musta tuntuu, että L työnsi mut siitä veneestä pois ja souti rantaan. Mä jäin yksin palelemaan kivelle keskellä mustaa vettä ja katson kun se kävelee käsi kädessä pois. Katson sen selkää kun se jatkaa eteenpäin ja mä oon yksin siellä kivellä.

Siltä tää tuntuu.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Pohdintoja elämästä, ystävyydestä, parisuhteesta ja maailman menosta. Ajatusten tyhjennyspaikka. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2016

Kategoriat