Hei hei mitä kuuluu? Muistin vasta äskettäin ilmoittaa työkkäriin että en ole enää heidän tilastoissaan, se tuntui aika mahtavalta. Työt on lähtenyt kivasti käyntiin ja musta tuntuu että mä oon vihdoin löytänyt paikkani. Oon nauttinut todella paljon tästä yksin elämisestä, vähän jopa hävettää kuinka tyytyväinen oon. Ollaan edelleen L:n kanssa yhdessä, mut en voi olla miettimättä et kuinka kauan. Tavallaan meillä on mennyt tosi paljon paremmin nyt, mutta sit kuitenkin mulla on ihan liian usein sellainen olo että ollaan enemmän kavereita kuin pari. 

Oisko se ihan kauheen itsekästä viheltää peli poikki? Vai nimenomaan epäitsekästä. Mä ajattelen L:a tietysti joka päivä paljon ja toisinaan mulla on sitä ikävä, mut omasta mielestäni ihan liian harvoin. Jotenkin tää uus elämä uudessa työssä ja uusien ihmisten seassa on vienyt mut ihan mennessään ja kaikki vanha (pois lukien tietysti vanhat ystävät) tuntuu toisinaan painolastilta. En mä tiedä, en ehkä oo vielä valmis tekemään mitään päätöksiä.

Mut pääpiirteittäin täällä kaikki paremmin kuin hyvin. Mun uus työ on ihan parasta enkä voi vieläkään uskoa et sain tän paikan ja että sain tän just sillon kun olin luisumassa mustaan toivottomuuteen.

Ehkä en ookkaan ihan surkea ja huono kaikessa.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Pohdintoja elämästä, ystävyydestä, parisuhteesta ja maailman menosta. Ajatusten tyhjennyspaikka. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2016

Kategoriat