Hei, mitä sulle kuuluu? No kiitos kysymästä. Oikein huonoa. Tunnen oloni sekä fyysisesti että henkisesti ihan kamalaksi. 

Kirjoitan tätä puristavan päänsäryn vallassa. Mietin, että millä verukkeella voisin anoa huomiseksi sairaslomaa? Vai voisko esimiehelle sanoa vaan suoraan, että nyt ei enää jaksa? Että eilen pidättelin koko kotimatkan itkua ja menin nukkumaan täysin rättiväsyneenä. Että töissä odotan vain vapaapäiviä, mutta vapaapäivinäni en pysty rentoutumaan enkä nauttimaan mistään. Ja että päässä pyörii jatkuva huolikaruselli ja siinä kyydissä kaikki mahdolliset pielessä olevat asiat eikä yhtään positiivista ajatusta mahdu mukaan. 

Ehkä jollekin toiselle voisinkin, mutta tämän hetkinen esimieheni ei ole kovin helposti lähestyttävä. Oon siinä tilanteessa, että opettelen juuri uuteen työtehtävään ja hän tekee kyllä selväksi oman asemansa minun yläpuolella ja minun asemani surkeana räpeltäjänä. Se on jännä, miten yhdessä lauseessa vakuutetaan että ei vielä tarvitsekaan osata kaikkea ja toisessa ihmetellään kun et osaa. Lähes joka päivä tunnen itseni idiootiksi, eikä asiaa auta se, että tätä tuodaan esiin myös asiakkaiden nähden. 

Jos olisin itseni ystävä, kysyisin varmaan että onko se ihmekään jos on ihan lopussa? Me meinattiin L:n kanssa jo erota. Sit aivan viime tipassa L:ssa tuli esiin sitä puolta, mihin alunperin olin rakastunut. Nyt me ollaan jatkoajalla, mutta olo on edelleen hyvin epävarma ja huolestunut. Töissä tilanne on yllä kuvailemani ja kaikki fyysiset ja henkiset oireet viittaa uupumukseen. En löydä ulospääsyä tästä tunteesta ja olosta. Hukun. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Pohdintoja elämästä, ystävyydestä, parisuhteesta ja maailman menosta. Ajatusten tyhjennyspaikka. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2016

Kategoriat