Hei vaan, pitkästä aikaa. Nyt on mennyt aika tasaisesti joten en ole keksinyt juurikaan kirjoitettavaa (lue:murehdittavaa). Pikkuhiljaa ajatukset on siirtyneet muihin asioihin kuin P:n ja mun eron miettimiseen. Edelleen mä sitä ikävöin, se ei varmaan muutu vielä aikoihin. Mutta nyt mä ajattelen sitä entistä harvemmin. Ehkä jopa hieman herännyt toiveet siitä, että tulevan kesän aikana vois tavata jonkun. Jonkun kiinnostavan, ehkä jopa potentiaalisen poikaystävän. Mutta oon tainnut vihdoin ymmärtää, että nyt pitää mennä päivä kerrallaan, eikä mihinkään ole kiire.

Eilen mä tajusin, että mä en uskalla unelmoida. Jotenkin mä ajattelen, että jos unelmoin jostain, se on kuitenkin liian epärealistista eikä oikea elämä ole sellaista. Jos mä antaisin itselleni luvan unelmoida, niin tällä hetkellä unelmat keskittyis hyvän elämän ympärille. Ei sinänsä kuullosta epärealistiselta, vai mitä? Ehkä mä olen itselleni edelleen ihan liian ankara. Sitä mä olen nyt yrittänyt opetella, olemaan itselleni lempeämpi ja sallivampi. Siinä on kyllä kova opettelu.

Mä päätin pitkän harkinnan jälkeen sittenkin lopettaa ne masennuslääkkeet. Jos ne jotenkin on vaikuttanut niin voihan ne aina aloittaa uudestaan. Mut nyt tuntuu, etten halua turruttaa itseäni millään. Antaa kaiken tulla sellaisena kuin se tulee. Uskon jo kestäväni. Lisäksi mä olen alkanut harkitsemaan opiskelujen aloittamista syksyllä. Taas. Mut ehkä se olis tähän väliin just se mitä tarvitsen. Lisäksi se todennäköisesti edistäis mun tulevaisuuden haaveiden toteutumista, joten eikai kolmannesta ammatista siinä tapauksessa haittaa voi olla.

Ainoa asia mistä tällä hetkellä olen huolissani on mun sosiaalinen elämä. Oon keskiviikosta asti hengaillut äitini kanssa! Ja mikä huolestuttavinta, olen viihtynyt. Vaikka täällä aina se ikävä P:ä kohtaan nousee kaikista isoimmaksi, senkin on kestänyt jo paremmin. Ehkä tästä tosiaan on mahdollista selvitä.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat