Ulkona sataa. L tulee vasta lauantaina illalla ja ikävä on jo nyt ihan sietämätön. Välillä tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta, että voitais jatkaa näin vielä pahimmassa tapauksessa kaks vuotta. Niin tosiaan, pääsin sinne kouluun mihin hain :) En oo varmaan vielä oikein sisäistänyt sitä et se tosiaan kestää sen pari vuotta jos sen loppuun asti käyn.

Tuntuu hullulta ajatella ylipäänsä tulevaisuutta. Missä mä olen vuoden päästä? Ollaanko me L:n kanssa yhdessä ja jos niin kaukosuhteessa vai miten? Kummallakin kuitenkin oli omat suunnitelmat eri kaupungeissa jo ennen kun tavattiin. Voiko niitä enää muuttaa? Mä haluan tosi paljon että tää toimis ja kestäis.

Me ei edelleenkään virallisesti seurustella. L:n exän pitäis hakee kamansa tulevana viikonloppuna. Jotenkin musta tuntuu, ettei kaikki mee ihan kivuttomasti. Oma veikkaus on, et se ei vielä vie kaikkia tavaroitaan mikä tarkottaa sitä että mä en voi mennä sinne. Mua pelottaa myös se, et jos ja kun L näkee exänsä niin miten se siihen vaikuttaa.. Vaikka mä ymmärrän tän tilanteen niin välillä nousee kiukku siitä, että kun mä vihdoin olen löytänyt jonkun joka tekee mut onnelliseksi, niin mun pitää hissutella sen takia, ettei hänen exälle tulis paha mieli. L tuntuu ajattelevan vielä aika paljon sen tunteita, mikä on tietysti hieno piirre siinä, ei halua satuttaa. Mut mites mun tunteet? Millon ne menee sen entisen edelle?

En mä epäile L:n tunteita mua kohtaan. Tuntuu edelleen ihmeelliseltä et se sanoo ikävöivänsä mua. Siis se sanoo sen ilman et mä olisin sanonut sitä ekaks. Mä oon siihen ihan umpirakastunut ja mä uskon et sekin on muhun. Mut silti meidän ympärillä leijuu vielä epävarmuus. Mä toivon et se häipyy viimeistään silloin kun tää exä kantaa viimesetkin kamansa ulos..

Täytyy myöntää et mulla tuntuu olevan kiire. Haluisin jo äkkiä olla oikeesti yhdessä, äkkiä siinä tilanteessa et meillä olis yhteisiä muistoja eikä enää puhuttaisi lomamatkoista, joita tehtiin entisten kanssa. Et puhuttais meidän lomamatkoista. Sitä mä en oo vielä keksinyt miks mulla on niin kiire ja mitä mä pelkään. Varmaan sitä että vielä menneisyys on liian lähellä ja et meidänkin suhde jumittaa paikoillaan eikä me edetä tästä kaukopuheluvaiheesta mihinkään. Miltähän tuntuis asua yhdessä L:n kanssa..?

L sanoi puolivitsillä et se pelkää mun paljastuvan jokskin sarjamurhaajaks. Mä luulen et oikeasti se pelkää et musta paljastuu samoja ikäviä piirteitä mitä sen exässä oli. Sitä suuremmalla syyllä mun täytyy kiinnittää enemmän huomiota siihen, etten mä anna mun peloille valtaa ja päästä niitä pilaamaan tätä kaikkea. Nyt kun katsoo kauempaa, mä näen miten paljon ne oli läsnä mun ja P:n suhteessa. Mitähän sille kuuluu? Jännä ettei se oikeestaan enää kiinnosta mua..

L tulee lauantaina ja mä toivon et meillä on yhtä ihanaa kuin viime viikonloppunakin. Ai niin, Se r-sana tuli sanottua yhdessä keskustelussa. Se sanoi sen takas. Mulla on sitä tosi kova ikävä.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat