Jos mahdollista yhä huonommaksi menee kaikki. Menin sit sanoo S:lle et mulla on tunteita sitä kohtaan ja et en tiedä voinko jatkaa tätä yhteydenpitoa jos sillä ei ole mua kohtaan mitään tunteita. Minä idiootti kun vähän ajattelin et tämmöinen pikku provosointi vois kirvoittaa sieltä jonkun tunnustuksen S:n tunteista mua kohtaan. Mut vielä mitä, siitä tuli vaan tyly ja vaikea ja kaikki alko menee päin helvettiä. Se kuulemma ei ole meitä ajatellut toistaiseksi pariskuntana. Joo en mäkään vielä sinne asti ajatellut mut mitä helvettiä tuo ees tarkottaa?! Toistaiseksi?

No enää tuskin tarvii miettiä mitä mikään tarkoittaa. Mä olisin halunnut puhua tästä ja S ei. Se kävi vaan välttelee mua. Sit kun mä kolmen päivän hiljaisuuden jälkeen nostin kissan pöydälle se yhtäkkiä sanookin et ollaan hänen mielestään ihan vaan kavereita oltu tässä. Kivasti kuitenkin mulle lirkuttelee et haluis mut viereen nukkumaan ja olla mun kanssa, kutsuu mua kullaksi ja puhutaan yhteisistä leffailloista ja takkatulista ja peiton alla kyhnäämisistä. Mut siis ihan vaan kavereitahan tässä ollaan oltu! Voi jumalauta taas. Sit kun muistutin sitä näistä puheista ja kysyin et miks sit puhuu semmosia jos ei niillä mitään tarkota. Ei vastausta. alkaa muistuttaa vähän liikaa yhtä toista hyväkskäyttäjää.. Kertokaa mulle oikeesti et miks? Miks se tekee noin? Ollaan kuukauden päivät joka päivä yhteydessä, hän esim heti aamulla herätessään kiirehtii kertomaan mulle kuinka on nähnyt meistä unta missä hempeillään kylpylässä. Sit kun mä kerron tunteistani se muuttuu kun eri ihmiseks ja väittää et ei täs oo mitään ollut ja ei jaksa mitään draamaa. Miksi??

Ja mä yritin kyl olla hyvin selkeä sanoessani et ei täs tarvi nyt puhua vielä mistään seurustelusta mut olisin halunnut yleensä puhua tästä tilanteesta ja siitä missä me sen mielestä ollaan. Näköjään sit tässä.

Mä tunnen itseni täydeksi idiootiksi koska täähän ei ole ensimmäinen kerta kun S:n kanssa käy näin. Historia toistaa itseään. Silloin 7 vuotta sitten oli ihan sama juttu, mä kerroin tykkäävääni siitä ja se puolestaan heittää et hän on ihan kaverimielessä pitänyt muhun yhteyttä. Onko mua sit vaan niin helppo kusettaa ja hyväkskäyttää? Ensin S, sitten P ja sit vielä S uudestaan!

Se juttu tais nyt sit olla siinä.. Mulla alkaa usko loppua. Aina tulee uus pettymys vaikkei ole edellisistäkään selvinnyt. Ehkä mun on parempi sit vaan olla täysin yksin. Luottamus on jokatapauksessa mennyt joten ei mulla ole kellekkään mitään annettavaa kuitenkaan.

"Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten, liikaa nähneet silmäs katsoi ei mistään välittäen
Mä huomaan kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävän, kilpesi ainoon halkeeman.." -Apulanta

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat