Hei vaan, pitkästä aikaa. Uskokaa tai älkää mut.. Mä olen tainnut päästä yli P:stä.

Se mitä P sanoi mulle kun viimeisen kerran puhuttiin, oli kyl sellanen kuolinisku että munkin tunteet rapistu pian sen jälkeen. Tai ainakin ne on jääneet jonnekin kyllästymisen ja välinpitämättömyyden alle. Mä tajusin, että mun ei enää tarvitse olla sille millään tavalla lojaali tai yrittää säästää sen tunteita. Mä tajusin, että meidän tarina on päättynyt ja uusi voi nyt alkaa. Vihdoin mulla on sellanen olo, että mä olen vapaa tekemään ihan mitä mä haluan eikä mun tarvitse miettiä satuttaako se P:ä. Ja tää tunne on aivan mahtava! :)

Mä en ole nähnyt P:ä sen jälkeen kun puhuttiin. Mä poistin sen numeron ja piilotin meidän yhteiset kuvat Facebookista. Jotakin sen kuvia jäi vielä näkyviin, mutta kun ei niitä liikaa katsele niin ei edes tunnu miltään. Mä toivon, että mun ei tarvitse nähdä sitä missään ainakaan seuraavaan vuoteen. Parempi ettei nyt härki tätä tämänhetkistä yli pääsyn tunnetta. 

Heh, radiosta alkoi juuri soimaan Kaija Koon Kaunis,rietas,onnellinen :) Nyt voin todella samaistua näihin sanoihin: "Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään, oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää, joten anna mennä, anna mennä!"

Enpä olis vielä kuukausi sitten uskonut että jo nyt ollaan tässä tilanteessa. Sillä oli varmasti iso rooli kaikessa, et P oli niin tyly. Mitään kunniaa en hänelle kyllä siitä anna, mut ehkä sen tavoite oli just tämä, et mä pääsen jatkaa elämääni ja saan mahdollisuuden olla onnellinen. No oli miten oli niin tuntuu kuin iso kivi olis pudonnut sydämeltä.

Ehkä mun pitää nyt tunnustaa, et tähän mun hyvään fiilikseen on myös toinenkin syy.. ;) Muistatteko sen mun "laastari"viestittelykaverin? No, me nähtiin viikko sitten ja oli aika mukavaa, tai no aika tosi mukavaa :D Sillä ei siis enää sit ollutkaan mitään kenenkään muun kanssa ja noh, mun periaatteet jostain toisena vaihtoehtona olemisesta lensi samantien ikkunasta pihalle kun näin sen :D Oikeestaan mua vähän hirvittää miten ihastunut mä olen, koska meillä on niin paljon välimatkaa eikä pystytä näkemään juuri koskaan. Enkä mä myöskään tiedä mitkä sen tunteet mua kohtaan on. Mut ehkä tää on just nyt se mitä mä tarvitsen ja yritän olla yliajattelematta tätä pilalle. Ja kyl me jo vähän puhuttiin et voitas parin kuukauden päästä nähdä taas.. Sitä odotellessa :)

Kommentit (2)

Yksinäinen peltirumpu
Liittynyt23.12.2015

Voi ompa kiva kuulla että joku lukee tätä :D Kiitos siitä :)
On kyllä ihan ihmeellinen olo. Vaikka ulkona sataa räntää ja on tosi harmaata niin mulla on nyt jo monta päivää ollut vaaleenpunaiset lasit päässä. Tietenkin välillä sekunnin miettii et millon tää hyvä meininki taas loppuu mut yritän kyllä nyt ottaa kaiken ilon irti tästä fiiliksestä :)

Hyvää kevättä ja aurinkoisempia päiviä sullekin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat