Nää joulun välipäivät on kyllä puuduttavia. Ei oikein saa mistään kiinni ja koko ajan odottaa vaan, että vuosi vaihtuu ja sitten voi mukamas taas alkaa toteuttamaan kaikkia juttuja mitä haluaa elämässään tehdä. Sitä jotenkin luulee, että uusi vuosi muuttaa sua ittees ja sit kaikki on paremmin ja helpompaa ja sisällä on sellanen rauha ja harmonia. Mä päätin etten tee mitään isoja lupauksia. Toiveita tietenkin on, joiden haluaisi toteutuvan. No, arvaatte varmaan et yks olis päästä yli tästä erosta ja ehkä jopa löytää joku, jonka kanssa vois vaihtaa niitä onnellisuuspaketteja mistä viimeks puhuin..

Semmosta on tullut tässä paljon mietittyä, et millon joku asia on vaan omassa päässä ja millon se on ihan oikeesti totta. Tarkotan nyt sitä kun tuntuu joltain, mut ei oikein mistään voi saada todistettavasti siihen varmuutta, että se on totta. Tosi usein tällaisia tilanteita tuli esimerkiksi silloin kun heitti ilmoille jonkun ajatuksen tai epäilyksen, mut ei koskaan saanut siihen varmistusta tai kieltämistä toiselta. Siinä sitä sit yrittää tasapainoilla omien vaistojen ja järjen kanssa ja jotenkin saada se vastaus toisen elekielestä. Ja kyllä, siinä alkaa tulla aika vainoharhaiseksi ja ajattelee sit sitä kaikista pahinta. Tämä kaikki vaikuttaa nopeasti itsetuntoon, koska alkaa uskoa, että ne pahimmat vaihtoehdot on niitä totuuksia. Ne, että toinen ei välitä. Tai että sitä ei enää kiinnosta. Vaikea on itselleen vakuuttaa, ettei ne oo totta kun toinen ei niitä kielläkään.

Helppo tuohon olis vaan sanoa, että no ei kai se sun kans olis ollut jos sitä ei kiinnostais olla. No, musta tuntuu et vaikka meidän välillä ei olis ollut enää mitään tunteita, niin ei P siltikään olis saanut itsestään irti sitä, et se olis viheltänyt pelin poikki. Mä siis jouduin tekemään sen, vaikka se oli viimeinen asia mitä halusin. Se tästä toipumisesta tekeekin niin vaikean, kun ei oikeesti olis halunnut toisesta luopua ja luovuttaa. Oli vaan pakko.

Alkaa ajatus harhailemaan sen verran että parempi lopettaa tää jauhaminen tältä kertaa. Irina on yhdessä biisissään laulanut aika osuvasti tästä aiheesta; "Anna mulle ne vastaukset, en vaadi, mut helpottaishan se, mikään ei oo niin piinaavan tuskaista, kuin epätietoisuus."

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat