Ulkona sataa. Nukuin taas melkein kellon ympäri ja näin todella sekavia unia ja sain unihalvauksia niin että aamulla oli ihan hikinen. Salilla käydessä sydän hakkaa niin että henki ei meinaa kulkea. Joo, stressiähän tämä on, se on ihan selvä. Alan siis tuntemaan jo fyysisinä oireina tämän tilanteen. Välillä pelottaa, että saan oikeesti jonkun sydänkohtauksen kun jatkuvasti ahdistaa näin paljon. Eikä se olis mikään ihan mahdoton juttu, suvussani on ollut sydämien kanssa ongelmia.

Laitoin eilen hakemuksen yhteen harjoittelupaikkaan. Mielestäni sain tehtyä ihan hyvän hakemuksen, mutta sitten aloin harmittelemaan, etten muistanut kertoa millainen tiimipelaaja olen tai että osaan suunnitella myös omaa työtäni ja toimia itsenäisesti. Nämä asiat nimittäin mainittiin hakemuksessa ja jos niihin ei vastaa niin saas nähdä meneekö hakemukseni suoraan roskakoriin.

Päivät kuluu, viikot vierii. Sain ajan psykologilleni vasta kolmen viikon päähän. Jos jotain hyvää niin emme ole riidoissa sen ystävän kanssa joka ei jaksa enää huoliani kuunnella. Ei me asiasta puhuttu, mutta pääasia että ollaan sovussa. Välillä mä mietin, et olenko mä liian kiltti ja siks mua aina poljetaan? Yritin P:kin kanssa sopia vaikka se on ollut mulle ihan hirveä. Ja nyt mä tein alotteen tän ystävän suuntaan sovinnon aikaan saamiseksi. Vaikka hän satutti mua sanoillaan. Mut mä en vaan kestä olla riidoissa. Ja nyt kun ei ole mitään toivoa siitä, et saatais P:n kanssa asiat kuntoon, mä kärsin siitä jo fyysisesti. Siihen päälle kun vielä laitetaan taipumus murehtimiseen ja liikaan ajatteluun ja tuntemiseen, ollaan aika syvässä kusessa asian kanssa..

Eikä. Tässä kirjotellessani sähköpostin merkkiääni kilahti. Sieltä harjoittelupaikasta kysyttiin milloin pääsisin haastatteluun! Onkohan tässä vihdoin ratkaisu tähän työttömyysongelmaan?? En uskalla innostua vielä liikaa, voihan se olla ettei taaskaan tärppää. Mut kävipä kyllä jännittämään, pitäkää mulle peukkuja!

 

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat