Mulla on ikävä.. Näinä aurinkoisina sunnuntaina se näköjään iskee.. Käy miettimään mitä me oltais tällä hetkelle tekemässä jos me oltais vielä me.. Eikä mikään mitä yksin yrittää tunnu samalta. Facebook on täynnä kuvia pariskunnista, jotka on viettänyt päivän yhdessä ulkoillen.. Mä olen maannut sohvalla ja katsellut ikkunaruudun läpi ulos, miettinyt miltä tuntuisi luistella järven jäällä käsi kädessä tai pussata toisen kylmää poskea..

Se on surullista.. Että joutui luopumaan kaikesta siitä. Siitä meidän arjesta, joka sujui hyvin. Me tehtiin kuitenkin paljon asioita yhdessä. Meille ei tehnyt tiukkaa viettää koko päivä kahdestaan jotakin puuhaillen. Sitä mä kaipaan. Sitä ihan tavallista arkea, sitä yhteistä vapaapäivää ja niitä yhteisiä ulkoiluja.. Niitä mulla on tosi kova ikävä..

Kun voisi vielä kerran viettää sellaisen päivän yhdessä.. Miten mä voin viettää loppuelämäni ilman niitä päiviä?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ero takana, elämä edessä? Rämpimistä toipumisen tien viereisessä ojassa. Nyt kun osais vaan kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan..

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat