Voiko nettiin jakaa mitä vain? 13-vuotiaan ajatuksia somen käytöstä

klo 10:43 | 17.10.2017

Sosiaalinen media... Se on tavalla tai toisella osa meidän jokaisen arkielämää.

Juuri tällä hetkellä, kun kirjoitan, on sosiaalinen media läsnä, sillä kuuntelen YouTubesta klassista musiikkia, joka inspiroi minua ja auttaa keskittymään. Kun sinä luet tätä tekstiä, missä ja milloin tahansa, on sosiaalinen media osa elämäsi: luet blogia, yhtä monista sosiaalisen median muodoista.

Some on pelottava ja välillä ahdistava ilmiö, mutta ennen kaikkea käytännöllinen, tärkeä ja upea mahdollisuus.

Pidätkö päiväkirjaa Googlessa?

Juuri vähän aikaa sitten sanoin isoäidilleni, että ihmisten selaushistoriat ovat vähän kuin päiväkirjoja: “helppo arkiruoka” tai “bussiaikataulut” löytyy listalta kiireisinä päivinä, “elokuvateatteri aukioloajat” tai “kävelyreitti metsä", kun halutaan ottaa irti arjesta.

Myös ihmisten mielialat ja mahdolliset ongelmat näkyvät: “surullinen musiikki” tai “miten korjata jouluvalot” ovat varmasti osa jonkun suomalaisen hakuhistoriaa.

Vaan joskus ei sosiaalisen median käyttö ole ollenkaan hyvä asia. Oman, törkeän puolelle menevän mielipiteen huutaa netissä helpommin nimimerkin suojissa kuin vastaantulijalle kadulla päin naamaa. Netistä on helppo lukea asioita, jotka eivät välttämättä ole totta, mutta jotka tukevat omaa mielipidettä ja joita haluaa uskoa.

Lause “nettiin voi jakaa mitä vain” sisältää sanat mitä vain. Jos YouTubeen ladataan päivässä enemmän sisältöä kuin ihminen pystyy elämänsä aikana katsomaan, on melko epätodennäköistä että loukkaavia, ahdistavia tai yksityisyyttä rikkovia videoita ehdittäisiin valvoa, ennen kuin kukaan näkee niitä. Näkijöitä näillä videoilla voi olla yksi, sata tai satatuhatta, mutta aina liikaa.

Joskus voi jopa olla vaikea huomata, että nettiin ladattu materiaali rikkookin lakia.

Mikä ihmeen OV?

Niin, ja sitten on se puoli, että me ikäiseni olemme keskimäärin somesta enemmän perillä, kuin vanhempi väestö. Me kulutamme hirvittävän paljon aikaa somen syövereissä. Me olemme myös sitä kautta kohderyhmä, jolle suunnataan suuri määrä somen palveluista.

Tuo tilanne voi vanhempana tai isovanhempana olla melko hämmentävä. Ei siihen oikein voi sanoa juuta eikä jaata kun lapsi kysyy, saako aloittaa tubettamisen, eikä tiedä mitä tubettaminen on.

Tai noh, tubettaminen nyt aika lailla tunnetaan, mutta jos lapsi vaikka haluaa aloittaa kanavan, jolle julkaisee videoita OV:sta ja Growista. Siis mikä ihmeen OV? Niin juuri.

Mutta hei, ei sen tarvitse olla noin! Kyllä aikuisetkin voivat tubettaa, käyttää somea ja ennen kaikkea huomata olevansa melko lapsenmielisiä ja kokeilunhaluisia, tai ainakin yhtä koukussa kuin jälkikasvu ;)

Otetaan vaikka oma suosikkikanavani aikuisten pitämistä YouTube-kanavista: Tädit Tubettaa. Tiia ja Maiju ovat keränneet yli 150 000 näyttökertaa!

Eivätkä he ole läheskään ainoita: katsokaa vaikka Tubeconin aikuistubettajat- kanavalta. Vaude, ottakaas aikuiset siitä mallia!

Hyvään alkuun tubettamisessa ja somen käytössä muutenkin pääsee esimerkiksi niistä kertovilla kursseilla. Kirkkonummella meillä alkaa sellainen 23.10. Kannattaa käydä vilkaisemassa kansalaisopiston nettisivuilta!

Odotan innolla uusia some- kollegoita ;)

Mitä sinä ajattelet sosiaalisesta mediasta? Käytätkö sitä paljon?

Terveisin, Venla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sulassa sovussa

Maailman paras herkkumysli – tämän jälkeen et kaupan myslejä enää halua

klo 17:17 | 15.10.2017

Meillä oli tässä eräänä päivänä mysli loppu. Kaapista löytyi vain kaurahiutaleita, mutta minun ei yhtään tehnyt mieli puuroa.

Onneksi. Päätin nimittäin pitkästä aikaa paahtaa uunissa mysliä, jonka reseptin sain viitisen vuotta sitten Helsingin Astangajoogakoulun kesäretriitin kokeilta. Retriitissä tarjoiltiin ihanaa vegeruokaa, mutta tämä mysli oli kyllä kaikista pöperöistä parasta!

Myslin tekemiseen ei mene kuin alle puolisen tuntia. En tajua, miksi en tee sitä useammin. Reseptin ainoa huono puoli on se, että perhe syö myslin ennätysnopeasti loppuun.

Myslin virallinen ohje on tässä alla, mutta itse yleensä sovellan sitä niin, että siitä tulee joka kerta hieman erilaista.

4,5 dl kaurahiutaleita

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 tl suolaa

1 tl kanelia

---

0,5 dl rypsiölyä

0,5 dl hunajaa tai siirappia

---

3/4 dl kuivattuja aprikooseja

3/4 dl kurpitsansiemeniä

1 dl rusinoita

Sekoita yhteen kaurahiutaleet, auringonkukansiemenet, suola ja kaneli.
Sekoita toisessa astiassa hunaja ja rypsiöljy. Kaada ne seoksen päälle ja puristele seos käsin tai sekoita puukauhalla niin, että siitä tulee "murotaikinaa".
Paista taikinaa 150-asteisen uunin keskiosassa noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen avaa uuninluukku ja sekoita seosta.
Anna seoksen paistua vielä 5 minuuttia, sekoita taas ja lisää joukkoon kurpitsansiemenet.
Paista mysliä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes se alkaa olla sävyltään sopivan ruskeaa.
Jäähdytä ja lisää aprikoosit sekä rusinat.

Itselläni ei tällä kertaa sattunut olemaan ollenkaan siemeniä, mutta käytin seokseen sen sijaan hasselpähkinärouhetta, jonka laitoin mukaan alkuvaiheessa auringonkukansiementen sijaan.

Kurpitsansiementen sijaan paahtamisen toisessa vaiheessa laitoin seokseen kourallisen kookoslastuja sekä muutaman parapähkinän.

Minulla ei myöskään ollut erikseen aprikooseja ja rusinoita mutta oli kyllä sekoitus erilaisia kuivattuja hedelmiä, jotka sekoitin jäähtyneeseen mysliin.

Ja hyvää tuli! Erinomaista esimerkiksi kauramaidon kanssa...

Ohjeen mukaan mysli säilyy suljetussa purkissa vain viikon verran mutta uskon, että se säilyisi pitempäänkin. Tosin meillä se on aina syöty muutamassa päivässä...

Oletko sinä tehnyt itse mysliä?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sulassa sovussa

Neljä yleistä syytä, miksi lihakset kipeytyvät liikunnan jälkeen

klo 8:32 | 11.10.2017

Kesän jälkeen olen harrastanut liikkuvuutta ja lihaskuntoa lisäävää liikuntaa keskimäärin kuusi kertaa viikossa - enemmän kuin koskaan elämässäni. Yllättäen kuitenkin myös lihakseni ovat olleet useammin ja pidempään kipeämmät kuin aikoihin.

Luin loppukesällä palautumiseen liittyen kiinnostavan jutun Mind Body Green -verkkojulkaisusta, jossa monta kohtaa pitää paikkansa myös omalla kohdallani. Osa näistä näkökohdista saattaa tuntua itsestäänselviltä, mutta itselleni ne tuottivat ahaa-elämyksiä.

Tajusin, että lähes aina syynä on jokin näistä, jos tuntuu että lihakset kipeytyvät ja palaudun hitaammin:

1. Liian vähän vettä

Erityisesti joogaohjaajakoulutuksessa Mallorcalla mutta myös myöhemmin, kun olen harjoitellut ja ohjannut lämpimissä tiloissa, tämä on suurin syy heikkoon palautumiseeni.

Jos normaalistikin minun olisi hyvä juoda vähintään pari litraa vettä päivässä, intensiivinen harjoitus lisää nesteentarvetta moninkertaisesti. Helppo tapa tarkistaa nestetasapaino on ikivanha: tarkkailla vessassa käydessä virtsan väriä. Mikäli se on jotain muuta kuin haalean oljenväristä, minun kannattaa lisätä vesimäärää.

Hikoilu poistaa lihaksista kuona-aineita mutta samalla, kun kehosta poistuu nestettä, voi menettää lihasmassaa.

2. Liikaa istumista

Tämä on syy, johon sorrun joka arkipäivä. Istumisen jäykistävät vaikutukset lihaksiin ja sidekudoksiin huomaan jo, jos unohdun koneen ääreen muutamaksi tunniksi.

Ei turhaan sanota, että jopa puolen tunnin välein päätetyöläisen olisi hyvä pitää jaloittelutauko.

3. Liian vähän unta

Myös tämä on itselleni perussynti. Kun teen 5-päiväistä päivätyötä, käytän työmatkaan yli tunnin suuntaansa, ohjaan viikossa useamman tunnin joogaa, teen omaa joogaharjoitusta aamuisin reilun tunnin sekä kävelytän koiran aamuin illoin, unelle jää väistämättä turhan vähän aikaa.

Tiedän, että keho uudistuu ja lihakset rakentuvat levossa. Sanotaanhan joogassakin, että loppurentoutus on joogan tärkein asento eli asana, sillä sen aikana harjoituksen vaikutukset laskeutuvat elimistöön.

Ei turhaan ole uutisoitu, että kuuden tunnin yöunet vastaavat valvottua yötä. Taistelen tämän ongelman kanssa joka ilta, mutta en ole vieläkään keksinyt, mistä saisin vuorokauteeni lisää tunteja tai mitä jättäisin pois.

4. Liian paljon raskasta liikuntaa

Paljonko on paljon liikuntaa? Yritän aina kertoa oppilailleni, että joogassa on kuunneltava kehoa, mutta toisinaan minulla itselläni on haasteita samassa asiassa.

Innostuin päivittäisestä joogaharjoituksesta kesäkuun koulutuksessa niin paljon, että jatkoin harjoituksia kuusi kertaa viikossa. Harjoitukseni on voimakasta vinyasa flow -joogaa, joka vastaa kunnon treeniä oman kehon painolla.

Joskus heinäkuun puolella aloin epäillä, että tämäntyyppinen harjoitus on hieman liikaa kuusi kertaa viikossa, jos mittarissa on jo vuosia yli 40, eikä nuku tarpeeksi.

Vasta viime aikoina olen alkanut kuulostella kehoani aamuisin ja tunnustella, onko tänään voimakkaan harjoituksen vai pehmeämmän, palauttavan joogatuokion aika.

Omaan kehoonsa kannattaa suhtautua rakastavasti, eikä vaatia siltä liikaa. Olen itse huomannut, että yksi täydellinen lepopäivä, 3-4 voimakasta harjoitusta sekä 2-3 lempeämpää on minulle hyvä yhdistelmä.