Meidän perheessä illat ovat välillä yhtä hulinaa. Tai siis olivat aikaisemmin.

Pitkät yöt ja rauhalliset yöunet eivät ole enää itsestäänselvyys, kun lapset ovat toisella kymmenellä. Illat ovat säännöllisten iltarutiinien sijaan täynnä harrastuksia, kavereita, koulutöitä ja erikokoisten ruutujen tuijottelua.

Toki yritämme vanhempina asettaa rajoja ainakin ruutuajalle iltaisin, mutta - ihmisiä kun olemme - rajojen kanssa ei aina jaksa olla johdonmukainen, jolloin iltarutiinit ja sitä myöten yöunet saattavat kärsiä...

Viime kesän jälkeen kuitenkin keksimme iltarutiinin, joka on tuonut merkittävän muutoksen parempaan päin. Aina niinä iltoina, kun muistamme tämän rutiinin, sekä aikuiset että lapset nukahtavat levollisin mielin.

Rutiiniin kuuluu se, että

  • Syömme iltapalaa viimeistään iltakahdeksalta (mieluiten yhdessä ja ilman kännyköitä/tabletteja.)
  • Patistamme lapset iltapesulle hyvissä ajoin, ja autamme kuopusta hampaiden pesussa.
  • Kun kuopuksen on aika asettua yöpuulle, kokoonnumme koko perhe hänen sänkynsä ympärille.
  • Teemme pienen "ajatuspiirin": sanomme vuorotellen jonkin hyvän tai mukavan asian toisistamme.
  • Vaihdamme joka ilta vuoroja: jos minä tänä iltana sanon "hyviä asioita" kuopuksesta, seuraavana iltana on minun vuoroni keksiä mukavaa sanottavaa puolisostani.
  • On tärkeää sanoa hyviä asioita mieluiten jostain, mitä toinen on sen sijaan, että antaisi kiitosta siitä, mitä toinen on tehnyt. (Tässä tosin emme ole tarkkoja. Vaikka emme halua kasvattaa lapsia ansaitsemaan hyväksyntää suorittamalla, on toisinaan toki mukavaa saada kiitosta myös arkisista asioista, joita on hoitanut tunnollisesti.)
  • Kun "hyvien asioiden piiri" on umpeutunut, eli jokainen on kuullut jotain mukavaa itsestään, sammutamme valot kuopuksen huoneesta ja annamme hänen nukahtaa rauhassa.

Lapset ovat tykänneet kovasti tästä "hyvien asioiden sanomisesta" iltarutiinina. Kun viimeiseksi ennen nukahtamistaan kuulee jotain hyvää itsestään, nukahtaa levollisin mielin.

Voisi kuvitella, että on vaikeaa ilta toisensa jälkeen keksiä mukavaa sanotttavaa samoista ihmisistä, mutta itse asiassa se ei ole ollenkaan vaikeaa! Hyvä ruokkii hyvää: mitä enemmän ajattelet positiivista toisesta ihmisestä, sitä enemmän positiivista sinulla riittää sanottavaksi.

Poimin tämän iltarutiinin kesällä joogaopettajakoulutuksesta, jossa meillä oli usein kurssikavereiden ja opettajien kesken tapana päivän opetuksen jälkeen sanoa vuorotellen jotain hyvää toisistamme.

Koulutuksessa tätä metodia sanottiin "Circle of acknowledgements." Se näköjään toimii aikuisten lisäksi myös pienemmillä ihmisillä.

Millaiset iltarutiinit teillä on?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram