Kirjoitukset avainsanalla siivoaminen

Kodissamme vallitsee tavarakaaos. Viikonloppuna jäi taas siivoamatta, koska koko perhe oli toipilaana flunssan kourissa.

En jaksa stressata roinasta ja pölypalloista, sillä törmäsin kiehtovaan näkökulmaan, jonka mukaan tietyssä elämänvaiheessa tavaran paljous on sallittua ja hyväksyttävää, se suorastaan tekee psyykkisesti hyvää.

Sanotaan nimittäin, että turhat tavarat voivat tuottaa omistajalleen turvallisuudentunnetta. Jos elämässä on epävarmuustekijöitä, kotona tulee turvattu olo, kun pääsee omien kamojensa keskelle, ikään suojamuurien katveeseen.

Katselin kotimme tavaravuoria ja mietin tätä. Siinä tuntuu kyllä olevan järkeä.

Tutut lelut rauhoittavat, jos uusi uuvuttaa

Ihan pieninä molemmat lapseni olivat mahdottomia hamstraajia.

Kun aina välillä yritin kannustaa tenavia käymään läpi omaisuuttaan ja tuomaan turhaksi jääneet tavarat kirpputorille vietävään laatikkkoon, saattoi toinen tuoda kolme pikkuautoa ja toinen kaksi värityskirjaa. Vaikka kaapit ja hyllyt pullistelivat koskemattomia leluja!

Sanotaan, että lapselle maailma on kaoottinen paikka. Pienelle kaikki on uutta, päivät ovat täynnä ensikohtaamisia, uuden oppimista ja aintlaatuisia elämyksiä. Aikuiselle sellainen uuden informaation tulva voisi olla stressaavaa, miksei siis lapsellekin.

Siksi onkin ymmärrettävää, että päästyään kotiin lapsi ympäröi itsensä tutuilla, turvallisuutta tuottavilla tavaroillaan: pehmoleluröykkiöillä, legovuorilla ja näennäisesti merkityksettömillä kivillä, tikuilla sun muilla aarteilla.

Kaaos antaa teinille itsemäärämisoikeutta

Samalla logiikalla teini ympäröi itsensä rauhoittavaan tavarakaaokseen, sillä yhtä  lailla murrosikäisen elämä on täynnä uusia mullistuksia. Lisäksi itsenäisyyttä janoava nuori ei vielä voi päättää monestakaan asiasta - ei rahoista, koulunkäynnistä tai kotiintuloajoista - mutta huoneensa siivoamisesta tai siivottomuudesta he yleensä saavat päättää!

Nyt tajuankin, että viime syksy olikin suuri virstanpylväs, kun Venla raivasi huoneensa, maalasi sen seinät itse ja luopui monesta vanhaksi käyneestä lelustaan. Tuon siivousoperaation jälkeen huone on pysynyt suorastaan miellyttävässä kunnossa, onhan pienempi tavaramäärä helpompaa pitää järjestyksessä.

Tyttöni on monellakin tapaa kasavamassa aikuiseksi!

Tavarat edustavat kaikkea sitä, mistä sota-aikaan oli puutetta

Lasten ja teinien lisäksi monen ikäihmisen tavarapaljous on ymmärrettävää.

Jos on viettänyt lapsuutensa sotien varjossa, on ihan luonnollista, että oman kodin keräilyaarteet - astiat, kirjat, taide-esineet ja vaatteetkin - ja niiden yltäkylläisyys tuovat turvallisuuden tunteen. Ne edustavat omistajalleen sitä kaikkea, mistä lapsuudessa oli pulaa.

Meidän huushollissamme on yksi pieni koululainen ja yksi teini. Ja minut ovat kasvattaneet sodan nähneet sukupolvet.

Niinpä taidan sulkea silmäni kaaokselta ainakin hetkiseksi. Jatkamme konmarittamista sitten, kun siihen löytyy enemmän energiaa ja motivaatiota.

Millaisia ajatuksia tavarakaaos sinussa herättää?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Rubik
1/1 | 

Ajattelin kirjoittamallasi tavalla viime kesään asti. Perheeseemme kuuluu vanhemmat, sekä 10v ja 7v lapset. Viime kesänä muutimme ja samalla raivasimme koko asuntomme täysin. Muuttoaikaa oli yksi kuukausi ja aloitimme tavaroiden lajittelun jo alkuvuodesta ennen kuin edes uutta kotia oli löytynyt, mutta muuttopäätös tehty.
Vanhan kotimme tavaroista kadotimme n 2/3. Nyt on todella kaunista ja tilavaa. Ei tarvitse stressata siivoamisesta, koska tavaraa on niin vähän. On suorastaan vapautunut olo!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alkukesä on suursiivousten aikaa. Itse olen järjestänyt jo kuusi kaappia sekä lääkekaapin ja - harvinaista kyllä - meikkipussini.

Olen aikaisemminkin tunnustanut, että olen hamsteri. Minulla on ollut tapana säilytellä kymmeniä vuosia vanhoja vaatteita kaapissani siltä varalta, että ne joskus tulisivat taas muotiin.

En kuitenkaan tajunnut, että olen myös meikkihamsteri. Kätköistäni löytyi niin kamalia, vanhoja pakkeleita, että aivan hävettää.

Näiden vanhojen tuotteiden yhteenlaskettu ikä on vähintään kymmenen vuotta. Enkä voi ymmärtää, miksi olen säilytellyt niitä.

  • Ylläolevan Jane Iredalen mineraalimeikkipuuterin olen ostanut joskus ennen vuotta 2012.
  • Ruskeaa luomiväriä muistan käyttäneeni vuonna 2011 kun taas mustaa, lehden lukijalahjana saatua kajalia en käyttänyt koskaan.
  • Blascon peiteväri ei vielä ollut vanha mutta se oli kuivunut kivikovaksi.
  • Ikäloput huultenrajauskynät olin terottanut niin nysiksi, ettei niistä enää aikoihin lähtenyt väriä.
  • Goshin kulmakarvageeli minulla oli käytössä jo lomamatkalla keväällä 2011.
  • Alarivissä olevan kuitumaskaran ostin 2012, kun luovuin ripsienpidennyksistä. En voinut käyttää sitä montaakaan kertaa, koska siitä varisi kuituja silmiini ja silmät ärsyyntyivät.
  • Kynsilakan korjauskynä oli ihan kuivunut ja lasinen kynsiviila haljennut kahtia. 
  • Trindin kaksipuoleisen "ihmeviilan" olin ostanut joskus ennen vuosituhannen vaihdetta opiskeluaikana!
  • Max Factor -huulipunan iästä minulla ei ole mitään käsitystä. (Ja asiantuntijoiden mukaan huulipuna säilyy korkeintaan kaksi vuotta! Yäk.)
  • Lumenen valokynät ostin viitisen vuotta sitten jostain poistomyynnistä. Toista ehdin käyttää ennen kuin ne kuivuivat, toista taas en koskaan edes avannut.

Miksi ihminen säilöö tällaisia turhia tavaroita laatikoissaan? Onko syynä yksinkertaisesti laiskuus eli se, ettei siivoa laatikoitaan tarpeeksi usein? Minä kuitenkin siivoan meikkilaatikot ja -pussit noin kerran vuodessa, ja silti olen säilytellyt tätä roinaa vuodesta toiseen.

On väitetty, että nykypäivän kolme- ja nelikymppiset hakevat turvaa täyttämällä kaappinsa tavaroilla, joista lapsuudessa oli pulaa. Mutta ei minulla 80-luvulla ollut lapsuudessa pulaa mistään.

Keräilyvietin kerrotaan myös pohjautuvan biologiaan: aikoinaan keräilijä keräili todelliseen tarpeeseensa esimerkiksi ravintoa. Mutta en minä ihan keräilijä myönnä olevani, olen vain unohtanut nämä kamat kaapin perukoille.

Luulen, että takaraivossani nakuttaa ajatus: "Jos joskus kuitenkin tarvitsisin tätä... Säilytän, niin ei tarvitse ostaa uutta tilalle." Tällainen ajattelutapa kuulemma on tyypillinen sodanjälkeisille ikäpolville, jotka ovat kärsineet puutetta. Minä olen sellaisten sukupolvien kasvattama.

Kun luovuin kaikesta tuosta roinasta, otin testiin uusia, toisenlaisia meikkejä. Vaihdoin monta perinteisempää merkkiä puhtaampaan vaihtoehtoon, luonnonkosmetiikkaan.

Tällä kertaa vannon, että heitän uudet meikit pois vuoden tai korkeintaan kahden kuluttua. Ei enää 15 vuotta vanhoja muinaismuistoja minun meikkipussiini, kiitos!

Hankin kuivuneen Max Factorin huulipunan tilalle postauksen ylimmässä kuvassa näkyvän Zuiin huulipunan, joka on jo lyhyen testijakson aikana tuntunut ihmeellisen kevyeltä mutta värikylläiseltä. Zuiin lisäksi hankin arkikäyttöön ylläolevan, vaaleamman Benecosin huulipunan.

Testi on osoittanut, että Benecos on hyvin hoitava, lähes voidemainen. Se tuntuu huulilla hyvältä mutta toisaalta ei kestä kovin kauaa. Sekä Zuii että Benecos ovat luonnonkosmetiikkaa.

Zuii on hieman kalliimpi merkki, huulipuna maksoi lähemmäs kolme kymppiä, mutta Benecosin tuotteet ovat tosi kivan hintaisia. Huulipuna irtoaa alle kymmenellä eurolla.

Zuiilta ostin testiin myös irtopuuterin, sillä jo aikaisemmin talvella luovuin Dr Hauschkan irtopuuterista, jolle oli kertynyt ikää ainakin kuusi vuotta. Luin jostain, että Zuiin puuteri on tehty aidoista ruusun terälehdistä... Testin aikana olen jopa alkanut uskoa sen: puuterissa on kevyt, aavistuksen kukkaismainen tuoksu ja hienojakoinen, samettimainen koostumus.

Zao-luonnonkosmetiikkamerkiltä ostin mineraalimeikkipuuterin ja siihen sopivan puuterihuiskan. Huiska on testijakson aikana osoittautunut huippuvälineeksi: se on pehmoinen mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkä. Mineraalimeikkipuuteri taas on jännä tuote: peittävä, mutta ei yhtä peittävä kuin aiemmin käyttämäni.

Vanhentuneen Goshin kulmageelin tilalle taas ostin ihan vain perinteisen Lumenen kulmakarvavahan, koska joku kehui sitä. Olen testin aikana tykästynyt siihen, sillä se ei ainoastaan pidä kulmia muodossa, mutta antaa niille myös mukavan, pehmeän pohjavärin.

Murentuneen ruskean luomivärin tilalle ostin Nyxiltä testiin matan, luonnollisen ruskean paletin. Se näyttää näin nelikymppisen veltostuneilla luomilla paremmalta kuin helmiäissävyt. Testin aikana olen huomannut, että väri on ihmeen riittoisaa. Saattaa siis olla, että tämä paletti kestää vuosikausia. (Voi ei...)

Lisäksi ostin Nyxin meikkipuuterin, kuivuneiden valokynien tilalle Nyxin "ihmekynän", jolla voi korostaa piirteitään, ja sorruinpa vielä ostamaan ripsivärin alle laitettavan primerin, jolla saa mistä tahansa lempimaskarasta tuuheuttavan.

Näitä Nyxin meikkejä olen ehtinyt testata vasta vähän aikaa, mutta ihmekynä kyllä näyttäisi tekevän pieniä ihmeitä esimerkiksi tummille juonteille silmienseudulla. Myös ripsi-primer toimii ihan kivasti, eli tekee ripsistä  oikeasti tuuheammat kuin pelkkä ripsari.

Meikkipuuteri toimii hyvin meikin korjailussa, mutta lopputulos on liian raskas, jos sillä tekee koko meikkipohjan. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin aika ihastunut Nyxin meikkeihin, sillä niissä on hinta-laatusuhde kohdallaan.

Onko sinulla tapana säilytellä laatikoiden pohjalla vanhaa roinaa? Kuinka usein heität meikkejä pois ja päivität meikkipussisi sisältöä? 

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (5)

Heli / Taikasaappaat
1/5 | 

Kääk. Minulta löytyisi taatusti myös aivan ikivanhoja meikkejä. Siitä on aikaa aika paljon kun olen viimeksi käynyt läpi meikit ja muut kosmetiikat. Minulla on ollut aika niukka lapsuus ja osittain minulla liittyy siihen, etten raaski heittää pois mitään. Osittain myös siihen, että haluan elää mahdollisimman ekologisesti enkä heittää sekajätteeseen tavaraa ja sitten mietin, mihin ihmeeseen laitan ne meikit. Parempi siis säilyttää niitä vessan laatikossa.....Mutta joo, pitäisi kyllä käydä meikit, kosmetiikat, lääkkeet ja muutkin iäisyysprojektit läpi kesän aikana.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Meillä on aika samanlainen tilanne =) Tuntuu niin pahalta heittää pois, että mieluummin käyttää laatikoitaan kaatopaikkana. Itse ajattelin, että toivottavasti se herättää ajattelemaan tarkemmin, kun ostaa uutta. Esim. tällä kertaa ostin pääsääntöisesti uusia tuotteita vain niiden tilalle, jotka olivat menneet vanhaksi. Oma ongelmani on se, että kulutan kaikkea niin hitaasti. Meikkien kohdalla se tarkoittaa väistämättä sitä, että ne menevät vanhaksi ennen kuin saan käytettyä ne loppuun :/

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Riikka_hei
2/5 | 

On ilo ja suurta viisautta, että vaihdat vanhat, synteettiset meikit luonnonkosmetiikkaan. Molemmat brändit sekä Zuii että edullisempi Benecos ovat hyviä valintoja, myös toista edullista Bohoa suosittelen. Siinä on hinta-laatusuhde kohdallaan monen tuotteen kanssa. Jos haluat oikein luksusta, niin kokeile Kjaer Weisin upeita meikkejä. Nämä ovat niin ihania, että eivät jää vanhettumaan johonkin kaapin kätköihin, lupaan. Ihanaa kesän jatkoa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Valmisruoat tai sotkuinen koti eivät kuulu suomalaiseen jouluidylliin. Väittäisin kuitenkin, että monissa perheissä ne kuuluvat joulun todellisuuteen.

Tulin aatonaattona töistä kotiin iltapäivällä. Lattiat ja nurkat oli onneksi jynssätty puhtaaksi, joulusiivouksen kun hoitivat siivoojat viikonloppuna. Mies ja lapset olivat ostaneet jouluruoat.

Minun vastuulleni kuului tuoda juustoja ja kaloja herkkukaupasta. Koska en jaksanut ängetä Stockmannin ryysikseen, ajauduin lähikauppaan, jonka tuoretiskiltä löytyi yhtä sun toista maukasta.

Nyt joulunaikaan olemme mässäilleet noita herkkuja, lueskelleet, pelanneet lautapeliä ja pleikkaria, ulkoiluttaneet koiraa tuulessa ja sateessa. On ollut tosi rentoa ja mukavaa.

Olen aina kärsinyt omatunnon tuskia siitä, että meillä ei siivota kaappien nurkkia jouluksi. Leivon aika vähän joululeivonnaisia. En edes kuvittele, että kokkaisin itse jotain laatikoita, pilkkoisin punajuurta rosolliin tai marinoisin silakoita, vaikka omassa lapsuudenkodissani äiti aina teki niin.

Tänä jouluna vilkaisin makuuhuoneisiin hetkeä ennen kuin joulupukki kolkutti ovelle ja huomasin, että sängyt olivat petaamatta, kuten aina. Poskeni punastuivat hetkeksi, mutta sitten unohdin koko jutun.

Millaisia muistoja lapsi saa tällaisesta joulusta? Mikä merkitys lapsen joulunvietossa on itsetehdyillä ruoilla, leivonnaisilla tai siistillä kodilla? Mikä lapsen mielestä joulussa on tärkeää ja mukavaa? 

Pyysin 11-vuotiasta tytärtäni kirjoittamaan tähän ajatuksiaan joulunvietosta:

--------

Joulu ja joulunvietto. Ne merkitsevät eri-ikäisille lapsille eri asioita.

Viisivuotiaana joulu oli mielestäni synttäreiden lisäksi paras päivä vuodesta, koska silloin sai lahjoja. Uusia barbeja, jotka viikon päästä unohtuivat, koska aloin miettiä, mitä saisin synttärilahjaksi.

En tiedä yhtään, mikä teki lahjakrääsästä minun silmissäni niin ihanaa. Tiedän vain sen, että inhosin pehmeitä tai pieniä paketteja, mitä suurempi sitä parempi.

Minulle tulee pehmeän lahjan saadessani vieläkin jostain muistin perukoilta sellainen olo, että voi ei, nyt sain jotain tosi tylsää ja tyhmää. Vaikka lopuksi sieltä tulee yksi joulun parhaista lahjoista.

Kuten tekstistä näkyy, tavaran merkitys joulussa oli minulle pienempänä hyvin suuri. Yhdessä kavereiden ja pikkuveljen kanssa käytiin läpi lahjalehtisiä, ja unelmoitiin kaikki. En voinut käsittää, kun isä totesi, että hänelle olisi kyllä itselleen aivan se ja sama, vaikka hän ei saisi lahjan lahjaa. Miten iskä saattoi ajatella niin! Joulun koko ideahan on lahjojen saaminen!

Nyt olen eri kannalla. En odota enää pukkia niin paljon. Tärkeintä joulussa on se tunnelma, että kaikilla on kiva olla, eikä kukaan stressaa mistään. Voi rauhassa hengähtää.

Aiemmin tekstissä äiti mietti, millaisia muistoja saamme sellaisista jouluista, kun kaikki ei ole omin kätösin pakerrettua. Vastaus on, että en minä ainakaan muista mitään kielteistä tai ahdistavaa. En oikeastaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Ruokaa se lanttulaatikko on, oli se lanttu sitten kasvanut oman sukutilan maalla, tai jossain muualla. Yhtä paljon minä sitä söin. Ja syön nytkin.

Joulusiivous on taas kyllä aina ollut mielestäni turha ja ärsyttävä perinne. On se tietysti kiva kun on siistiä, mutta en minä ainakaan haluaisi sitä murehtia, sottapytty kun olen.

Onneksi meillä kävivät siivojat, niin ei tarvitse niin paljon siivota. Ei kyllä minua haittaisi, vaikka ei siivottaisikaan. Onneksi äiti ei motkottanut niistä lakanoista. En kyllä olisi millään jaksanut pedata sänkyä.

Mikä merkitys minulle on itsetehdyillä ruoilla ja leivonnaisilla? Ovathan ne kivoja.

Isoäiti ja mummi ainakin tekevät tosi hyvää jouluruokaa. Pidän niistä, tietysti, mutta ne mutkistavat joulun tekemistä. Jos ei ole aikaa, ainakaan liikaa. Silloin tulee helposti hiukan ahdistuneeksi, ja sen purkaa sitten perheenjäseniin.

Kaupasta ostetutkin ovat tosi hyviä, ne tekevät kyllä kauppansa. Jouluruoat ovat aina jouluruokaa, jos niitä syödään jouluna. Jos niitä sanotaan jouluruoaksi.   

Mikä on joulussa tärkeää ja mukavaa? Ei enää lahjat. Saan niitä vuosi vuodelta vähän vähemmän, kun minusta on ilmeisesti kasvanut tällainen tuhma tyttö. Ei se lahjattomuus minua haittaa.

Joulussa ovat nyt tärkeitä muut asiat, kuten se, että on hyvää jouluruokaa, jota saa ottaa paljon. Ja kyllähän ne kaupan laatikot ovat hyvää jouluruokaa. Tärkeämpää vielä on se jouluinen tunnelma, tunnelma siitä, että on juhlapäivä.

Mukavin hetki joulussa oli se, kun pukki oli jo lähtenyt, kun lahjat oltiin avattu, ja syvennyin lukemaan kummilta saamaani kirjaa. Silloin oli rauhaisaa, kaikki olivat iloisia ja onnellisia, eikä ollut kiire mihinkään tai pakko tehdä mitään.

Sitä on aito joulu. Ei krääsää ja suvun traditioiden mukaan valmistettuja ruokia, vaan se raukea onnellinen tunnelma, joka säilyy seuraavaan päivään. Kun valvotaan myöhään ja kaikki tekevät sitä mistä pitävät. Se oli joulun paras hetkeni, eikä siihen liittynyt siivottu koti tai itsetehdyt ruoat. Minun jouluni on joulu niitä ilmankin. 

 

Kommentit (14)

Heli / Taikasaappaat
1/14 | 

Olipa kypsä ja hyvä kirjoitus lapseltasi! Kaikkien jouluhössöttäjien pitäisi tuo lukea ja miettiä, mikä on oikeasti tärkeää. Niin monessa perheessä joulustressi menee överiksi ja joulupyhinä stressi purkautuu kiukutteluna. Kun kaikki pitää olla niin täydellistä. Itse olen paljon viime aikoina purkanut "pitäisi" - ajatuksia omasta elämästä. Miksi pitäisi? Siksikö koska niin on aina tehty? Vai voinko itse luoda oman ajatukseni ja voinkin tehdä eri tavoin kuin on aiemmin tehty tai kuinka yleisesti tehdään?

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Olen samaa mieltä - tyttö on jo varsinainen sanaseppo ja tuntuu ymmärtävän elämästä paljon enemmän kuin moni aikuinenkaan <3
Minäkin olen tänä syksynä miettinyt paljon näitä pakkoja ja pitäisi-asioita, tehnyt siis samaa ajatustyötä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että armollisuus itselle alkaa pienistä asioista - asenteista.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Joulutontun apuri

Kirjoittajat -äiti ja tytär - ovat asian ytimessä. Asia on todellakin niin että tärkeintä juhlassa on tunnelma missä sitä saatu viettää. Ei se onko perunalaatikko kotona tehty vai kaupan. Valmistajaa ei muista vuosien jälkeen, tunnelman voi muistaa.

Rva Kepponen
2/14 | 

Olipa hyvä kirjoitus. Sen innoittamana kysyin lapsiltani, että mikä oli parasta joulussa. Ainoa saamani vastaus oli, että lahjat. Myös siltä 11-vuotiaalta. Ilmeisesti pojat kypsyvät hitaammin :D Meillä oli kyllä suurimmaksi osaksi aineettomia lahjoja, mutta lahjat olivat joka tapauksessa joulun kohokohta.

Meillä joulua yritetään viettää rennosti ja stressittömästi. Joulusiivousta tehdessämme pojat kysyivät, että keitä meille tulee kylään. Kun kerroin, että ei ketään, pojat huudahtivat yhteen ääneen: "Eihän meidän sitten tarvitse siivota, jos ei tule vieraita!" :D Ihan pikkasen silti siistimme alakertaa.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Pojat on poikia =) Meilläkin kuopukselle pukin vierailu oli ehdottomasti kohokohta. Ja vierailun jälkeen aattoilta, kun sai luukuttaa kauan kaivattua Minecraftia...

Minäkään en nyt jouluksi jaksanut stressata siivoamisesta ja järjestelystä, vaan olen vain lorvaillut oikein perusteellisesti...koska meille ei tullut vieraita jouluksi...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kirsi/Raitoja
4/14 | 

Hyvä kirjoitus tyttäreltäsi. Väittäisin, että tällä hetkellä meidän lapsille nuo lahjat tuntuvat olevan tärkeimpiä, toivottavasti heilläkin on joskun toinen ääni kellossa. Itse menin kyllä tänä vuonna joulun suhteen siitä missä aita on matalin ja luulen, että mies kantoi siisteydestä ja ruuista enempi stressiä kuin minä. Jos hän ei olisi ollut aatonaattona kotona, veikkaisin, että meillä olisi ollut astetta sotkuisempaa aattona. Ja noista joululeivonnaisista. Itsekin leivon aina tortut ja piparit hyvissä ajoin ennen joulua ja kiintiö niihin on tullut täyteen eikä näitä meillä enää aattopyödästä löydy.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Luulen että lahjojen suhteen ikävuosien merkitys on valtava. Esim. meidän 8-vuotiaalle lahjat olivat edelleen ehdottomasti se tärkein :)
Huomaahan moni aikuinen itsestäänkin tämän ikävuosien vaikutuksen lahjojen tärkeyteen. Monelle meistä lahjat eivät ole enää tärkeitä, koska vuosien myötä on jo kertynyt niin paljon kaikkea, ettei mitään uutta tarvitse. (En tosin ole varma, voiko aikuisen suhtautumista tavaraan suoraan verrata lapseen, ehkä ei...)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

tokyogirl
5/14 | 

Arvovalintoja. Että keskittyykö itseensä ja työhönsä vai luoko lapsille muistoja, joissa vaikka yhdessä on kokattu jouluruokia. Lapsen kirjoitus tuntui kuin uraäidin ohjaamalta. Sanon näin , koska äiti varmasti haluaisi minun ajattelevan näin. Olen kolmen lapsen äitinä aika varma, että lahjat ovat 11-vuotiaalle tärkeitä. Samoin itsetehty ruoka, joulu tai ei. Lapsiraukat vain sopeutuvat kaikkeen; myös siihen, että äidin ura on hänelle tärkein.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos palautteesta!
Itse en lähtisi vain toisen henkilön blogin (nimen) perusteella arvioimaan, onko kirjoittajalle ura tärkein  tai lapsia tärkeämpi. Olen valinnut blogini nimeksi Uraäidin Ruuhkavuodet, koska eräs blogini tavoite on mm. kärjistämällä herättää keskustelua menestyvien naisten mahdollisuuksista työn ja perheen yhteensovittamiseen.

Mielestäni kommenttisi on hieman armoton ja ajattelematon. Jos sinun perheessäsi lahjat tai itsetehty ruoka ovat lapselle tärkeitä, en lähtisi sen perusteella tekemään yleistyksiä tai vetämään johtopäätöksiä toisten perheistä.

Pohdin itsekin, kuinka paljon kysymyksenasattelu ja oma tekstini vaikutti tytön pohdintoihin. Toki vanhempien arvot ja ajatukset vaikuttavat lapsiin, sitä ei voi kiistää.

Toivon omalla esimerkilläni osoittavani lapsille, että myös nainen voi menestyä työelämässä: löytää työn jossa on hyvä - jossa voi hyödyntää lahjojaan, oppia uutta, kokea onnistumisen elämyksiä ja tuntea, että osaamista arvostetaan.
Mielestäni ei ole huono asia, jos lapset saavat esimerkin työstään pitävästä aikuisesta. Se ehkä kannustaa heitä etsimään rohkeasti elämässään sitä omaa juttuaan - työtä, joka on kivaa ja josta vielä maksetaan.
Työhön panostaminen toki on helposti muusta elämästä pois. Minulla se on pois ensisijaisesti kodinhoidosta, sillä en halua tinkiä perheen yhdessäolosta tai omista harrastuksistani.
Mielestäni tämä valinta ei viime kädessä ole huono juttu. Siivoojat voivat siivota kotini ja tehdas tehdä lanttulaatikkoni, mutta kukaan muu ei ole lapsilleni äiti eikä hoida työtäni yhtä hyvin kuin minä.
Kiitos vielä ajatuksia herättävästä kommentistasi sekä hyvää loppuvuotta sinulle ja perheellesi!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Minna M

Entisenä lapsena sanoisin, että pahinta joulussa oli itsetehty ruoka. Olin nirso lapsi ja vaikka meillä oli taidolla ja perinteisesti tehtyjä jouluruoka, niin minä en niistä koskaan lapsena tykännyt. Kysyin omalta 9-vuotiaalta pojalta, mikä joulussa on parasta. Hän alkoi muistelemaan toissa joulua Keski-suomessa, jossa oli lunta. Jouluun mahtui paljon luistelua ja mäenlaskua. Se oli kuulemma parasta. Mukavaa ja rentoa joulunodotusta!

Tähtönen taivahan osoita tie
6/14 | 

Hei, vasta vähän aikaa sitten ymmärsin jymäyttää vanhempiani .Laitan aattona kermaa, muskottia ja voita Saarioisten laatikoihin , tilasin valmiiksi paistetun kinkun ja hain opetuskeittiöstä muita jouluruokia.Yhtään ei ole paha mieli.Vuorotyö verottaa yksinhuoltajan voimia , uralla en voi edetä, saan pakolliset menot maksettua.

Napsin kaadetuista joutokuusista oksia pihalle ja maljakoihin, tuoksuttaa tarpeeksi pienikin kimppu.Mäntytolulla lattianpesu.

Nihtisillan kierrätyskeskus tuli lahja-avuksi.Selvisin ostoksista rauhassa ja stressistä alle 100€.Pesin silkit, villat ja toppavaatteet raikkaaksi.Samoin lelut tuoksuvat puhtauttaan .Käärin aikakauslehtiin paperinaruilla.Uusia kirjoja ostin 1€/kpl ja pehmoleluja ja muita leluja 2-3€/kpl.Retroastioita ja koruja, uusia lapasia ja sukkia.Toisen vanha on toisen ilo.

Miten onnistuin löytämään ko. Jouluhelpotuksen? Blogisi avulla.Suurkiitos kaikista vinkeistä ja linkeistä .Hienoja kestävän kehityksen arvovalintoja sinulla , joita jaat myös lapsillesi.

Nyt minulla on aikaa läheisilleni ilman joulustressiä.Syömme kynttilöiden valossa.Tunnelma on tärkein ja aito kohtaaminen .Lapset ja lapsenlapset saavat pienet lahjansa kyllä.Meidän aikuisten lahja toisille on armollisuudessa ja rakkaudessa.

Joulun ilosanomaa teidän perheelle myös:Joulu valmistettiin jo 2000 v. sitten-lahjaksi meille kaikille.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä viikko on sujunut pitkälti koiranhoidon merkeissä. Se on tarkoittanut 2-3 päivittäistä lenkkiä. On olut mukavaa huomata, että homma onnistuu ja myös maistuu! Sen jälkeen kun teimme varauksen koiranpennusta olen välillä pohdiskellut, mistä ihmeestä revin ajan koiran lenkittämiseen, kun ylimääräistä aikaa ei todellakaan ole.

Tämä viikko on jälleen todistanut, että koira tuo arkeen lisää hyviä hetkiä eikä päin vastoin. Jostain se aika vain on löytynyt, eikä se ole mistään pois. Koiran kanssa pääsee haukkaamaan happea joka päivä - ja ulkoillessahan tulee aina hyvä mieli. Lenkeillä on aivan eri lailla ehtinyt havainnoida kevään merkkejä luonnossa. Ystäväni lähetti minulle linkin ihanaan Uraäidin Ruuhkavuodet 

 ...and "not so alive"

Uraäidin Ruuhkavuodet
Movement Uraäidin Ruuhkavuodet 
Uraäidin Ruuhkavuodet

Maanantain hyvät hetket olivat aamulenkki koiran kanssa ja sen päälle aamu-uinti järvessä ennen töitä. Myös illalla koin mukavan yllätyksen: töistä tullessani tyttö tuli tihkusateessa tiellä vastaan koiran kanssa. Mahtavaa - haaveilen koirasta muun muassa siksi, että koululaisemme ulkoilisivat enemmän. Tavallisesti erityisesti tyttöä on lähes mahdotonta motivoida menemään ulos huonolla kelillä.

Tiistaina pääsin ulkoilemaan koiran kanssa aurinkoisessa säässä sekä aamulla että töiden jälkeen. Jälkimmäisen lenkin tein juosten, lämmittelyksi salitreenille - ja voi taivas, kuinka vanha koirakin jaksaa juosta! Viisi kilometriä hujahti alle puolessa tunnissa, vaikka kävelimme välillä. Lenkin jälkeen menin vielä kuntosalille, jossa minulle tehtiin pitkästä aikaa uusi ohjelma. Toivottavasti se palauttaa treeni-intoni, joka on ollut hieman kadoksissa.

Keskiviikkona kävin ennen töitä kampaajalla. Töiden jälkeen kotiin palattuani koira tuli sohvalle syliini (huom! - se on keskikokoinen, yli 20-kiloinen otus) ja painoi päänsä rintakehääni vasten. Pötkötimme siinä sohvalla, lapset höpöttelivät kuulumisiaan meille ja kylässä oleville isovanhemmille ja silmäluomet alkoivat lupsua molemmilla...
Eihän siitä olisi malttanut nousta, mutta lähdimme kuitenkin miehen kanssa vielä salille, kun kahdestaan kerrankin pääsimme. Tein uudesta ohjelmasta jalkapäivän sillä seurauksella, että jalat olivatkin sitten kaksi päivää kipeät.

Vappuaattoaamun eli keskiviikon aloitin koiralenkin jälkeen renkaidenvaihdossa. Vaihdoin tällä viikolla leasing-autoa ja juuri ennen nykyisen autoni käyttöönottoa huomasin, että siinähän oli vielä talvirenkaat. Minulta on tällä viikolla mennyt aika paljon aikaa tähän vaihdon järjestelyyn mutta olen kuitenkin iloinen, että autonvaihto onnistui. Tämä auto sopii meille monella tavalla paljon paremmin kuin edellinen.
Töissä poikkeuksellisesti muistin hakea lounasravintolasta lapsille tilaamani simapullot ja vastaleivotut munkit (jonain toisena vuonna kun olen unohtanut noutaa ne.) Lapset kuluttivat herkut trampoliinilla pomppien. Tyttö on oppinut tekemään hienosti voltin trampalla!
Mies soitti minulle pikku-uutisia ennen kuin lähdin töistä: herttainen, karvainen vieraamme oli päässyt tekemään tihutöitä kun olimme poissa kotoa. Keittiön työtasolle oli jäänyt sekaleipä paperipussissa, ja vanha koirarouva oli innostunut repimään pussin rikki sekä järsinyt leivästä kuoret pois.
Vappuaattoiltani kului "terminaattorin" kanssa metsässä: tein 1,5 tunnin kävelylenkin, jonka jälkeen olisin ollut valmis petiin. Jäin kuitenkin sohvalle notkumaan turhan myöhään, mikä oli tyhmää... Seuraavana aamuna nimittäin puudeli halusi aamuseitsemältä pissalle.

Starts with T - Terminator!
Uraäidin Ruuhkavuodet


Uraäidin Ruuhkavuodet

♥ Vappupäivä eli perjantai alkoi siis minulle aikaisin. Aamulenkin jälkeen en saanut enää uudestaan unta, joten latasin pyykki- ja tiskikoneet päälle, järjestelin hieman kotia, vaihdoin vessaan puhtaat pyyhkeet ja lähdin salille, jossa tein hyvän yläkropan treenin. Sen jälkeen pulahdus kylmään järveen tuntui taivaalliselta...
Vaikka ehdin jo täällä blogisa julistaa ettemme juhlista vappua, oli vappupäivä erityinen, koska kävimme ystävien luona syömässä. Naapurin tuoreet munkkirinkilät ja itsetehty sima maistuivat verrattomilta.

♥ Lauantai oli sadepäivä. jolloin kuitenkin kävin puudelin kanssa kolme kertaa ulkona. Aamulenkin jälkeen inostuin järjestelemään papereita ja heitin viimein aikamoisen läjän kaiken maailman vuosia vanhoja prujuja menemään.
Poika innostui urakoimaan kotitöitä kanssani, koska keli ei houkutellut ulos. Lapset ovat ihan mukavasti sisäistäneet uuden keksimämme kotityösysteemin, jossa ruutuaikaa ansaitaan ulkoilemalla tai tekemällä kotitöitä.
Ilmat ovat näin kevään myötä olleet niin ihanat, että enimmäkseen he ovat ansainneet minuuttinsa ulkona, mikä on mielestäni ihan ok. Sadepäivänä kuitenkin systeemi kannustaa hommiin: poika siivosi huoneensa, moppasi sen lattian, järjesti telineellisen pyykkejä, tiskasi ja kiikutti roskapussin ulos. Mielestäni aika hyvin ekaluokkalaiselta!
Päivällä kävimme Verkkokauppa.comissa ja minä tein ratkaisun kamerakuumeen suhteen. Aika yllättävä valinta, mutta onnistunut: ostin Sony RX 100 III -kompaktikameran. Verkkokauppa.comissa oli tosi mukava ja asiantunteva kameramyyjä. Yhdessä pähkäilimme, että tämä on minulle oikea valinta koska arvostan kameran pientä kokoa ja valovoimaista linssiä, mutta välttämättä minun ei tarvitse päästä vaihtamaan objektiivia, meillä kun on jo yksi järkkäri.
Tässä ostamassani monipuolisessa pokkarissa on 28-70 mm objektiivi, kääntyvä LCD-näyttö ja lisäksi myös etsin, toisin kuin edes monissa minijärkkäreissä sekä sisäänrakennettu wifi, jota voi käyttää kännykän avulla kauko-ohjaimena (aivan kuten tuossa Olympuksen mikrojärkkärissä, jota alun perin himoitsin).
Ostamassani Sonyssa on 20 megapikselin kuvanlaatu, kun vanhassa Canon-järkkärissämme on vain 12 megan. Sulanto-kamerablogissa on hyvä arvio kamerasta.
Pienen kokonsa ansiosta Sony on jo kulkenut tiiviisti mukanani ja olen ehtinyt taltioida monta kaunista näkyä lenkkipolulla, mikä oli tarkoituskin! Mielestäni parantuneen kuvanlaadun voi huomata näistä kuvista.

♥ Tänään sunnuntaina aamuni alkoi 1,5 tunnin kävelylenkillä metsässä huikean kauniissa, aurinkoisessa säässä. Lenkin jälkeen ohjelmassa oli pyykkäystä, siivoilua ja pian olikin aika viedä lapset kevään viimeiselle harrastusvuorolle. Sillä aikaa kävimme naapurin kanssa tunnin juoksulenkillä koirien kera, ja sen päälle vedin vielä puolen tunnin kahvakuulatreenin. Jopas äsken uunilohi ja isännän kokkaama korvasienikastike maistuivat hyvältä!
Nyt pitäisi jatkaa pyykkirumbaa ja tietenkin viedä vanha rouva vielä kerran ulos. Tämän päivän lenkkimäärällä luulisi, että otus ei innostu enää tuhoamaan mitään. Eilen nimittäin ostosreissun aikana se oli löytänyt ompelukoristani superlonityynyn ja repinyt sen palasiksi.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja kivaa uutta viikkoa!

Friends or Family

Photographer’s Choice

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

The theme of this week has been the big poodle which is staying with us until next Thursday. We've been out in the forest with her three times per day. Some days my 11 year old daughter has taken her out, but on most days I've been the one getting plenty of fresh air.
The dog is adorable but she can also be a bit of a pain. We celebrated the MayDay moderately but I stayed up a bit too late and didn't feel very much alive next morning when I had to take her out at 7 am. Another not-so-nice surprise is that she entertains herself sometimes in unpleasant ways while we are away: one day she stole a whole loaf of bread in the kitchen and another day she ripped a small pillow into pieces while we were out shopping.
I'm participating in Scavenger Hunt Sunday with all of these photos and in Macro Monday with macro photos.
I wish you a lovely Sunday evening and all the best for the new week!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (20)

2/20 | 

Thanks for your comment, Olga =) Unfortunately the dog is not ours. She's a lot of fun even though she did some damages, too.
We were taking care of her for two weeks. I totally agree with you: the life without pets is boring! We miss her already because she went home yesterday...

3/20 | 

Thanks for your comment :) My weeks always seem to be a bit busy... ;) I also love the spring and all the light. However, in here it's still surprisingly cold, especially in the morning and late in the evening. I have to wear gloves then when I take the dog out.

7/20 | 

Moikka ja kiitos kommentistasi! Minullakin on keskivaikea koira-allergia, joka on todettu viimeksi viime vuonna verikokeilla. Muut perheenjäsenemme eivät ole allergisia.
Allergiani vuoksi meille onkin tulossa aika harvinainen koira, Australian Labradoodle. Se aiheuttaa vain harvoin oireita allergisille ihmisille, ja monet astmaatikot ja vaikeastikin allergiset pystyvät elämään australianlabradoodlen kanssa. Lisätietoja on rotuyhdistyksen sivuilla.
Testasin omaa oirehtimistani kaikkiaan neljän eri ALD:n kanssa ennen kuin menimme pentujonoon, eikä oireita tullut! ALD-rodun harvinaisuuden vuoksi tuo pennun odotusaika on pitkä, kasvattajia kun on Suomessa vasta muutamia.
Toisaalta nämä viimeaikaiset hoitojaksot ovat olleet yllättäviä, koska myöskään tästä isosta villiksestä ei pitemmän päälle ole tullut oireita (olen nyt melkein 2 viikkoa pärjännyt yhdellä antihistamiinilla). Aikaisemmin, kun vierailin yhden iltapäivän pienemmän villakoiran kotona, tuli astmaattisia oireita.
Tsemppiä teille koirapohdintoihin. Onneksi nykyään vaihtoehtoja allergisillekin on!

10/20 | 

Thanks for your comment :) Yes, you are right - it was a nice and busy week for me. In Finland it has not been very warm yet (0 degrees this morning) but it's been bright and sunny, especially yesterday and today 8)

12/20 | 

Kuinkakohan kauan kestää että lenkittämisestä tulee rutiinia? Jotenkin kummasti siihen on oikeastaan tottunut jo tässä 10 päivän aikana.
Nykyäänhän on jo virallisia tutkimuksia, joiden mukaan tosiaan kotieläin lisää sen kanssa asuvien ihmisten vastustuskykyä ja pienentää allergiariskiä, erityisesti kun lapsi on pieni. Siksi allergialääkäritkin nykyään suosittelevat vähittäistä itsensä siedättämistä välttelyn sijaan.
Mielestäni on mahtavaa, kuinka paljon tiede on näissä asioissa edistynyt!

13/20 | 

Meillä on ollut koira jo kymmenen vuotta, lenkkittämisestä on tullut rutiinia. Meillä ei ole kellään lapsista allergioita ja tosi vähän muutenkin ovat sairastelleet, luulenpa, että koira on lisännyt lasten vastustuskykyä.

20/20 | 

Oi, teillä on koiranpentu varauksessa. Meillä lasten hartain toive on koira. Itse olen kärsinyt nuorempana allergioista sen verran tuntuvasti, että pelko niiden puhkeamisesta uudestaan on estänyt koiran hankkimisen. Aika säännöllisesti asiaa kuitenkin edelleen puntaroidaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat