Kirjoitukset avainsanalla musiikki

Meillä oli eilen aikamoinen päivä! Venla osallistui Tangonuori-laulukilpailun esikarsintatilaisuuteen Vantaalla, esitti huikean upean Yön kuningatar -tangon ja selvitti kevyesti tiensä semifinaaliin.

Tangonuori on toinen Tangojuniori-laulukilpailun sarjoista. Varsinainen Tangojuniori-sarja on tarkoitettu 8-12-vuotiaille ja Tangonuori-sarja on 14–17-vuotiaille nuorille. 13-vuotiaat, kuten Venla, voivat valita osallistuvatko tangojuniori- tai tangonuori-sarjaan.

Laulukilpailun tarkoitus on luoda estradi, jossa lapset ja nuoret voivat tuoda omia kykyjään esille ja kartuttaa esiintymiskokemustaan. Tuomaristo antaa kilpailijoille myönteistä palautetta ja kannustavaa kritiikkiä.

Tangojuniori-kilpailun arvoja ovat perhekeskeisyys, sosiaalisuus ja kannustavuus. Kilpailu on vuonna 2017 Suomi 100 -juhlavuoden tapahtuma. 

Olen edelleen hämmästynyt ja ihastunut Venlan saavutuksesta. Tyttö löysi itse netistä ilmoittautumistiedot kilpailuun ja piti sinnikkäästi asiaa esillä meille vanhemmille niin kauan, että ilmoittautuminen oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja intensiivinen harjoitusrumba kisaa varten saattoi alkaa.

Sen jälkeen tyttö lauloi, lauloi ja lauloi. Meillä kaikui Yön kuningatar ilta toisensa jälkeen, ensimmäiseksi koulupäivän jälkeen ja viimeiseksi illalla ennen nukkumaanmenoa.

Loppumetreille toi jännitystä pieni flunssa, joka iski Venlaan loppuviikosta. Ihanat, lämpöiset kevätpäivät houkuttelivat ulkoilemaan vähissä vaatteissa sillä seurauksella, että torstaina tyttö oli kuumeessa.

Vielä lauantaiaamuna Venlan ääni oli hieman käheä, mutta esiintymistilanteessa hän kokosi hienosti itsensä ja esitti tangonsa vapautuneesti, heleä ääni täyttäen koko esiintymistilan.

Laitoin osan Venlan laulusta myös Youtube-kanavallemme. (Tämä ote tosin on viimeisestä harjoituksesta - itse esitys meni mielestäni vielä paremmin!)

Tangonuori-kilpailun semifinaali järjestetään kesäkuussa Seinäjoella.

Pidetään kaikki peukkuja Venlalle!

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täräytän musiikkiluokan oven kiinni perässäni. Käytävältä kantautunut puheensorina vaimenee. Luokassa on rauhallista. Hiljaista.

Tai ei aivan. Sähkökitaran säröinen ääni rikkoo hiljaisuuden. Kitaranvarressa kaverini on kumartunut kännykkänsä puoleen. Näytöllä on avonaisena virityssovellus.

Talsin kaverini viereen. Mikrofonit sijaitsevat hänen oikealla puolellaan olevalla pöydällä. Liu’utan sormiani mikserin tappien välissä. Sormille kerääntyy pölyä.

- Venla mitä sä säädät? Me ei ehitä kohta soittaa mitään.

Huokaisen rumpujen takaa kurkkaavalle toiselle kaverilleni ja säädän sitten mikrofonini kuntoon.Vastustan kiusausta lisätä kaikua, säröä ja muita extraherkkuja ja jättäydyn pelkän volumen kanssa leikkimiseen.

 Lopulta olen tyytyväinen lopputulokseen, ja niin on kitaraa säätänyt kaverinikin.

- Soitetaan vaikka Paranoid.

 Kitaran ääni täyttää huoneen. Sitten siihen liittyy rummut. Ja lopulta on minunkin vuoroni:

- Finished with my man ‘cause he couldn’t help me with my mind…

--

Huomasin vasta vähän aikaa sitten, että vaikka olen kirjoittanut tänne blogiin lähes kaikista minulle rakkaista harrastuksistani, en ole kirjoittanut oikeastaan mitään laulamisesta.

En ymmärrä, miten niin on päässyt käymään, sillä laulaminen on pitkäaikaisin harrastukseni, ja harjoitan sitä harrastuksistani eniten.

Kaikki alkoi Oravanpesästä...

Taipaleeni mikrofonin varressa alkoi virallisesti melkein kymmenen vuotta sitten kummitätini häissä, jossa esitin Oravanpesä -laulun. Siinä mielessä kummitätini ehdottomasti toimi haltijatarkumminani, sillä juuri hänen häissään totesin, että yleisölle laulaminen on hauskaa ja että haluan tehdä sitä enemmänkin.

Sen jälkeen olen kolunnut läpi kaikki esiintymismahdollisuudet näytelmäkerhon laulurooleista koulun Tähtilavoihin, joissa oppilaat saavat esittää omia esityksiään.

Perustelen rakkauttani laulamiseen ehkä sillä, että olen äänekäs besserwisser - laulaminen on sitä, kun sinä olet esillä ja pidät ääntä ja muut kuuntelevat. Jos joku vielä kehuu, niin se on vain plussaa.

Musiikissa yleensäkin on jotakin taikaa. Se saa minut aina erilaisen tunteen valtaan, riippuen sanoistaja sävellajista. Usein kirjoittaessani kuuntelen jotakin joka tuo minulle sopivan fiiliksen.

Ei ole olemassa epämusikaalisia ihmisiä!

Pidän aivan kaikenlaisesta musiikista. Oopperasta, rockista, teknopopista, tangosta. Rap-musiikkiakin olen opetellut kuuntelemaan ja oikeastaan se on aika...siistiä.

Keksin joskus itse päästäni lyhyitä sävelmiä, vaikka en olekaan siinä mikään mestari. Vahvemmilla olen sanoittamisessa - kirjoittaja kun olen.

Musiikki on vanhaa, yhtä vanhaa kuin ihmiskunta. Kun on ollut ihmisiä, on ollut musiikkia. Silti musiikki on ajankohtaista vielä tänäkin päivänä. Se on varmasti osa aivan jokaisen meistä elämää.

Suosittelen musiikin parissa puuhastelua ihan jokaiselle. Uskon vakaasti siihen, ettei ole olemassa “epämusikaalisia” ihmisiä. Levy päälle, mikrofoni kouraan, nuottikirja esiin - ja sitten vain kokeilemaan!

Pidätkö sinä musiikista?
Terveisin, Venla 

P.S. Muistathan osallistua viimeistään ensi viikon perjantaina 7.4. blogimme arvontaan, jossa voit voittaa kosmetiikkaa aurinkoisten päivien varalle! 

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Yhteistyössä Lasten Keskus.

Tänä vuonna on Sibeliuksen juhlavuosi, sillä on kulunut 150 vuotta suuren säveltäjämestarin syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi Lasten Keskus on julkaissut lapsille suloisen kuva- ja musiikkiteoksen nimeltä "Soiva metsä – Jean Sibeliuksen matkassa". Se kertoo säveltäjästä hänen lapsenlapsensa näkökulmasta.

Sain kirjan arvioitavaksi blogini kautta ja luin sen tietenkin heti Hessulle ja Hipulle. Kuuntelimme lukiessamme kirjaan kuuluvaa CD:tä, jossa on Sibeliuksen rakastetuimpia kappaleita.

10-vuotias tyttäreni, joka on jo varsinainen sanaseppo, suostui kertomaan opuksesta omin sanoin teille blogini lukijoille:

Meillä oli koulussa Sibelius- konsertti, joten kirja sopi hyvin teemaan. (Tosin myöhästyin konsertista, kiitos huonon kelin.)
Äiti tuputti kirjan syliini keskeyttäen auvoisen Akkari- hetken.
- Lukisitko sen, niin voisit vaikka vähän kirjoittaa mun blogiin siitä? 
Suostuin, ja tässä nyt ollaan. No, rakastin kuvitusta ja varsinkin sitä kuvaa, jossa tyttö painaa sormen suulleen ja käskee lukijan olla hiljaa, koska Janne-pappa kuuntelee radiota.
Kun Äiti luki Hessulle kirjaa ääneen, kuuntelin toisella korvalla musiikkia, ja päätin, että haluan kuulla konsertissa Valse tristen. Se kuulosti kivalta. 
En niin kauheasti pitänyt siitä, kun Aino kertoi Sibeliuksen elämänkertaa, muu oli ihanaa!Katri Kirkkopelto taitaa olla tästä lähin lempikuvittajani, kuvitus oli paras mitä olen missään kirjassa kohdannut! (Tuo oli minulta paljon sanottu, olen piintynyt kirjatoukka joka on lukenut satoja kirjoja.)
Ainoa juttu, minkä haluaisin vielä tietää, kuka Sibeliuksen lapsenlapsista kirjan tyttö oli?
Koulun konsertissa puhuttiin ” Sibeliuksen hittibiiseistä” mikä tuntui lähes pöyristyttävältä. Ne ovat sinfonioita hyvänen aika!
Ja vastaus sille, joka haluaa tietää, kuulinko sen Valse tristen. En kuullut, kun tulin, se oltiin jo ehditty soittaa.

Soiva metsä  jaetaan kaikille Suomen alakouluille vuoden 2015 aikana. Kirjan kuvitus ja teksti ovat Katri Kirkkopellon käsialaa. Kuvakirja sisältää cd:n, jolla sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian esittävät Sibeliuksen tunnetuimpia teoksia.

Osallistuin taannoin kirjan julkisustilaisueen Helsingissä. Tein tilaisuuden jälkitunnelmissa vlogiini Vlogiaan pienen videon, josta saa esimakua kirjan musiikista.

 

 

https://vlogia.com/videot/1110/soiva-metsa-teoksen-julkistustilaisuudessa

 

 

 

Mikä parasta, Lasten Keskus antoi minulle mahdollisuuden arpoa blogini lukijoiden kesken kolme tällaista kuva- ja musiikkiteosta! 

 

 

Vastaa tähän postaukseen ja kerro, mitä mieltä olet klassisesta musiikista, niin olet mukana arvonnassa! 

Vastaa siis tähän postaukseen ja ilmoita, monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Muistathan ilmoittaa myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden!

Arvonta päättyy 16.2. klo 21. Sen jälkeen ilmoitan onnelliset voitttajat.

 

Arpaonnea kaikille kirjojen ja musiikin ystäville! 

--------
This year we celebrate the Finnish national composer Jean Sibelius who was born 150 years ago. As a part of the celebration Lasten Keskus has published a wonderful book about him. In the book there's also a CD which includes some of the most loved pieces of Sibelius. I read the book to my 10 and 7 year old children and we listened to the CD a the same time. My 10 year old daughter who's very keen on writing wanted to write a review of the book in my blog.
Lasten Keskus gave me an opportunity to organize a lottery of three books. If you follow my blog in Blogger you have one lot. If you also follow my blog in BloglovinBlogilistaFacebook, InstagramTwitter or Vlogia, you will have two lots.
If you in addition share this lottery via your blog or Facebook, Twitter or Instagram, you will have three lots.

Good luck!
 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista | vlog @Vlogia.

 

Kommentit (5)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat