Kirjoitukset avainsanalla työ

Enpä olisi ikinä uskonut kirjoittavani noita otsikon sanoja.

Meillä on suvussa paljon opettajia. Vanhempani ovat opettajia, puolisoni on opettaja, äidin puolen suvussa on opettajia, puolison lähisuvussa on opettajia.

Vannoin aikoinaan pyhästi, että minusta ei koskaan tulee opettajaa, koska tiedän liian hyvin, mitä opettajan työ on. Nyt olen reilut puoli vuotta opettanut joogaa, ja ihastun sivutyöhöni päivä päivältä enemmän. Miksi?

1. Jokainen tunti on valtava kehityshaaste

Toisten opettaminen on uskomattoman vaativa työ. Sitä tehdään koko persoonalla.

Jokainen uusi tunti on pienimuotoinen performanssi, johon on valmistauduttava huolella. Jokaisella tunnilla olet avoimesti esillä toisten edessä, heikkouksinesi ja vahvuuksinesi.

Kaiken tämän vuoksi ajattelin, että en koskaan pystyisi opettamaan kenellekään yhtään mitään. Toki päätyöni puitteissa valmennan ihmisiä, mutta silloin aiheena on oma erityisosaamiseni, josta olen kerännyt parinkymmenen vuoden verran kokemusta.

Mutta joogan opettaminen, liikunnan ohjaaminen. Minähän olin koululiikunnassa mätämuna. En olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä ohjaisin ryhmäliikuntaa, mutta niin vain teen sitä.

Opettaminen on joka kerta todellinen askel omalle epämukavuusalueelle - ja juuri se on alue, jossa tapahtuu kehitystä!

2. Muita opettamalla oppii itse

Tärkein syy, miksi halusin joogaopettajaksi oli se, että haluan oppia lisää muita opettamalla. Toistaiseksi tärkein oppimani läksy on se, kuinka erilainen jokainen keho on. 

Joogaliikkeissä eli asanoissa on perusidea, jonka mukaan liikettä lähdetään työstämään, mutta jokainen keho toimii eri lailla. Jokaisella keholla on oma tapansa saada aikaan toivottu vaikutus.

Näin ollen parinkymmenen oppilaan ryhmässä saattaa hyvinkin olla parikymmentä erilaista versiota asanasta. Tämä on kiehtovaa, enkä koskaan kyllästy seuraamaan ja tutkimaan sitä.

3. Opettamalla voi jakaa muille sitä hyvää, minkä on löytänyt

Tämä on varmaan suurin syy, miksi nautin joogan ohjaamisesta. Jooga on noin kymmenen vuoden ajan tuonut omaan elämääni niin paljon hyvää: uutta itsetuntemusta, itsensä hyväksymistä ja jokaisen tunnin jälkeen sanoinkuvaamattoman hyvän olon. Mahtavinta on päästä todistamaan, kuinka tämä tapahtuu myös oppilaissa.

Ohjaan tällä hetkellä seitsemää ryhmää eri puolilla Uudellamaalla. Ryhmissä on eri-ikäisiä, -kokoisia ja -näköisiä ihmisiä, joilla on moninainen liikunnallinen tausta.

Yhteistä kaikille oppilailleni on liikkeen ja hengityksen tuoma onni. Kun 60-90 minuuttia keskittyy joogaharjoitukseen, seuraa omaa hengitystään ja nauttii liikkeestä, on tunnin jälkeen pikkuisen parempi ihminen.

Siksi minä haluan ohjata joogaa. Vaikka ennen tuntia, pitkän työpäivän jälkeen olen usein uupunut, olen tunnin jälkeen täynnä intoa ja energiaa. Tuntuu, että maailmasta on tullut vähän parempi paikka.

Millaisia kokemuksia sinulla on opettamisesta tai joogasta?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko tullut ajatelleeksi, miten mainokset syntyvät? Ehkä olet suunnitellutkin,  että ryhtyisit malliksi mainoksiin.

Itse luulin aikaisemmin, että useimmat tv- ja lehtimainosten esiintyjät ovat ammattimalleja tai -näyttelijöitä. Viime vuonna minulle selvisi, että niin ei kuitenkaan ole.

Sain vuonna 2017 nimittäin mahdollisuuden esiintyä kolme kertaa mainoskuvauksissa. Keväällä olimme Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen mainoskuvauksessa, jossa olimme Plan B -uusiotuotteiden kesä- ja syysvaatteiden valokuvamalleina.

Kesällä suoritin joogaopettajatutkinnon Happy Jack Yoga -organisaation valmennuksessa.

Valmennus muutti elämäni monella tavalla. Annoinkin mielelläni haastattelun kameran edessä, kun olin suorittanut tutkinnon ja valmistunut.

Joulun alla oli kolmas mainoskuvaukseni Discoveryn tuottamassa mainoksessa. Siellä kuvattiin Pyeongchangin talviolympalaisten kotikatsomon kisatunnelmia esittävä mainos, jota esitetään parhaillaan Tv5:lla sekä elokuvateattereissa. 

TV5 esittää kisojen ajan 9.-25.2.  runsaasti olympiaohjelmaa. Suomen miesten jääkiekkopelit sekä olympialaisten ratkaisupelit nähdään TV5:lla yksinoikeudella.

Tässä kolme  asiaa mainoskuvausten kulissien takaa, joita et kenties tullut ajatelleeksi:

Mainokseen päätyy vain jäävuoren huippu kuvamateriaalista

Kaikissa kuvauksissa, joissa olen ollut mukana, on materiaalia kuvattu vähintään kokonaisen päivän ajan. Joogaopettajakoulutuksessa kuvaaja seurasi kameran takaa ryhmäämme monta päivää aamusta iltaan.

Silti jokaisella kerralla lopullista, julkaistavaa materiaalia on tullut vain muutama minuutti tai pari kuvaa. Valmiita mainoksia katsellessa ei tavallinen ihminen tule ajatelleeksi, mikä määrä työtä tuotoksen takana on.

Helposti voisi luulla, että nuo muutama mainosminuutti kuvataan yhdellä otolla pikaisesti, mutta ei. Yksittäistä, simppeliä liikettä saatetaan hioa kymmeniä kertoja, ja kuvaaja saattaa poimien tuhansien kuvausminuuttien joukosta vain muutamat, mieleenpainuvat sekunnit, joita ei välttämättä käsikirjoituksessa olekaan.

Lisäksi kuvauksissa on uskomattoman paljon porukkaa: on puvustajaa, maskeeraajaa somistajaa ja kamera- sekä valohenkilöstöä...

Amatööri on kuvauksissa kuningas

Jokaisella kolmella kerralla, kun minua on kuvattu, olen tuntenut oloni hemmotelluksi. Kuvausryhmä pyrkii kaikilla tavoin varmistamaan, että esiintyjillä on kaikki hyvin - onhan se paras edellytys kuvausten onnistumiselle.

Tavis tunteekin itsensä kuvauksen päähenkilöksi, vaikka loppujen lopulta saattaakin vilahtaa mainoksessa vain ohikiitävän hetken ajan.

Esimerkki hemmottelusta on se, että kuvauksissa on yleensä valtavasti hyvää ruokaa. Verensokerin pysyminen tasaisena kun on esiintyjille tärkeää....

Kuvauksissa voi olla paljon luppoaikaa

Tämä toki riippuu roolistasi. Mutta jos olet pienessä osassa, enemmistö  kuvauksista voi olla oman esiintymisvuoron odottelua.

Siksi kuvauksiin kannattaakin varata mukaan ajanvietettä. Itse otin läppärin mukaan ja hoitelin vuoroani odotellessa rästitöitä pois.

--

Miten mainosmalliksi sitten pääsee? Joskus taustalla voi olla vain tuuria: Plan B -malleiksi pääsimme, koska olimme tehneet aiemminkin blogin kautta yhteistyötä Kierrätyskeskuksen kanssa, ja joogaopettajakoulutuksessa lähes jokaista valmistunutta haastateltiin mainosvideolle.

Sen sijaan olympialaismainokseen minut valittiin Suomen Roolituspalvelun kautta. Se on Suomen suurin casting-toimisto, jonka rekisteristä haetaan esiintyjiä elokuviin, tv-sarjoihin, mainoksiin sekä musiikki- ja yritysvideoihin.

Minä ja Venla liityimme rekisteriin jonkin aikaa sitten. Rekisteriin voi liittyä kuka tahansa: kaikenikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia esiintyjiä tarvitaan, eikä aiempaa näyttelemiskokemusta tai täydellistä suomenkielentaitoa tarvitse olla.

Oletko sinä pohtinut, miten mainokset syntyvät?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (4)

Vierailija

Paljonko mainoksista mukana olikoille maksetaan? Esim. Tuo kisakatsomomainos.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oliko sinulla tänään töissä farkut? Silloin työpaikallanne on varmaan perjantaisin "Casual Friday".

Minäkin pukeuduin tänään farkkuihin, jopa sellaisiin hieman kauhtuneisiin, mutta eilen kävin työpalaverissa pukeutuneena retro-kuosiseen mummonmekkoon.

Naiselle sopiva bisnespukeutuminen on epämääräinen juttu. Jäin pohtimaan asiaa tällä viikolla, kun luin Kauppalehdestä ohjeita miesten bisnespukeutumiseen.

Ohjeissa kehotetaan esimerkiksi miehiä pitämään aina irtotakkia, kun bisnes mainitaan. Yksi ohje on myös se, että sitä siistimmin tulee pukeutua, mitä enemmän kantaa vastuuta asiakkaan rahoista. Toinen ohje on: muista ikäsi.

Olen sekä samaa että eri mieltä jutun kanssa. Työskentelen nykyään konsulttina ja kyllä, olen tekemisissä asiakkaan rahojen kanssa. Silti en juuri koskaan käytä enää bleisereitä.

Työpukeutumiseni on muuttunut reilusti vuosien varrella. Olen aivan eri mieltä tuon ikää koskevan ohjeen kanssa.

Juniorina pukeuduin usein töihin hyvin muodollisesti erityisesti, kun olin aloittanut uudessa työpaikassa. Tätimäisten vaatteiden avulla yritin lisätä uskottavuuttani.

Tuntuu, että mitä enemmän minulle tulee vuosia mittariin, sitä rennommin pukeudun töihin. Nykyään kasvojen juonteet tuovat jo ihan tarpeeksi auktoriteettia.

Eilen laitoin töihin tämän postauksen kuvissa näkyvän, mielestäni ihanan ”mummonmekon”. Ostin sen viime syksynä Fida-lähetystorilta.

Rakastan tätä mekkoa, koska se on niin monikäyttöinen. Se on oikeasti kesävaate mutta kun sen alle laittaa paksut sukkahousut ja poolopaidan, se menee myös talvikäytössä.

Sanon mekkoa mummonmekoksi, koska siitä tulee mieleen mummoni sisko Fanni. Hän meni pois parikymmentä vuotta sitten 97-vuotiaana.

Fanni oli maailman herttaisin ihminen. Hän suorastaan säteili ympärilleen valoa ja iloa.

Fanni piti usein tämäntyylisiä mekkoja. Kun puen tämän lempparivaatteen ylleni, tunnen itseni hieman Fanniksi: minunkin suupieleeni pujahtaa samanlainen hymynkare. Siksi mekko on mielestäni erinomainen myös työvaatteena.

Eipä mikään ihme, että Kauppalehtikin uskaltautui antamaan bisnespukeutumisohjeita vain miehille. Naisille niitä on niin paljon hankalampaa antaa.

Millaisiin vaatteisiin sinä pukeudut töissä?


Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (6)

Cloriini

Hei! Minusta tuo mekko on todella ankea. En tiedä, millä alalla olet, ehkä se sopii sinne. 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Hei ja kiitos kommentistasi! Vaatteiden kauneus tai ankeus ovat makuasioita, eikä niistä voi kiistellä. On kuitenkin harmillista, että et tajunnut kirjoitukseni pääpointtia rivien välistä: hyvä (työ)vaate on sellainen, joka saa olosi hyväksi. Vaikka tämä mekko olisi ankea, tunnen siinä itseni säteileväksi ja iloiseksi ajatellessani edesmennyttä sukulaistani.
Sen sijaan oloni ei tullut iloiseksi ja säteileväksi, kun luin kommenttisi. Mutta se ei tainnut olla sinulla tavoitteenakaan?
Aurinkoista kevään jatkoa sinulle joka tapauksessa!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

AaHoo

Olen työssä, jossa miehet käyttää pukua tai vähintään farkkuja+pikkutakkia. Itse olen ottanut business pukeutumisekseni mekot. Mekko on aina jotenkin juhlava, vaikka olisi vähän rennompikin. Hame+paita, vaikka olisivatkin kuinka hienoja, tuntuu arkisemmalta pukujen keskellä, siksi siis mekko.

Ja esim. isommissa tapahtumissa/messuilla tms. on kiva erottua mekolla mustista puvuista (joita siis monet naisetkin käyttävät, koska varmaan ajattelevat sen olevan ainoa oikea tyyli).

Itse olen ostanut talveksi lyhyt hiallisten mekkojen alle tiukan (etenkin hihoista ja hihansuusta), vähän kiiltäväpintaisen avarakauluksisen pitkähihaisen, jolloin ei tule "aluspaitavaikutelmaa" vaan silloin voi jopa luulla pitkien hihojen kuuluvan mekkoon. Ja käytän myös jonkun verran erilaisia vöitä hameiden kanssa, jolloin rennompaankin hameeseen saa vähän ryhtiä.

Ja olen samaa mieltä, että iso osa on se fiilis, koska se näkyy ulospäin, kuten sulla tuossa asussa :)  < 3

Ihanaa kevättä!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Minusta on ihanaa, että nykyään enää vain harvoin töihin täytyy pukeutua juhlavasti =) Tuollainen avarakauluksinen pitkähihainen kuulostaa fiksulta ratkaisulta, jos vain tarkenee avarakauluksisessa talvisin. Itse saan helposti kylmää, jos kaulani on paljas. Vöitäkään en oikein osa käyttää, pitäisi varmaan opetella...

Ihanaa kevättä sinullekin! =)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kupla

Olen tällä hetkellä päiväkodissa töissä, joten suurin kriteeri työvaatteissa on mukavuus ja joustavuus :D Aika usein käytössä on farkut + paita tai leggarit + tunika yhdistelmät. Joskus olen ilmestynyt ihan collegehousuissa, silloin tosin paita on ollut skarpimpi. Kun olin koulussa töissä, käytin lähestulkoon aina mekkoja. Mekko onkin eniten omaa tyyliäni, sillä työn ulkopuolella minulla on lähes aina mekko. Päiväkotiin en jotenkin osaa mekossa lähteä vaikka varmaan ihan hyvin voisi. Työpukeutuminen onkin varmaan paljolti kiinni työpaikasta, tehtävästä ja siitä mikä omaa tyylisilmää miellyttää. :)

Vierailija

Bisnespukeutumisessa mekko näyttää olevan yleisempi kuin aikoihin. Se onkin kätevä, ja taipuu moneen menoon. Mekon kanssa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota asusteisiin. Napakka jakku, siistit sukkahousut ja skarpit kengät tekevät bisnes-lookin. Tossukat ja ryhdittömät trikoot vievät mekolta uskottavuuden. 

Itse en käytä mekkoja, pitäydyn siisteissä housuissa, neuleissa ja jakuissa. Kenkien ja laukun laatuun ja ulkonäköön panostan. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pimeänä vuodenaikana riittää juhlia. Ne piristävät kylmää ja synkkää arkea. Kun pistää nokkansa ulos ja lähtee rimpsalle, eikä käperry sohvannurkkaan, välttää alakulon.

Itselläni työrintamalla viime kuu on ollut sangen tapahtumarikas. Työskentelen konsulttina viestintätoimisto Rianno Communicationsissa, ja lyhyen ajan sisällä olen päässyt mukaan peräti viiden, ison tilaisuuden tuotantoon!

Olen aikaisemminkin järjestänyt tapahtumia, mutta siinä taiteenlajissa minulla on vielä paljon oppimista. Tapahtuma kun on voimakas viestintäväline. 

Keskinkertainen ei ole elämys

Olen duunissa ihastuneena seurannut, miten tyylitietoiset kollegani osaavat ajatella tilaisuuden jokaista yksityiskohtaa. Kohderyhmälle sopiva paikka, ohjelma, esiintyjät, somistus, tarjoilut, tuotantokäsikirjoitus – hyvin järjestetyssä tapahtumassa on niin monta liikkuvaa osaa!

Tapahtumissa ei enää ole varaa keskinkertaisuuteen, ja jokaista yksityiskohtaa on mietittävä tarkasti, sillä nykyajan elämysten aikakaudella jokainen meistä on jo kokenut kaiken.  Muistijäljen syntymiseen tarvitaan kokonaisvaltainen kokemus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. On aivan eri asia, järjestetäänkö esimerkiksi tiedotustilaisuus auditoriossa vai jäänmurtajalla. 

Tapahtumassa piste i:n päällä voi olla hivelevän kaunis kakunkoriste, tai viimeinen niitti voi olla vääränvärinen kukka-asetelma.  Ja isoin muutos on se, että tänään kymmenen ihmisen tapahtumaan voi päästä mukaan tuhatpäinen yleisö some-postausten kautta. 

Häät saivat nakkisormenkin askartelemaan

Kollegoja seuratessani omat hääjärjestelyni 14 vuoden takaa palautuivat mieleeni. Se oli tapahtuma, johon minäkin mietin perin pohjin serviettien ja kukka-asetelmien värit. Askartelinpa hääkarkitkin itse, vaikka olen aina inhonnut askartelua!

Siihenastisen elämäni H-hetkessä kaiken piti olla täydellistä. Oli mukavaa, että myös näin jälkikäteen kaikki edelleen tuntuu täydelliseltä. Häistä ei jäänyt mieleen yhtään ikävää muistikuvaa.

Mikä sinun mielestäsi tekee tapahtumasta unohtumattoman elämyksen?


Postauksen kuvat: Kristian Tervo & Rianno Communications

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat