Kirjoitukset avainsanalla koti

Planting summer flowers

Iso osa tästä suloisesta sunnuntaista on kulunut puutarhapuuhissa. Näin keväällä ja kesällä ajattelen usein, että minusta olisi pitänyt tulla puutarhuri. Tai kenties olin puutarhuri edellisessä elämässäni?

Nyt varmaan jokainen, joka on nähnyt meidän rikkaruohoarmeijat livenä, meinaa tukehtua nauruun. Mutta siltä minusta tuntuu vahvasti: jos vain olisi aikaa, möyrisin jatkuvasti tuolla puskissa ja kukkapenkeissä!

Minulla oli jo eiliselle kunnianhimoiset suunnitelmat, mutta koko päivän ripsinyt sade pilasi ne. Tänään olen riehunut eilisenkin edestä ja nauttinut täyden annoksen aurinkoa ja tuulta. Tosin tuulikin tärveli osan suunnitelmistani - aioin alun perin myös öljytä terassin ja puutarhakaluston (mikä piti hoitaa jo toukokuussa) mutta en viitsinyt, kun terassilla oli voimakkaassa tuulessa sen verran kylmä.

No, sain sentään viimein ostettua kesäkukat terasseille. Minusta taimimyymälät ovat yksinkertaisesti i-h-a-n-i-a!

I love garden shops!

Ostin tuuliselle, ilta-auringon puoleiselle terassillemme samoja kukkia kuin viime vuonna ja toiselle aamukahviterassille uutta, pienikukkaista lajiketta. (Älkää kysykö, mitkä lajikkeet ovat kyseessä. Sitä ei sisälläni asuva pieni puutarhuri enää muista - tieto taisi jäädä sinne edelliseen elämääni...)

Flowers are now ready to be planted in the box

Aivan ensimmäiseksi täytin kukkalaatikot kompostistamme nostetulla mullalla. (Mullassa muuten näkyy edelleen hieman kananmunankuoria ja jotain muita, sulamattomia biojätteitä. Onkohan se liian voimakasta kesäkukille? No, vahinko on jo tapahtunut, eli asia jää nähtäväksi. Tosin jos kukat alkavat heti osoittaa kuihtumisen merkkejä, voin tietenkin kaivaa ne ylös ja vaihtaa mullat.)

Gardening is a great way to get your mind off work!

The flowers are now ready!

Tänä kesänä aiomme viettää paljon aikaa kotona, tuon Voles have made big holes in our lawn

Moni seikka pihallamme kertoo siitä, että emme ole juurikaan käyttäneet aikaa pihahommiin viime vuosina. Joskus ajattelen, että taloamme voisi luulla vaikka hylätyksi, jos nurmikko olisi ajamatta ja ellei pihalla lojuisi leluja.

Esmierkiksi tällainen käyttämätön pata tönöttää keskellä pihaamme. Emme koskaan käytä sitä, meillähän on kaasugrilli. Olen tasan kerran (vuonna 2008) viritellyt siihen tulen, kun halusimme tehdä lasten kanssa (nykyään käyttämättömällä) muurikkapannulla lettuja. Tulenteko kesti ikuisuuden, eikä letuista tullut kovin ihmeellisiä. Paistinpannulla keittiössä olisi tullut parempia. Mitäköhän tällekin voisi tehdä?

We never use this old cauldron for barbecues, we should get rid of it...
Viime talvena emme peitelleet yläpihan koristetuijia, kohtalokkain seurauksin. Lumi ja pakkanen polttivat ne ja niistä tuli tosi rumia horiskoja.
These pine trees suffered badly from snow during winter

Niinpä Maailman Paras Mies ja Hessu kävivät perjantaina tuijien kimppuun ja sahasivat ne pois. Nyt tilalla on näin rumat läikät täynnä vanhoja neulasia, kannot keskellä. Ei varmaan auta muu kuin haravoida neulaset pois ja istuttaa tyhjiin läikkiin nurmikonsiemeniä?

Pitäisikö kannot kaivaa ylös, vai voisiko tuolle paikalle keksiä muuta pelastusta? Montuista nimittäin tulee aikamoiset, jos juurakot kaivaa ylös...  Vai voisiko tuolle paikalle istuttaa uudet tuijat?

Therefore we cut them off.
Omat haasteensa tänä kesänä pihahommiin tuo koiranpentu, joka liittyy perheeseemme heinäkuussa. Minä haluaisin aidata ainakin osan pihasta, koska hiekkatiellä talomme vieressä autot ajavat välillä aika lujaa ja tätä nykyä pihalta on tielle esteetön pääsy.
We should build a fence next to the road because we are adopting a puppy in July
Kun lapset olivat pieniä, ulkoilimme toki aina yhdessä, mutta jostain syystä meidän tenavat olivat aina aika viisaita ja varovaisia liikkeissään. En muista, että jälkikasvumme olisi koskaan karanut tielle, vaikka Hipu oli muuttaessamme alle 3-vuotias ja Hessu vasta 10 kuukautta. Koiranpennun suhteen en ole yhtä optimistinen ja siksi haluaisin aidan.  
Meidän ja naapurin tontin välissä on lehtikuusia. Aita varmaan voisi luontevasti kulkea niiden kohdalta. Vaan millainen aita? 
The fence could follow the tree line
Eläinverkko on mielestäni ruma, lauta-aita taas aika voimakas katseenvangitsija. Tosin tällaista, lenkillä näkemääni olen vähän harkinnut. 
Meidän talossa on paljon tuollaisia tummanruskeita puuosia, kotimme kun on rakennettu 70-luvulla. Mutta muuttaisiko se koko pihan ilmeen?

This is one alternative for the fence
Yhdestä asiasta olen varma: tonttimme toisella sivulla olevaa peltomaisemaa en halua aidata. Se menisi pilalle. Siksi koko pihan aitaamisen sijaan ainoa realistinen vaihtoehto on jonkin sortin aitaus, jolloin aita kulkisi pihan läpi.
But I don't want to ruin this view with the fence.
Koirasta tulee täysikasvuisena säkäkorkeudeltaan 60 cm, ja useimmat kyseisen rodun edustajat ovat hyviä hyppäämään. Siksi aidan pitäisi olla aika korkea, jos koira on siellä yksin. Minkähänlainen aitaus hauvalle olisi hyvä - olisiko kenelläkään ideoita?
Toivottavasti mahdollisimman moni innokas puutarhaihminen lukee tämän postauksen. Sillä vaikka minut on varustettu innolla ja wannabe-puutahurin asenteella, tieto, taidot ja näkemys puuttuvat... 
Kiitos neuvoista jo etukäteen! 

-----
P.S. Huomasitko, että olen koonnut blogiini omaksi välilehdekseen nuo vieraspostaukset, joissa vierailevat äiti-bloggarit antoivat blogini lukijoille vinkkejä työn ja perheen yhdistämiseen? Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieraani? Ota yhteyttä: uraaidin.ruuhkavuodet(at)gmail.com

Muistathan myös osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on ensi keskiviikkoon eli 10.6. saakka.
------
I've spent most of the day planting summer flowers into the boxes on the terrace. This is very relaxing work and I enjoy it a lot!
I'm looking forward to spending quite a lot of time in the garden this summer. Hopefully we will also be able to solve some problems in our garden.
For example voles have made big holes in our lawn. Should we fill them up or do something else?
We also have an
old cauldron in the middle of our law. We never use it for barbecues, therefore we should get rid of it, I guess.
The pine trees in front of our house suffered badly from snow during winter. That's why my hubby cut them off. However, now the area in which they used to grow, looks ugly. Should we dig all the rhizomes ur, or what to do?
We are also planning to build a fence between the road and our yard because we are going to adopt a puppy in July. However, it's not so simple to build a fence that would look nice. And in any case I don't want to ruin the open view from our house to the field with the fence. 
All in all, I'm convinced that we will have may interesting moments in the garden this summer...

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

Kommentit (15)

1/15 | 

Mä olen kyllä niin tumpelo puutarhassa ettei tosi! Mutta oli silti pakko tähän postaukseen jättää merkki ja toivottaa aurinkoista alkavaa viikkoa, vaikken itse aiheeseen osaa sanoa mitään. :D

2/15 | 

Näköjään tekemistä riittää teilläkin :). Meillä on satanut koko päivän vettä ja ihan kunnolla, ei ole ollut pihalle asiaa :(. En tiedä noista tuijista, epäilisin ettei uutta kasva kannosta, eikös ne enempi lehtipuut tee niitä uusia versoja? Minä suunnittelisin tuohon jotain kukkapenkkiä, koska se on aina ensimmäinen mikä tulee mieleen :). Tai joku pensasaidannekin voisi olla kiva. Ellet sitten halua niitä tuijia takaisin :).

3/15 | 

Voi apua nainen! Noi sun havut näyttää olleen kartiovalkokuusia, eikä tuijia. Nyt mul tulee itku :D
Kuuset "korjaa" itseään aika hyvin toisin kuin tuijat. Tosin nyt taitaa olla peli menetetty :D
Mutta vaihtelu virkistää, ja noissa oli kyllä kahdessa pahasti vaurioitunut toi koko latva, joten voipi olla, etteivät olis enää elpyneet.
Tilalle vois tosiaan laittaa vaikka tuijat. Teillä näyttää olevan hyvin tilaa pihalla, joten ei haittaa, vaikka kasvavat isommiksi kuin nuo aikasemmat kuuset :)
Mulla on valtava rakkaus kukkiviin puihin, ni tuossa voisi niiden tuijien lisäksi olla vaikka koristeomenapuu.
Tai jos tekis siihen kunnon rajatun ja koholla olevan perennapenkin, johon vois istuttaa vaikka tuijan.

Aidasta mäkin haaveilen just koiran takia. Ajatuksena ollut valkoinen lauta-aita, joka olisi takapihalla n. 20x20m alue. Tosin sata projektia mietinnässä, niin ei varmaan lähiaikoina oo aitaa tulossa.

Sun kesäkukat on taitaa olla verbenaa (rautayrttiä) ja lobeliaa. Noi rautayrtit kasvaa valtaviksi, kun jaksaa nyppiä kuivuneet kukat pois :) Kuuluu mun suosikkeihin nuo.

Pihahommat on ihania, eiköstä vaan? Jotenkin tulee niin hyvä mieli, kun tulevina vuosina saa ihailla kättensä työtä. :)
Intoa pihahommiin! Odotan kovasti piha-aiheita, joten kirjoittele pihakuulumisia, ja mihin päädyit havujen tilalle :)

7/15 | 

Kiitos kommentistasi :) Minä harkitsin etenemistä sellaisen pitkän kaavan mukaan että ensin kaivettaisiin juurakot ylös ja sitten istutettaisiin samalle paikalle uudet tuijat. Mutta saa nähdä viitsitänkö käydä läpi noin pitkää urakkaa...

8/15 | 

Kiitos Suvi, ihanaa kun ehdit käydä kommentoimassa Vai oli ne tuijat kuusia :P Arvasin että jotain tällaista tapahtuu kun pari poropeukaloa ryhtyy puutarhatöihin ;D Kukkivia puita meillä on yllin kyllin (3 omenapuuta ja yksi kriikuna) eli saattaa olla että laitamme tuohon sitten ne tuijat.
Minkä kokoiselle koiralle tuollainen 20x20m on sopiva?
Juu, rautayrtti tuo lempparikukkani olikin. Mulla oli sitä myös viime vuonna terassilla ja se kesti hyvänä uskomattoman pitkään, toukokuun lopusta elokuulle.
Pihahommat on kyllä rentouttavia, vaikkei niistä paljoa ymmärräkään ;)

9/15 | 

Meillä on aika paljon hyötykasveja: 3 isoa omenapuuta, kriikuna- eli luumupuu, 6 marjapensasta ja kaksi karviaista. Kaikki ovat kovin tuottoisia, vaikka niitä ei ole erityisemmin hoidettu, eli sadonkorjuu elokuulla on jo nykyisellään aikamoinen urakka samaan aikaan kun käy töissä... Siksi saatamme päätyä muihin kuin hyötykasveihin, vaikka lääniä tosiaan tontilla riittää.

10/15 | 

Onko teillä hyötykasveja? Jos mulla olisi lääniä, niin laittaisin ehdottomasti niitä - ja paljon! Vaikka monissa hyötykasveissa on hoitamisensa, kuten esim. puissa leikkaus, on se ainakin tämän epäviherpeukalon mielestä huomattavasti mukavampaa, koska se myös palkitsee.

Tuijien tilalle saattaisin laittaa vaikka omena- tai kirsikkapuita. Kukat on nätit ja sato maistuu! :) Muuten olen kyllä näissä puutarhanhoidollisissa asioissa huono neuvomaan, minä kun en ole onnistunut pitämään hengissä oikein mitään kasveja.

11/15 | 

Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin sen, että myyränkoloihin laittaisin multaa ja kylväisin ruohon siemeniä. Niiden paras itämisaika olisi kyllä syksyllä, niin ei tarvitsisi niin paljoa kastella.
Teillä onkin mukavaa odotettavaa kun saatte koiranpennun kotiin sitten kesällä. Jonkinlainen aita/aitaus helpottaisi kyllä kovasti koiran pihaulkoilua, kun ei tarvitsisi ihan niin paljon vahtia sen touhuja, mutta millainen sen tulisi olla, jaa, siinäpä pohdintaa.

12/15 | 

Ei multa puutarhavinkkejä hirmusti heru - mutta piti vaan tulla toteamaan, että niin älyttömän kaunis ja rauhoittava peltomaisema! :)

C
13/15 | 

Kasviasioihin en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta koira-aitaukseen jotain. Meillä on teidän koiraa pienemmät koirat, mutta meillä on koiria varten aitaus ns. koiratarha. Se on korkeudeltaan noin pari metriä, neliömäärää olen aika huono arvioimaan, mutta koira mahtuu siellä hyvin liikuskelemaan. Se on rakennettu meidän ulkorakennukseen kiinni niin, että puuvaraston puolella koiran kopi, jonne se voi halutessaan mennä. Aitauksen vieressä on sireenejä ja tuomia, jotka luovat varjoa + verkossa villiviini. Aitauksessa on aika tiheäsilmäistä verkkoa, koska kumpikin koiristamme on varsin taitavia pureskelemaan verkon reikiä niin, että saavat aikaa yhden isomman - ja siitä karkuun. Koirat ovat usein myös taitavia hyppäämään niin, etta saavat takajalat aitaa vasten - ja siitä sitten yli. Pienempi meidän koirista kiipesi verkkoa pitkin kuin tikapuita, jotta pääsi isomman reiän kohdalle ja siitä ulos - siksi laitettiin tiheä verkko joka puolelle. Meillä on pienemmälle koiralle myös vaijeri ulkona ts. pääse juoksemaan laajalla alueella vapaasti. Meillä kummatkin ovat metsästyskoiria, niitä ei pienet aidat pidättele kun ohi menee jänis, orava tms.

14/15 | 

Kiitos vinkistä! Meidän koira on aika perinteinen seurakoira joten nähtäväksi jää, minkä verran se haluaa ulkoilla yksin, ilman meitä laumaansa. Lähinnä kaipaisin aitaa jotta koiran kanssa voisi oleilla rennommin pihalla ilman että sen perässä täytyy koko ajan juosta...

15/15 | 

Mut hei, tekemällä oppii :)
En tiedä, minkä kokonen aitaus olis sopiva esim. tuolle meidän parsonille, mutta tuon kokoinen mahtuis meidän pihalle, ja kyllähän se pääsis tuossa jo vähän juoksentelemaankin :)
Teilläkin pennun kotiin saapuminen lähestyy ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen jälleen kirjaillut viikon varrelta pieniä ja isoja hyviä asioita. Tämä viikko oli jotenkin niin arkinen ja tavallinen, että meinasin ensin jättää postauksen tekemättä. Sitten Scavenger Hunt Sunday kannusti katselemaan linssin läpi maailmaa eri vinkkelistä. Pian hoksasin myös, että Valokuvatorstaissa on teemana yllätys ja tajusin, että tavallinen viikkoni olikin täynnä pieniä ja isoja yllätyksiä.

Maanantaina töiden jälkeen haukkasin vähän happea ja hain pojan kävellen naapurin luota. Allaoleva peltomaisema yllätti jälleen kauneudellaan. Päivän pieniin onnistumisiin kuului se, että sain viimein vaihdatettua autoon kesärenkaat.

Tiistaina omien asioiden hoitamisessa jälleen edistysaskel: muistin varata itselleni kampaajan. Kävin töiden jälkeen juoksulenkillä lempireitilläni, pienen metsälammen rannalla. Sää oli yllättävän lämmin ja kesäinen ja ylläolevat maisemat jälleen sykähdyttävät. Lenkin jälkeen ehdin vielä lukea pojalle pitkän iltasadun.

Keskiviikkona minua odotti kotona varsinainen yllätys: Hipu laitoi keittiössä ruoaksi jauhelihakastiketta! Sain rauhassa laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään ja yllätin itseni, sillä keksin lähteä kuntokeskukseen venyttelyjumppaan. (Kukkarossani on pyörinyt jo pari vuotta kuntokeskuksen 10 kerran jumppakortti, josta oli yksi kerta käyttämättä. Nyt sain viimen käytettyä sen pois.)

Torstaina aloitimme aamun sylitellen pojan kanssa, vaikka oli arki ja normaali kiire. Hoppu iski täysillä vasta työpäivän lopussa, sillä oli jälleen minun vuoroni hakea poika iltiksestä, vaikka päivän viimeinen palaveri päättyi vasta klo 16.20.
Moottoritiellä oli normaali neljän ruuhka... Ehdin iltiksen ovelle vasta kaksi minuuttia yli viiden. Poika oli siellä jo vastassa ulkovaatteet päällä. Olin kyllä varoitellut tiukasta aikataulusta jo edellispäivänä ja soitin matkalta iltapäiväkerhoon, joten myöhästymisen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, Kurjalta se kuitenkin tuntui, varmaan meistä kaikista.
Iltiksestä kurvasimme hakemaan tyttöä kaverin luota, olihan jo kiire viedä tyttö näytelmäkerhoon. Päivällinen hoitui lähi-pizzeriassa. (En käsitä, miten muut vanhemmat onnistuvat hoitamaan ruoan pöytään ja lapset harrastuksiin alle tunnissa - vai onnistuvatko?)
Illalla kävimme järvessä uimassa tytön kanssa. Yllätyksekseni tyttökin dippasi itsensä kaulaan asti!

Perjantaina vein tytön kouluun ja pulahdin taas järveen. Käytin etäpäivän lounastunnin reippaaseen juoksulenkkiin. (Pidin tämän viikon "lepoviikkoa" salitreenistä eli viikkoon mahtui aika monta juoksu- ja kävelylenkkiä. Välillä lihaskuntoharjoittelusta kannattaa pitää taukoa, ettei mene ylikuntoon.)
Iltapäivällä oli tytön kasvatuskeskustelu koululla opettajan kanssa ja sieltä päin lähdin tapaamaan mentoroitavaani. Toimin mentorina Helsingin Diakonissalaitoksen Amigo-hankkeessa, jossa mentoroidaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Minä ja mentoroitavani olemme hyvin erilaisia, ilman mentorointiohjelmaa meillä ei olisi mitään tekemistä toistemme kanssa.
Olen seurannut kiinnostuneena vaalien jälkeistä kupla-keskustelua. Suosittelen vapaaehtoistyötä jokaiselle, joka haluaa omasta kuplastaan ulos! Itse aloitin alun perin vapaaehtoistyön juuri sen vuoksi, että kyllästyin elämänpiirini kapeuteen: olin tekemisissä ainoastaan samanikäisten, samassa elämäntilanteessa olevien, saman koulutustaustan ja -yhteiskuntaluokan omaavien ihmisten kanssa. Mentorointi on ollut yllättävän antoisa elämys.
Töiden jälkeen imuroin ja pesin lattiat. Poika järjesti jymy-yllätyksen, koska suostui ruutuaikaa vastaan järjestämään laatikoihin läjän talvivaatteita, jotka olivat lojuneet samassa paikassa jo muutaman viikon. Tyttö yllätti myös, koska pesi vessan ja vaihtoi sinne pyyhkeet.
Väsäsin iltamyöhään yllätyslahjaa äidilleni, jolla on syntymäpäivä ensi viikolla.

Lauantaina saimme mieluisan yllätysvieraan: tutun villakoiran hoitoon melkein kahdeksi viikoksi. Sitä ennen kävimme kirjastolla katsomassa harvinaista esitystä eli oman tyttömme käsikirjoittamaa näytelmää!
Esityksen jälkeen jatkoin siivoamista, sillä isovanhemmat olivat tulossa vierailulle. (Olen nyt viikon sisällä tehnyt yllättävän paljon kotitöitä. Mieskin oli pannut tämän merkille. No, varmaan tilanne normalisoituu pian.) Naapuri soitti ja yllätyksekseni pyysi pitkästä aikaa lenkille. Laitoin qvorn-kiusauksen uuniin, ripustin pyykit ensimmäisen kerran tänä keväänä ulos kuivumaan ja lähdimme baanalle, jossa seitsemän kilometriä sujahti ohi yhdessä hujauksessa.
(Käytän edelleen aktiivisuusmittaria, mutta olen vaihtanut Fitbit Flexiin ja luopunut Polar Loopista. Fitbit on ranteessa niin kevyt, ettei sitä edes huomaa. Nyt kun meillä on koira hoidossa, pääsen taatusti askeltavoitteeseen ihan helposti joka päivä!)

Tänään sunnuntaina yllätyksekseni tyttö käytti koiran aamupissalla. Minä lähdin otuksen kanssa aamupäivällä vielä uudestaan metsään, ennen kuin oli taas aika lähteä kirjastolle: tänään oli vuorossa pienten kerholaisten näytelmän esitys!
Esityksen jälkeen pesin lisää pyykkiä, laitoin ruokaa, vaihdoin sänkyihin lakanat ja lähdimme vielä naapurin kanssa tunnin iltalenkille metsään.

Nyt minulla on mukava yllätys Blogger-käyttäjälle nimeltä Siili: onnea - voitit blogini synttäriarvonnassa paketin kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita! Lähetän sinulle sähköpostia.

Ihanaa uutta viikkoa myös kaikille muille blogini lukijoille!

 

This week has been just an ordinary week, yet full of small and big surprises. The weather and the nature have surprised us with its beauty, my children have surprised me in many ways and the best of all - we got a surprise guest to our home: a big poodle which we've taken care earlier, too.
Have a lovely new week!


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (15)

4/15 | 

Ihania maisemakuvia ja olihan kyseessä varsin tapahtumarikas viikko, joka sisälsi positiivisia juttuja. Ihanasti lapsesi ovat auttaneet kotitöissä.

5/15 | 

Thank you for your comment! Yes, she's big poodle. Unfortunately she's not our dog, we are just taking care of her for two weeks. We are looking forward to have a puppy in October...

6/15 | 

Kiitos kommentistasi, mukavaa kun jaksoit lukea pitkän sepustukseni! Joo, yllättävän paljon sitä kuitenkin mahtuu ihan tavalliseen viikkoon...
Olemme nyt pilotoineet sitä meidän uutta kotityösysteemiä pari viikkoa ja se tuntuu kyllä toimivan oikeaan suuntaan - lapset auttavat kotitöissä paljon enemmän kuin ennen! Teen siitä lähiaikoina oman postauksen, jossa selitän juurta jaksaen, mikä on humpan juoni.

7/15 | 

Sulla on ihanat lapset! Tuo mentorointi kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja antoisalta, sama teema nousi perjantaina toista kautta esille... Pistää pohtimaan... Ja tuo arkiruokaongelma: Ruoka edellisenä iltana valmiiksi ja töistä kotiuduttua mikroon. Ruoka kunkin lautasella parissa minuutissa ilman hosumista. Aika usein olen kiusausta tai soppaa laittanut iltakymmeneltä.

12/15 | 

Kuvissasi ja viikon läpikäymisessä on pirteyttä ja iloa. Kyllä se koira näyttää teille sopivan. Ja totta edellisen kommentoijan sanonta, edellisenä päivänä uuniin ja seuraavana mikroon. Sääkuvasi on kauniita.

T. Täysin arkista

13/15 | 

Joo, olen ymmärtänyt että juurikin noin niissä perheissä hoidetaan pika-päivälliset, joissa organisoidaan arki hyvin. Meillä minä en ole vastuussa arkiruoanlaitosta vaan mies pääasiassa kokkaa... Olisin toki voinut edelisiltana hoitaa hommani, mutta tulipahan tällä kertaa tuettua paikallista yrittäjää =)
Tuo mentorointi on tosiaan ollut antoisaa. En olisi uskonut, kun siihen lähdin. Itselläni on se harvinainen etu, että voin käyttää siihen työaikaana eli se on osa työtäni. Näinhän monella Amigo-mentoreilla ei ole, vaan he tekevät puhtaasti vapaaehtoistyötä, vapaa-ajallaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mikä on varma kevään merkki? Ajattelin itse ensin vastata: tyttären synttärit. Maasta puheavat ensimmäiset ruohonkorret tai kurkiaura.

Päädyin kuitenkin vähän toisenlaiseen luontoilmiöön. Joka kevät huhtikuussa talossamme alkaa hiiviskellä näitä veijareita:

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Pieni Lintu -blogissa on MakroTex -viikon teemana Huhtikuu. Meidän kodissamme tälle kuukaudelle tyypillisin ilmiö on hämähäkkien invaasio. Eräänä kauniina kevätpäivänä niitä vain taas hiipii kodinhoitohuoneen nurkassa, vessan kynnyksellä, keskellä käytävää....

Nämä lähikuvat on poikkeuksellisesti otettu kännykälläni (Lumia 625). Veikkoset ovat niin nopeita, etten kertaakaan ehtinyt kaivaa järkkäriä esiin, kun sihtailin niitä. Kuvat eivät myöskään ole kovin kaksisia laadultaan sillä ne on kaikki otettu illalla, jolloin hämis-seurakunta lähtee liikkeelle. Päiväsaikaan otuksia näkee paljon vähemmän.

En oikein tiedä, mitä näistä kavereista pitäisi ajatella. En minä niistä tykkää. Aina en tapa niitä, vaan joskus kiikutan kiltisti ulos. Mies sanoo, että niitä on koska asumme yhdessä tasossa, ja ulkoseinien lähellä on tiheästi villiviiniä sun muuta kasvillisuutta.

Itse tietysti skitsoilen, onko täällä siivotonta - senkö vuoksi niitä täällä parveilee? Putsaan kyllä kiireen vilkkaa seitit pois, jos niitä jossain näkee. Toisaalta sanotaan, että hämikset ovat hyödyllisiä "kotieläimiä" - ne kun pitävät muut tuhoeläimet kurissa.

Toisinaan pelkään, että talossamme on kosteutta, mikä olisikin sitten huonompi juttu... Olemme asuneet tässä -78 rakennetussa kodissamme nyt seitsemän vuotta.  Talokauppojen yhteydessä täällä tehtiin perusteellinen kuntokartoitus, mukaan lukien kosteusmittaus, eikä mitään löytynyt. Tänne pitäisi kuitenkin tehdä putkiremontti, jonka yhteydessä kylpyhuoneen, saunan, kodinhoitohuoneen ja vessan pinnat pitäisi mielestäni uusia. Kylppärissä ei esim. ole nykyajan vaatimusten mukaista vesieristystä, siksi siellä on suihkukaappi.

Kosteudesta ja hämähäkeistä on olemassa kovin ristiriitaista tietoa. Sanotaan, että hämähäkit eivät viihdy sellaisessa talossa, jossa on hometta, vaan ne poistuvat ensimmäisinä paikalta. Toisen tiedon mukaan hämähäkit taas viihtyvät kosteusvaurioisissa rakennuksissa, koska siellä niillä on helppoa ravintoa tarjolla. Hämähäkithän syövät mielellään sokeritoukkia, ja sokeritoukat viihtyvät juurikin kosteusvauriopaikoissa.

Talossamme ei ole koneellista ilmanvaihtoa vaan painovoimainen, kuten vanhoissa taloissa yleensä. Sen vuoksi sisäilma on selvästi kosteampaa kuin esim. edellisessä, ihkauudessa rivarissamme. Siellä asuessamme kärsin jatkuvasti ihottumasta ja kuivista silmistä, koneellisesti ilmastoiduissa rakennuksissa kun ilma voi olla jopa liian kuivaa.

Vanha venäläinen viisaus väittää, että "elleivät ötökät viihdy asunnossa, ei se ole ihmisellekään hyvä paikka asua." Liian kuivasta ilmasta eivät tykkää ihmiset eivätkä eläimet.

Täällä meidän kodissamme ihoni ja silmäni voivat hyvin. Myöskään muilla perheenjäsenillä ei ole mielestäni normaalista poikkeavaa oireilua. Lapsilla on ollut perus-räkätaudit talvisin (niitäkin tosin vuosi vuodelta yhä vähemmän) ja pojalla atooppinen iho, jota pitää rasvoa. En kuitenkaan usko, että nämä oireet olisivat merkki kosteusvauriosta.

Onko sinun kodissasi ötököitä? Mitä mieltä olet niistä? Mistä ne mielestäsi kertovat?

--------
When an army of spiders invade our house, one can tell that it's April again. Spiders are a certain sign of spring in our house. I'm not quite sure what to think about them. According to someone, spiders are ok becase they eat other, more harmful creatures. Acording to some other information they fancy conditions which are too humid - places where there can be mold.
Are there spiders in your home? What do you think about them?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tulin tässä ajatelleeksi, että blogini taitaa itse asiassa olla aika inhorealistinen sisällöltään. Olen paljastanut, että näen lapsiani vain muutaman tunnin illassa, että aamumme ovat pelkkää kaaosta, että en ehdi kuljettaa lapsia viikolla harrastuksiin, että perheen poissaollessa hyvä jos viitsin käydä suihkussa, että kotimme sisustus on askeettinen, että kinastelen herkästi seitsemänvuotiaan kanssa enkä siedä vauvan itkua... Olen esitellyt blogissa  yli 30 vuotta vanhan talomme, jonka kaapit on pyökkivaneria (yök!?!), likaisen lattiakaivomme, puihin jäätyneet omenamme ja sotkuiset lastenhuoneemme.

Miksi en kirjoita positiivisia tarinoita siitä, että olen menestynyt työelämässä, olen normaalipainoinen, minulla on iso tunnelmallinen talo ja suuri vehreä piha, kaksi suloista ja fiksua lasta, olohuoneessa Iittalan Aalto-maljakko sekä Kivi-tuikkuja, onnellinen avioliitto, kaappi täynnä kauniita vaatteita (kyllä, joukossa myös muutama merkkituote) ja uusi auto?

Otetaanpa esimerkiksi tämä pääsiäisloma. Meillä oli mukavaa: järjestimme lastenhuoneet yhdessä, ulkoilimme hoitokoiran kanssa, pelasimme lautapelejä, kävimme kylpylässä ja ravintolassa. Ehdin laittaa ruokaa  - ja vielä hyvää ruokaa, jonka kokkaaminen vei aikaa: mm. katkaraputäytteisiä canneloneja ja kasvislasagnea, jonka valkokastikkeen valmistin kerrankin itse! Ehdin järjestelyn lisäksi siivota kaappeja, pyyhkiä pölyjä ja imuroidakin. Kaikki tämä on itselleni harvinaista herkkua, sillä arkena minulla ei ole siihen aikaa.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Toisaalta pääsiäisloman aikana myös riitelimme ja kinastelimme, sekä me aikuiset lasten kanssa että lapset keskenään. Raivasimme yhdessä kitisten kaaosta, jouduin komentamaan lapsia, rahaa paloi kylpyläreissulla. Lapset eivät tykänneet katkaravuista ja valkokastikkeeseenkin jäi klimppejä.

Miksi esitän elämäni niin epäedullisessa valossa täällä somemaailmassa, joka useimmissa blogeissa on valoisa, kaunis ja viihdyttävä? Tulin pohtineeksi tätä kun luin Cliviannan blogista kiinnostavan postauksen blogien kiiltokuvamaisuudesta. Tulin pohineeksi aihetta jo aiemminkin, kun ystävä vieraili meillä hieman sen lattiakaivopostauksen jälkeen, katseli keittiön laatikosta ottamaansa haarukkaa ja kysyi: "Onko tämä puhdas?" (Kyllä, meillä on toimiva astianpesukone ja tosiaan tapana siivota ennen vieraiden tuloa...)

Eipä tämän blogin sisältö oikein ole ylpeyden aihe äidille ja isälle (jotka ovat myös sittemmin liittyneet blogini lukijoiksi - terveisiä vaan kotikonnuille!) Teenkö näillä inhorealistisilla jutuillani muidenkin blogini lukijoiden elämän ankeaksi?

Hesarissa oli Jari Sarasvuon haastattelu, jonka mukaan suomalaisilla on tapana hoitaa häpeäänsä paljastumalla. Tästä esimerkki on mm. tapa kertoa noloja kännitarinoitaan ylpeydellä.

Onko tässä blogissa kyse siitä, että olen alitajuisesti häpeissäni koska en täytä nykyajan vaatimuksia siitä, millainen on "kunnon äiti": kärsivällinen ja lempeä, käy töissä mutta on kuitenkin paljon kotona, pitää kodin kunnossa ja viihtyisänä ja on aina läsnä lapsilleen? Hoidanko häpeääni paljastamalla avoimesti puutteitani? En tiedä.

Vai olenko tiedostamattani kapinassa blogien valtavirtaa vastaan? Voi olla. Siitä on hieman kyse esim. asukuvissani. Julkaisemalla kuvia vanhoista tai halvoista työvaatteistani pyrin tietoisesti esittämään tavoittelemisen arvoisina myös muut kuin uudet merkkituotteet.

Monesti blogit mielestäni lietsovat kulutushysteriaa luomalla uusia tarpeita, mikä on epäekologista. Kun joku Vuitton tai muu kallis merkkituote näyttää bloggaajan päällä upealta herää tunne, että itsekin olisi saatava se. Ilmiön seuraukset huomaa kirppiksillä: ihmiset laittavat aivan uskomattoman hyväkuntoisia, usein jopa käyttämättömiä vaatteita kierrätykseen, koska on niin kova kiire hankkia uutta tilalle.

Paljastamalla yksityiskohtia siitä, että kodissamme ei aina ole siistiä ja puhdasta, pyrin tietoisesti kyseenalaistamaan vallitsevaa Täydellisen Äidin myyttiä, jonka mukaan naisen pitäisi luoda kunnianhimoinen ura, hoitaa lapsensa oppikirjojen mukaan, valmistaa päivittäin itse kaikki perheen ateriat vain tuoreista luomuraaka-aineista ja pitää kotinsa puhtaana ja järjestyksessä.

Kukaan ei pysty tuohon kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, eikä niitä riitä kaikkeen. On tehtävä valintoja, sillä hautaan pääsee meistä jokainen myös vähemmällä hääräämisellä! Epäjärjestyksen tai joskus jopa pölypallojen keskellä voi elää ihan onnellisena ja terveenä. Lapsille on hyvä nähdä vanhempansa kokonaisina, heikkouksineen ja hyveineen. Valmispakasteetkin voivat olla ihan täysipainoista ravintoa.

Minä bloggaan, koska mielestäni äitiys on opettanut minulle jotain elämästä, esimerkiksi epätäydellisyyden ja kaaoksen sietämistä. Haluan jakaa blogissani näitä oppimiselämyksiä siltä varalta, että niistä olisi apua tai iloa jollekin toiselle.

Myönnän, että blogissani haen vertaistukea ja tavallaan jonkinlaista hyväksyntää valinnoilleni. Bloggaaminen ja erityisesti vuorovaikutus lukijoiden kanssa on jo antanut minulle uskomattoman paljon: lukijakommenttien ansiosta olen esimerkiksi alkanut kiinnittää huomiota siihen, että kohtelisin lapsiani tasapuolisesti ja olen saanut oivallisia matkavinkkejä - ihan vain muutamia mainitakseni.

Ymmärrän myös kiiltokuvamaisten blogien suosion. Ne ovat viihdettä, tapa irrottautua arjesta, hieman kuin aikakauslehden vastine. Itsekin tykkään rentoutua positiivisten ja kauniiden blogisisältöjen äärellä, esimerkiksi katsella toisten blogeista sieviä ja oivaltavia asukuvia erityisesti, kun haluan rentoutua ja paeta todellisuutta.

Miksi sinä luet blogeja? Millaisia blogeja luet mieluiten? Erityisen kiinnostavaa olisi kuulla, miksi luet juuri Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia?

----
I started thinking about the content of this blog. In a way my blog is so realistic that it's almost disguising. E.g. I publish photos of a messy home and old clothes. 
There might be several unconscious reasons for this. It might be my way of dealing with shame. I'm ashamed of not being The Perfect Mother, not meeting the expectations of the modern world set to mothers. I might be also because I'm rebelling against the mainstream of blogs which present the life of bloggers just perfect.
Consciously I write this blog because of peer support which I appreciate immensely. I also want to share the things that I've learnt about being a parent.
It'd be interesting to know why you read blogs and especially why my blog?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (2)

1/2 | 

Sulla olikin kivoja postauksia taas tullut tänne. Tykkäsin tästä, jotenkin niin paljon samanlaisia ajatuksia - joskin itselläni ei ole sitä menestystä työelämässä eikä omakotitaloa esiteltävänä :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat