Kirjoitukset avainsanalla kaamos

Meidän perheellä on takana kolme arkiaamua. Kolme takkuista, väsynyttä aamua.

Joululomalla kaikilla, niin isoilla kuin pienillä, meni vuorokausirytmi sekaisin. Lapset menivät nukkumaan vasta yhdentoista maissa, joskus jopa myöhemmin. Aikuiset taas valvoivat pitkälle yli puolen yön.

Oma luontainen vuorokausirytmini olisi sellainen, että haluaisin mieluiten valvoa puolilleöin ja nousta joskus puoli kahdeksan maissa. Tämä ei valitettavasti ole mahdollista, kun työmatkaani kuluu reilusti yli tunti suuntaansa ja ennen töihin lähtöä on lenkitettävä koira. Niinpä kelloni herättää arkisin kuuden, puoli seitsemän maissa.

Olemme kokeilleet muutamaa konstia, jotka ovat auttaneet arkirytmiin palaamisessa:

1. Laitteet kiinni ajoissa

Asensin jo joulukuussa kännyköihin lupaavan sovelluksen, joka auttaa kontrolloimaan lasten älylaitteiden käyttöä. Sen nimi on Screen Time

Screen Timen avulla luodaan yhteys vanhemman ja lasten älylaitteiden kuten kännyköiden ja tablettien välille. Asennuksen jälkeen voi asettaa aikarajat esimerkiksi sille, kuinka paljon lapsi käyttää älylaitteita päivässä ja mihin aikaan valittuja ohjelmia ei voi käyttää.

Asetin kuopukselle tunnin maksimirajan tabletin käytölle ja esikoiselle kahden tunnin päivittäisen käyttörajan. Lisäksi lapset eivät voi käyttää laitteitaan enää sen jälkeen, kun on aika aloittaa iltatoimet.

Vaikka Screen Time on tavallaan "natsimutsin" unelmasovellus, ja sitä on kritisoitu luottamuksen puutteesta lapsiin, meillä se on tuonut ryhtiä ja rajoja laitteiden käyttöön.

Havahduin laitteiden käytön ongelmaan jo ennen joululomia, kun luin Hesarista kiinnostavan jutun keinovalon vaikutuksesta univaikeuksiin.

2. Iltatoimien aikaistaminen

Yhtä tärkeää kuin älylaitteiden sulkeminen ajoissa on se, että aloittaa iltatoimet tarpeeksi ajoissa. Olemme viime aikoina yrittäneet, että lapset tulisivat iltapalalle viimeistään kahdeksan maissa. Silloin kuopus teoriassa pääsee sänkyyn yhdeksältä ja esikoinen kymmeneen mennessä.

Tämä tietysti edellyttäisi, että pääsisin ajoissa töistä kotiin ja että söisimme päivällisen ihmisten aikaan. Eihän iltapala maistu, jos on maha vielä täynnä pihviä ja perunaa...

Rutiineihin sopeutumisessa on siis tekemistä vielä meillä aikuisillakin.

3. Kello hälyttämään iltatoimien aikaan

Itselleni iso apu ajoittamisessa on kännykästä - se kun voi olla hyvä renki mutta huono isäntä. Käytän edelleen paljon puhelimen kalenterihälytyksiä apunani.

Nykyään puhelimeni piippaa silloin, kun on aika lähteä koiran kanssa iltalenkille, sen jälkeen noin 1,5 h ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan, uudestaan tuntia ennen, taas 30 min ennen nukkumaanmenoaikaa ja vielä silloin, kun pitäisi olla jo sängyssä. Näin varmistan, etten unohdu illlalla huomaamattani kirjan ääreen tai puuhailemaan jotain epäolennaista.

Onko sinulla paluu arkirytmiin sujunut vaivattomasti? Millaisia apukeinoja olet käyttänyt?

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joko aurinko laskee, pikkupoika ihmetteli iltapäivällä kahden maissa. Jo se laskee, minä huokaisin.

Vuoden loppu on yleensä minulle vaikeaa aikaa. On kylmä, märkää ja pimeää.

Eräänä arki-iltana lapsi kysyi, mikä päivä tänään on. Teki mieli vastata, että ei nyt ole päivä.

Nyt on maanantain ja perjantain välinen yö.

Tänä vuonna olen pärjännyt hieman paremmin kuin tavallisesti. Alakulo ei vielä ole täysin vallannut mieltäni.

Hyvä fiilis johtuu siitä, että on ollut niin paljon mielenkiintoista ajateltavaa. Aloitin lokakuussa uudessa, kivassa työssä.

Kaikesta uudesta ja kiinnostavasta huolimatta viime viikkoina on ollut vaikeaa nousta ylös aamuisin. Kun lähden töihin, on pimeä. Kun tulen takaisin, on taas yö.

Hiljattain joogatunnilla opettajamme, joka on kotoisin Kauko-Idästä, sanoi ääneen tajuamansa asian, jolla on iso vaikutus kenen tahansa hyvinvointiin näin kaamosaikaan. En itse ollut tiedostanutkaan sitä. Se on äärimmäisen pieni mutta mielestäni nerokas oivallus:

Marras-joulukuussa, kun valo on vähissä, kannattaa rientää ulos heti, kun aurinko pilkahtaa.

Kotipäivinä on syytä ottaa kaikki irti aamupäivän ja puolenpäivän kirkkaista hetkistä ja ajoittaa esimerkiksi koiran ulkoilutus siihen aikaan. Valo vaikuttaa niin valtavasti mielialaan. Toimistopäivinäkin kannattaa pistää nokka ulos puolenpäivän aikoihin, vaikka olisi kuinka kylmä.

Itse en säästösyistä syö lounasta toimiston ulkopuolella, vaikka se sosiaalisista syistä olisikin tosi mukavaa. Sen sijaan olen yrittänyt tehdä tikusta asiaa ja käynyt keskipäivällä esimerkiksi lähikaupassa ostamassa lounasta aina, kun se on ollut mahdollista.

Ihan vain jotta näkisin muutaman auringonsäteen, koska ne ovat niin harvinaisia. Jotta muistaisin, että pian kevät on täällä: valoisat aamut, lintujen kiihkeä sirkutus ja syvänvihreät koivunlehdet...

Mikä on sinun paras selviytymiskeinosi, joka kantaa kaamoksen yli?

P.S. Onnittelut nimimerkki Queenie! Voitit viime maanantain blogiarvonnan. Laitan sinulle sähköpostia.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Ulkoilu myös pimeässä virkistää ja ainakin näin taajamassa valoa riittää myös metsätiellä ja lenkkipolulla. Kuutamolla ja kaverin kanssa voi uskaltautua syvemmällelin metsään. Luonto tasoittaa mieltä ja katkaisee arjen rutiinit varsinkin kun kulkee joka päivä vähän eri reittiä.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Olen täysin samaa mieltä! Ulkoilu piristää aina, vaikka ei valoa olisikaan. Meillä päin haja-asutusalueella vain ei oikein voi ulkoilla tavallisia reittejä pitkin metsässä, kun siellä on niin pimeä, joten iltalenkit joutuu tekemään vähemmän luonnonkauniissa paikoissa asvalttiteillä.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Matilde
2/5 | 

Elän päivä kerrallaan, mutta unelmoin silti jo kesästä. Aina jaksaa, kun on jotain odotettavaa. Nytkin tuleva joulu piristää! Askartelen joulukoristeita, leivon pipareita. Kaikki tekeminen auttaa selviytymään ja jaksamaan. Iloista joulumieltä!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Iloista joulumieltä sinullekin <3 Minäkin kyllä odotan joulua. Odotan sitä siksi, että silloin on monta päivää peräkanaa, kun ei toivottavasti tarvitse tehdä mitään: ei töitä eikä kotitöitäkään. Tämä syksy on ollut aika hoppua, tauko tulee kyllä tarpeeseen. Sen jälkeen minulla onkin lomaa seuraavan kerran vasta kesällä, sillä aloitin lokakuussa uudessa työssä.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Yökyöpeli
3/5 | 

Hei! Kiitos blogistasi, se on antanut monen monta pohtimisen aihetta. Minulle talven pimeys tarkoittaa upeaa tähtitaivasta, hienoja revontulia, kuun haloja, ym. Voisin katsella niitä joka yö, tosin joskus on nukuttavakin (no ainakin pilvisenä yönä). Ennen lumen tuloa maahan öinen taivas näkyy niin upeasti, siihen vuodenaikaan ole usein vielä kovin kylmäkään.   

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Metsässä oleskelu vaikuttaa elimistöön jo muutamassa minuutissa, tänään se tuli taas todistettua! Kun tänään ikkunasta pilkotti harvinainen valoilmiö, päätin viettää ruokatauon ulkona.

Ajattelin tuon happihyppelyn aikana monta kertaa metsässä oleskelun todistettuja terapeuttisia vaikutuksia: verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu ja stressihormoni kortisolin määrä vähenee. Kodin Kuvalehdessä pohdittiin aihetta kattavasti viime syksynä.

Päivä oli tavallinen muulle ihmiskunnalle mutta historiallinen minulle: teimme ensimmäisen kerran koiranpentuni kanssa viiden kilometrin metsälenkin juosten. Koirani on ns. jättirotua, eli pentuaikana sen on lupa harrastaa rasittavaa liikuntaa vain rajoitetusti, jotta kasvavat nivelet ja kehittyvä luusto ei rasittuisi liikaa.

Lenkkikaverini jaksoi kuitenkin reissun hienosti! Ei jäänyt epäselväksi, kummalla meistä on parempi kestävyyskunto. Siinä missä minä lönköttelin tasaista vauhtia ja loppumatkasta kävelin, koira harrasti intervalli-treeniä eli säntäili eestaas.

Toinen äitibloggaaja, Project Mama, pohti omassa postauksessaan eilen äidin omaa aikaa. Moni meistä työssäkäyvistä perheenäideistä nipistää herkästi yöunista, jotta saa edes illalla hetken omaa aikaa, jolloin kukaan ei keskeytä, ei kysele, eikä tunge syliin.

KK:n jutussa todettiin, että moni painuu metsään jotta saisi olla hetken hiljaa ja yksin: "Luonto ei vaadi mitään, ei varsinkaan sanoja. Täytämme mielellämme muiden odotuksia. Metsä on paikka, jossa moni muistaa pitkästä aikaa, miltä tuntuu hengittää vapaasti." 

Minulle lyhyt metsälenkki toimii juuri noin. Tänäänkin tuon pikaisen happihyppelyn aikana työasiat asettuivat päässäni oikeisiin mittasuhteisiin ja ehdin unohtaa hetkeksi myös ensi viikolla postitettavat joulukortit, ostamattomat lahjat ja huomisen viikkosiivouksen.

Jos viikonlopun ohjelma on vielä auki, mene metsään!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Maaliskuussa parasta on valo. Valoisat aamut. Pitenevät illat. Luonto, joka heräilee vähitellen talviunesta ja virittää lupauksen kesästä. Ja tietenkin meidän Hessun syntymäpäivä!

Viime vuosina on alkanut tuntua siltä, että kevättalvi taitaa olla lempivuodenaikani. Valo on minulle niin tärkeää. Kun sitä on vain vähän, kuljen siipi maassa, mutta kun valo lisääntyy, minäkin ikään kuin herään talvihorroksesta. Olo on taas energinen, elämä maistuu hyvältä!

Pieni Lintu -blogissa on Makroviikon teemana maaliskuu. Osallistua  voi joko makrokuvilla, tavallisilla teemaan liittyvillä kuvilla tai molemmilla.

Meillä on ollut taas koira hoidossa viime torstaista lähtien. Mikä ihana tekosyy lähteä metsään vähintään kaksi kertaa päivässä! (Tyttö hoitaa päivälenkityksen.) Meillähän on metsä heti tien toisella puolella.

Karvaisen kaverin kanssa ehtii pysähtyä sellaisten ihmeiden äärelle, joita ei yksin lenkeillessä noteeraa ollenkaan. Tämän postauksen kuvat on napattu lenkkipolun varrelta, kun ilta-aurinko helli metsikköämme.

Ehkä maaliskuu on ollut sydäntäni lähellä siitä lähtien, kun kuopuksemme syntyi. Hän oli syntyessään potra, yli nelikiloinen vauva joka elämöi tomeralla äänellä niin kauan kunnes pääsi rinnalle. Hänestä kasvoi hilpeä touhutossu ja myöhemmin huomaavainen, ajattelevainen miehenalku.

Parin viikon päästä meillä vietetään jo 8-vuotissynttäreitä!

Uraäidin Ruuhkavuodet

-------
For some years I've enjoyed March so much that it's become my favourite time of the year. Probably it's because of increasing amount of light. The mornings are bright and evenings getting longer and longer. On the contrary during October and November I get depressed baecause of the little amount of light.
Perhaps I started loving March 8 years ago when my son was born. He changed my life in his own way as did his sister before him and I'd never want to change it back.

------

P.S. Muistathan osallistua Salaattia! -kirjan arvontaan aikaisemmassa postauksessani - aikaa on torstaihin 12.3. klo 20 asti! Opuksessa on 260 tuoretta ja maukasta salaattia, yksi vuoden kullekin arkipäivälle.

Please don't forget to take part in the lottery which is on until Thursday the 12th March in my blog. You might win a terrific Salad Love cookbook.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat