Kirjoitukset avainsanalla kevät

Blogissani olen yllättäen päätynyt pohdiskelemaan usein muutosta, valmiutta ja halua (tai haluttomuutta) muuttua. Olen tilittänyt pelkoani jämähtämisestä ja tunnustanut, että pohjimmiltani olen projekti-ihminen, joka nauttii siitä, että koko ajan on vireillä jotain uutta.

Blogini alkutaipaleella analysoin, että suhtaudun muutoksiin kuin lapsi: kaipaan ympärilleni muuttumattomia rakenteita, jotta voin itse keskittyä kehittymään ja kasvamaan. Osallistuin tuolla postauksella uusimpaan Viikonlopun linkkiringin Retro Remixin, johon voi linkittää vanhoja postauksiaan. Olen saanut tuohon vanhempaan postaukseen aivan mainioita kommentteja - käykääpä lukemassa! Ihmiset voivat olla niin erilaisia ja silti vielä enemmän samanlaisia.

Pieni Lintu -blogissa viikon MakroTex-kuvahaasteen teemana on Ympyrä. Se inspiroi minua kuvaamaan arjessani usein toistuvia ympyröitä. Jäin samalla taas pohtimaan, kulkeeko elämäni pienissä piireissä ja ahtaissa ympyröissä, kun arjessani on paljon samanlaisina toistuvia, ennustettavia rutiineja?

Näin keväällä, huhtikuusta alkaen aamuni ovat alkaneet usein lenkillä lähimetsässä. Siellä tutussa maastossa voi tulla vastaan yllättävän kuvauksellisia ympyröitä, kun katselee ympärilleen uusin silmin:

Puunrunko metsässä - tree trunk
Ajan nykyään töihin aina samaa reittiä, kylän liikenneympyrän kautta. Minulla olisi toinenkin vaihtoehtoinen reitti, mutta en viitsi käyttää sitä, koska sillä reitillä on liian paljon matkantekoa hidastavia tietöitä.
Liikenneympyrä - roundabout
Töissä aina ensimmäiseksi haen itselleni kahvin automaatista. Useimmiten aamulla juon cappuccinon ja iltapäivällä latten.
Cappuccino
Töiden jälkeen palaan kotiin. Samaa reittiä, yleensä turhan myöhään.

(Tämä kuva on tosin otettu yhtenä iltana poikkeuksellisen myöhään, palatessani kuntosalilta. Iltakymmenen jälkeen eivät työmatkani onneksi ajoitu.)

Auton kojetaulu - in the car
Näin keväällä olen töiden jälkeen lähtenyt usein joko kuntosalille tai metsään lenkille, mikäli aamulenkki jäi välistä. Minulla on neljästä kuuteen vakioreittiä, joita vaihtelen eri päivinä.

Vielä viime keväänä etsin innolla uusia lenkkireittejä lähimaastosta, mutta viime aikoina olen tyytynyt näihin tuttuihin polkuihin. Mieluiten valitsen - tietenkin - ympyräreitin, sillä on tylsää juosta samaa tietä takaisin.

Metsikkö

Ilokseni yhä useammin olen tänä vuonna saanut tytöstäni lenkkiseuraa!

Varjot - silhuettes
Nyt kun asiaa pohdin, tulin siihen johtopäätökseen, että ennustettava arki ei vielä tarkoita ahdasmielisyyttä. Arki toimii, kun se rullaa omalla painollaan. Jos tietyt elementit toistuvat samanlaisina joka päivä, voi keskittää energiansa rutiinien sijaan muihin, tuottavampiin juttuihin. 
Tämä viimeinen kuva esitää myös ympyrää, vaikka se ei heti käy kuvasta ilmi. Kuvan nimi voisi olla vaikka: "Ympäri käydään ja yhteen tullaan."
Viime viikolla lenkillä nauroimme tyttäreni kanssa sille, että hän on enää minua kaksi senttiä lyhyempi. Varjokuvassa näyttää jo siltä kuin olisimme samanmittaiset. Ei kulu kauaa, kun hän ajaa ohitseni.
Vasta äskenhän hän oli hurmaava, temperamentinen pikkuvauva, jota syötin sylissäni ja myöhemmn tomera taapero, joka otti horjuvia askelia käteeni nojaten. Jonain päivänä, kun vuosikymmenet tästä vierivät eteenpäin, hän ehkä auttaa samalla lailla minua.
Mutta sitä ennen meillä toivottavasti on edessä vielä monta hyvää, ennustettavaa, arkista hetkeä yhdessä.
-----
P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.
-------
Recently I've been pondering a lot about change, about my ability and willingness to change. I've been worried about getting stuck in a certain state of mind that's too stable. I've been worried that I fancy some of my routines too much.
The theme of  the MakroTex photo challenge this week in Pieni Lintu blog is Circle. It inspired me to take photos of the circles which I meet regularly in my everyday life.
Through these pictures I realized that routines are not bad for me. When some elements in my everyday life are predictable, I'm able to target energy into other, more productive things.
The last photo also represents circle. It could be called the Circle of Life.
My daughter is now only two centimeters shorter than I am and soon she will be taller. It seems like yesterday when I fed her in my lap when she was a baby, or when I helped her walk when she was a toddler. 
One day we might switch roles, when I'll get old. 
But before that we will share many happy, predictable everyday moments, I hope.

I'm linking this post up with Wordless Wednesday and Communal Global (Wednesday around the world) link ups.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (39)

2/39 | 

Hyvä postaus! Kyllä ne rutiinit ja arkiympyrät tekevät elämästä helpompaa ja tosiaan, vapauttavat energiaan muuhun tarpeelliseen.:) Kivoja kuvia myös!

4/39 | 

Hauska, kun näissä kuvissa sinulla on jokin punainen lanka etkä ole vain etsinyt ympyrän muotoisia juttuja :)

11/39 | 

Niinhän Mannerheimin Lastensuojeluliittokin sanoo: Arki on ihmisen parasta aikaa. (Vai oliko se Matti Nykänen? ;D) Minä olen vähän levoton ihminen, minulla on vaikeuksia pysähtyä nykyhetkeen ja nauttia siitä, mitä on. Siksi en välttämättä osaa arvostaa tarpeeksi tuttua, tasaista arkea.

12/39 | 

Samaa mieltä: juuri lapsille rutiinit ovat tärkeitä. Mutta aikuiselle tiukka jumittuminen rutiineihin ei välttämättä ole hyväksi... Aikuisen kannattaisi välillä rikkoa rutiinejaan, jos mahdollista.

14/39 | 

Mun mielestäni lasten kanssa asiat sujuva helpoiten, kun on jotkut tietyt raamit joissa toimia. Toki rutiineista saa ja pitääkin poiketa muuten elämästä tulee helposti ryppyotsaista puurtamista. En sitten tiedä kuinka asioihin suhtaudun muutamien vuosien päästä, kun ei ole muita joiden takia rutiineja noudattaa.

15/39 | 

Minusta on mukavaa, kun arki sujuu tietyn kaavan mukaan. Tuttua ja turvallista, ja toki toisinaan myös tylsää. Sitä arkea piristämässä aina välillä pikkuhetket...ja usein siitä arjestakin löytää niitä kivoja juttuja itsessään :). Arjen tutut ympyrät kantaa vaikeissakin tilanteissa. Jos arki järkkyy esim. vakavan sairastumisen tai läheisen menehtymisen vuoksi, mitä sitä kaipaakaan...? Sitä ihan tavallista arkea ja tavallisia ympyröitä! Olenkin sitä mieltä että se tuttu, turvallinen ja tylsä arki on aivan aliarvostettua :).

26/39 | 

Hauskaa kuulla että joku muukin pyörittelee näitä päässään. Ehkä se on jo hyvä merkki ja ehkäisee jämähtämistä, henkistä pysähtyneisyyttä, että pohtii ja kyseenalaistaa omia tapojaan?

27/39 | 

Hienoja ympyröitä arjesta! Minä tykkään rutiineista, kunhan niitä ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Ne antavat turvallisen rytmin päiviin, mutta joskus on virkistävää tehdä asiat aivan toisin. :)

32/39 | 

Niinpä. Tämä muutosten pohtiminen alkoi itselläni itse asiassa jämähtämisen pohtimisesta: siitä, että elämäni on jo jonkin aikaa ollut suhteellisen vakaata. Oli pakko todistella itselleen, että se on okei, koska projekti-ihmisenä olen aina enemmän nauttinut jatkuvasta muutoksesta. Toisaalta osa näistä arjen rutiineistani on hyvinkin pysyviä. Taidan siis nauttia ensisijaisesti siitä, jos henkisellä puolella saan haastaa itseäni. Se taas ei onnistu, ellei arki rullaa omalla painollaan.

39/39 | 

Kivoja kuvia! Olen samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee rutiineja arjen ja normaalielämän helpottamiseksi - mutta silti pitäisi osata aina aika ajoin kyseenalaista ne rutiinit ja ajatusmallit, koska maailma ympärillä muuttuu, ja haluisin ajatella että pystyn muuttumaan sen mukana. Toisaalta tuntuu siltä, että ainakin työelämässä olen yhä kiihtyvässä tahdissa se muutoksen ajuri, eikä liika vauhtikaan ole hyväksi, koska silloin tulee helposti k*stua juosten (anteeksi karkea kielikuvani). Huoh, tee tässä nyt sitten oikeita valintoja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toukokuu vilisti nopeasti ohi. Vapunaikaan lasten mielestä viimeinen kuukausi koulussa tuntui vielä määrättömän pitkältä, mutta ennen kuin huomattiinkaan, vietettiin jo kevätjuhlaa.

Kuukausi oli touhukas, kuten aavistinkin. Etukäteissuunnitelmista toteutui Hessun ja minun äiti-poika-matka Tukholmaan ja tyttöjen päivä Hipun kanssa Helsingissä. Kuukauteen mahtui myös paljon pihatöitä, nurmikonleikkuustakin olen päässyt nauttimaan jo useamman kerran. Suunnitellut työreissut kotimaahan ja ulkomaille toteutuivat myös. Kesäkaudella pitäisi sitten olla rauhallista duunireissujen suhteen.

Sen sijaan tulevan perheenjäsenemme, koiranpennun, kasvattajaa emme vielä käyneet tapaamassa. Se on edessä juhannuksen jälkeen. Ja puutarhakalusto on edelleen öljyämättä...

Tein Instagramisas julkaisemistani kuvista pienen kollaasin. Osallistun sillä Pienen Linnun kuukausikollaasihaasteeseen. Yllättävän vähän olenkin julkaissut Instassa extra-kuvia, vaikka luulin että julkaisen siellä kuvavirtaa ihan liiankin aktiivisesti. Ehkä tuon kanavan käyttöä on hillinnyt se, että menin myös Pinterestiin (koska en malttanut pysyä poiskaan sieltä.)

©Uraäidin Ruuhkavuodet

Toukokuussa ihaninta on tietenkin luonnon herääminen. Sitä todistimme monta kertaa metsälenkeillä tyttöni kanssa. Yhtenä aamuna löysin lähimetsästä korvasienenkin - vaikka eräs kommentoija Yhdysvalloista varoitti minua Instagramissa, että se ei ole oikea korvasieni vaan vielä tavallistakin vaarallisempi! No, syömättä tuo yksilö jäi joka tapauksessa.

Tyttöjen reissuun mahtui monta hauskaa hetkeä, joista yllättävin oli se, että kenkäni kirjaimellisesti levesivät kesken shoppailun! Ostosten ja kauneudenhoidon jälkeen herkuttelimme myös nepalilaisella ruoalla.

Tuntuu, että tänä keväänä olen ollut aika paljon matkoilla: useamman kerran työmatkalla, Hipun kanssa Lontoossa, Hessun kanssa siellä Tuholmassa ja nyt vielä toukokuun päätteeksi molempien lasten kanssa kylpylässä. Kivaahan reissaaminen on, mutta pisimmän lomapätkäni heinäkuussa taidan kyllä pyhittää vain kotona oleilulle.

Vaan sitä ennen käydään vielä Virossa kesäkuussa. En ole saanut eiliseen postaukseeni vielä kauheasti kaipaamiani matkavinkkejä, mutta laivaliput on nyt 9 päivän eli kahdeksan yön reissua varten varattu.

Minne mennä, mitä jättää välistä? Suunnitelmissa olisi näillä näkymin ainakin Haapsalu, Saarenmaa, Pärnu ja Tartto. Edelleen aprikoimme, ehtisimmekö myös Latvian puolelle Riikaan ja Jurmalaan...

Huhuu, sinä Baltian asiantuntija, mitä suosittelet?

P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.

-----
May was a busy and nice month, full of all kinds of activities. We traveled to Stockholm with my son, spent some quality time with my daughter downtown in Helsinki and also celebrated the beginning of the summer holiday in a spa with both kids.
I spent many beautiful moments running in the forest either with my daughter or by myself, wondering the miracles of nature.
In June we will make a 9 days trip to Estonia and after that in July I'm looking forward to being a lot at home, when I'll have three weeks holiday.

How was your May?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (20)

3/20 | 

Kannattaa pohtia asiaa! Itse tykkään Instagramista tosi paljon :) Se ei varsinaisesti vie aikaa kuten blogi koska postaan sinne enimmäkseen kännykkäkuvia "on the go", usein kun olen matkalla johonkin tai tulossa jostain.

6/20 | 

Oi vauhdikasta toukokuuta! Mä myös olen pohtinut, pitäisikö minun kuvineni tutustua vihdoinkin paremmin Instagramin maailmaan. Tuntuu, että näitä mielenkiintoisia some-kanavia on niin paljon, ettei kaikkiin riitä aikakaan!

9/20 | 

Tuo on kyllä hyvä muistaa! Viime kesänä yritimme aina tarkistaa että autoon ei jäänyt mitään näkyville. Silloin ei tapahtunut mitään, mikä ei tarkoita että tällä kertaa kannattaisi olla yhtään huolettomampi.

10/20 | 

Touhukas ja menevä toukokuu teillä ollut :) Parasta toukokuissa on luonnon herääminen ja vihertyminen. Ja tietty se, että kesä on ihan nurkan takana.

15/20 | 

Tuo teidän Viro-Latvia reissu on varmaan todella mielenkiintoinen. Mulla olisi haaveissa toteuttaa se joskus prätkällä, mutta mies on sitä vastaan, on aivan vakuuttunut, että pyörämme keikataan heti, kun eturengas Viron maaperälle osuu ;) Totta ehkä toinen puoli: Kaveri oli matkassa ihan tavallisella, kaupasta ostettavalla prätkällä ja ensimmäisenä yönä vartioidulta parkkipaikalta oli lukitusta pyörän sivulaukusta varastettu kasa vaatteita (!). Mutta hei, tarkoitukseni ei ole pelotella =D, autolla matkustaminen on ihan eri asia :)

16/20 | 

Hieno postaus ja huomaa että olet todella paneutunut sen tekemiseen.
Viron matkaa varten en valitettavasti osaa vihjeitä antaa, sen verran vähän olen siellä käynyt.
Mukavaa kesän alkua! Ja hyvää matkaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kesä tulla tupsahti tällä viikolla niin kotiin kuin pihalle. Lenkillä löysin itseni hämmästelemästä, kuinka puiden lehdet ovat yhtäkkiä kasvaneet niin suuriksi, ruoho tien pientareella korkeaksi ja ojanpohjatkin puskevat kukkaa.

GRASS

FLOWERS 
©Uraäidin Ruuhkavuodet

Kukoistavan luonnon myötä myös fiilikset ovat olleet kesäiset. Hyviä hetkiä oli monta.

Maanantaina tein edellisen kiireisen viikon vastapainoksi koko päivän etätöitä, ja valehtelematta puolet tuosta ajasta työskentelin sängystä käsin! Avasin rästimeilit heti aamukahdeksalta ja vasta puolenpäivän aikaan vaihdoin aamutakin oloasuun. Ihanaa.

Tiistaina tapasin mentoroitavaani, joka myös oli valoisissa fiiliksissä. Keskiviikkona ehdin ennen töitä metsään lenkille. Päivä kului työreissulla Hämeessä. Kerrankin sain sovittua kokouksen päälle treffit ystävien kanssa, jotka asuvat siellä päin, ja pääsin tutustumaan aivan ihastuttavaan pieneen petoeläimeen, heidän 7,5-viikkoiseen koiraneitiinsä, joka yritti syödä kenkäni ja repiä sukkahousujani. Siinä tiimellyksen lomassa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa pitkästä aikaa.

Torstai alkoi eräällä oikein inspiroivalla tapaamisella, josta sain energiaa koko päiväksi. Sen voimin jaksoin myös iltapäivällä kuolettavan tylsän koulutuksen yli. Illalla pikkutyttö lähti kanssani metsälenkille ja jaksoimme ennätysmatkan: 7,5 kilometriä!

ABSTRACT

©Uraäidin Ruuhkavuodet

Perjantaina oli ohjelmassa maittava, tukeva työlounas keskustaravintolassa. (Dieetin olen taas oikeastaan hylännyt. Paino on pysynyt samoissa lukemissa riippumatta siitä mitä syön. Välillä farkut kiristävät enemmän ja välillä vähemmän. Syytän siitä hormonivaihteluita...)

Lauantaina oli sitten suuri päivä - lapset saivat todistuksensa. Kyyneleeni olivat herkässä. (Itse asiassa itkin jo siinä vaiheessa, kun kuopuksen opettaja piti puheen uudesta opetussuunnitelmasta - koska nuo tulevat tokaluokkalaiset olivat niin pieniä ja söpöjä ja istuivat ihmeen nätisti.)

Molemmat lapset saivat hienot todistukset: pelkkiä hyviä ja kiitettäviä arvosanoja. ♥  Lisäksi esikoinen sai Hymytyttö-patsaan! ♥ 


BLACK AND WHITE

©Uraäidin Ruuhkavuodet


TOGETHER

©Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantaina lähdimme lasten kanssa juhlimaan todistuksia pikku kylpyläreissulle Turkuun, josta palasimme vasta äsken. Nyt olen liottanut itseäni niin monissa poreissa ja vesiliukumäissä ja syönyt niin paljon pizzaa, hamppareita ja jäätelöä, että näiden voimin jaksaa vaikka koko ensi viikon.

Tajusin juuri, että ensimmäiseen lomapätkääni on vain pari viikkoa. Olemme ajatelleet lähteä autolla Baltiaan: käydä Tallinnan lähellä olevassa seikkailupuistossa, Vembu-Tembu-maassa, Haapsalun keskiaikaisessa linnassa, piipahtaa ehkä myös Saarenmaalla, poiketa taas ihanassa Pärnussa, jossa vietimme viime kesänä viikon, käydä Tartossa lasten tiedekeskuksessa ja suunnata siitä kenties vielä Latvian puolelle, Riikaan ja Jurmalaan. Aikaa tähän kaikkeen on reilu viikko (noin 9 päivää, ei ainakaan enempää).

Löytyisikö keneltäkään vinkkejä, mihin kannattaisi mennä ja mikä jättää välistä? Mitään majoituksia tai edes laivalippuja emme ole vielä varanneet.

Osallistun kuvilla jälleen Scavenger Hunt Sunday -valokuvahaasteeseen.

Ihanaa uutta viikkoa!

P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa 10.6. saakka.

------
The summer arrived in Finland this week. Suddenly the leaves of trees grew big, the grass by the road grew long and there were flowers everywhere. The week was full of things which made me happy.
There were several inspirational moments at work. I got to go running in the forest a few times. On Saturday my children finished school for this semester and both of them got very good grades.
In addition my 11 year old daughter got a special, traditional Finnish award, A Smiling Girl statue which is given every year to few children selected by their classmates. The girl selected is considered fair and trusworthy by her classmates.
We spent the weekend in a spa in Turku to celebrate the end of school year with the kids. The water was warm, the slides were wild and pizza and hamburgers were tasty. We just returned home happy and full of energy for the new week!
With these photos I take part in Scavenger Hunt Sunday photo challenge again.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (17)

5/17 | 

Kauniita kuvia ja hauska tuo kattopeiliselfie. Onnea hymytytölle Minua kiinnostaa kovasti lomasuunnitelmasi Baltiaan. Ei ehkä vielä tänä vuonna, mutta varmasti lähivuosina pitäisi tuollainen reissu tehdä. Jäänpä siis kuulolle :).

6/17 | 

Sulla meni paljon vahvemmin kuin ystävälläni ;) , joka alkoi kyynelehtimään heti, kun koulun ovesta astui sisään -ainokainen päätti alakoulun ja siirtyy "isojen" kouluun. Poika totesi äidilleen, että "heti tyyppi alko vollaamaan vaikkei kukaan ole vielä edes mitään sanonut" =D Sellaisia me äidit olemme!

8/17 | 

So creative for your Together shot.
Darling BW
Nice interpretation of Abstract
Pretty flowers
Great perspective on Grass.

10/17 | 

Kiitos vinkistäsi! Tartossa näyttääkin olevan paljon kaikenlaista, mistä en tiennytkään. Itse olin lukenut vain tuosta Ahaa-tiedepuistosta. Hmm... Pitäisiköhän sittenkin varata Tarttoon suunniteltua enemmän aikaa...

15/17 | 

Kiitos kommentistasi! Me vietimme viime vuonna viikon Pärnussa ja kolusimme siellä lähes joka paikan: kävimme joka päivä tietenkin rannalla ja lisäksi Valgerannan seikkailupuistossa sekä Kihnun saarella, joka on Unescon maailmanperintökohde. Pärnua voi kyllä suositella, mutta meille jäi sellainen fiilis, että ei siellä uudestaan saa koko lomaa vietettyä, se on nähty jo. Siksi ajattelimme tällä kertaa tuollaista kiertomatkaa.

17/17 | 

Luin uusinta viestiä ja syöksyinpä tänne. Olemme torstaina lähdössä tyttöjen kanssa Silja Linen järkkäämälle blogimatkalle Viroon. Voin laittaa sulle vinkkejä sähköpostiin mitä kaikkea kivaa siellä voi touhuilla. Ohjelmalista on jo kätösissä ja esimerkiksi torstain osalta saimme valita yhden ohjelman neljästä. :)

Jurmalaa suosittelen enemmän kuin paljon, jos joskus sinne suuntaatte laitan sulle meidän vanhan kotiosoitteen ja parit ravintolavinkit. :) Niin paljon on vaan jo muuttunut, muutimme pois jo 2004, joten sieltä en osaa enää vinkkailla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä postaus on omistettu sinulle, uhmailevan taaperon tai vaativan vauvan äiti, joka tuskailet oman ajan vähyyttä. Kenties ajattelet, että hyvä kun ehtii vessassa käydä silloin, kun lapsi ei ole mitään vailla. Haluan vain pikaisesti raportoida meidän mukavasta lauiantaipäivästä. Ihan itsekin jäin sitä äsken ihmettelemään: kun lapset ovat tällaisia koululaisia, (omaa) aikaa jää vapaapäivinä uskomattoman paljon!

Hessu, joka on perheemme aamuvirkku, herätti minut seiskan maissa. Aurinkoisena aamuna ei enää uni maistunut, joten laitoin pyykkikoneen pyörimään ja aloin imuroida sekä jynssäsin vessan. Maailman Paras Mies nautti vielä pitkistä unista ja lapset jäivät raivaamaan sekä imuroimaan omia huoneitaan sillä välin, kun minä lähdin lenkille lähimetsään. (Lasten karkkipäivä ei meillä ala ennen kuin huoneet ovat kunnossa. Tämä sääntö pätee aina, kun muistamme sen...)

Verkkaisen lounaan jälkeen päätin hoitaa helatorstaina aloittamani ikkunanpesu-urakan loppuun, olihan taas kaunis, puolipilvinen sää. Lapset pomppivat trampoliinilla aikansa, kunnes Hipu tuli luokseni ja kysyi, saisiko auttaa.
 

Esikoinen halusi pestä ikkunat!

Ikkunanpesu-urakka voi olla myös hupia!

Olin henkisesti varautunut käyttämään puuhaan koko loppuiltapäivän mutta kas - tyttö pesi joka toisen ikkunan siinä silmänräpäyksessä! Sen jälkeen hän pyysi, että voisi pestä ikkkunat myös sisältä (meidän talossa ikkunalaseja ei saa auki, eli lasit on pestävä erikseen ulkoa ja sisältä.) Niinpä jätin sumutinpullot ja sanomalehdet tytölle ja siirryimme Hessun kanssa karsimaan pensaita.

Alkuviikolla vielä ihmettelin, jääkö minulle viimein tänä kesänä aikaa siistiä montakin villiintynyttä pensasta, kun poika halusi toimia apulaisenani nurmikonleikkuussa. No, nyt se aika oli tullut.

Maanantaina pohdiskelin, uskaltaisinko leikata vielä näin kesän kynnyksellä norjanangervon, joka oli päässyt pöhöttymään. Sen tein, ja karsinkin puskasta heti puolet pois!

Norjanangervon kimpussa

Pensaiden siistiminen on siistiä!

 Urakan lopputulos: valtava risukasa

Pensas kutistui puoleen

Kun tulin sisälle syömään, ikkunat kiilsivät. Koko talon ilme oli kirkastunut.

Kun lapseni olivat alle kouluikäisiä, en koskaan pessyt ikkunoita itse, vaan tilasin siivoojat hoitamaan urakan. Tämä siksi, että pienempien lasten kanssa ei vain voinut käyttää keskeytyksettä tunteja mihinkään - aina tekeminen piti keskeyttää koska jollakin oli nälkä, uniaika, vessahätä tai kiukkukohtaus.

Minusta tämä nykyinen elämänvaiheemme on yksinkertaisesti ihana. Kouluikäiset lapset ovat niin hauskoja ja viisaita, heiltä oppii paljon uutta. Ja lisäksi he ovat niin vaivattomia, omatoimisia ja heistä voi näköjään olla jo paljon apua! Taannoin pohdin blogissani, mikä on lapsen paras ikä. Nyt tiedän: kyllä se on tässä ja nyt.

Sinä uhmaikäisen taaperon tai vaativan vauvan äiti - hang on, there! Tunnelin päässä on valoa. Kyllä se helpottaa. Ja sillä välin, muistathan nauttia joka hetkestä. Se aika, kun lapset ovat pieniä, on tosi lyhyt, eikä tule koskaan takaisin.

Ihanaa lauantai-illan jatkoa!

--
I just quickly wanted to stop by to tell, how much I enjoy being a mom to school aged children. They are so much fun, you can learn many things from them and they are so easy - plus they can help a lot! Today my daughter asked me if she could wash the windows and she did, too! While she did that, my son and I trimmed up some bushes.
I wish every mother of a baby or a toddler would remember this: hang on, it'll get easier soon. And in the meanwhile, make sure you enjoy the ride!

I'm linking this post up with Outdoor Wednesday link up.


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (27)

1/27 | 

Juuri näin ja puhut asiaa! Moni ei ymmärrä, että pari kolme vuotta menee kuin siivillä ja niitä ei takaisin saa! Pitäisi osata nauttia aina ajasta kerrallaan. Kuka on luvannut, että lapset ovat aina niin ihania, sillä välillä ne on riesa ja se aika on vain kestettävä. Kyllähän se pitäisi osata miettiä valmiiksi, ennenkuin lapsia tekee. Kouluikä on ihanaa aikaa, mutta voin luvata, että tämä se vasta on parasta. Tytöt aikuisuuden kynnyksellä ja minulla on omaa aikaa vaikka kuinka, kun harrastuksetkin kuskailuineen jäivät ja nyt he lenkkeilevät ja käyvät salilla omaan tahtiin. Mutta silti minua äitinä tarvitaan ja haluankin olla läsnä, sillä kaikkine murrosiän myrskyineen ja iloineen on hyvä olla silti nuoren lähellä, äitinä.
Pahus kun muistutit, meillä on vielä ikkunanpesu vaiheessa:)

2/27 | 

Niin totta! On ihanaa, kun lapset kasvaa, ja voi jakaa vastuuta kotitöistä :)
Pihahommat on parasta keväällä. Kiva katsella pihakuvia teidänkin kodista :)

3/27 | 

Tämä on niin totta. Minä olen kyllä nauttinut myös niistä intensiivisemmistä vaiheista, mutta koska olen ihminen, joka tarvitsee paljon myös omaa tilaa ja rauhaa, niin tämä vaihe on kyllä ihana. Ja lapsista on myös ihan oikeasti apua, kun he siivoavat, pinoavat puita jne.

4/27 | 

Meillä ehti olla jo tämä vaihe nimittäin vanhin poika oli jo yhdeksän vuotias, kun keskimmäinen syntyi. Nyt on muutama vuosi mennytkin juuri tuossa "hyvä jos ehtii wc:ssä käydä" vaiheessa. Olenkin jo unohtanut tuon, että pystyy jotain tekemään useamman tunnin peräjälkeen. Olenkin usein ihan puhki vaikka en juurikaan ole saanut "mitään" aikaiseksi, johtunee juuri tuosta kaikki jää aina kesken koska lapset tarvitsevat paljon huomiota jne. Tiedän, että tulen haikeudella muistelemaan näitä taapero aikoja. Meillä lapset 15, 6 ja 2 vuotiaat, joten helpompaa on jo nuorimmaisen kanssakin.

Osaat kirjoittaa aina niin "naulan kantaan" näissä postauksissasi, kiitos sinulle !

5/27 | 

Kouluikäiset on ihan parhaita :) Tästäpä tulikin idea, laitan 12 vuotiaan rymyämään pensassaksien kanssa suikerotuhkapensaaseen...

6/27 | 

Ja kohta ne lentää jo pois pesästä kokeilemaan siipiensä kantavuutta :D
Meillä enää nuorimmainen viidestä kotona, ja kaappi hänellä täynnä valmiiksi hankittuja oman kodin tavaroita! Mutta sitten alkaa tulla niitä mummin muruja, ja taas pääsee nauttimaan pienokaisista ja heidän kanssaan touhuamisesta

7/27 | 

Luulen, että tässä tapauksessa salaisuus on näissä isohkoissa ikäeroissa. (Ja vähän myös kuopuksen sävyisässä luonteessa.) En usko, että kolme menisi siinä missä kaksikin, jos kaksi isompaa olisivat hekin molemmat vielä vaikkapa päiväkoti-ikäisiä. Tai tiedän, ettei menisi, kun olen paljon sellaisiakin trioja läheltä seurannut. :-)

Toki meidän elämä olisi vielä paljon leppoisampaa, jos olisi vain nuo kaksi kouluikäistä. Selvä se. Mutta yllättävän mukavasti tuo pienin tässä pyörii. Arki on todellakin paljon vaivattomampaa nyt kuin se oli silloin aikoinaan kahden pikkulapsen kanssa. Koululaisten omatoimisuus tekee niin paljon.

8/27 | 

Voi, toki pääsette! Jo muutaman vuoden kuluttua pääsette miehen kanssa yhdessä lenkille ja ihan parasta on, että ennen pitkää pääset neitien kanssa yhdessä lenkille - ja se onkin sitten ihan parasta!
Oma esikoiseni oli (ihan äsken) syntyessään punainen, kiukkuinen rääpäle. Nyt 11-vuotiaana hänellä on pitemmät koivet kuin minulla, pian jo parempi kestävyyskunto kuin minulla ja hän on mitä parhainta lenkkiseuraa

13/27 | 

Tämä tuli niiiiin tarpeeseen. Kun on kaksi pahimmassa uhmaiässä (toivottavasti!! eihän tämä tästä enää pahentuakaan voi, eihän?? ;D) ja kolmas vauva tulossa, tuntuu todellakin kädet olevan täynnä ja aina joku jotain vailla. Vauvavuosi tuo vielä oman lisämausteensa, mutta lohduttavaa kuulla, että muutaman vuoden päästä meilläkin alkaa oletettavasti helpottamaan. Esikoinen meneekin jo kahden vuoden (kääk!) päästä eskariin, ja siitä ripotellen pienemmät seuraa perässä koulutielle. Noin kun tätä ajattelee, niin eihän kaksi-kolme vuotta ole aika eikä mikään - verrattuna siihen miten nämä kuluneet neljä vuotta lasten kanssa ovat kiitäneet. Tämän perspektiivin kun muistaisi myös niinä uhman täytteisinä hetkinä ja päivinä. ;) "This too shall pass..."

14/27 | 

Kiitos kommentistasi :) Itsekin tykkäsin erityisesti siitä vaiheesta, kun olin lasten kanssa kotona hoitovapaalla pojan synnyttyä. Nautin siitä kun pystyi olemaan täysillä siellä missä oli, lasten kanssa kotona. Päiväkotivaihe sen jälkeen, kun oltiin molemmat töissä ja lapset hoidossa, edelleen aika pieniä, oli ehkä rankinta. Siihen verrattuna tämä elämä kahden koululaisen kanssa on niin paljon helpompaa :)

15/27 | 

Kiitos kommentistasi, mukavaa jos kirjoituksistani on ollut sinulle iloa :) Paljon tsemppiä ja jaksamista - minä ihailen jokaista kolmen lapsen äitiä koska itsestäni ei olisi samaan!

16/27 | 

Meillä taitaa vielä olla aivan pikkiriikkinen matka tuohon... Perheen pian 9-vuotias on yksinkertaisesti taukomatta iholla ja montakohan sataa kertaa sanoo päivässä äiti. Tulee myös vessaan, jos en ymmärrä laittaa ovea lukkoon ja suihkussa, saatikka kylvyssä on mahdotonta olla rauhassa.

Elämä on silti aika helppoa jo ja hauskaa, joten kiva vaihe on meneillään. Jokainen vaihe on ainutlaatuinen eri tavalla ja upea matka seurata lasten kasvua. Mutta totta on, kun valvoin Sofian kanssa kaikki yöt läpeensä 8kk ja perheessä oli 3 muutakin lasta, tuolloin tuumin, että tämä on vain tätä ja tunnelin päässä ei ole valoa. Valo tuli kuitenkin. :)

Meillä pesee mies ikkunat. ;) Mutta on kyllä hyvä opettaa lapsille kaikki kotityöt. :)

17/27 | 

Juu, allekirjoitan tämän. Isompien lasten kanssa elämään tulee paljon enemmän väljyyttä. Mulla jonkinlainen vanhemmuuden ruuhkahuippu oli silloin, kun perheessä oli vauva ja taapero / taapero ja päiväkotilainen. Kaksi kovasti tarvitsevaa pientä. Sen jälkeen kaikki on ollut paljon helpompaa, vaikka lapsia on vielä yksi lisää, ja hän on vielä pieni. Isommst lapset ovat jo kouluikäisiä, joten yksi nuorempi tuntuu menevän vähän siinä joukon jatkona, ja hänellä on muitakin "isoja", joiden puoleen kääntyä. Silti musta on ihanaa kun hänkin kasvaa ja itsenäistyy. En kaipaa vauva-aikoja yhtään, enkä myöskään kauhistele sitä, että lapset vääjäämättä kasvavat aikuisiksi. Sellainen elämä on.

20/27 | 

Uskomatonta että joku kirjoittaa mustaa valkoisella: "nuorempi tuntuu menevän joukon jatkona". Minä aina luulin, että tuo legendaarinen väite: "kolme menee siinä missä kaksikin" on yksi maailman suurimmista valheista ;D

22/27 | 

Tsemppiä - ota päivä kerrallaan! Minulle raskainta oli, kun esikoinen oli kolme ja kuopus itkuinen vastasyntynyt. Silloin jonain aamuina muistan ajatelleeni ensimmäiseksi herättyäni, että kunpa tämä päivä olisi jo ohi. Kärsin molempien lasten syntymän jälkeen synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, minkä vuoksi en oikein pystynyt nauttimaan pikkuvauva-ajasta.
Näin vuosia myöhemmin on kyllä nostalgista katsella videoita ja kuvia lasten vauva-ajoista ja muistella symbioottista yhteiseloa imeväisen kanssa... Nyt olisi hauskaa hypätä ajassa taaksepäin esim. yhdeksi päiväksi lasten pikkuvauva-aikaan nauttimaan vauvantuoksusta.
Mutta vain päiväksi. Itse en pystyisi palamaan tuohon elämänvaiheeseen pidemmäksi aikaa. Toiset meistä on rakennettu heikommista aineksista kuin te vahvat ja jaksavat kolmen lapsen äidit.

23/27 | 

Kenties tähänkin pätee seuraava tiibettiläinen viisaus, josta on minulle ollut paljon apua? Tarinan mukaan kolmelta viisaalta munkilta kysyttiin ajatusta, josta olisi lohtua missä tahansa tilanteessa. He vetäytyivät kolmeksi päiväksi miettimään asiaa, tulivat sitten takaisin ja sanoivat:
"Mitä tahansa se onkaan, ajan kanssa se menee ohi."

24/27 | 

Kommentistasi minulle tuli sellainen olo, että olenkohan jotenkin laiminlyönyt kuopusta, kun hän ei enää ole koko ajan iholla, vaikka on vasta kahdeksan... (Miten niin olen suorittaja, joka on herkkä syyllistymään...? ;) Jotenkin tuntuu, että kuopus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan astetta huonompaa palvelua kuin esikoinen. No, ehkä hänestä on sen ansiosta tullut aika omatoiminen.
Olet aivan oikeassa: jokainen vaihe on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Juuri sitä yritin sanoa. Minustakin tuntui kuopuksen synnyttyä, että elämäni oli kadonnut, enkä saisi sitä koskaan takaisin. Mutta sainhan - ja monin verroin parempana!
Meillä minä pesen ikkunat koska kauniilla säällä hankkiudun aina jollain verukkeella ulkotöihin. Mies sen sijaan laittoi ruoan =)

Anonyymi
25/27 | 

Kiitos näitä juttuja tarvin just nyt. 2,5-v-ja 5-vuotias ovat jatkuvasti toistensa kimpussa ja koko ajan kitisevät ja äitiä huudetaan joka välissä. Vauvaa ei voi hoitaa rauhassa ollenkaan. Jospa tämä tästä helpottais ��...

26/27 | 

Komppaaan anonyymia yllä - myös iät täsmää meidän tilanteeseen. Ja nyt itselä kaamee lunssa ja pääkipua ja silti kaikki pitäis tehdä. :)

27/27 | 

Kiitos tästä! :) Täällä 2v ja kohta 5v ja aika kiinni siis vielä noissa neideissä! Joskus siis pääsemme vielä miehen kanssa kaksinkin lenkille, jes!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat