Kirjoitukset avainsanalla sisustus

Tuntuupas uskomattoman mukavalta viettää lauantai-iltaa rauhassa kotona, kun on ollut kaksi viikonloppua reissussa! Sain Hues of Black -blogin Hekulta hauskan haasteen koskien matkasuunnitelmiani, haaveita, tavoitteita, sisustusta, luonteenpiirteitä ja telkkariohjelmia. Kas tässä:
1) Mihin haluaisit matkustaa vuonna 2015 ja miksi?
Niihin aikoihin kun sain haasteen, tyttöjen matkamme Lontooseen oli vasta edessä. Lontoosta olin haaveillut jo reilut puoli vuotta, mutta viime aikoina olen alkanut myös haaveilla pienestä syyslomasta. 
Täytän syksyllä pyöreitä ja sen kunniaksi lähtisin mieluiten karkuun. Vielä ennen Lontoota elättelin toiveita, että voisimme karata koko perheellä synttärini aikoihin Pariisiin: käydä ihmettelemässä Eiffel-tornia, Pariisin Disneylandia ja istuskella katukahviloissa. Nyt näyttäisi siltä, että haaveesta ei tule totta ihan siitä yksinkertaisesti syystä, että minulla ei ole varaa toiseen kaupunkimatkaan… 
Ehkä karkaamme sen sijaan vaikkapa Pärnuun, jossa voisin vanheta jossain kivassa kylpylässä ja taistella ikääntymistä vastaan kauneushoidoissa?
Syysmatka on vielä auki, mutta kesälomalla todennäköisesti suuntaamme autolla jotain reittiä Legolandiin. Siellä täytyy käydä niin kauan kuin sellainen vielä kiinnostaa molempia lapsia.
Kuva:Legoland.

2) Tavoitteesi tai haaveesi vuodelle 2015?

Vai tavoitteita tai haaveita, hmmmm… Ehkä minulla on kuluvana vuonna samanlaiset tavoitteet kuin elämässä yleensä. Kasvaa ihmisenä, erityisesti vanhempana, pysyä terveenä ja työkykyisenä, olla hyvä itselleni ja toisille. 
Tein uudenvuodenlupauksen siitä, että tulisin ajoissa töistä kotiin. En ole ihan pystynyt pitämään sitä, mutta yritän kyllä asettaa joka aamu päivän alkajaisiksi asioita tärkeysjärjestykseen. Yritän joka päivä tehdä ensin sen, mikä on tärkeintä – niin yksityiselämän puolella kuin töissä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritän herätä ajoissa ja lähteä liikkumaan heti päivän aluksi, jottei liikunta jäisi välistä. Töissä taas päivän hommia suunnitellessani yritän tehdä ensin pois alta sen haastavimman tehtävän ja sen jälkeen vasta uppoutua ns. sälän kuten vastaamattomien meilien kimppuun. Joskus onnistun tässä kaikessa, joskus en.
Pieniä arkisia tavoitteita minulla on esim. käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi kerran viikossa lenkillä sekä kerätä hyötyliikunnasta päivittäin 10 000 askelta. Bloggaamisessa olen asettanut tavoitteeksi julkaista 2-3 postausta viikossa.
3) Mitkä huonekalut tai design-esineet haluaisit kotiisi?
Meillä ei ole yhtään design-esinettä, koska emme todellakaan ole mitään sisustajia. Jos jostain tupsahtaisi hyvä haltijatar, joka toisi minulle ihan minkä tahansa toivomani huonekalun, haluaisin tällaisen Kangasalalla toimivan antiikkiyrittäjän Mirantikin lattialankuista tehdyn talonpoikaisantiikkipöydän.
Kuva:Mirantik.

4) Mitkä ovat parhaita luonteenpiirteitäsi (nyt saa kehua oikein kunnolla!)?

Olen perisuomalaiseen tapaan hieman huono kehumaan itseäni. Töissä sanovat, että olen järjestelmällinen, ratkaisukeskeinen, johtajana demokraattinen ja minun kanssani on mukavaa tehdä töitä. 
Ystävänä, puolisona tai äitinä olen (useimmiten) iloinen, avoin ja inhimillinen ja nykyään kuulemma myös rauhallinen. Isoin muutos vuosien varrella itsessäni on tapahtunut siinä, että olen oppinut tunnustamaan virheeni ja tarvittaessa pyytämään anteeksi. En tiedä, suostuisikohan vaikkapa Maailman Paras tai Hipu kommentoimaan tätä kohtaa…
5) Lempparit tv-ohjelmasi kautta aikojen tai juuri nyt?
Käytännössä en katso ollenkaan telkkaria, en ole katsonut enää vuosiin. Voisin ihan hyvin elää ilman koko töllötintä.

Aikoinaan kun meidän telkkarista tuli vielä muutakin kuin urheilua tai lastenohjelmia, tykkäsin katsoa Frendejä, Sinkkuelämää ja Todella Upeeta -sarjaa. Täyttä roskaa siis. 

tuulanneli, Riikka ja PieniLintu. Tässä kysymykset (osa samoja ja osa uusia kuin minun saamassani haasteessa):
1. Lempivaatteesi ja miksi?
2. Mikä on isoin apu arjessasi?
3. Tavoitteesi tai haaveesi vuodelle 2015?
4. Bravuurisi keittiössä?
5. Parhaat luonteenpiirteesi?
----
I received a nice blog challenge from a fellow blogger including five questions related to small and big things in my life. The questions are about my dreams, goals, travel plans, furnishing, characteristics and favorite tv-programs.
I'm dreaming of trips to Legoland with the family in July and to Estonia in autumn to celebrate my birthday.
My goal is to be able to make right choices in my everyday life in terms of personal wellbeing and family.
If someone wanted to give me a new piece of furniture, I'd choose a special antique table like the one shown above.
My best characteristics as a person are that I'm systematic, goal-oriented, happy in general and humane.
My favorite tv-programs were The Friends, Sex In The City and Absolutely Fabulous (this tells that I don't watch tv nowadays at all.)

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näihin aikoihin suunnilleen seitsemän vuotta sitten löysimme nykyisen kotimme. Tai kotimme löysi meidät, miten sen nyt ottaa.

Hessu oli tuolloin vajaan vuoden ikäinen. Asuimme taajamassa, muutaman vuoden ikäisessä rivitalossa, suhteellisen hyvien palvelujen lähellä, kävelymatkan päässä kaupasta, koulusta ja bussipysäkistä. Naapurit olivat superkivoja, taloyhtiön hiekkiksellä ja läheisessä leikkipuistossa riitti seuraa niin pienille kuin isoillekin, aurinko paistoi terassille kesäisin....

Mutta. Terassilta oli näkymä suoraan parkkipaikalle. Asunnossa oli heikosti säilytystilaa ja haaveilimme erillisestä työhuoneesta. Tuulikaappi oli ahdas, suorastaan mahdoton niinä aamuina, kun lapsille iski itkupotkuraivari.

Aloimme etsiä toista asuntoa.

Omakotitalot lähistöllä olivat kuitenkin vähintään parisataa tuhatta yli budjetin. Minä, suurituloisempi, olin vielä hoitovapaalla, joten ymmärrettävistä syistä emme maksukykymme puolesta olleet mikään pankkineidin märkä uni.

Laajensimme hakualuetta taajaman ulkopuolelle.

Paikallisen kiinteistövälittäjän ikkunassa oli killunut pari kuukautta ilmoitus paritalosta, joka taajamasta katsottuna oli kaukana kaikesta. Meille hieman liian iso, 159m2 ja hieman liian kallis. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan.

Ajoin mutkaista, mäkistä tietä pimenevässä syysillassa. Tuntui, että olin jo ajanut ikuisuuden. Jouduin  soittamaan kiinteistövälittäjälle ja pyytämään lisäohjeita, Vannoin hiljaa mielessäni, etten enää ikinä tulisi tänne pöpelikköön, korpikuusen kannon alle.

Löysin viimein perille. Matalan paritalon pihassa näkyi pihalamppujen loisteessa mäntyjä, ruusupensaita, vanhoja vaahteroita. Jatkoin matkaa lähemmäs. Kiinteistönvälittäjä avasi oven: astuin avaraan eteiseen, josta oli suora näkymä valoisaan olohuoneeseen. Päässäni kuului pieni ääni:

"Welcome to our ranch."

Näinhän asuntokaupat yleensä syntyvät. Kyse ei ole rationaalisista rarkaisuista, vaan fiiliksistä.

Me rakastuimme kotiimme ensisilmäyksellä. Minä rakastuin tilavaan eteiseen, kodinhoitohuoneeseen ja säilytystiloihin. (Meillä on yhteensä 286 laatikkoa tai hyllyä - laskin ne kerran, kun yritin tehdä joulusiivousta, joka jäi tekemättä.)

Mies rakastui ikkunasta aukeavaan peltomaisemaan. Kolmevuotias Hipu tykkäsi pihakeinuista ja omasta hiekkalaatikosta. Yhdeksänkuinen Hessu ryömi tammiparketilla tyytyväisenä kuin sokeritoukka (niitäkin talosta myöhemmin löytyi).

Kotimme on rakennettu vuonna 1978 ja remontoitu 90-luvun lopussa. Me emme ole tehneet sille juuri mitään, kuluttaneet sitä vain lisää. Ostimme ison osan kalusteistakin suoraan edellisiltä omistajilta, kuten pyökkivitriinit, jotka palvelevat nyt tv-tasona. Ne sopivat mainiosti tammiparkettiin ja pyökinvärisiin listoihin, keittiön kaappeihin sekä olohuoneen ja työhuoneen erottavaan haitarioveen, joka sekin on pyökkiä.

Jokainen itseään kunnioittava sisustajahan tietää jo, että 90-luvun sisustustrendit ovat vahvasti tulossa takaisin. Lämpimien puun sävyjen paluuta sisustukseen povattiin jo pari vuotta sitten - mehän siis ratsastamme uuden aallon korkeimmalla harjalla. Pyökki on kuluvan vuosikymmenen uusi valkoinen!

Ihastuttavien retrosävyjen lisäksi meillä on myös pilkahduksia talonpoikaisantiikista. Esimerkiksi olohuoneen seinällä olevan peilin, joka on tehty aitan päätyikkunasta, sekä sohvapöytänä toimivan vanhan arkun ostimme tutulta antiikkikauppiaalta, Putiikki Viljasalosta.

Antiikki

Sisustuksessa minua kiehtovat pienet yksityiskohdat ja lämpimät värit. Niistä hyvä esimerkki on tämä viehättävä kuivakukkakimppu, jonka sain syntymäpäivälahjaksi muutama kuukausi sitten. Se oli niin hyvin tehty, että uskoin sen toimivan myös kuivattuna. Tässä muodossa se ilahduttaa meitä vielä monta kuukautta. Uskon, että feng shuin kannalta se vaikuttaa kotimme energioihin oikein myönteisesti.

Kuivakukkakimppu

--------
Osallistun tällä blogikirjoituksella Vieraalla maaperällä -blogihaasteeseen. Sen vuoksi kirjoitus ei sisällä yhtään ainutta oivallusta vanhemmuudesta (tai oikeastaan mistään muustakaan). 

Haasteessa ideana on kokeilla yhden postauksen verran bloggaamista vieraalla maaperällä - kirjoittaa jostain, mistä ei omassa blogissaan ikinä oikeasti kirjoittaisi tai tyylillä, joka ei todellisuudessa ole ollenkaan oma. Minä päätin kokeilla roolia "sisustusbloggaajana".

Näin ollen osa edellä olevasta blogikirjoituksesta on pelkkää parodiaa. Oikeasti ei esimerkiksi voi sanoa, että "sisustuksessa minua kiehtovat pienet yksityiskohdat", sillä yleensä meidän huushollissa pienet yksityiskohdat ovat kaikenlaisen kaman peitossa. Feng shuista tiedän vain sen verran, että sitä ei voi syödä.

Älkää huoliko, voin luvata että tämä on Uraäidin Ruuhkavuodet -blogin ensimmäinen ja viimeinen sisustusaiheinen kirjoitus. Siitä todisteena nopea vilkaisu kotimme todelliseen sisustukseen, johon pitäisi varmaan kohdistaa vähän myönteisiä energioita:

Niin. Eipä tässä muuta kuin vielä kerran: "Welcome to our ranch."

Kommentit (14)

Anonyymi
1/14 | 

Hyi yök, pyökki-lastulevy on ehkä karmivin kaikista materiaaleista! =)
Anteheksi, jos kommentoin liian suoraan, mutta pyökki ei käsittääkseni visuaalisuudessaan voi koskaan enää palata muotiin...
Jos ostat ennen 70-lukua valmistetun huonekalun, sen arvo säilyy ja pysyy, sekä kestää ihan eri tavalla.
Rentoa tammikuuta!

Nadja

5/14 | 

Löysin blogisi Perillä-blogin haasteen kautta. Hauska postaus!

Liityn lukijaksi. Minulla myös jo kouluikäiset lapset ja on kivaa löytää bloggaajia, jotka elävät kouluikäisten lasten maailmassa eikä vain taapero- ja vauvaelämää. Tosin itse en viime aikoina ole paljoa lapsista blogissa kirjoittanut. Minulta löytyy muutama sisustuspostauskin. Mutta päivän asu- tai meikkipostauksia ei mun blogistani löydy. Ellen sitten todella astu epämukavuusalueelleni ja todella todella vieraalle maaperälle. Siinä sitä olisikin ihmettelemistä, kun suurin osa vaatteista on sekalaista kirpparikamaa....

6/14 | 

Kiva, kun liityit lukijaksi - tervetuloa! Juuri siinä toivossa perustin tämän blogin, että löytäisin "juttukavereiksi" muita koululaisten vanhempia. Tuntuu, että tässä vaiheessa vertaistukea ei enää löydy niin helposti, ainakaan täältä blogimaailmasta. Pidetään yhteyttä!

8/14 | 

Heip vaan ja tervetuloa! En kyllä oikein rohkeudesta tiedä, ollaan vaan niin saamattomia, ettei olla viitsitty uusia sisustusta... Tai siis ollaan odotettu tätä pyökin uutta tulemista ;)

9/14 | 

Hahaa tää oli ihan mahtava! Hauska huomata miten eri tavoin näitä Vieraalla maalla-postauksia toteutettiin. Ja kuulolle jään minäkin :) Kaipaan hurjasti lukemista jo vähän isompien lasten vanhemmilta. Mun mielestä ei ole olennaista osuuko lapset miten samaan ikähaarukkaan koska koululaisten myötä tulee aina kuitenkin ne omat haasteensa jotka mun mielestä sivuavat oli koululaiset minkä ikäisiä tahansa. Ja meillä ainakin ne haasteet on vähän eri kaliiberiä kuin päivähoitoikäisillä.

10/14 | 

Itsekin hämmästelin, miten luovasti ihmiset osasi lähestyä haastetta. Ja sain heti ideat kymmenen uuteen Vieraalla maalla -kirjoitukseen ;) Tervetuloa blogin lukijaksi - pidetään yhteyttä!

11/14 | 

Tuo myönteinen energia pitäisi saada myös meidän pesuhuoneen ammeeseen, joka on matkalaukkujen purkamisen jäljiltä yksi iso pyykkikori. Ja hei, parempi pyökki kuin lastulevy, eikö vaan :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat