Kirjoitukset avainsanalla Ajatuksia

Kello on puoli yhdeksän illalla. Venesatamassa on rauhaisaa, läheisessä metsässä eläimetkin ovat jo käyneet nukkumaan. Ja sitten parkkipaikalle kaartaa auto, ja kohta kaksi retkeilijää tarpookin jo läheisen sillan yli, metsän siimekseen.

Päätimme Patrikin kanssa tehdä kuntalähettiläiden nimissä pienen tutustumisretken Linlon ulkoilualueelle. (Patrik Pyöriä on I’m Bluen tuotantopäällikkö ja Kirkkonummen kuntalähettiläs, kuten minäkin.) Koska kalenteri oli meillä molemmilla melko täynnä, sijoittui retkemme melko epätavalliseen ajankohtaan: tiistai-iltaan.

Niin me sitten kävelimme leveää polkua luoden valoa taskulampuillamme puiden pimeyteen. Onneksi matkamme ei ollut pitkä, vaan Linlon lähin  “erämökki” ja tulentekopaikka olivat vain lyhyen kävelymatkan päässä. 

Saavuttuamme mökille hakkasimme nuotiopuita (myönnän häpeissäni, että partiotaustastani huolimatta tässä kohtaa olin vain henkisenä tukena ja taskulampun pitäjänä.) Siten totesimme tosin pienen ongelman: olimme valinneet retkeilyillaksi hieman väärän ajankohdan. Aiemmin päivällä oli satanut, ja puut, jotka olimme valinneet nuotioon, olivat kaikki kosteita. 

Niin me sitten yritimme saada nuotion syttymään. Ja yritimme uudestaan. Ja vielä.

Patrik meni pilkkomaan lisää puita, ihan pieniä lastuja, joihin tuli tarttuisi helpommin. Ja minä kumarruin kytevän hiilloksen ääreen ja puhalsin siihen keuhkojen täydeltä. Ja laitoimme nuotioon talouspaperia. Ja yskimme savua. 

Ja sitten luovutimme. Päätimme paistaa makkarat siinä pienessä tulentekeleessä, jonka olimme saaneet aikaan. 

Loppujen lopuksi meillä olikin oikein hauskaa.

Venelaitureiden valoista ja nuotiosta sai kauniita kuvia. Eväämme – makkarat ja Patrikin tuomat I’m Bluen limsat – maistuivat kaiken nuotion kanssa taistelemisen jälkeen paremmilta kuin ikinä. 

Sytytin elämäni ensimmäisen tulitikun (okei, nyt kaikille Suomen partiolaisille tulee kyynel silmäkulmaan: onnistuin keplottelemaan itseni koko sudenpentuajasta läpi, ja ansaitsemaan vielä tulenteko -merkinkin ilman että sytytin ainoatakaan tulitikkua). No hyvä on, myönnetään, se oli takkatikku, mutta siitä se lähtee.

Oi metsä, jotain taikaa sinussa aina on. Vaikka kaikki ei menisikään aivan kuten oppikirjassa. 

Retkeläiset saapuivat parkkipaikalle savunhajuisina ja leveästi hymyillen.

Millaisia kokemuksia sinulla on metsäretkistä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (1)

Eevade Hienohelma, akela

Venla, miten on mahdollista, että en huomannut sun olematonta tulentekoa? Mutta muistan varmaan oikein, että sä olit kyllä haka vuolemaan kiehisiä?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuosi lähenee loppuaan. Uuden vuoden kynnyksellä on perinteisesti tapana tehdä taikoja ja rituaaleja, joiden avulla varmistetaan hyvä onni alkavalle vuodelle.

Tinan valamisen, ennustamisen tai rakettien ampumisen sijaan minä keskityn tänään olemaan onnellinen ja kiitollinen. Opin seuraavan, onnen tunnetta lisäävän harjoituksen kesällä joogaopettajakoulutuksessa, ja sen jälkeen olen säännöllisesti ammentanut siitä voimaa ja iloa arkeen.

Toivon, että sen avulla sinäkin voit huomata elämässäsi hyviä asioita, jotka kantavat sinut uuteen vuoteen.

  • Istu mukavassa, ryhdikkäässä asennossa selkä suorassa. Voit istua tuolilla tai lattialla risti-istunnassa. Mikäli istut risti-istunnassa varmista, että lantiosi on korkeammalla kuin polvet eli laita esimerkiksi tyyny tai muu koroke pepun alle.
  • Rentouta kasvot ja ojenna selkä. Tuo oikea kätesi kasvojesi eteen, ja aseta pikkusormi toiselle sieraimelle sekä peukalo toiselle.
  • Sulje vasen sierain ja hengitä sisään oikealta. Sulje sitten molemmat sieraimet, ja seuraavaksi  hengitä ulos vasemmalta. Anna keuhkojen hitaasti tyhjentyä kokonaan.
  • Seuraavaksi sulje oikea sieran ja hengitä hitaasti sisään vasemmalta.  Sulje sitten molemmat sieraimet, ja hengitä ulos oikealta. Tämä on yksi kierros.
  • Jatka vuorosierainhengitystä noin 5-10 kierroksen ajan. Sen jälkeen vapauta sieraimet ja hengitä rauhallisesti sisään ja ulos molemmista sieraimista. 
  • Anna hengityksen kulkea vapaasti. Nosta sitten molemmat kädet rinnallesi, sydämen kohdalle. Keskity ajattelemaan kolmea hetkeä, ihmistä tai asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
  • Muistele, miltä ne tuntuvat, tuoksuvat tai maistuvat ja millaisia tuntemuksia ne herättivät kehossasi. Elä uudelleen nämä onnelliset tunteet ja tuntemukset ja koe, kuinka saat niistä jälleen uutta voimaa ja iloa.
  • Tämän jälkeen keskity miettimään lupausta tai tavoitetta tulevalle päivälle. Mieti, miten voisit olla hyvä itsellesi tai toisille - millä keinoilla voisit tehdä maailmasta hieman paremman paikan. 
  • Anna itsellesi lupaus seuraavalle päivälle, seuraavan kuukauden ajaksi ja laajenna lopulta horisonttisi koko tulevan vuoden ajalle. Tunne, kuinka sinulle rakkaat, onnen tunnetta tuottavat asiat ovat tukenasi ja kantavat lupaustasi tulevalle päivälle, kuukaudelle ja koko vuoden ajaksi.

Onnea ja rakkaudentäyteistä vuotta 2018 sinulle, rakas blogini lukija!

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Närästääkö? Onko vatsavaivoja? Sinäkin taisit syödä jouluna enemmän kuin kulutit.

Et todellakaan ole ainoa. Meillä Suomessa mässäily tuntuu melkein olevan eräs joulun pääasioista. 

Eihän jouluna tietenkään olisi pakko syödä liikaa. Tai niin sitä luulisi.

Miksi niin moni meistä kuitenkin sortuu vuoden pimeimpään aikaan syömään liikaa? Luin aiheesta kiinnostavan artikkelin, jossa yhdysvaltalainen lääketieteen asiantuntija selittää ilmiötä fysiologisilla ja historiallisilla syillä:

Geenisi varautuvat edelleen näkemään nälkää

Artikkelissa haastatellun tohtori Tracy Chandlerin mukaan eräs pimeän ajan ylensyömisen suurimmista syistä piilee geeneissä. Ennen muinoin ruokaa oli saatavilla vain rajallisesti. Kun ruokaa sai, sitä tankattiin varastoon.

Tällainen käyttäytyminen on tyypillistä eläimille, jotka vaipuvat talvihorrokseen. Myös ihmisten kesken aikaisemmin niillä yksilöillä, jotka tankkasivat ruokaa varastoon, oli suurempi todennäköisyys selviytyä hengissä kylmän, niukan kauden yli ja jatkaa sukuaan

Näin ollen ylensyönti on elimistösi "paniikkireaktio", joka saa hamstraamaan ruokaa silloin, kun sitä on tarjolla.

Elimistösi on ohjelmoitu suosimaan rasvaista ja makeaa

Hamstraamisen lisäksi geeneihimme on ohjelmoitu himo rasvaiseen ja makeaan, jotka ovat tyypillisiä jouluruokien ominaisuuksia. Tämäkin ominaisuus juontaa juurensa ihmiskunnan alkuaikoihin. 

Jo kivikauden metsästäjä-keräilijät suosivat kaloripitoisia ruokia, sillä niiden avulla oli todennäköisempää selviytyä ankeista ajoista, kun ruokaa oli vain niukasti.

Tämä geneettinen mieltymys näkyy jo pikkuvauvan käyttäytymisessä, onhan äidinmaito on sekä rasvaista että makeaa.

Jouluherkuttelu on stressireaktio tai massapsykologiaa

Geenien lisäksi ylensyömisen taustalla on psykologisia syitä. Monille meistä joulu on iloisten asioiden lisäksi stressaava ajanjakso, ja paineen alla tulee helposti syötyä liikaa.

Vaikka joulustressi ei vaivaisikaan, herkuttelun taustalla saattaa yksinkertaisesti olla massapsykologia: mässäilet jouluna, koska se on tapana, tekeväthän kaikki muutkin niin.

Tutkimusten mukaan ihminen syö noin 60 % enemmän kaloreita ja 45 % enemmän ruokaaa ylipäätään, jos tarjolla on runsaasti erilaisia ruokia.

Toisen tutkimuksen mukaan taas useimmilla on tapana syödä 92 % lautasella olevasta ruoasta. Jouluna tämä tarkoittaa enemmän kaloreita, mikäli lautanen on täytetty kukkuroilleen.

Kehosi kaipaa ravinteita

Vaikka jouluruoissa on kaloreita yllin kyllin, on niissä usein vähemmän vitamiineja ja hivenaineita, sillä monet joulun herkut ovat pitkälle prosessoituja.

Kun syöt tällaista vähemmän ravitsevaa ruokaa, kehosi antaa signaalin, että sitä pitäisi syödä enemmän, jotta saisit tarvittavat ravinteet.

Syötkö sinä jouluna tavallista enemmän?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksy on ollut pimeä ja märkä, mutta minun mieleni rauhallinen. Yleensä näihin aikoihin vuodesta olen ahdistunut, masentunut ja stressaantunut ja haaveilen vain matkasta lämpimään. Vaan ei tänä vuonna.

Mielenrauha. Tasapaino. Jatkuva tyyneys ja tyytyväisyys.

Ne ovat olotila, jonka olen saanut kokea tänä syksynä uudella tavalla.

  • Entä sitten, jos vettä tulee kaatamalla viidettä päivää? Minähän olen terve, minulla on lämpimät, vettäpitävät vaatteet, ja innokas karvakorva kaverina, joka lähtee ulos säässä kuin säässä.
  • Mitä sitten, vaikka tiputin lattialle astian, joka on ollut kodissamme parikymmentä vuotta? Sehän on vain yksi astia. Meillä on niitä paljon ja uusia saa, jos tarvitsee.
  • Entä sitten, jos töissä on kiire? Minuuttiaikataulunkin keskellä voi hengittää hetkisen ja ajatella sitten edessä olevaa urakkaa hetki ja asia kerrallaan.

Tällaisia uudenlaisia ajatuskulkuja olen tunnistanut itsestäni ja itsekin yllättynyt. Myös lapset ovat ihmetelleet, että minulta ei enää pala pinna samanlaisista pikkuasioista kuin aiemmin.

Valmistuin kesällän joogaopettajaksi. Käymäni Happy Jack Yoga -organisaation koulutus oli kokonaisvaltainen kokemus.

Fyysisen asana-harjoituksen lisäksi ohjelmaan kuului meditaatio- ja keskittymisharjoituksia ja esimerkiksi keskusteluja sekä tietoa ravinnosta, kehon puhdistautumiskeinoista ja itsetutkiskelusta.

Otin valmennuksen jälkeen seuraavat neljä keinoa käyttööni, ja olen varma, että ne ovat vaikuttaneet merkittävästi olotilaani.

1. Päivittäinen meditaatio

Yritän tietoisesti hiljentyä hetkeksi joka päivä, rauhoittaa ajatukset ja esimerkiksi keskittyä tunnustelemaan hengityksen kulkua kehossani tai keskittyä havainnoimaan juuri siinä hetkessä ympäröivän maailman ääniä.

Toisinaan meditoin aamun alkajaisiksi kodinhoitohuoneessamme pyykkien ja siivousvälineiden keskellä muutaman minuutin, joskus laitan bussissa matkalla töihin rentouttavaa musiikkia kuulokkeisiin. Joskus hetkeni on vain muutaman, tietoisen hengityksen mittainen, kun istun ruuhkassa auton ratissa tai rauhoitun hetken ennen joogatunnin alkua ja muistutan itselleni: "Hengitä."

Nämä pienet hetket ovat lisänneet onnellisuuttani ja tyytyväisyyden tunnetta.

2. Säännöllinen, fyysinen harjoittelu

Ennen kesän opettajakoulutusta joogaharjoitteluni oli epäsäännöllistä, mutta vasta valmennuksessa tajusin, kuinka tärkeää on päivittäinen harjoittelu. Nykyään teen joka päivä vähintään muutaman jooga-asanan. Usein parinkymmenen minuutin mittaisen harjoituksen, parhaimmillaan yli tunnin kestävän.

Joogassa on taikaa, koska mielestäni jooga itsessään on meditaatiota. Kun keskityn liikkeeseen ja hengitykseen, en voi ajatella mitään muuta vaan elän täydesti siinä hetkessä.

3. Kasvisravinto

Aloin kesäkuussa vegaaniksi, eli jätin ruokavaliostani pois kaikki eläinperäiset tuotteet. En aiemminkaan syönyt lihaa, mutta nyt jätin pois myös kalan, munat ja maitotuotteet sekä kofeiinin.

En ole koskaan voinut paremmin kuin tänä syksynä! Yleensä olen loka-joulukuussa flunssan kourissa, mutta nyt yksikään nuhapöpö ei ole iskenyt minuun näppejään.

Oloni on kevyt, ja lisäksi aikuisiän akne, joka oli kiusannut minua ainakin parikymmentä vuotta, lähti pois yhdessä viikossa vegaaniruokavalion ansiosta.

4. Kehon puhdistaminen

Otin kesällä tavakseni puhdistaa kieleni joka aamu kielenpuhdistimella ja käyttää nenäkannua päivittäin. Tällaiset rutiinit ovat yleisiä esimerkiksi Intiassa, mutta vähemmän tunnettuja länsimaissa.

Minulle niistä on ollut apua. Suuhygieniani on parantunut ja syyskaudelle tyypillinen, kuiva nuha jäänyt pois.

Lisäksi kokeilin kesällä suolihuuhtelua ja alkusyksyllä mehupaastoa. Suolihuuhtelu oli kokonaisuudessaan positiivinen elämys ja sitä olen harjoittanut kotona aptekkivälineillä myöhemminkin.

Täysi mehupaasto ei minulle kuitenkaan sopinut. Sen sijaan aion ensi keväänä kokeilla ruokavalion keventämistä esimerkiksi muutaman päivän kasvossosekeittopaastolla.

Joogaopettajakoulutuksessa saimme myös monia muita, henkisiä ja konkreettisia työkaluja, jotka ovat lisänneet merkittävästi onnellisuuttani.

Jos haluat tietää lisää, ota yhteyttä! Kerron mielelläni niistä tarkemmin.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram