Kirjoitukset avainsanalla Ajatuksia

Huomenna alkaa pääsiäisloma - ihanaa! Vaikka en kuulu kirkkoon, emmekä vietä pääsiäistä kirkollisesti, odotan innolla tulevia pyhiä. Nämä asiat ovat mielestäni kivointa pääsiäisessä:

  1. Kahden arkipäivän loma. Kun lomansa käyttää hyvin ja matkustaa johonkin – edes kotimaassa sukulaisia tervehtimään – neljän päivän lomalla pääsee jo hyvin irrottautumaan arjesta ja lataamaan akkuja.
  2. Mignon-munat. Do I need to say more? Kun aloin kesällä vegaaniksi luulin, että en enää koskaan voi syödä suklaaherkkuja. Vähänpä tiesin. Eräs lempiherkkuni on esimerkiksi tämä järjettömän ihana suklaakakku, jota ei kovin äkkiä vegaaniseksi uskoisi. Suomessa kaupoissa on jo ihan mukavasti maidottomia suklaita valikoimissa, ja niiden kruunaamaton kuningatar on tietenkin maidoton klassikko, Mignon...
  3. Auringonpaiste ja lupaus keväästä. Pääsiäisloman aikoihin on yleensä hienot ulkoilusäät, ja sitä on luvattu myös tälle lomalle. Odotan innolla pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa hohtavilla hangilla... (Minua ei yhtään haittaa, vaikka vielä on lunta. Kevättalvi on ihan paras vuodenaika, eikä mikään ole mukavampaa kuin kävellä kovalla hangella, joka kantaa.)
  4. Mämmi. Se on mielestäni yksinkertaisesti ihanaa, erityisesti Oatlyn kaurapohjaisen vaniljakastikkeen kanssa. (Myös meidän perheen sekasyöjät sanovat, että tämä vaniljakastike on parempaa kuin maitopohjaiset kastikkeet.)
  5. Pääsiäiskoristeet. Vaikka sistustyylini on minimalistinen, tykkään rairuohosta, pääsiäismunista ja tipuista. Ne piristävät kotia hetkisen (eikä niitä onneksi tarvitse tuijotella yhtä kauan kuin joulukoristeita.)

Pidätkö sinä pääsiäisestä? Millainen on sinun listasi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Väitetään, että parisuhteessa insinööri tai jonkun muun ammattialan edustaja on paras valinta, mutta minä tiedän totuuden. Oikea vastaus on opettaja!

Puolisoni on opettaja samoin kuin äitini puoliso, isäni puoliso, puolisoni molemmat siskot, ja löytyypä opettajia vielä muualtakin suvustamme.

Olen elänyt auvoista yhteiseloa opettajani kanssa pian 23 vuotta. Opettajan kanssa elämä sujuu muun muassa, koska

  1. Opettaja on sosiaalista ihmistyyppiä. Seurallinen puoliso tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, yleensä ottaen pitää ihmisistä, on aktiivinen ja haluaa olla paljon tekemisissä sekä vanhojen että uusien tuttavien kanssa. Toisaalta opettajan kanssa kannattaa myös varautua siihen, että hän juuttuu helposti "suustaan kiinni" kun juttu lentää ja aika rientää...
  2. Opettaja on kiinnostava kumppani, sillä hänellä on laaja yleissivistys. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opettaja tietää kaikesta vähän. Häneltä voi siis aina oppia jotain uutta. Toisaalta opettaja myös sangen hanakasti jakelee tietojaan pyytämättä. Trivial Pursuit ja vastaavat seurapelit ovat opettajan rakkainta ajanvietettä. Niissä kannattaa jo etukäteen varautua nöyrästi häviämään – opettajaa ei nippelitiedoissa voi päihittää!
  3. Opettaja on kasvatustieteen ammattilainen, mikä on kätevää, jos perheeseenne kuuluu lapsia. Kaikki jälkikasvun isommat kinat ja kummalliset kysymykset voi huoletta ulkoistaa opettajalle, hänellähän on niihin yliopistokoulutus!
  4. Sanotaan, että opettajalla on kolme syytä ammatinvalintaansa ja ne ovat kesä-, heinä- ja elokuu... Ilkeilyn voi jättää omaan arvoonsa, mutta lapsiperheessä opettajan pitkästä kesälomasta on oikeasti apua. Opettajan puolison ei tarvitse kartoittaa kunnan kesäleiritarjontaa tai murehtia sitä, että alakoululaiset joutuisivat kesäisin oleilemaan pitkiä aikoja yksin kotona sillä aikaa, kun itse paahdat niska limassa hommia kesälaitumet haaveissa.
  5. Opettajat ovat fiksua sakkia. Heidän työkenttänsä on lievästi sanottuna dynaaminen. Lapset ja nuoret sekä kasvatusmetodit ja opetussuunnitelmat muuttuvat sellaista vauhtia, että heikompaa voisi hirvittää. Kun opettaja jo työnsä puolesta joutuu omaksumaan uutta lennossa, säilyy sama asenne myös kotiympyröissä. Opettajalle ei asioita tarvitse vääntää rautalangasta monta kertaa, vaan hän hoksaa ne jo kertaselityksellä!
  6. Opettajalla ei mene luu kurkkuun, vaikka hänelle sanottaisiin mitä tahansa. Kun työkseen joutuu kuuntelemaan näsäviisasta nuorisoa, opettaja oppii itsekin "servaamaan" (kuten nuoret sanovat), eli hän osaa olla sanavalmis tilanteessa kuin tilanteessa. (Toisinaan, esimerkiksi illanvietoissa, opettajan lohkaisuja saakin sitten kuunnella ihan kyllästymiseen asti, mutta se onkin jo eri tarina...)
  7. Opettajalla on kapea mutta pitkä leipä. Epävarmuuden leimaamassa maailmassa, jossa työelämän käänteitä on vaikeaa ennustaa, on lohdullista, että edes tiettyjen ammattiryhmien tilanne on turvattu. Opettaja on kunnan viranhaltija, eikä kuntasektorilla usein käydä yt-neuvotteluita. Jopa lomautustilanteessa opettajat ovat yleensä se viimeinen henkilöstöryhmä, joka laitetaan pakkolomalle. Opettaja on siis taloudellisessa mielessä turvallinen kumppani ainakin, jos oma asemasi työelämässä on vähemmän turvattu.
  8. Opettaja on perillä nuorisotrendeistä. Vaikka et itse tietäisi, mikä on Snapchat, mitä tarkoittaa fleksaaminen ja roastaaminen tai kuka on Zone VD, opettaja tietää. Hänen ansiostaan sinäkään et vaivu dinosauruksen tasolle nuorten seurassa.
  9. Opettaja on aina valmis pitämään puheen. Tästä on paljon iloa sukujuhlissa. Oli sitten kyseessä sinun serkkusi tai hänen setänsä merkkipäivä, voit luottaa siihen, että edes joku nousee puhujanpönttöön: oma opettajasi. On suorastaan herttaista, kuinka opettaja pitää omasta äänestään ja sanoo asioita niin osuvasti, että itsekin liikuttuu (kts. kohta 6.) (Toisinaan häntä on jopa vaikeaa saada lopettamaan, mutta sekin on toinen tarina...)
  10. Opettaja on hyvä organisoimaan. Jos hän työnsä puolesta saa ekaluokkalaiset tekemään rauhallisesti ryhmätöitä tai epävarmat esiteinit laulamaan kuorossa, on äitisi 70-vuotisjuhlien järjestäminen pikku juttu. Eikä puheiden pitämisestäkään tule ongelmaa (kts. edellinen kohta.)

Onko sinun lähipiirissäsi opettajia?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (12)

Panda

Tähän oli pakko tulla kommentoimaan, kun itsekin opiskelen tällä hetkellä kasvatustieteitä yliopistossa, tosin lastentarhanopettajaksi ja ehkä mahdollisesti myöhemmin luokanopettajaksi. Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että jos olisi luokanopettaja/aineenopettaja niin ei tosiaan tarttisi miettiä kuka huolehtii lapsista kesällä siihen saakka, että oma kesäloma alkaa. Myös siitä olen samaa mieltä, että kaksi vuotta kun työskentelin koulussa nuorisotyöntekijänä edellisen ammatin kautta niin, kyllä nuorten maailmassa oli helppo pysyä mukana. Jos ei pysynyt, niin nuoret kyllä huomauttivat siitä :D

Mutta se mistä olen hieman eri mieltä, on tuo pitkä ja kapea leipä. Vakituisen paikan saaminen tiettyjen kouluaineiden opettajana esim. uskonto/elämänkatsomus/harvinaisemmat kielet on todella vaikeaa. Olen sivusta seurannut kun uskonnon ja elämänkatsomuksen aineenopettajaksi opiskellut ystäväni tekee vuosi vuoden jälkeen korkeitaan parin vuoden mittaisia sijaisuuksia niin, että sopimus katkeaa aina kesän ajaksi. Lisäksi nämä sijaisuudet eivät ole olleet aineenopettajan vaan luokanopettajan sijaisuuksia. Luokanopettajilla ja lastentarhanopettajilla on hieman parempi asema työmarkkinoilla tällä hetkellä, mutta aineenopettajat ovat heikommassa asemassa. 

Muutenkin näyttää siltä, että ne työmarkkinat joille me tämän hetken opiskelijat tulemme valmistumaan ovat todella erilaiset kuin mihin vaikka omat vanhempani ovat aikoinaan valmistuneet. Olen todella tyytyväinen, että ennen näitä yliopisto-opintoja takana on jo yksi AMK tutkinto alalla, jolla todennäköisesti on töitä vielä silloinkin kun valmistun lastentarhanopettajaksi. Jos siis joskus tuntuisi siltä, että pitäisi päästä välillä muihin hommiin. Nyt kuitenkin valitsemani koulutus tuntuu juuri oikealta (huolimatta mediassa velloneesta lto:n palkkakeskustelusta...) :D

Hauska postaus joka tapauksessa! :)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos viestistäsi! <3 Olet aivan oikeassa sen suhteen, mitä tulee opettajan pitkään ja kapeaan leipään. Olen ymmärtänyt, että jo pitkään erityisesti aineenopettajilla on ollut vaikeaa saada vakivirkoja, ainakaan pk-seudulla. Siinä mielessä kirjoitukseni oli hyvin subjektiivinen, ja me edustamme oman opettajani kanssa jo hieman eri sukupolvea kuin tämän päivän opiskelijat. Taannoin vajaa 15 vuotta sitten, kun oma opettajani siirtyi työmarkkinoille, opettajien asema oli erilainen ja silloin oli helpompaa päästä viranhaltijaksi.

Aurinkoista viikonloppua sinulle ja kiva, kun tulit kommentoimaan blogiini!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! En ole ihan varma, keitä opettajia tarkoitat. Tietenkään esim. koulujen rehtoreilla ei ole pitkiä kesälomia.

Kirjoitukseni oli subjektiivinen huumori-pläjäys, joka perustuu kokemuksiini luokanopettajan vaimona. Luokanopettajilla vielä on kunnon kesälomat.

Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Vierailija

Mitä tarkoittaa " koko kesä"?

Puhe; pidä itse!! 

Esiintyminen ei ole enää samaa kuin n. 120 v sitten kansnkyttilöiden mielihalu!

Harva opettaja nykyään halunnee esiintyä vain esiintymisen vuoksi.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Hei ja kiitos kommentistasi!

Mikäli luit kirjoitukseni tarkasti huomasit, että en puhu mitään koko kesästä. Kirjoitin: "kesä-, heinä- ja elokuu". Luokanopettajilla on kesälomaa kesä- ja heinäkuu sekä osa elokuusta.

Kirjoitukseni opettajien esiintymishaluista ja -kyvyistä pohjautuu omiin kokemuksiini. Sinulla ilmeisesti on erilaisia kokemuksia?

Aurinkoista viikonlopun jatkoa sinulle!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi sekä kiinnostavasta linkistä! Oma postaukseni tosiaan perustuu subjektiivisiin kokemuksiini ja kuten olen muille kommentoijille jo aiemmin todennut, myönnän että erityisesti aineenopettajien on tosiaan vaikeaa nykyään saada virkaa.

Luokanopettajien työllistymisvaikeuksista minun lähipiirissäni ei ole yhtä rajuja kokemuksia kuin tuolla kolumnistilla.

Tässä asiassa olisi todella kiinnostavaa tietää objektiivinen totuus. Myös tuon kolumnin kommenteissa todetaan, että toisaalta tälläkin hetkellä on auki satoja luokanopettajan virkoja, viroissa toimii epäpäteviä sijaisia ja toisaalta opettajien työttömyysprosentti on alle 15.

Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrin mukaan luokanopettajista ei useimmilla alueilla ole pulaa mutta ei myöskään ylitarjontaa: https://www.ammattibarometri.fi/kartta2.asp?vuosi=18i&ammattikoodi=2341&... Toisaalta barometrin tiedot pohjautuvat viime vuoden tilanteeseen.

Toivottavasti joku puolueeton media tarttuisi aiheeseen näiden subjektiivisten kirjoitusten lisäksi ja kartuttaisi, millainen on luokanopettajien todellinen työllisyystilanne eri puolilla Suomea juuri nyt.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

MC Tonttu

Puolisoni tosin sanoo, että opettaja on ihminen, joka viettää koko ikänsä koulussa nauttien laitosruokaa :).

Geeneissä

Hauska kirjoitus! Opettajuus on usein myös vähän "sukuvika". Itse olen opettaja jo kolmannessa polvessa ja oma esikoiseni haluaa opettajaksi. Isoäitini oli rehtori ja opettaja, molemmat vanhempani opettajia, kolme tätiä, yksi eno, kaksi serkkua opiskeli samaan aikaan jne. Opettajien seurassa on hyvä olla :) Työssä on monia hyviä puolia, mutta silti monet hakeutuvat uusille urille melko huonon palkan ja työn vaativuuden vuoksi.  Suomessa kuitenkin opettajia arvostetaan ainakin periaatteen tasolla, monessa muussa maassa opettajaksi opiskellaan jos ei muulle alalle päästä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Koululiikunta. Siitä me lapset kuulemme paljon juttuja mummeilta, kummeilta, sediltä, tädeiltä ja koko muultakin suku- ja tuttavapiiriltä.

Jutuista valtaosassa koululiikuntaa morkataan. Mikäli kertomuksessa ei kehuskella omalla pärjäämisellä, koululiikunta tuskin esiintyy hyvässä valossa.

Ainakin itsestäni tuntuu, että joka toinen läheinen aikuinen on tullut koulun hiihtokilpailuissa viimeiseksi - eivätkä he käsitykseni mukaan ole mitenkään erityisen huonoja hiihtäjiä.

Nykyään meillä yläkoulun liikunnassa käydään läpi mahdollisimman monta eri liikuntamuotoa. Tällä viikolla meillä oli sulkapalloa, ensi viikolla on aerobicia. Sitä seuraavalla viikolla mennään uimaan. Hiljattain koulun liikuntapäivässä pääsimme laskettelemaan!

Meidän liikunnanopettaja korostaa, että jos yrittää, saa hyvän numeron, mutta kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Kilpailuja on harvoin ja jos on, ne ovat leikkimielisiä. Voittajia ei varsinaisesti julisteta. Kaikkien suorituksia kehutaan.

Lukukauden alussa meille annettiin liikuntapäiväkirja. Siihen kirjataan mitä tunnilla on ollut, yksi asia missä onnistui sekä yksi asia, jossa jäi vielä harjoiteltavaa: itsearviointia. Kirjaa ei ole pakko täyttää, mutta se on tapa osoittaa aktiivisuutta opettajalle.

Aikuiset: ihan oikeesti. Olkaa kilttejä. Älkää jaksako jauhaa lapsille siitä, miten koululiikunta oli kamalaa.

Varmasti se jollekin teistä oli. Ehkä monelle. Mutta koululiikunta on tainnut muuttua melko paljon.

Tietenkään kaikki koulukaverini eivät pidä liikunnasta nykyäänkään ja se, millainen aine on, riippuu paljon opettajasta. Uskon kuitenkin, että useampi meistä suhtautuisi aineeseen avoimin mielin, ellei tietäisi sen “synkästä historiasta”.

Tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa. Tietenkin epämiellyttävistä kokemuksista pitää puhua, mutta mieluiten aikuisten kesken.

Eihän  toki liikunta ainoa ennakkoluuloja herättävä kouluaine ole. Seuraava taisteluni voisi olla matikan maineen puhdistaminen...

Millaisia hauskoja muistoja sinulla on koulun liikuntatunneista?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (1)

Matikanope

Olisi kiva kuulla juttua myös matikasta. Oma kokemukseni on, että moni on yläluokille siirtymisen aluksi vannonut inhoavansa matikkaa, mutta tullut muutamaa kuukautta myöhemmin kertomaan, että matikkahan on ihan kivaa :)

Lukion liikuntatunnit on jääneet positiivisesti mieleen, siellä lajivalikoima laajeni verrattuna maalaispitäjän peruskoulun liikuntatuntien lajivalikoimaan. Toki peruskoulussakin oli kivaa mm.lentopallo ja sähly.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Voimalauseissa on taikaa. Jo pitkään olen eri elämäntilanteissa ammentanut iloa ja voimaa minua henkisesti suurempien ihmisten sanoista.

Jos tuntuu, että jokin asia vastustaa, tai ei löydä lohtua muualta, voi toisen itseäsi viisaamman ajatuksista olla apua. 

Tavallaan voimalauseilla on myös psyykkinen vaikutus. Niiden avulla saatat ohjata ajatuksiasi ja elämääsi lauseiden ohjaamaan suuntaan.

Sanotaanhan, että sanoilla luodaan todellisuutta. Jos uskot ihmisen olevan hyvä, kohtelet häntä siten ja ajan oloon hän alkaa toteuttaa ennustusta.

Nämä voimalauseet tai mietelmät ovat viime aikoina olleet minulle lohduksi:

'

Jos joku kohtelee minua epäreilusti tai vaikkapa lapset kiukuttelevat, yritän ajatella näitä viisaita sanoja, jotka ovat Happy Jack Yoga -joogaopettajakoulutuksen opettajani Hannan suusta.

Kun ajattelet olevasi siunaus toiselle, et lähde negatiivisuuteen mukaan, vaan jätät sen omaan arvoonsa.

Aika ajoin moni meistä tarvitsee rohkaisua ja kannustusta uuden edessä. Esimerkiksi taloudellisten riskien ottaminen on perheelliselle iso juttu: samalla kun ottaa hypyn tuntemattomaan, voi vetää perheensä mukana.

Maslown ajatus antaa voimaa. Se muistuttaa, että hyppy kannattaa. Jos aina tyytyy vain tuttuun ja turvalliseen, ei tapahdu kehitystä. Kasvu alkaa epämukavuusalueelta.

Tämä tuntemattoman ajattelijan mietelause lohduttaa, kun sataa kaatamalla, kun huusholli on epäjärjestyksessä tai koko perhe taudin kourissa sängyn pohjalla. Se muistuttaa, että kenen tahansa on mahdollista nähdä kultareuna pilven reunalla - kyse on vain asenteesta!

Millaisista ajatuksista sinä ammennat uutta voimaa?

P.S. Muistathan osallistua blogissani kivan luonnonkosmetiikkapaketin arvontaan kommentoimalla edellistä arvontapostaustani viimeistään 10.3.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat