Terveisiä Ranskasta!

Vietämme kesälomaa aivan erikoisella tavalla perheen kanssa: vapaaehtoistyössä 1700-luvun linnassa! Olemme osallistuneet linnan remontointiin, auttaneet siivouksessa ja tehneet puutarhatöitä.

Löysin "kesätyöpaikkamme" kansainvälisen workaway-sivuston kautta. Kuulin sivustosta viime vuonna parin ystävän kautta, jotka viettävät pitkiä aikoja kierrellen maailmaa vapaaehtoistyössä.

Sellainen tapa matkustaa kuulosti ihanalta, mutta ajattelin aina että vapaaehtoistyöpaikkoja on tarjolla ainoastaan (miespuolisille) sinkuille. Tein kuitenkin kokeeksi perheellemme profiilin workaway.info -sivustolle.

Sivustolle rekisteröityminen maksaa muutaman kympin. Ne maksettuaan voi selailla isäntäperheiden profiileja ja ottaa yhteyttä heihin. Sivustolta voi filttereiden avulla etsiä erityyppisiä isäntäperheitä, esimerkiksi sellaisia, jotka ottavat vastaan perheitä.

Linnan vanhemmassa, 1300-luvulta peräisin olevassa siivessä sijaitsevat upeat salit, jotka avataan lähiaikoina yleisölle. Tähän saakka ne ovat olleet käytössä vain sukujuhlissa.

Kaunein huone linnassa taitaa olla punainen sali, johon 1700-luvulla elänyt linnanrouva teetti kaksi kaunista kalustoa. Toisen tekivät käsityömestarit Pariisissa ja toisen lähialueen puusepät.

Jokaisessa linnassa kuuluu olla kuninkaan huone, niin myös Bardiguesin linnassa. Kuninkaan huoneessa oli valmiiksi pedattuna kuninkaallinen vuode. Kuningas ei tosin koskaan vieraillut linnassa, mutta huone on edelleen edustuskunnossa.

Workaway-matkalla vapaaehtoinen auttaa isäntää erilaisissa töissä noin 4-5 tunnin ajan ja saa vastineeksi vapaaehtoistyöstä ilmaisen majoituksen ja ruoan vierailunsa ajaksi.

Useimmat vapaaehtoiset viipyvät majapaikassaan vähintään kuukauden, usein pitempäänkin. Meidän perhe lähti kuitenkin kokeilemaan järjestelmää vain viikon ajaksi osana kesälomamatkaamme.

Workaway-järjestelmässä on tällä hetkellä runsaat 1 000 isäntää yli 155 maassa. Itse otin alun perin yhteyttä myös kolmeen muuhun isäntään. Yksi heistä ei kuitenkaan koskaan vastannut yhteydenottooni ja kaksi muuta eivät enää ottaneet vastaan vapaaehtoisia, vaikka pitivätkin ilmoitustaan näkyvillä järjestelmässä.

Chateau de la Mothe du Bardigues -linnan emäntä, Caroline De Boisseson sen sijaan vastasi ensimmäiseen yhteydenottooni melkein heti.

Kuvailin hänelle perhettämme ja hän kertoi tehtävistä, joita linnassa olisi tarjolla heinäkuun lopussa. Sovimme työlomasta huhtikuussa ja saavuimme Bardiguesin kylään viime lauantaina.

Carolinen ja hänen miehensä Paul Alexandren eli Polon linna on sekä upea että kipeästi kunnostuksen tarpeessa. Osa linnasta on rakennettu jo 1300-luvulla ja osa 1700-luvulla. Suurin osa linnan henkeäsalpaavista kalusteista on peräisin 1700-luvulta.

Linnalla on kiehtova menneisyys, sillä sen omistajilla on yhteyksiä Ranskan kuninkaallisiin. Eräs linnanrouvista kuului 1700-luvulla Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puolison Marie Antoinetten lähipiiriin. Jonkin aikaa neito oli Marie Antoinetten langon, tulevan kuningas Kaarle X:n rakastajatar. 

Bardiguesin linna on tähän päivään saakka ollut ainoastaan perheen käytössä, mutta lähiaikoina Caroline ja Polo valmistautuvat avaamaan linnan ovet yleisölle. Ensimmäisen kerran vieraat pääsevät ihastelemaan suvun aarteita ensi syyskuun puolivälissä ja virallisesti linna aukeaa yleisölle ensi kesäkaudella huhtikuussa.

Sitä ennen linnassa on kuitenkin paljon tehtävää. Osa linnan huoneista on täyden remontin alla, sillä niistä kunnostetaan perheen asuinhuoneita. Myös linnan puutarhassa riittää puuhaa, sillä linnaa ympäröivät valtavat nurmikentät ja viisi hehtaaria metsikköä.

Perheemme pääsi heti ensimmäisenä työpäivänä kiinni oikeisiin töihin. Venlalla oli kenties jännittävin homma: hän hiekoitti yhdessä emännän kanssa remontoitavan huoneen laattalattiaa. He laittoivat laattojen väliin hienoa hiekkaa, joka myöhemmin veden sekä pinnoitteen kanssa muodostavat sileän, luonnollisen lattiapinnan.

Bardiguesin linnan omistajat, Caroline ja Polo, ovat tosi mukavia, rentoja ja erittäin vieraanvaraisia isäntiä!

Linnan vierustalla on ihana uima-allas, jota ympäröivät ruusupensaat. Sain tehtäväkseni kitkeä niistä rikkaruohoja useampana päivänä. Urakka oli aikamoinen, sillä pensaat olivat täysin ruohon peitossa. Työ sujui kuitenkin mukavasti, kun välillä piti taukoa ja pulahti uimaan.

Linnaa kunnostetaan vanhaa kunnioittaen. Näin ollen myös lattiatiilet muistuttavat mahdollisimman paljon alkuperäisiä ja tiilien saumat täytetään hiekalla, joka veden kanssa muuttuu kiinteäksi.

Mieheni Kaitsu pääsi trimmaamaan pusikkoa, joka metsittyneessä puutarhassa ympäröi heinään hukkuneita ruusupensaita. Minä sain samaan aikaan siivota ulkorakennuksen sekä siellä olevan suihkuhuoneen. 

Parasta vapaaehtoistyössä on mahdollisuus tutustua aitoihin, paikallisiin ihmisiin. Tämä on lapsille hyvin avartava elämys verrattuna lomaan turistikohteissa! 

Caroline ja Polo ovat aivan ihastuttava pariskunta, joka kohtelee vapaaehtoisia kuin vieraitaan eikä työntekijöitä. Työajat ovat joustavia, eivätkä isäntämme tuijota kellonviisareita vaan luottavat, että jokainen hoitaa hommat kuten sovittu. Tunnelma linnassa on tällä hetkellä varsin kansainvälinen, sillä meidän lisäksemme siellä majailee myös kolme muuta vapaaehtoista: yksi Yhdysvalloista, toinen Uusi-Kaledoniasta ja kolmas Kanadasta. 

Bardiguesin linna sijaitsee kuuluisan pyhiinvaellusreitin, Pyhän Jaakobin tien eli Camino de Santiagon varrella. Se on lähes 800 kilometrin pituinen vaellusreitti, joka kulkee Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan. 

Lähin suurempi kylä linnan lähistöllä on keskiaikainen Auvillar. Se kuuluu kauneimpien ranskalaiskylien Les Plus Beaux Villages de France -järjestöön, eikä suotta.

Auvillar on viehättävä, vajaan tuhannen asukkaan kylä muutaman kilometrin päässä linnasta. Garonne-joen varrella sijaitsevassa kylässä on muutama kiva ravintola, kaunis kirkko ja erittäin moderni matkailuinfo, jossa olimme ensimmäiset suomalaisvieraat.

Voin lämpimästi suositella workaway-lomaa kaikille perheille, jotka haluavat lomalta aitoja elämyksiä ja kansainvälisyyttä käytännössä. Tällainen matkailu oikeasti avartaa - toisin kuin lomailu massaturismikohteissa!

Auvillarin kylässä on vain kourallinen ihmisiä, mutta siellä vierailee vuosittain runsaasti turisteja. Keskiaikainen kylä on säilyttänyt viehättävän, leppoisan tunnelmansa.

Ranskassa vesijohtovesi on juomakelpoista. Sekä Pariisissa että Auvillarin kylässä oli paikka paikoin juomapisteitä, joista voi täyttää vesipullon.

Pyhän Jaakobin tie on pyhiinvaellusreitti, joka on valittu Unesco-kohteeksi ensimmäisenä eurooppalaisena kulttuurireittinä.

Onko sinulla kokemusta vapaaehtoistyöstä?

Blogi myös somessa:
Facebook | Instragram | Pinterest | YouTube | blogit.fi | Bloglovin