Kirjoitukset avainsanalla Koti

Vähän aikaa sitten sain huoneeseeni uuden maton.* Violetti, Turkissa käsintehty matto muutti huoneeni ilmettä uskomattoman paljon. Valitsin sen, sillä kaikista turkkilaisista tilkkumatoista juuri violetti oli lempparini.

Maton mukana taisi paketista ripsahtaa myös hiukan sisustusintoa ja muuttumishalua, sillä saimme kaverini kanssa idean järjestää huoneeni uudestaan.

Yksi kerrallaan huonekalut vaihtoivat paikkaa.

Huoneessani työpöytä vaihtoi vastakkaiselle seinälle ja sänky siirtyi seinältä ikkunan eteen.
Huoneessani työpöytä vaihtoi vastakkaiselle seinälle ja sänky siirtyi seinältä ikkunan eteen.

“Tääl on ihan eri näköstä! Onks tää näin iso! Tääl on tosi avaraa! Onks tossakin pistoke? Mä en tiennykkään et täälläki on koukku!”, minä huudahtelin huoneeni muuttuessa.

“Venla me ollaan vaihettu vaan sun sängyn paikkaa”, kaveri naureskeli.

Huonekalut olivat olleet entisillä paikoillaan siitä asti, kun muutimme tähän taloon, eli yhdeksän vuoden ajan. 

Kalusteiden alta paljastui melkoinen kasa pölyä, langanpätkiä ja villakoiria. Mutta myös piirrustussabluunoja, kuivunut huulirasva, muutama magneetti ja palapelinpalanen.

Sekä kaksi kuvaa minusta vauvana. Ne pääsivät heti paraatipaikalle kirjahyllyn päälle.

En yleensä innostu sisustamisesta kovinkaan paljon (en ollenkaan - minä en sisusta) mutta se oli… kuin jokin palapelinpalanen olisi loksahtanut paikoilleen. Ehkä juurikin se löytämäni.

Muistin, kun piirsin sabluunoilla. Muistin tuhrineeni koko naamani huulirasvaan. Muistin leikkineeni magneeteilla.

Palapelinpalaa sen sijaan pyörittelin käsissäni hetken pidempään ennen kuin tajusin: tuoltahan pilkottaa Nipsun korva! Tämähän onkin se muumipalapeli, jota joskus isän kanssa huolella rakenneltiin.

Violetti Sukhi-mattoni* toi huoneeseen uuden  ilmeen. Ehkä onkin niin, että huoneen - taikka sen asukin - oppii tuntemaan vasta, kun sen muuttaa.

Kuinka usein sinä muutat kotisi kalustusta?

Ainoa uuden maton vähemmän miellyttävä seuraus on se, että Napsu ei suostu lähtemään millään huoneestani.
Ainoa uuden maton vähemmän miellyttävä seuraus on se, että Napsu ei suostu lähtemään millään huoneestani.

*Matto ostettu erityshinnalla blogin kautta.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vietetäänkö teillä pääsiäistä hartaasti hiljentyen tai sukset pohjoisen puuterilumilla suhisten? Meillä on menossa pieni lomaprojekti: katsomme mitä lastenhuoneet ovat syöneet. On niin ihanaa kun ollaan pitkästä aikaa koko loma kotona ja voidaan puuhailla kaikenlaista, mihin ei normaaliarjessa ole aikaa!

Pelkäsin että urakka olisi lapsille suorastaan viadolorosa, ja pilaisi lasten koko pääsiäisen. Mutta kerrankin voin onnitella itseäni kasvattajana: onnistuin luomaan tytölle motivaation hommaan ja pikkuveli noudattaa esimerkkiä ihan itsestään.

Hipu nimittäin lähti aamulla ulos parhaan kaverinsa kanssa. Silloin olin jo epätoivoinen ja ajattelin, että siinä meni pääsiäissiivous jo ennen kuin sitä ehdittiin aloittaakaan... Sitten tytöt keksivät, että pääsiäisenä olisi mukava yökyläillä. Ja tässä kohtaa onnistuin pysymään lujana. Tekstasin vastaukseksi: "Yökyläily ei ala ennen kuin laatikot ja hyllyt ovat järjestyksessä ja pöytä tyhjä."

Nyt olen ihan fiiliksissä - kikka toimi! Tuolla ne siivoavat kaikki yhdessä! (Saattaa tosin olla hieman alhaista käyttää urakassa naapurin lapsityövoimaa, mutta tarkoitus pyhittää keinot...)

Tässä näkymä lähtötilanteeseen:
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Raportoin myöhemmin lopputuloksesta. Lisäksi sovimme että kun homma on ohi, palkitsemme itsemme joko kylpyläreissulla tai sisäleikkipuistolla.

Puuhakasta pääsiäistä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ulkona on jo orastavia kevään merkkejä. Kyllä se sieltä tulee! Kevätaurinko. Kirkkaat päivät, syvänsininen taivas. Lintujen aamukuoro. Syyslehtien alta esiin puskevat versot.

Luonnon heräämistä odotellessa olen tarkastellut kotiamme sillä silmällä. En noita sateiden raidoittamia ikkunoita tai tomun kuorruttamaa hyllyä. Tällä kertaa olen pohtinut kotimme sisustusta. Tai siis sisustamattomuutta.

Olen viettänyt pari päivää kuopuksen kanssa kotona. Poika huiteli pihalla vähissä vaatteissa sillä seurauksella, että kurkku tuli kipeäksi ja nuha iski kimppuun. Tämän takia minulla siis on ollut tavallista enemmän aikaa katsella ympärilleni.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 
Uraäidin Ruuhkavuodet

Ostin jonkin aikaa sitten perjantai-iltani iloksi tulppaanikimpun ja vallan hämmästyin, kuinka kodikkaan tunnelman se loikaan! Seurasin kevätkukkien elinkaarta kameran kanssa loppuun saakka. Joka vaiheessa ne olivat omalla tavallaan kauniita.

Arvaat varmaan, että en usein osta kukkia. Miksi en? Koska on niin kamalan noloa korjailla maljakosta viikkojen vanhoja kukanraatoja sen takia, että lapsi toteaa: "Äiti, olohuoneessa haisee kompostille."

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

Meillä on aika pelkistetty "sisustustyyli". Muutama kärsinyt huonekasvi, joiden korvaamista silkkikukilla olen vakavasti harkinnut. Ei juurikaan turhia koriste-esineitä, kynttilöitä tai pöytäliinoja. Pyrin minimoimaan kaikki mahdolliset pölynkerääjät.

Katselen kyllä ihaillen lehdistä ja toisten blogeista kuvia sievistä sisustuselementeistä: kynttiläasetelmista, sävy sävyyn sointuvista tyynyistä sekä torkkupeitoista. Olen myös ymmärtänyt, että monet uusivat kotinsa sisustusta säännöllisesti.

Oma ajankohtainen projektini on ripustaa makkarin ikkunaan verhot, jotka sain viimein kuuden vuoden jälkeen pestyä...viime kesälomalla. Todennäköisesti ne odottavat henkarissa ripustamista vielä ensi kesään asti.

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

Miksi toiset ovat sisustusihmisiä ja toiset eivät? Saattaa olla, että kyse on luonne-eroista.

Tunsin aikoinaan tytön, joka aina ympäröi itsensä kauniilla esineillä. Jokainen tavara oli yksinään soma ja hän osasi asetella ne niin, että kokonaisuus oli vielä kauniimpi - enemmän kuin osiensa summa. Minä en koskaan ole ollut sellainen.

Luonne-eroja enemmän luulen kuitenkin, että kyse on ajankäytöstä ja valinnoista. Sisustajat oleilevat kotonaan paljon enemmän kuin minä. Itse vietän kotona muutaman tunnin illassa ja viikonloputkin ovat usein täynnä ohjelmaa. Ei siinä paljoa ehdi kynttiläasetelmia väkertää.

Kun olen kotona pitempään, huomaan kyllä askeettisen sisustuksen mutta ennen kuin voin puuttua siihen on ensin raivattava tiskipöytä, pestävä pari koneellista pyykkiä ja putsattava lavuaari.

Ja mukavaa olisi toki, jos ehtisi ensin salille tai lenkille tai lukaista muutaman blogin... Tämän kaiken jälkeen ei aikaa ja energiaa oikein riitä somistamiseen.

Ehkä minä kuitenkin priorisoin väärin. Pitäisikö unohtaa täysi pyykkikori ja asetella ensin sohvatyynyt juuri oikeaan kulmaan? Eihän se paljoa aikaa veisi. Ehkä on kyse asenteista? Tulppaanikimppuhan on niin helppoa napata kaupan kassalta mukaan.

Millainen sisustaja sinä olet?

 

Kommentit (6)

1/6 | 

Ihanat tulppaanit! Vielä nuo näyttävät viimeisessäkin kuvassa upeilta!
Sisustaminen on lähellä sydäntä, mutta kuitenkin enemmän on suunnitelmia kuin toteutuksia. Tällä hetkellä on suunnitelmissa vaihtaa olohuoneen väritystä, mutta se on vasta harkinnassa... Näihin menee aina aikaa... :)

2/6 | 

Millainen sisustaja olen? Hmm... Sellainen jolla on liikaa ideoita projekteista, mutta ei tarpeeksi rahaa :D Mutta rakastan sisustamista. Olen varmaan tullut vanhempiini :)

6/6 | 

Hah! Eihän nää sun tulppaanit ole ollenkaan vielä tiensä päässä!;DD Mä tykkään kuivahtaneista tulppaaneista, jotka ovat kauniisti auenneet, siksi en kiirehdi niitä aina maljakosta edes pois.:) Kauniit tulppaanit joka tapauksessa! Mä rakastan kukkia ja hitusen myös sisustamista ja asetelmien tekoa. Se on kai minulle yksi tapa ilmaista itseäni ja rentoutua, niin kuin jollekin se voi olla juoksulenkki tai toiselle pullan leipominen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, jos ei tee mieli sisustaa, niin unohda koko juttu!:D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Yhteistyössä Vileda.

Tykkäätkö siivoamisesta? Minä en. Tai siis en enää. Ennen lasten syntymää olin aika säntillinen siivoamaan: imuroin ja pyyhin pinnat viikoittain. Nykyään en oikein jaksa, sillä lapsiperheessä sotkua ja likaa on niin paljon ja aikaa niin vähän.

Niinpä meillä siivotaan vähän miten sattuu ja milloin sattuu. Mies imuroi huushollin keskimäärin joka toinen viikko ja minä yritän pestä vessan joka viikko (vanhan talon ominaisuuksiin kun kuuluu, että harvemmalla siivousvälillä vessa alkaa haista ihan järkyttävästi kusevirtsalle.) Lapset raivaavat ja imuroivat lauantaisin huoneensa ennen kuin karkkipäivää alkaa, ainakin periaatteessa. Lattioita pesemme tarpeen mukaan. Pölyjä pyyhitään, kun ne alkavat erityisesti häiritä. Siisteintä meillä on jos kylään tulee vieraita, ja ultrasiistiä on ennen anopin vierailua.

Kun lapset olivat pienempiä, meillä kävi kuukausittain siivooja. Silloin oli ihanaa tulla raikkaaseen, hohtavaan kotiin. (Illuusio säilyi aina noin kymmenen minuuttia, kunnes lapset tulivat sisään ja alkoivat levittäytyä.) Luovuimme pari vuotta sitten siivoojien käytöstä, kun ryhdyimme säästämään ensimmäistä kaukomatkaa varten. Halusimme mieluummin laittaa siivousrahat matkakassaan, mikä olikin ihan oikea valinta. Ajattelimme myös, että koululaisten kanssa se tunti tai pari kyllä löytyy siivoamiseen helpommin, kun ei enää tarvitse koko ajan olla nukuttamassa, syöttämässä ja pyllyjä pyyhkimässä. Niinhän homma teoriassa menikin, paitsi että aloimme käyttää lisääntynyttä vapaa-aikaa toisin.

En tiedä olenko laiska. Fakta vain on, että käytän perjantai-illat paljon mieluummin kuntosalilla tai metsälenkillä kuin lattioita jynssäten ja viikonloppuisin kuskaan lapsia ilolla harrastuksiin, kunhan minun ei tarvitse tarttua imurinvarteen. Koska minulla on vain vähän vapaa-aikaa, haluan käyttää sen asioihin, jotka virkistävät, lataavat akkuja ja irrottavat työstä. Siivoaminen ei ole sellaista. Siivoaminen on vähän hullun hommaa: kun pääset urakan loppupuolelle, on ensimmäiseksi siivottu nurkka jo samannäköinen kuin ennen siivousta.

Välillä mietin, teemmekö lapsille karhunpalveluksen, kun he eivät saa lapsuudenkodistaan muistoja siististä, tahrattomasta kodista. Toisaalta, ei meistä kukaan toistaiseksi ole sairastunut vakavasti, vaikka täällä saastan keskellä elelläänkin. Ehkä se kehittää vastustuskykyä? Lisäksi lapset ovat hyviä koulussa ja tekevät ahkerasti läksynsä. Mielestäni heidän on hyvä oppia myös armollisuutta itselleen: että aina ei kaikessa tarvitse yrittää parastaan, vaan joillain elämänalueella voi löysätä pipoa.

Paljastin jo aikaisemmin täällä blogissani, että olen hamsteri enkä niinkään järjestyksen ystävä. No, mitäpä tässä on menetettävää: yhtä hyvin voin osoittaa, että olen myös sikapossu. Vessanpesun lisäksi nimittäin myös kylppärin puhdistus kuuluu minun vastuulleni ja aika usein se jää tekemättä. Meillä on kylppärissä vanha suihkukaappi, jonka pohjaa kyllä pyyhiskelen säännöllisesti, mutta kaapin alusta ja alla oleva lattiakaivo eivät ole ihan… sanoisinko… parasta A-luokkaa.

Viime aikoina kylppärimme lattiakaivo on kuitenkin ollut iloisempi näky kuin aikoihin. Tai no, ei aivan niin surullinen kuin yleensä. Sain nimittäin Viledalta testikäyttöön höyrymopin! Tein moppitestistä videon. Voilá – sikolätin kevätsiivous, olkaa hyvät:

 

https://vlogia.com/videot/1179/vileda-hoyrymoppi-testissa-sikalassa

Olin kuullut höyrymopeista juttuja joiltain täydellisiltä kotiäideiltä aikoinaan, kun lapset olivat hiekkalaatikkoiässä, mutta ajattelin että ne ovat vain hard core -harrastajien hifistelyä. Ennakkoluuloistani huolimatta en voinut vastustaa kiusausta, kun minulle tarjoutui mahdollisuus ottaa testattavaksi Vileda Steam -höyrymoppi. Valmistaja lupaa, että laite puhdistaa kovat lattiapinnat ja raikastaa myös matot. Höyrymoppi tekee puhdasta jälkeä mikrokuitutyynyn ja kuuman veden avulla ja poistaa 99,9 % bakteereista.

Ajattelin että meidän kylppärin lattia ja erityisesti lattiakaivo olisivat härvelille oikea tulikoe. Edellisestä lattianpesusta kun oli kulunut… aikaa. Yllättävää kyllä, laite pystyi siihen minkä lupasi. Kun sillä suhisteli tarpeeksi monta kertaa kaakeleiden päällä ja vaikeimpia tahroja vähän hinkkasi, tilanne petraantui huomattavasti!

En minä vieläkään nauttisi ateriaani meidän kylppärin lattiakaakeleilta käsin, ne kun ovat peräisin yli 15 vuoden takaa, joten yhtä sun toista on voinut kaakelinsaumoihin pinttyä. Mutta saattaa olla, että joskus taas kehtaan kutsua ystäviä saunailtaan, kunhan tarpeeksi usein suhistelen mopilla ongelma-alueilla.

Bonuksena vielä se, että homma oli hauskaa! Lapsetkin ihan väen vängällä kilpailivat moppausvuorosta. Toivotaan, että into ei jää uutuudenviehätykseksi…

Miten, kuinka usein ja millaisilla välineillä sinä siivoat? Oletko kokeillut höyrymoppia ja mitä tykkäät?

------
I'm not a tidy person. I used to like cleaning and cleaned up the house regularly once a week before we had children. However, nowadays I don't enjoy it anymore because there simply is too much dirt and mess and too little time.
I prefer spending my time by doing some exercise or by taking children to their hobbies rather than cleaning. Therefore these days we vacuum approximately once ever two weeks, do dusting when it seams necessary and clean up the toilet weekly.
Our bathroom is on my responsibility and it's my weak point. I keep forgetting about it. Fortunately there's hope! I got to test
Vileda Steam via my blog. Using it was a lot of fun and very effective.
Perhaps one day our bathroom will be so tidy that I won't be embarrassed to invite friends over to have a  
sauna evening with us.
How do you clean up? Which kind of tools do you use?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter | Instragram 

 

 

Kommentit (20)

Marja
1/20 | 

Olipahan kiva teksti, löysin ihan sattumalta etsiessäni tietoa höyrymopista. Heti huomenna ostamaan sellainen ��. Minä olen lasten, eläinten ja vaativat uran takia kasvanut irti aiemmin vaivanneesta siivoushysteriasta -onneksi. Elämä menee hukkaan jos vain puunaa nurkkia -ja lapsille jää taatusti paremmat muistot yhteisistä retkistä ja harrastuksista kuin viimeisen päälle tiptop kodista.

2/20 | 

Mukavaa että piipahdit lukemaan ja jätit kommentinkin - tulethan pian uudestaan! :) Olen täysin samaa mieltä noista prioriteeteista. Niistä vaan pitää muistuttaa itselleen säänmöllisesti, jos on suorittaja...
Kivaa uutta viikkoa sinulle!

4/20 | 

Ihan kirjoitit kuin minun kynästä. Siivoaminen oli joskus niin ihanaa, nyt se on...pakollista :D Kivalta näyttää moppi, pitäisi varmaan sutia meidänkin kylppäri sillä......... :D

5/20 | 

Olen aina ajatellut olevani ainoa laatuani... :D Meillä ei imuroida joka viikko, pölyjen pyyhimisestä puhumattakaan. Järjestyksen ihmisenä sekä yhden teinin vanhempina meidän taloudessa ei ole edes mitään tekosyitä käytettävissä. Paitsi ajanpuute tai pikemminkin ajan priorisointi. Minä neulon tai liikun mieluummin kuin siivoan. Ja koko perhe voi olosuhteisiin nähden loistavasti.

6/20 | 

Kiitos kommentistasi! Valitettavasti en usko että höyrymopista olisi apua kaappien pintoihin ;) Olisi nimittäin turhan raskas nostaa se ylös lattiatasosta...
Kiinnostavaa, että järjestys on sinulle tärkeää mutta pöly ei häiriinny. Eräs läheiseni on ihan samanlainen: tavarat ovat hyllyllä lähes geometrisessä järjestyksessä, päällä paksu pölykerros.
Meitä on moneen junaan =)

7/20 | 

Höyrymopista en ollut kuullutkaan aikaisemmin. On varmasti hyvä. Saisikohan sillä höyryteltyä korkeakiiltoisista kaapeista sitkeät sormenjäljet? Meillä siivotaan kerran viikossa. Pölystä en niin häiriinny, mutta tavaroita järjestelen paikoilleen joidenkin mielestä suorastaan neuroottisesti. Minimalistin mieli tai jotain. ��

8/20 | 

Kiitos ihanasta kommentista! Oivaltava analyysi siivoamisen eri aspekteista...
Kääk - minä olen kyllä täysin siirtänyt lapsilleni trauman vieraita varten siivoamisesta sekä siivoamisen inhottavuudesta.
Onneksi olkoon esikoisen asenteesta - mahtava tyyppi tosiaan! Meillä myös kuopus tuntuu olevan huomattavan järjestelmällinen ihminen, jolla taitaa olla luontaisia taipumuksia siisteyteen. Sen perusteella olen pohtinut kovasti, että siisteys taitaa jotenkin olla temperamenttikysymys... Jossain toisessa kodissa poika parasta varmaan kasvaisi hyvinkin siisti ihminen, kun edellytyksiä näyttäisi olevan ;)
Samoin minusta tuntuu, että itselleni siisteys olisi jotenkin luontaisesti tärkeämpää kuin esim. miehelle ja tyttärelle. Minä näen sotkua siellä, missä he eivät. Onneksi kuitenkin elämä hioo meistä kaikista kulmia: mies on oppinut yhteiselomme aikana imuroimaan ja minä olemaan välittämättä sotkuista.
Aurinkoista viikon jatkoa sinulle!

9/20 | 

Siivous on kiinnostavampi teema kuin äkkiseltään uskoisi. Siinä kun yhdistyy lapsuudenkodin perinteet, todelliset ja kuvitellut odotukset, sukupuoliroolit, kodin valta-asetelmat ja vaikka mitä. Meillä siivous on ehkä samaa luokkaa kuin teillä, ainakin tuon kuvauksesi perusteella. Hommaa riittää tarpeeksi jo pyykeissä, tiskeissä ja tavaroiden järjestelyssä.
Muistan kuinka lapsena päätin, että en ikinä siivoa vieraiden takia tai ainakaan ajattele, että meillä on jotenkin sotkuisempaa kuin muilla. Äiti teki niin ja se oli ahdistavaa. Meillä sitä paitsi todellakin siivottiin hyvin ja tarkasti. Päätöstä on ollut vähän vaikea pitää, mutta yritän parhaani.
Tavoitteeni on, että lapset pitäisivät siivousta ok hommana eli en itse valita siivoamisesta tai tee sitä hampaat irvessä. Jos sotkut häiritsee, siivoan ilolla, koska tulos ilahduttaa. Jos ei huvita, en siivoa. Jos sotku häiritsee jotain ulkopuolista, ei ole minun ongelmani. Marttyyrina en haluaisi siivota ollenkaan. Joskus tuo onnistuu, joskus ei.
Vanhin lapsemme on ilahduttavan innokas siivoaja eikä ikinä valita siivoamisesta. Kun hän imuroi, hän kehuu itseään ja siirtää esim. Sohvan paikoiltaan. Ihmettelen vaan, mistä tuollainen tyyppi on meille tullut ;-)

10/20 | 

Hatunnosto täältä - ihanteellista itsekuria! Meilläkin oli lapsuudenkodissa aina torstaisin siivouspäivä. Toisaalta mun äidillä ei mennyt 1,5-2 tuntia työmatkoihin vaan yhteensä parikymmentä minuuttia ja hänellä työpäivätkin oli lyhyempiä.
Meillä ei kyllä riitä arki-iltaisin työpäivän päälle puhtia siivota :(

13/20 | 

Tuolla se avainsana tulikin. Se, että porukka on päivät poissa kotoa pelastaa paljolta kaaokselta. Tämä kotielämä synnyttää sitä :). Ja kyllä on todettava, että 1 vee on meillä kaikkein pahin tahmatassu.

14/20 | 

Olen kyllä kuullut, että "nykymattoja" ei suositella paukutettavan mattopiiskalla ulkona. Meillä olohuoneen matto on tällainen. Se vain imuroidaan. Muut meidän matot ovat räsymattoja, osa äitini, osa mummini, osa miehen mummon tekemiä ja niitä kyllä käytetään ulkona, kestävät sen kyllä.

15/20 | 

Oli maailman paras moppi sen viikon mitä kesti. Mutta kyllä se joutui käymään kovilla tämän äitipuolen hömelöiden paineiden takia. Moppi varmasti teki sen mitä pitikin ja koko viikossa pitkällisen uran. ;) Kuka nyt laulattaa sähkölaitetta aamusta iltaan.... ja eikä ymmärrä, että reppana ylikuumenee. ;)

16/20 | 

Kiva kuulla, että jollain toisellakaan ei ole tiettyä, säännöllistä siivouspäivää Yksi syy, miksi me lopetettiin siivoojan käyttö oli se, että aina ennen siivoojan tuloa meinasi tulla mahahaava, kun piti raivata ne roinat pois tasoilta kauhealla kiireellä. Niiden nimittäin piti olla tyhjät siivoojan tullessa, koska maksoimme siivoojalle tasojen puhdistamisesta. Meni vähän liian stressaavaksi, kun ei voinut järjestellä omassa aikataulussaan vähitellen vaan siihen tiettyyn aikarajaan mennessä. :/

17/20 | 

I feel you, sister. Katselin Hipun kanssa videota ennen kuin latasin sen Vlogiaan ja kysyin tyttäreltäni: "Voinko mä julkaista tällaista meidän kodista?" Tyttö, joka on vielä suurpiirteisempi kuin minä, sanoi että "totta kai". Ja sitten syntyi tämä postaus.
En minä vieläkään ole ylpeä tuosta lattiakaivon kondiksesta mutta ehkä tämän "itsensäpaljastelun" myötä saan kimmokkeen pitää sen jatkossa paremmassa kunnossa - tiedä häntä?
Kuten sanottu, minäkin tykkäisin pitää paikat järjestyksssä ja puhtaina jos olisi enemmän aikaa. Mutta kun ei ole, on tehtävä valintoja...
Sitten eläkkeellä varmaan kulutetaan aikaa jynssäämällä lattiakaivoja hammasharjalla, eiks je? :D

19/20 | 

Just katoin omassa kylppärissämme vastaavia kohtia ja vähän puistatti. Samanlainen ajatus kävi mielessä, että "tervetuloa meille saunailtaan..." Mä tykkään järjestyksestä ja siisteydestä, mutten jotenkin kykene tuottamaan niitä itseäni tyydyttävällä tasolla (ainakaan tällä hetkellä). Toisinaan iskee siivousvimma, jolloin järjestelen manian vallassa, mutta kylppärin lattiakaivot jää yleensä kyllä silloinkin nuhjuisiksi. ;)

Vivi Vinna
20/20 | 

Äitini meinas ostaa tän, mut sit otti takapakkia, koska tämä ei ehkä olisi paras mahdollinen puulattialle, varsinkin, jos siinä on rakoja. :P Sopiiko tämä muuten laminaattilattialle..? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat