Kirjoitukset avainsanalla kirja

Helsingin kirjamessut ovat monelle lukutoukalle vuoden kohokohta. Minulle myös, mutta hieman eri syystä.

Olin superonnellinen, sillä pääsin eilen messuilla haastattelemaan norjalaista, huippusuosittua fantasiakirjailija Siri Petterseniä. Kustannusyhtiö Jalava oli järjestänyt meille 45 minuutin juttutuokion messujen lehdistöhuoneessa!

Luin Sirin Korpinkehät-fantasiatrilogian kaksi ensimmäistä osaa alkusyksyllä. Nyt sarjaan on ilmestynyt kolmaskin osa nimeltä Mahti. Ehdin lukea sitä satakunta sivua ennen haastattelua.

Ennen haastattelua minua jännitti. Pelkäsin, että kysymykset loppuisivat kesken, olisivat huonoja ja tylsiä, samoja joita kaikki muutkin Siriltä kysyisivät. Pelkäsin, että jäätyisin täysin hänen edessään, Siri kun on norjalainen ja minä tunnetusti ujo englannissa.

Olen kirjoitellut omaa fantasiaromaaniani kolme vuotta, yhdeksänvuotiaasta asti. Silloin keksimme ystäväni kanssa idean kirjaan, ja aloin kirjoittaa. Siitä se lähti, ja loppua kirjoittamiselle ei näy.

Kirja kertoo tytöstä nimeltä Ellinoora. Ellinoora on samanikäinen kuin minä (hän vanhenee vuoden aina samalla kuin minäkin.)

Ellinoora ja hänen ystävänsä ovat velhoja ja päätyvät samaan, velhoille tarkoitettuun kouluun. Koulussa he päättävät perustaa kerhon, joka ratkoo mysteerejä. Ja siitä kaikki vasta alkaa…

Kirjoitan, koska on vapauttavaa ja mukavaa keksiä oma tarina. Toisin kuin oikeassa elämässä, minä saan päättää, mitä ohjelmia TV:stä tulee tai koska taivaasta alkaa sataa rahaa.

Kirjoittaminen myös selkeyttää ajatuksia. Ja ennen kaikkea auttaa minua kokemaan kaikkea mahdotonta.

Siri Pettersenin kirjat ovat upeita, erilaisia kuin omani ja paljon parempia. Ne ovat mielestäni hyvä esimerkki noista mahdottomia kokemuksia tuovista kirjoista.

Siri on luonut kokonaisen kulttuurin sekä uuden kielen, joiden maailmaan lukija pääsee. Hänen hahmonsa ovat mielenkiintoisia ja päähenkilöön on helppoa samaistua. Eipä siis ihme, että kirjat ovatkin saavuttaneet suuren suosion.

Toivoin, että saisin Siriltä hyviä neuvoja ja mielenkiintoisia vastauksia, uutta inspiraatiota jatkaa kirjoittamista. Ja odotukseni täyttyivät - ylikin! 

Siri oli fiksu, lämmin, rento ja ystävällinen sekä ehdottomasti mielenkiintoinen haastateltava. Puhuin itse hitusen ja äiti tulkkasi sen, mitä en ymmärtänyt.

Siri sanoi niin paljon mieleenpainuvia asioita, että minun on mahdotonta valita yhtä niistä. Oli kuitenkin huojentavaa ja yllättävääkin kuulla, että hänen mielestään vaikutteiden, isojenkin ottaminen on okei.

Oman kirjani alkuperäinen idea kun oli, että tekisimme jatkoa Harry Potterille… No jaa, onneksi tarina ei kuitenkaan enää ole sellainen.

Sain haastattelusta hirmuisesti apua omalle projektilleni. Ainakin nimien keksiminen ja juonen hiominen tulevat nyt olemaan helpompia.

Vaikka Sirin haastattelu voimisti paloa kirjoittaa kirjani valmiiksi, se sai minut myös ottamaan kirjoittamisen rennommin. Tarinan ei tarvitse kuulemma olla aivan prikulleen valmis, kun sen lähettää kustantamolle. Olisikohan minunkin jossain vaiheessa aika...

Kävitkö sinä kirjamessuilla? Oletko lukenut fantasiakirjoja? 

Terveisin, Venla

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Kaupallinen yhteistyö: arvontapalkkinon sponsoroi Kustannus Jalava -

Huippujännän fantasiakirjapaketin arvonta on suoritettu. Arvonnan kohteena olivat norjalaisen Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa nimeltä Odininlapsi + Mätä.

Arvonnan voittaja kertoo fantasiakirjamaustaan seuraavaa:

Mielestäni hyvä fantasiakirja nollaa paremmin kuin esim. baarireissu perjantaina :D Näin perheellisenä alkaa ymmärtää oman hyvinvoinnin päälle enemmän ja osaa arvostaa ihan eri asioita kuin ennen. Hyvä kirja, ulkoilu ja liikunta, pieniä askelia maailmalle, suuria minulle :)

Arvonnan voittajan nimimerkki on suisui. Olen ottanut häneen sähköpostilla yhteyttä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

- Kaupallinen yhteistyö: arvontapalkkinon sponsoroi Kustannus Jalava -

Sain blogini kautta mahdollisuuden arpoa lukijoiden kesken huippujännän fantasiakirjapaketin: norjalaisen Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa nimeltä Odininlapsi + Mätä.

Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään keskiviikkona 31.8. klo 20 mennessä.

Pettersenin Korpinkehät-trilogia on noussut muualla Pohjoismaissa suursuosioon. Kotimaassaan Norjassa sarjan kirjat ovat niittäneet merkittäviä palkintoja, ja Suomessakin vuonna 2015 ilmestynyt Odininlapsi keräsi ylistäviä arvioita.

Sarja on vedonnut erityisesti teini-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin, mutta sillä on paljon myös aikuislukijoita, sillä kirjoissa käsitellään vaikeitakin aiheita.

Mieheni Kai ja tyttäreni Venla lukevat molemmat mielellään fantasiakirjoja. He innostuivat kirjoittamaan arvostelun arvonnan kohteena olevasta kirjapaketista*:

Kai:

Paljon fantasiaa lukeneena tulee uusia sarjoja aloittaessa aina seulottua, mikä kirjassa on uutta ja mikä lainattua. Korpinkehissä on vaikutteita Martinilta, Meyerilta ja toki myös vanhemmilta Tolkienin teoksilta ja Beowulfilta asti.

Venla:

Rakastan fantasiaa ja luen pääosin pelkästään fantasiakirjoja. Korpinkehien tyylisestä fantasiasta en yleensä pahemmin perusta, mutta nämä yllättivät iloisesti. Ensimmäisen kirjan ensimmäiset 30 sivua tosin sujuivat vähän takkuillen, mutta sen jälkeen kirja on varsin sujuvaa ja todella koukuttavaa luettavaa.

Mielestäni ensimmäinen kirja, Odininlapsi, oli hippusen parempi kuin toinen, Mätä, joskin on vaikea valita, niin hyviä molemmat olivat.

Haluan ehdottomasti lukea kolmannenkin osan – voi kunpa se pian ilmestyisi!

Kai:

Tarinan alku oli kankeahko, koska henkilöt ja miljöö ovat lukijalle outoja. Korpinkehissä käytetään tuttua ja toimivaa kaavaa, jossa asiat paljastuvat päähenkilö Hirkalle samaan aikaan kuin lukijallekin. Tämä pitää yllä jännitystä ja jännitettä.

Venla:

Minua hiukan ärsytti, ettei mitään selitetty tarinan alussa. Vähitellen asiat onneksi selkenivät. Toisessa osassa ei ollut tätä ongelmaa, vaan oli hauskaa seurata Mirkan seikkailuja Euroopassa maailmassa, jonka itsekin tunnemme.

Kai:

Skandinavian kansanperinne antaa mukavan, kotoisan tunnelman tarinaan. Raikkautta tulee myös hyvän ja pahan välisen eron häilyvyydestä. Hahmot siis eivät ole joko hyviksiä tai pahiksia.

Venla:

Ensimmäisessä kirjassa tosiaan hyvis-pahis -vaikutelma vielä oli, mutta toisessa kirjassa se särkyi. Virkistäviä hahmoja ovat ne hahmot, esimerkiksi lempihahmoni tanssijatar Damayanti, joista ei kirjan luettuaankaan saa selvää, millä puolella he ovat.

Kai:

Näissä nuoren päähenkilön kasvutarinoissa on minusta se ristiriita, että romantiikka ja ihmissuhteet tuottavat hahmoille enemmän murhetta kuin jatkuva kuolemanvaara ja verenvuodatus. Stephanie Mayerin Twilight-saaga on tästä toinen hyvä esimerkki. Toisaalta, asetelma antaa nuorille lukijoille ehkä samaistumiskohdan.

Venla:

Kirja olisi kaikkiaan aika raaka, jos väliin ei olisi kitattu vaaleanpunaista hörhelöä. Ei sitä mielestäni liikaa ollut.

Kaiken kaikkiaan kirja oli jännittävä ja hyvä ja ansaitsee ehdottomasti kirjahyllystäni paikan kohdasta ”jännät sarjat”.

Osallistu siis Odininlapsi + Mätä -kirjapaketin arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään keskiviikkona 31.8. Kerro kommentissasi, mitä mieltä olet fantasiakirjoista.

*Arvostelukappaleet saatu blogin kautta veloituksetta Kustannus Jalavalta.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (58)

-katriina-
1/58 | 

Fantasiakirjallisuus on niin laaja alue että siitä todennäköisesti löytyy kaikille jotain. Itselle kolahtaa Tolkien ja Martinin jossain määrin.. Mutta tutudtun mielelläni aina uusiin tuttavuuksiin :-)

Sumi
2/58 | 

Kyllä fantasiakirjat kiinnostavat. Tällä hetkellä luettavanani on Talismaani, joka on kyllä tullut lukaistua jo useamman kerran. 

sikkuralla
4/58 | 

Olen aina tykännyt fantasiakirjoista ja tähän sarjaan olisi mielenkiintoista tutustua. Uskon, että kummityttöni olisi myös hyvin kiinnostunut.

Jenna O
6/58 | 

Rakastan fantasiakirjoja. Ne tuovat paon arjesta, tarjoavat mahdollisuuden heittäytyä ihan muihin maailmoihin.

Katja_tata
7/58 | 

Fantasiaan on vähän on-off-suhde, välillä sitä haluaa uppoutua johonkin täysin muuhun maailmaan - tai tuttuun maailmaan ei-niin-todellisella-twistillä - ja niiden jälkeen haluaa taas lukea jotain realistista. Vähän sellainen "can't live with them, can't live without them" :D

Uutamo
10/58 | 

Täällä yksi sarjan fani ilmoittautuu! Luen kaikenlaisia kirjoja, mutta historialliset romaanit ja fantasia kuuluvat suosikkeihini. Serkkuni suositteli minulle näitä kirjoja - hänen suosituksensa eivät kyllä ikinä petä etenkään fantasiakirjojen osalta.

Sisu
11/58 | 

Nuorempana luin enemmän fantasiakirjoja, mutta kyllä ne vieläkin kiehtoo. Olisikin kiva lukea pitkästä aikaa fantasiaa.

Mutsi
12/58 | 

Poikani on samanikäinen kuin Venla ja ahmii fantasiakirjoja. Olisi kivaa saada hänelle uutta luettavaa

Eselso
13/58 | 

Laatu fantasiakirjoissakin aina riippuu kuinka hyvin se on kirjoitettu.  Idea on monissa kirjoissa hyvä, mutta sitten ei kohtaakaan kirjoittajan ja lukijan tyyli/tapa/toive/jokin muu. Nukkumaan mennessä on ihana saada kirja eteen, joka on helppo lukea eikä vaadita kovin kummoista ajattelua vaan kirja itsestään vie mukanaan lause lauseen perään... ja erityisplussaa on se, kun saa päivätauon jälkeen heti kiinni siitä mihin kohtaan edellisellä kerralla jäi. Siitä on hyvät fantasiakirjatkin tehty.

Elise H.
16/58 | 

Mukana kivassa arvonnassa :) Fantasiakirjat ovat kiehtovia! Itsellänikin on 12-vuotias tytär, joka myös pitää fantasiasta sekä kirjoissa että elokuvissa :)

hannna1
17/58 | 

Rakastan fantasiakirjoja, sillä niiden parissa pääsee kokemaan asioita mitkä olisivat muuten mahdottomia :)

Tiiana
18/58 | 

Mukana arvonnassa :) itse olen lukenut paljon fantasiakirjallisuutta ja tytär on juuri tulossa sopivaan ikään.

toukokuu
19/58 | 

En ole lukenut paljonkaan fantasiakirjoja, mutta esittelyn perusteella kiinnostuin. Esittely (2 erilaista mielipidettä) oli hyvä ja edesauttoi kiinnostuksen heräämisessä. Ilman muuta osallistun arvontaan.

Vierailija
21/58 | 

Minä rakastan fantasiakirjoja. Harry Potterit on ehdottomia lemppareita mutta olen paljon muitakin lukenut. Pitää lukea nuokin kirjat! Olen mukana arvonnassa :)

Marja-LiisaKoo
22/58 | 

Luen kaikkea laidasta laitaan, satunnaisesti myös fantasiaa. Hyvää vaihtelua todelle ja realismille 

Marjo
23/58 | 

Yritän löytää nuorille kiinnostavaa lukemista ja fantasiakirjallisuus on siihen mitä mainiointa. Itse he toki kirjansa valitsevat, mutta yritän suositella.

Airiina
24/58 | 

Fantasiakirjat ovat juuri se minun juttu, eläydyn niihin hyvin ja muu maailma unohtuu silloin.

Henna28
25/58 | 

Olen suurkuluttaja lukemisen suhteen ja luulenpa, että nämä kirjat luen ja annan siskolleni joka lukee myös paljon.

Peppi
26/58 | 

Hyvä arvonta on kirja-arvonta, pidän fantasiakirjoista, joskin luen kyllä kaikkea.

Anelie
27/58 | 

Mukana arvonnassa!
Olen jo pari kertaa kirjastossa hypistellyt tuota sarjaa ja se vaikuttaa kiinnostavalta. Kyllä se täytyy vielä lukea :)

Sartsuli
28/58 | 

Kuulostaapas mielenkiintoisilta kirjoilta! :) Fantasiakirjat ovat ihanaa vaihtelua realismille. 

SannaMariaB
29/58 | 

Omistan kaikki Harry Potter- kirjat ja olen lukenut ne läpi moneen kertaan. Myös monia muita fantasia- kirjoja on tullut luettua. Olen erittäin kiinnostunut näistä kirjoista!

Suvi Sininen
32/58 | 

Fantasia on mukavaa ja viihdyttävää, hyvää pakoa todellisuudesta aina silloin tällöin. Lähellä sydäntä on Tolkien ja Pratchett. Myös Harry Potterit uppoaa, hyvin kirjoitettua ja omalaatuista fantasiaa. Tämäkin trilogia kuulostaa hyvälle!

Nellis
33/58 | 

Fantasiakirjat nostavat arjen yläpuolelle - silloin kun ovat hyviä ;) Mukaan arvontaan.

Maiku
34/58 | 

Fantasiakirjat tosiaan toimii loistavasti pienenä todellisuuspakona! Ehdottomasti mukana arvonnassa!

-Kikka-
36/58 | 

Rakastan lukemista kaikessa muodossa. Fantasiassa kiehtoo se, että voi lukiessa päästää täysin oman mielikuvituksen valloilleen. Myös eri maiden mytologiat ja uskomukset ovat mukaansa tempaavia

Mamuli
37/58 | 

Juuri äskettäin ajattelin, että tahtoisin lukea nämä kirjat! Pidän paljon hyvin kirjoitetuista fantasia-kirjoista. Jännityksellä mukana arvonnassa.

suisui
39/58 | 

Mielestäni hyvä fantasiakirja nollaa paremmin kuin esim. baarireissu perjantaina :D Näin perheellisenä alkaa ymmärtään oman hyvinvoinnin päälle enemmän ja osaa arvostaa ihan eri asioita kuin ennen. Hyvä kirja, ulkoilu ja liikunta, pieniä askelia maailmalle, suuria minulle :)

Tiina V
40/58 | 

Mielenkiintoinen kirjapaketti, olen innolla mukana arvonnassa. Lukisin kirjat ensin itse ja sen jälkeen antaisin ne 12-vuotiaan tyttäreni luettavaksi. Fantasiakirjat ovat ihania, uudet ja erilaiset maailmat koukuttavat niin aikuisen kuin esiteininkin kirjojen pariin :-)

Kahvikissa
42/58 | 

Kuulostaa mielenkiintoiselta luettavalta. Jostain syystä tänä kesänä on ollut jokin kumma "lukulukko" enkä ole saanut avattua perinteiseen tapaan kirjoja, josko se alkaisi syksyn myötä aukenemaan..isän ja tyttären keskustelu kirjasta oli mukavaa luettavaa.

Katjusha
43/58 | 

Itse en ole oppinut lukemaan fantasiakirjoja, mutta esikoinen ahmii niitä mielellään. Kirjat olisikin iloinen yllätys hänelle!

Riina
44/58 | 

Fantasiakirjat ovat suosikkejani. Hyvän kirjan löydyttyä usein uppoaakin koko kirjasarja. Ehdottomasti mukana arvonnassa! ?

sarita
47/58 | 

Ei ehkä aivan minun juttuni mutta kyllä meiltäkin lukija löytyy. Tiedä vaikka innostuisi itsekkin...

ansu88
48/58 | 

Joskus nuorempana tuli luettua fantasiaa. Nythän sitä voisi sitten aloittaa taas!

Tappura77
49/58 | 

Meillä rakastetaan fantasiakirjallisuutta :) Siitä nauttivat niin aikuiset kuin teini ja esiteinitkin.

Mökkiläinen2
52/58 | 

Sekalukijalle käy kaikki, fantasia kirjat vie kauas tästä hetkestä. Tuossa olis varmaan kiva pomsi syysilloille!

MacHoney
54/58 | 

Upea arvonta! Olen aikonutkin toivoa joululahjaksi tuota ensimmäistä osaa. Fantasiaa luin teininä paljon ja edelleen se on lähellä sydäntä.

Tipi
55/58 | 

Niin, fantasiaahan on montaa lajia, joten yksiselittäistä vastausta on vaikea antaa. Aiemmin tuli luettua paljonkin, lasten myötä jäänyt vähemmällä, joten olisi kiva saada uusi kirjatuttavuus kaveriksi rankan syksyn odottaessa nurkan takana. Kuullostaa ainakin hyvin mielenkiintoiselta, olen kirjailijasta täällä Tanskassa kuullut aiemminkin.

Hannnna
57/58 | 

Mukana ollaan! Itse en niin välitä fantasiakirjallisuudesta, mutta perhepiirissäni moni tykkää. ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

- Kaupallinen yhteistyö: arvontapalkkinon sponsoroi Minerva Kustannus -

Kävin taas pitkästä aikaa juoksulenkillä. Edellisestä kerrasta oli kulunut 3,5 kuukautta - juoksuhousuni olivat vielä pesemättä Kajaanin uudenvuoden juoksutapahtuman jäljiltä...

Minulla on ollut pitkä tauko liikunnassa sairastelun ja kiireiden takia. Ennen lenkkiä hieman hirvitti vetää ohuemmat tamineet päälle ja nostaa jalka juoksuasentoon, kun lähdin koiran kanssa pihalle.

Hyvin juoksu kuitenkin kulki. Vauhti tosin oli hidas: kolmen vartin maastolenkkiin tuhraantui tällä kertaa yli tunti.

Syytin verkkaisesta tahdista koiraa. Koiranpentumme Napsu on vasta 11 kuukauden ikäinen, eikä se saisi vielä juosta pitkiä lenkkejä, vaan kasvattajan mukaan lenkit pitäisi tehdä koirantahtisesti. Tämä tarkoittaa, että minun pitäisi juosta Napsun tahdissa eikä päinvastoin.

Koirantahtisuus toteutui tällä kertaa siten, että päästin Napsun irti (kyllä, vuodenajasta huolimatta). Uskalsin tehdä näin, sillä metsästyslain mukaan koiran tulee myös haja-asutusalueella olla näin lintujen pesimiskaudella joko remmissä tai sitten helposti kytkettävissä. Napsu tulee nykyään jo lähes pomminvarmasti luokse kutsuttaessa, onhan minulla aina lenkillä taskut täynnä sen ruokaa.

Hidastelusta oli iloakin. Ehdin huomata kauniita näkymiä puiden lomasta ja vetää rauhassa henkeä järven rannalla, kun odottelin että koira oli saanut nuuskimisensa valmiiksi.

Tällä kertaa innostus lenkkeilyyn tuli Jokanaisen Juoksukirjasta, jonka sain blogini kautta luettavaksi Minerva Kustannukselta. Se on kiva opas- ja inspiraatiokirja naisille, jotka haluavat aloittaa juoksemisen tai viedä harjoituksensa uudelle tasolle.

Olen juossut seitsemän viime vuoden aikana yhden maratonin ja useampia puolimaratoneja. En kuitenkaan ikinä ole opiskellut juoksemista tai askeltekniikkaa.

Jokanaisen Juoksukirjassa erilaiset harjoitusohjelmat on esitetty niin selkeästi ja houkuttelevasti, että kirjan tulee lukeneeksi ihan huomaamattaan. Kirja sisältää myös tietoa lihaskuntoharjoituksista, ravitsemuksesta ja ohjeet tavallisimpien juoksuvammojen ehkäisyyn ja hoitoon.

Opuksessa on omat ohjeet eri motiiveilla treenaaville: niille, jotka tähtäävät muutaman kilometrin lenkkeilyyn, toisille jotka suuntaavat juoksukilpailuihin, laihduttajille ja myös odottaville äideille. 

Jokanaisen Juoksukirjan kirjoittajista Jessica Almenäs on ruotsalainen tv-juontaja ja maratoonari ja Lovisa Sandström tunnettu tv-persoona ja personal trainer. Hän kirjoittaa Ruotsin suosituinta urheilu- ja harjoitusblogia www.lofsan.se

Ilokseni Minerva Kustannus antoi minulle mahdollisuuden arpoa blogini lukijoiden kesken kolme Jokanaisen Juoksukirjaa.  Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta vappuun eli 30.4. mennessä ja kertomalla kommentissa omasta juoksuharrastuksestasi.

Jätä kommentissasi sähköpostiosoite sille varattuun kenttään. Osoite ei näy muille kuin minulle. 

Onnea arvontaan!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (66)

Jenninatalia
1/66 | 

Kirja kuulostaa juuri sellaiselta mikä minun pitäisi lukea. En ole elämässäni ikinä tykännyt juoksemisesta, koulun cooper-testit olivat ihan tosi kamalia. Viime syksystä lähtien olen opetellut tykkämään siitä ja maaliskuussa jaksoin juosta 4km pysähtymättä, se fiilis oli ihan mahtava kun ylitin itseni! Ja harjoitukset jatkuu edelleen :)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015
2/66 | 

Mahtava arvonta! Harrastan kahdenlaisia lenkkejä: niitä, joilla juostaan oikeasti Sports Tracker päällä ja niitä, joilla juostaan fiilistellen ilman kilometri- tai matkatavoitteita. En oikeastaan edes tiedä kummasta tykkään enemmän,  hyvä olo tulee molemmista.

Teija H
3/66 | 

Käyn ympäri vuoden koiran kanssa juoksulenkeillä.

Kirja kuulostaa aivan mahtavalle!

Sartsuli
4/66 | 

Käyn kerran viikossa muutaman kilometrin pituisella (juoksu)lenkillä. Tuosta kirjasta saisi varmasti motivaatiota juosta enemmän! (:

evie
5/66 | 

Haluaisin juosta paremmin ja nopeammin. Tavoitteeni nyt alkuun on jaksaa 5km pysähtymättä ja toistaiseksi jaksan jo 4km. Kirjan avulla pääsisin nopeammin tavoitteeseeni ja ehkä jopa siihen maagiseen 10km.

Sähikäinen
6/66 | 

Laihdutan ja olen haaveillut, että kohta pystyn aloittamaan juoksemisen. Kirjasta olisi varmasti apua!

Salla
7/66 | 

Kun otin koiran, ajattelin saavani lenkkikaverin. Huihai, tämä yksilö haluaa pysyä kotona ja vahtia reviiriä. Siis ihan oikeasti hänet pitää välillä väkisin kiskoa pissilenkille. Omat lenkkini tyssäsivät hetkeksi selkäongelmiin. Kantapään kautta tuli huomattua keskivartalon lihaskunnon ja lihashuollon tärkeys. Niitä ei vaan voi unohtaa mutta jotain uutta harjoitusta niihinkin olisi taas kiva saada.

-mökö
8/66 | 

Tämähän pitää lukea! Olen entinen kilpajuoksija, joka ei yhtään tykkää juoksulenkkeilystä. Nii-in, tiedän että kuulostaa tosi oudolta... Nyt vankassa keski-iässä etsin sitä taikaa, jolla juoksusta saisi rentoa ja vapautunutta, sellaista että juoksemaan tosiaan haluaa lähteä. Nyt juoksu on velvollisuudentuntoista raatamista. Maratoneja en kaipaa muutamien kilometrien lenkit riittäisivät minulle. 

Velhotar
9/66 | 

Kirja tulisi tarpeeseen, sillä aloitin juoksuharrastuksen pitkän tauon jälkeen viime viikolla, ja alussa pitää oppia kuuntelemaan itseään, ettei aloita liian rankasti.

TiinaB
10/66 | 

Itsekin palailen juoksuharrastuksen pariin tauon jälkeen. Kumpa oppisin kasvattamaan kuntoa.. viimeksi pääsin tiettyyn pisteeseen ja pystyin kuukausikaupalla juoksemaan tasan saman matkan. Nyt yritän pikkuhiljaa pidentää matkaa alusta alkaen ja toivottavasti jonain päivänä pystyn juoksemaan 5 tai jopa 10 kilometriä. 

Antsu
11/66 | 

Olen tässä haaveillut aloittavani juoksemisen, näin vanhoilla päivilläni, joten kirja tulisi kyllä tarpeeseen :D. Ja kyllä meilläkin koirat saavat olla vapaina, vuodenajasta huolimatta...

Miina-neiti
12/66 | 

Olen "vanhoilla päivilläni" (42v) tsempannut itseäni lenkille ja on ollut upeaa huomata että kyllä sitä kehittymistäkin tapahtuu, ja ettei se matka tapa vaan vauhti... ! Olisipa hieno saada tsemppilukemista kannustamaan huonoina päivinä!!

Hanssi1
13/66 | 

Juoksen etanan vauhdilla, mutta juoksen kuitenkin. Olisi kiva oppia juoksu tekniikkaa, jos se vauhti niitä vähän nopeutuisi. En olisi muutama vuosi sitten ikinä uskonut, että juoksu voi olla kivaa.

Juoksijasielu
14/66 | 

Olen sielultani juoksija, vaikka ulkonäöstän ei sitä arvaisi :D (on paino päässyt nousemaan). Tykkään juoksemisesta ja nuorenpana juoksin aika paljon. Nyt on kuitenkin tullut tauko juoksemisesta, ja olenkin odotellut motivaation ilmaantumista. Syksyllä kävin ohjatuissa juoksutreeneissä, joissa kunto nousi kohisten ja opin tekniikkaa. Parhaimmillani juoksin silloin noin 10km lenkkejä, ja vauhti oli päälle 9km/tuntivauhdilla, millä tahdilla en koskaan aikaisemmin ollut juossut. Nyt tosiaan on kuitenkin taas jäänyt harjoittelu ja tuntuu vaikealta aloittaa uudestaan. Kirja olisi huippujuttu!

Juoksen vielä joskus
15/66 | 

Haaveissa juoksuharrastuksen aloittaminen, kun pitäisi löytää liikuntamuoto, mikä ei ole aikaan ja paikkaan sidottu. Kunto on pakkasen puolella, ylimääräisiä kiloja ei ole, mutta kroppa ei tunnu omalta, kun liikunta on ollut minimissä viimeiset vuodet erinäisistä syistä johtuen. Vinkkejä ja inspiraatiota siis kaipailen - siihen tuo kirja kuulostaisi just hyvältä.

Kesä 2016
16/66 | 

Ehdottomasti haluan olla mukana arvonnassa ☺ tykkään juosta, mutta välillä polvet alkavat särkemään juostessa. Uskon, että tekniikassa on viilattavaa. Kirjasta saisi varmaan vinkkejä tekniikkaan.

Vierailija
17/66 | 

Aloitin juoksuharrastuksen vuosi sitten 39-vuotiaana. Kehittymistä on hidastanut ajan puute ja sairastelut. Tavoitteena on juosta 5 km, nyt taittuu puolet siitä :)

Lenkkeilijä
19/66 | 

Mielenkiintoinen kirja. Teen pitkiä kävelylenkkejä ja kuntoni on melko hyvä. Välillä tekisi mieli juosta. Vaan en kehtaa, kun en ole koskaan lapsuuden jälkeen juossut.

Yli 50v
20/66 | 

Nuorena viimeksi juossut... vieläkin haaveissa, mutta en ole uskaltanut... Pelottaa etten pysty, en osaa ja mulle nauretaan... haaveet on kuitenkin tarkoitettu toteutattavaksi.. siihen tarvin tukea ja tsemppiä.

Mumma
21/66 | 

Vaivasenluuleikkauksen jälkeen ei juoksua puoleen vuoteen ulkosalla. Sisäliikunnassa ja juoksumatolla olen jo uskaltanut. Jospa pääsis aloittamaan pehmeällä pururadalla, kunhan kuivuvat luminen sulamisen jälkeen

Vierailija
22/66 | 

Olin kaksi vuotta sitten hyvässä juoksuvauhdissa ja 10km lenkki meni kevyesti. Mutta sitten ostimme talon, tuli remontit ja muutot, ja työpisteen vaihtaminen. Työmatkaan autonratissa hupeni aiemmin lenkkeilyyn käyttämäni aika, ja lopun ajan nieli kodissa (edelleen) keskeneräinen remontti sekä arki 5:n lapsen harrastusten jne parissa.
Olen yrittänyt jatkaa juoksuharrastustani mutta jostain syystä aloittaminen on ollut todella haastavaa. Ehkä kirja auttaisi pääsemään yli pettynyksestä kun olen "juoksukunnon" menettänyt ja saisin uuden buustin taas päälle.
Juokseminen on kuitenkin sellaista mielen ja kehon harmoniaa että haluan saada menettämäni mahdollisimman pian takaisin.

Kroppa 52 v, mieli parikymppinen
23/66 | 

Löysin viime keväänä netistä sohvaperunan juoksukoulun. Aloitin sen ja kesän lopussa hölkkäsin jo vitosen. Talvella lenkkeily jäi ja yrittin liikkua kuntosalilla. Kun liikunta oli kateissa useita vuosia, on tämä liikkeelle lähtö ollut haasteellista. Nyt haluaisin päästä taas hölkkäämisen makuun. Ja odotan sitä flowta, jota niin moni hehkuttaa. Lihakset kipeytyy ja jalat on jäykät. Jokanaisen juoksukirja olisi tarpeen!

Vierailija
24/66 | 

Haaveilen juoksuharrastuksen aloittamisesta. Olen juossut jonku matkaa aina kävelylenkillä käydessäni. Usein mukanani on lastenrattaat, mutta kyllä niidenkin kanssa voi juosta. :-D

Mummo Etelä-Karjalasta
25/66 | 

Monia maratoneja juosseena olisi kiva lukea kirja miten on itse onnistunut.

Vierailija
26/66 | 

Vuosikymmenen tauon jälkeen noin vuosi lenkkeilyä takana. Se on ihanaa! Toistaiseksi olen pysytellyt lenkeillä omalla mukavuusalueellani. Ehkä kirjan avulla saisin haastettua itseni kehittymään :)

Viiru
27/66 | 

Juoksin 5-7 km lenkkejä pari kertaa viikossa kuntosaliharrastuksen vastapainona. Tällä hetkellä lenkit ovat pannassa kunnes oikutteleva polvi taas sallii lenkille lähtemisen. Kirjasta olisi varmasti iloa mm. tekniikan hiomiseen!

Maikku
28/66 | 

Osallistuin 4 vuotta sitten työpaikan juoksukouluun ja se oli menoa - hurahdin juoksuun ihan täysillä. Olin saanut kammon juoksuun koulun liikuntatunneille ja olin päättänyt etten juokse enää ikinä. Toisin kävi ja nykyään nautin juoksulenkeistä, koska niillä pystyn nollaamaan pääkopan ja saan hyvän olon. <3

Loviisa
29/66 | 

Aloittelevana juoksijana voisin saada kirjasta vinkkejä juoksuharastukseen, motivaatiotakin, koska aikaisemmin juokseminen ei todellakaan ole kuulunut lempilajeihin. Kirja voisi kenties toimia ns personal trainerina.

Nicsula
31/66 | 

Viime syksynä tuli vielä juostua mutta kiireet ja kelit jätti harrastuksen. Kymppi olisi tavoitteena syksyllä joten kirjasta olisi varmasti apua siihen.

Vierailija
32/66 | 

Huh, tuo tulisi tarpeeseen. :D Suhdetta juoksuun pitäisi taas hieman lämmitellä. Pari kesää olen lenkkeillyt enemmän ja vähemmän aktiivisesti: ensin keväällä juostu puolimaraton sai jatkamaan lenkkeilyä kesän ajan noin kerran viikossa. Viime vuonna puolestaan juoksin aktiivisesti keväästä joulukuuhun ja osallistuin pariin juoksutapahtumaankin. Nyt pitkän tauon jälkeen ensimmäisellä lenkillä paha olo yllätti, enkä ole uskaltautunut uudestaan lenkkipoluille... 

Vierailija
33/66 | 

Talvella hiihdän lumitilanteen mukaan ja muutoin juoksen. Opiskelun vuoksi välillä tulee pitempiä taukoja mutta pyrin vähintään 2 krt viikossa ehtimään lenkille. Juoksen metsässä Saimaan rannan mahtavissa maastoissa. Kamera on aina mukana ja usein käytössä. Koskaan ei ole niin kiire, vaikka sportrackeri on päällä, ettei ehtisi kuvaamaan luonnon pieniä ihmeitä tai Saimaa alati vaihtuvaa näkymää

Vierailija
34/66 | 

Oma juoksuharrastukseni jäi pitkälle tauolle sairastuttuani mykoplasmaan. Nyt olisi juuri sopiva aika aloittaa harrastus uudelleen. Ja kirjan vinkit tulisivat varmasti tarpeeseen!

Katja_tata
35/66 | 

Olen saanut juostua muutaman kerran 10 km, yleensä joko Naisten kympissä tai Pääkaupunkijuoksussa. Muuten juoksen tai oikeastaan hölkkään, pienempiä maks. 5 kilsan lenkkejä avomiehen kanssa. En voi olla hölkkäämättä, kun toinen pursuaa intoa ja parempaa kuntoa vieressä :D Motivoi kummasti, ellei sitten polvikipu ole niin paha, etten voi kuin kävellä. Haluaisin kuitenkin pystyä juoksemaan ihan oikeasti, hyvällä tekniikalla, ilman kipuja tai muita (lähinnä huonosta kunnosta johtuvia) rajoitteita. Olen kerran ollut juoksukoulussa, mutta kipinä pysyi pienenä. Tiedän, että pitäisi vain juosta, juosta ja juosta, sillähän se kunto nousisi ja sitä myöten varmasti myös into. Luulen, että kirja voisi nostaa kipinää taas hieman suuremmalle liekille ja meneillään oleva kevät ja tuleva kesä sekä syksy antaisi hyviä juoksukelejä, jotka mahdollistaisivat sen "olen juoksija"-ajatuksen jalostumisen ihan käytännön tasollekin :) 

Keppeler
36/66 | 

Olen aina luullut, etten voi juosta, siis että en vain pysty siihen, vaikka muuten en mikään sohvaperuna ole. Nyt olen kuitenkin muutaman viikon ajan jo käynyt pieniä juoksulenkkejä, ja parasta on itsensä voittamisen tunne. :) Tämä kirja olisi tosi toivottu.

Elise H.
37/66 | 

Juoksuharrastus on itselläni suunnitteluasteella, kirjasta saisi varmasti tukea ja vinkkejä :)

Vierailija
38/66 | 

Sain taas aloitettua keväällä juoksun, joka tyssäsi viime syksyyn. Välillä kulkee hyvin ja välillä huonosti. Vauhti on niin hidasta että sille tarttis tehdä jotain :) . Kirja olisi oiva apu!

Takkuli
39/66 | 

Minä ole juoksennellut fiiliksen mukaan keväällä ja kesäisin. Syksyisin ja talvella innostus aina jotenkin hiipuu ja taas keväällä täytyy alkaa uudelleen rakentamaan juoksukuntoa. Olisi hienoa saada tästä läpi vuoden kestävä harrastus ja juoksukuntoa huomattavasti paremmaksi. Ehkäpä kirjasta olisi tähän apua.

millaho
40/66 | 

Tuo kirja kuulostaa juuri sellaiselta joka mun pitäis ehdottomasti saada käsiini :) koko nuoren ikäni vihasin liikuntaa enkä uskonut ikinä voivani juosta, kuitenkin reilu vuosi ennen esikoiseni syntymää innostuin lenkkeilystä ja juoksusta ja voi vitsit sitä tunnetta kun pystyin viimein juoksemaan 10km! Nyt raskauden jälkeen aloittelen harrastusta uusiksi ja hyvät vinkit olis avuksi :)

Seena
41/66 | 

Tulee juostua läpi vuoden, kevät-kesä-syksy-kaudella enemmänkin. Kirja varmasti toisi motivaatiota ja monipuolisuutta treeniin.

Vierailija
42/66 | 

Monta kertaa olen aloittanut mutta aina juoksuharrastus on jäänyt kesken. Nyt työkaverit saivat innostumaan Naisten kympistä, joten on tsempattava ainakin vielä reilu kuukausi - toivottavasti pidempäänkin!

Vierailija
43/66 | 

Kirja kiinnostaa!! Talvella tykkään hiihtää, mutta kesälle ei oikein ole sopivaa lajia löytynyt. Josko kirjan avulla saisi jonkinlaisen kipinän juoksuun :-)

Nanna
44/66 | 

Oikeasti pitkän tauon (4 vuotta) jälkeen olen aloittanut taas juoksun ja on se vaan kivaa! Nyt menee 7km, ensi kuussa jo varmasti kymppi, hiljaa hyvä tulee :)
Aurinkoisia lenkkejä kaikille juoksijoille ja onnea arvontaan!

Sumi
45/66 | 

Kyllä tuo kirja kiinnostaa.

Juoksu on ollut itsellänikin kiireiden takia vähän tauolla, mutta kyllä se tästä taas lähtee :) 

Vierailija
46/66 | 

Tuo kirja olisi kiva lukea! Olen harrastanut juoksua vaihtelevasti pienestä asti sekä omaksi iloksi ja hyvinvoinnin kannalta että osana treeniä kilpailessani toisessa lajissa. Juoksussa en ole koskaan kilpaillut, mutta jatkossa olisi kiva juoksukilpailuihinkin osallistua. Tällä hetkellä olen juossut kohottaakseni kuntoa ja treenatakseni myös lihaskuntoa. Rakastan luonnossa liikkumista ja erityisesti raikas kesäisen ja syksyisen metsän tuoksu on iso osa juoksunautintoa :) Toivon myös sinulle mukavia juoksulenkkejä!

Kuntoilija
47/66 | 

Tää kirja tulisi tosi tarpeeseen. Oon aina tykännyt juosta ja nyt parina vuonna olen osallistunut Hcr:ään. Juoksu ja kuntosali on lähellä sydäntä mutta lihasten jälkihuolto tahtoo jäädä huonoksi. Tälläkin hetkellä lihakset jumissa. Venyttelyjä ei meinaa muistaa. Hcr taas painaa päälle. Olis hyvä lukea tekniikasta ja muusta tärkeästä juoksuun liittyvästä. Vaikka ikää jo yli 50 niin suht hyvässä kunnossa olen tällä hetkellä ja haluan olla myös jatkossa.

Hölkkäetana
48/66 | 

Juoksuharrastus kaipaisi elvyttämistä. En ole vielä luopunut puolimaratonhaaveestani vaikka lenkkiseuraa tai juoksuohjelmaa ei olekaan ja ikääkin on jo 48 vee :) .

Cani
49/66 | 

Oi! Mähän siis tarvitsisin tuon kirjan. Takan on 7 kk täystauko juoksusta... ...ja ylipäänsä kaikesta liikunnasta, paitsi koirien kävelyttämisestä. Nyt tämän viikon tiistaina kävin ensimmäisellä lenkilläni siis seitsemään kuukauteen. Aiempaan 40 minuutin matkaan kului  nyt tunti. Keskiviikkona kävin heti uudelleen, mutta tahti oli yhtä verkkainen. Okei, vaikka juoksuvauhti oli tarkoituksella - lääkärin määräyksestä - H-I-D-A-S, vaikutti se silti omaan mielialaan. Tajutessani, miten paljon ollaan tultu alas esim. vuoden takaisista nopeuksistani ja kestävyydestä, vaivuin pieneen epätoivoon. Tiedän, että minun on pakko alkaa liikkumaan, jotta pysyn kunnossa ja terveenä. Mutta tulen aina tasapainottelemaan kahden välillä: 1) juoksen kuin hullu, aivan järjettömän treeni- ja ruokaohjelman mukaan, SportsTracker hihassa heiluen, nivelet hoosiannaa huutaen, ja lopulta täysin kadottaen liikunnan riemun. Tai 2) Annan itselleni luvan hölkkäillä, "milloin olo tuntuu hyvältä ja motivoituneelta", jolloin päädyn käymään kerran kuukaudessa lenkillä ja sen jälkeen loput 3 viikkoa soimata itseäni siitä, miten huono olen. Kun jostain vain löytäisi sen kultaisen keskitien ja voisi pitää yllä motivaatiota menettämättä kuitenkaan liikunnan riemua.

Heisi
50/66 | 

Tuo kirja tulisi suureen tarpeeseen! Saan viimein kesäkuun alussa aloittaa taas treenaamisen puolen vuoden leikkauksesta toipumisajan jälkeen, ja haluaisin viimein oppia juoksemaan. Pelkkä kävely tuntuu niin puuduttavalta ja puolimaratoni olisi suuri haaveeni :)

Vierailija
51/66 | 

Yhden kesän juoksin ja tykästyin lajiin, mutta lonkkani valitettavasti ei. Kirja menisi lenkkeilevälle siskolleni, jos sen saisin.

Polkujuoksija
52/66 | 

Olen lajin aktiiviharrastaja. Lenkillä aina koiran kanssa, joka saa kulkea irti metsäpoluilla. Tekniikassa varmasti olisi kehittämistä kehittyäkseni nopeudessa ja vauhdissa. Juoksukouluun ei ole aikaa, mutta itseopiskeltuna innostus kokeiluun ja testailuun löytyisi. Itseasiassa olen juossut koiran kanssa hänen ollessa puoli vuotias ja emme hänessä ole haittoja havainneet, aika lihaskimppu hänestä on kylläkin tullut ?

Hanna-1980
53/66 | 

Minä olen jonkun verran aiemmin juossut,10 km kisamielessä..olis hauska treenata puolikkaalle! Minulla kanssa koira jonka kanssa juoksen?

Mummot menee ohi ylämäessä
54/66 | 

Aikaisemmin en tykännyt yhtään juoksemisesta. Mies oli juossut parit maratonit, mutta mä en ymmärtänyt sitä. Mutta sitten esikoinen syntyi ja halusin omaa aikaa, sain sitä lenkkipolulta. Pisin matkani taitaa olla vain 12 kilometriä. Naisten kympin olen juossut 11 kertaa, mutta en käy siellä enää, koska se just maatilan kevättöiden aikaan. Mulla on ollut joskus juoksuohjelmakin, mutta siitä on aikaa. Meillä on pari metsästyskoiraa, joita pitää lenkittää. Niiden ansiosta tulee lähdettyä lenkille, vaikka ei aina huvittaisi. Nykyään käy 1-3 kertaa viikossa lenkillä. Nopeus ei päätä huimaa. Olisi haaveissa kehittyä juoksijana ja joskus juosta puolimara.

-
55/66 | 

minäki kohta 40 oon alotellu juoksua mitä en olis ikimaailmassa itestäni uskonu. MOnen lapsen odotuksen jälkeen innotuin hiihtämäänkin ja juoksukin innostaa :)

Elina
57/66 | 

Lenkkeilen myös 1-2 kertaa viikossa. Parasta on että voi lähteä sitten kun on aikaa tai vaikka lapsen harrastuksen aikana. Haaveilen maratonista.

ElluM
58/66 | 

Aikoinani juoksin aivan riittävästi ja päätin, että ei enää ikinä. Noh, 20 vuoden jälkeen innostus on taas kasvanut ja lenkkarit on ostettu.

Sanna K.
59/66 | 

Haaveilen aloittavani  juoksuharrastuksen taas uudestaan. Näin keväällä tekee mieli lähteä useammin lenkille, mutta olen juuri nyt aika huonossa kunnossa. =/

Xeveliina
60/66 | 

Juoksuharrastukseni on myös ollut tauolla... varmaan 2 vuotta. Apua! Nyt ois sitten tarkoituksena aloitella uudelleen, joten tämä kirja olis ihan loistava tsemppari!

Marianna
61/66 | 

Voi, olisipa hieno voittaa tuo kirja! Aloitan joka kevät juoksemisen, mutta marraspimeillä se jää. Tänä keväänä aloitin juoksukoulun ja tuo kirja voisi kannustaa sitten koulun loppumisen jälkeen lenkeille! 

Ingrid
62/66 | 

Yritän erilaisilla keinoilla, mutta en oikein saa juoksuvauhtia aikaiseksi. Tarvitsin varmaan valmentajan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat