Kirjoitukset avainsanalla Sisustus

Vähän aikaa sitten sain huoneeseeni uuden maton.* Violetti, Turkissa käsintehty matto muutti huoneeni ilmettä uskomattoman paljon. Valitsin sen, sillä kaikista turkkilaisista tilkkumatoista juuri violetti oli lempparini.

Maton mukana taisi paketista ripsahtaa myös hiukan sisustusintoa ja muuttumishalua, sillä saimme kaverini kanssa idean järjestää huoneeni uudestaan.

Yksi kerrallaan huonekalut vaihtoivat paikkaa.

Huoneessani työpöytä vaihtoi vastakkaiselle seinälle ja sänky siirtyi seinältä ikkunan eteen.
Huoneessani työpöytä vaihtoi vastakkaiselle seinälle ja sänky siirtyi seinältä ikkunan eteen.

“Tääl on ihan eri näköstä! Onks tää näin iso! Tääl on tosi avaraa! Onks tossakin pistoke? Mä en tiennykkään et täälläki on koukku!”, minä huudahtelin huoneeni muuttuessa.

“Venla me ollaan vaihettu vaan sun sängyn paikkaa”, kaveri naureskeli.

Huonekalut olivat olleet entisillä paikoillaan siitä asti, kun muutimme tähän taloon, eli yhdeksän vuoden ajan. 

Kalusteiden alta paljastui melkoinen kasa pölyä, langanpätkiä ja villakoiria. Mutta myös piirrustussabluunoja, kuivunut huulirasva, muutama magneetti ja palapelinpalanen.

Sekä kaksi kuvaa minusta vauvana. Ne pääsivät heti paraatipaikalle kirjahyllyn päälle.

En yleensä innostu sisustamisesta kovinkaan paljon (en ollenkaan - minä en sisusta) mutta se oli… kuin jokin palapelinpalanen olisi loksahtanut paikoilleen. Ehkä juurikin se löytämäni.

Muistin, kun piirsin sabluunoilla. Muistin tuhrineeni koko naamani huulirasvaan. Muistin leikkineeni magneeteilla.

Palapelinpalaa sen sijaan pyörittelin käsissäni hetken pidempään ennen kuin tajusin: tuoltahan pilkottaa Nipsun korva! Tämähän onkin se muumipalapeli, jota joskus isän kanssa huolella rakenneltiin.

Violetti Sukhi-mattoni* toi huoneeseen uuden  ilmeen. Ehkä onkin niin, että huoneen - taikka sen asukin - oppii tuntemaan vasta, kun sen muuttaa.

Kuinka usein sinä muutat kotisi kalustusta?

Ainoa uuden maton vähemmän miellyttävä seuraus on se, että Napsu ei suostu lähtemään millään huoneestani.
Ainoa uuden maton vähemmän miellyttävä seuraus on se, että Napsu ei suostu lähtemään millään huoneestani.

*Matto ostettu erityshinnalla blogin kautta.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla ja vaimollani taitaa olla hyvin perinteinen kodin sisustamisen politiikka: vaimo saa sisustusidean, minä kauhistelen hintaa hetkisen ja lopulta teemme yhdessä ostopäätöksen. Meidän kohdallamme on kuitenkin yksi poikkeus, joka tämänkin säännön vahvistaa.

Matot.

Päätimme ostaa Venlan huoneeseen uuden maton Sukhi-matoilta*, sillä aikaisempi oli jo hieman rähjäinen. Vaimo ehdotti, että naputtelisin tähän blogiin ajatuksiani maton hankinnasta, minä kun olen hänen sanojensa mukaan "mattohullu". Saimme ostaa maton erikoishintaan alennuksella blogin ansiosta.

Meillä on mielestäni kaunis koti. Kun kymmenkunta vuotta sitten tulin ensimmäisen kerran katsomaan myynnissä ollutta asuntoa - vaimoni ehdotuksesta, tietysti - jo eteisessä mieleeni tuli yksi asia: persialainen yallameh-mattomme sopisi loistavasti uuteen olohuoneeseen.

Kiinnostukseni itämaisiin mattoihin heräsi vuosituhannen vaihteessa, kun opiskeluaikana pääsin kesätöihin tavaratalon matto-osastolle. En tiennyt matoista silloin hölkäsen pölähtävää, mutta onnekseni talossa vakituisena työntekijänä ollut mattoekspertti perehdytti minut alan perusteisiin.

Hämmästyin itämaisten mattojen monipuolisuutta, taituruutta ja pitkälle kehittynyttä kulttuuria; kuinka matto kertoo nimellään, värityksellään ja kuvioinnillaan tarinaa kotiseudustaan. Sen kesäpestin ajan olin aina tilaisuuden tullen kärttämässä lisää tietoa asiantuntevalta työtoveriltani. Tiedot tulivat nopeasti käyttöön, kun pystyin kertomaan asiakkaille tarkempaa tietoa eri matoista ja antamaan hyviä ehdotuksia juuri heidän kotiinsa sopivista matoista. 

Minusta oli tullut Mattomies.

Venlan huoneessa oli ennen keinokuituinen matto, joka oli päässyt ikävästi likaantumaan. Oikealla uusi turkkilainen Sukhi-tilkkumatto.
Venlan huoneessa oli ennen keinokuituinen matto, joka oli päässyt ikävästi likaantumaan. Oikealla uusi turkkilainen Sukhi-tilkkumatto.

Käsintehdyn itämaisen maton hankkiminen on monella tapaa järkevä ja tyylikäs ratkaisu. Jos haluat maton olohuoneeseen, maton pitää miellyttää sekä silmää että jalkaa ja sopia muuhun sisustukseen. Koska myös olohuoneen maton päällä liikutaan paljon, sen pitää kestää kulutusta ja olla miellyttävä kävellä.

Telkkarin katselu olohuoneemme persialaisella matolla loikoillen on lempipuuhaani. Pientä ruuhkaa joskus syntyy, koska myös Napsu-koiralla on hyvä mattomaku: se nukkuu olohuoneen matolla aina päiväuniaan.

Suomalaiset ovat eettisesti valveutunutta kansaa myös mattokaupassa. Jos minulta kesätöissä mattomyyjänä kysyttiin halpa-ja lapsityövoimasta vastasin aina, että korkealuokkaisessa itämaisessa matossa on neliömetriä kohden satoja tuhansia solmuja. Se on aina yksilöllinen, ammattilaisen tekemä käsityö, jota ei sarjatuotannolla tai lapsen tietotaidolla pysty valmistamaan.

Venlan huoneen mattoa valitessa päädyimme Sukhi-mattoihin muun muassa koska sosiaalinen vastuu on yritykselle tärkeää.

Sukhi-matot tukevat omalta osaltaan työllistymistä alueilla, joissa on pula työstä ja etenkin sellaisesta työstä, josta maksetaan hyvin. Matoissa käytetyt värit ovat myrkyttömiä, ei-atsovärejä ja niissä vältetään ylimääräisiä kemikaaleja. Yrityksen sivuilla on video mattojen sosiaalisista vaikutuksista.

Venlan uusi, tilkuista koottu matto on uskomattoman jämäkkä ja syvänvärinen.
Venlan uusi, tilkuista koottu matto on uskomattoman jämäkkä ja syvänvärinen.

Tämä turkkilainen matto sopii tyttäremme huoneeseen ennen muuta upean värinsä ansioista. Venla on aina pitänyt violetista.

Venlan huoneen matto on syntynyt pitkän prosessin tuloksena. Senkaltaisia varten on ensin kerätty hienoja mattoja laajalta alueelta. Tämän jälkeen matoista on poistettu väri.

Sitten matot on pesty, jotta ne ovat varmasti puhtaita, ja levitetty aurinkoon kuivumaan. Tässä vaiheessa neutraalin väriset matot on värjätty. Sen jälkeen matoille on seurannut lisää pesua ja huuhteluita, jotta ylimääräinen väri on lähtenyt pois.

Värjätyt matot on kuivattu uudelleen auringossa. Kun matot ovat kuivuneet, tilkkumattoihin on ommeltu taustakangas puuvillasta.

Mattoihin tulevat tilkut on valittu kokeneiden käsityöläisten toimesta. He numeroivat tilkut ompelutyötä varten ja ompelevat ne käsin yhteen. Lopuksi mattoon on ommeltu vielä reunus. Ennen kuin matto lähetetään tilaajalle, se on käynyt läpi vielä laatutarkastuksen.

Uutta mattoa joutuu odottamaan aika kauan, tilaustyö kun on kyseessä. Keskimääräinen odotusaika on 12 viikkoa. Meidän mattomme laitetttiin tilaukseen joulukuussa ja se saapui kotiin viime viikolla.

Violetti matto luo Venlan huoneeseen uuden tunnelman. (Fiilis voi johtua myös siitä, että huone oli kuvaushetkellä poikkeuksellisen siisti.)
Violetti matto luo Venlan huoneeseen uuden tunnelman. (Fiilis voi johtua myös siitä, että huone oli kuvaushetkellä poikkeuksellisen siisti.)

Venlalle tämä matto oli itsestään selvä valinta, eikä se kauniin sävynsä ansiosta tarvitse mitään koristekuviointia. Eläväpintainen, persoonallinen matto luo mielestäni rennon tunnelman koko huoneeseen.

Perinteiset turkkilaiset matot Suomessa ovat villamattoja, jotka kestävät kovaa kulutusta. Jos harkitset turkkilaista, käsintehtyä mattoa, esimerkiksi eteiseen tai käytävään sopii hyvin yahiali- tai kars-matto tai kaksi.

Venlan valitsema matto olisi hyvä valinta myös olohuoneeseen tai muulle näkyvälle paikalle. Se sopii hienosti moderniin sisustukseen, voihan värinkin itse valita itse.

Onko sinun kodissasi itämaisia mattoja?

*Matto ostettu erityshinnalla blogin kautta.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (3)

Sinttu
2/3 | 

Kiva kestävän kehityksenkin puolesta oleva kirjoitus ja mukana miesnäkökulmaa.Tykkään teidän blogista, se on se arjen makuinen että informatiivinen.uutta kirjoitusta aina odottaen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ulkona on jo orastavia kevään merkkejä. Kyllä se sieltä tulee! Kevätaurinko. Kirkkaat päivät, syvänsininen taivas. Lintujen aamukuoro. Syyslehtien alta esiin puskevat versot.

Luonnon heräämistä odotellessa olen tarkastellut kotiamme sillä silmällä. En noita sateiden raidoittamia ikkunoita tai tomun kuorruttamaa hyllyä. Tällä kertaa olen pohtinut kotimme sisustusta. Tai siis sisustamattomuutta.

Olen viettänyt pari päivää kuopuksen kanssa kotona. Poika huiteli pihalla vähissä vaatteissa sillä seurauksella, että kurkku tuli kipeäksi ja nuha iski kimppuun. Tämän takia minulla siis on ollut tavallista enemmän aikaa katsella ympärilleni.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 
Uraäidin Ruuhkavuodet

Ostin jonkin aikaa sitten perjantai-iltani iloksi tulppaanikimpun ja vallan hämmästyin, kuinka kodikkaan tunnelman se loikaan! Seurasin kevätkukkien elinkaarta kameran kanssa loppuun saakka. Joka vaiheessa ne olivat omalla tavallaan kauniita.

Arvaat varmaan, että en usein osta kukkia. Miksi en? Koska on niin kamalan noloa korjailla maljakosta viikkojen vanhoja kukanraatoja sen takia, että lapsi toteaa: "Äiti, olohuoneessa haisee kompostille."

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

Meillä on aika pelkistetty "sisustustyyli". Muutama kärsinyt huonekasvi, joiden korvaamista silkkikukilla olen vakavasti harkinnut. Ei juurikaan turhia koriste-esineitä, kynttilöitä tai pöytäliinoja. Pyrin minimoimaan kaikki mahdolliset pölynkerääjät.

Katselen kyllä ihaillen lehdistä ja toisten blogeista kuvia sievistä sisustuselementeistä: kynttiläasetelmista, sävy sävyyn sointuvista tyynyistä sekä torkkupeitoista. Olen myös ymmärtänyt, että monet uusivat kotinsa sisustusta säännöllisesti.

Oma ajankohtainen projektini on ripustaa makkarin ikkunaan verhot, jotka sain viimein kuuden vuoden jälkeen pestyä...viime kesälomalla. Todennäköisesti ne odottavat henkarissa ripustamista vielä ensi kesään asti.

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet

Miksi toiset ovat sisustusihmisiä ja toiset eivät? Saattaa olla, että kyse on luonne-eroista.

Tunsin aikoinaan tytön, joka aina ympäröi itsensä kauniilla esineillä. Jokainen tavara oli yksinään soma ja hän osasi asetella ne niin, että kokonaisuus oli vielä kauniimpi - enemmän kuin osiensa summa. Minä en koskaan ole ollut sellainen.

Luonne-eroja enemmän luulen kuitenkin, että kyse on ajankäytöstä ja valinnoista. Sisustajat oleilevat kotonaan paljon enemmän kuin minä. Itse vietän kotona muutaman tunnin illassa ja viikonloputkin ovat usein täynnä ohjelmaa. Ei siinä paljoa ehdi kynttiläasetelmia väkertää.

Kun olen kotona pitempään, huomaan kyllä askeettisen sisustuksen mutta ennen kuin voin puuttua siihen on ensin raivattava tiskipöytä, pestävä pari koneellista pyykkiä ja putsattava lavuaari.

Ja mukavaa olisi toki, jos ehtisi ensin salille tai lenkille tai lukaista muutaman blogin... Tämän kaiken jälkeen ei aikaa ja energiaa oikein riitä somistamiseen.

Ehkä minä kuitenkin priorisoin väärin. Pitäisikö unohtaa täysi pyykkikori ja asetella ensin sohvatyynyt juuri oikeaan kulmaan? Eihän se paljoa aikaa veisi. Ehkä on kyse asenteista? Tulppaanikimppuhan on niin helppoa napata kaupan kassalta mukaan.

Millainen sisustaja sinä olet?

 

Kommentit (6)

1/6 | 

Ihanat tulppaanit! Vielä nuo näyttävät viimeisessäkin kuvassa upeilta!
Sisustaminen on lähellä sydäntä, mutta kuitenkin enemmän on suunnitelmia kuin toteutuksia. Tällä hetkellä on suunnitelmissa vaihtaa olohuoneen väritystä, mutta se on vasta harkinnassa... Näihin menee aina aikaa... :)

2/6 | 

Millainen sisustaja olen? Hmm... Sellainen jolla on liikaa ideoita projekteista, mutta ei tarpeeksi rahaa :D Mutta rakastan sisustamista. Olen varmaan tullut vanhempiini :)

6/6 | 

Hah! Eihän nää sun tulppaanit ole ollenkaan vielä tiensä päässä!;DD Mä tykkään kuivahtaneista tulppaaneista, jotka ovat kauniisti auenneet, siksi en kiirehdi niitä aina maljakosta edes pois.:) Kauniit tulppaanit joka tapauksessa! Mä rakastan kukkia ja hitusen myös sisustamista ja asetelmien tekoa. Se on kai minulle yksi tapa ilmaista itseäni ja rentoutua, niin kuin jollekin se voi olla juoksulenkki tai toiselle pullan leipominen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, jos ei tee mieli sisustaa, niin unohda koko juttu!:D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat