Kirjoitukset avainsanalla Arki

Olen käynyt tällä viikolla töissä Helsingissä, ja jään huomenna viikoksi lomalle.

Jostain syystä tuntuu melkein haikealta palata lomalle! Pelkään, että löytämäni ihanat aamurutiinit unohtuvat, jos nukun pitkään lomapäivinä.

Opin joogaopettajakoulutuksessa kesäkuussa uuden tavan startata päivä. Toivon kovasti, että onnistun pitämään kiinni näistä viidestä asiasta edelleen syksyllä, kun koko perhe palaa normaalielämään ja on aika kuljettaa lapsia kouluun jne.

Aikaisemmin aamuni ovat olleet kiireen ja härdellin täyttämät, koska olen noussut liian myöhään. Tänä kesänä olen oppinut nauttimaan aikaisista aamuista erityisesti näiden asioiden ansiosta:

  1. Juon aamulla ensimmäiseksi litran vettä. Osa vedestä on huoneenlämpöistä, yksi mukillinen kuumaa ja yhteen lasin sekoitan ruokalusikallisen viinietikkaa. Tällainen vesiannos herättää kehon aamu-unesta ja saa jopa minunkin laiskan vatsani toimimaan ennemmin eikä vasta myöhemmin.
  2. Vesliasillisten välissä juon mukillisen, johon olen illalla laittanut likoamaan ruokalusikallisen chian siemeniä. Ne ovat oiva lisäbuusti vatsalle. Chia sisältää runsaasti proteiinia, kuitua ja omega-3 rasvahappoja, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia.
  3. Vesilastin laskeuduttua on aamujoogan ja meditaation aika. Olen niin onnellinen, että olen näiden kolmen viikon ajan joogaopettajakoulutuksen jälkeen ehtinyt joogata joka aamu. Vinyasa Power Flow -jooga herättää, notkistaa ja vahvistaa kehoa, ja harjoituksessa syntyvä hiki puhdistaa tehokkaasti kuona-aineita.
    Joogan jälkeen käyn yleensä kylmässä suihkussa - se jos mikä karistaa viimeisetkin unenrippeet kehosta pois!
  4. Suihkun jälkeen juon aamusmoothien, johon olen viime aikoina laittanut kaurajogurttia, marjoja, kaurahiutaleita, -leseitä ja siemeniä. Huristan tämän tehojuoman illalla valmiiksi jääkaappiin, jossa se saa mehustua yön yli. Tuskin maltan odottaa, että pian saan smoothieen tuoreita marjoja omista pensaista...
  5. Ja ennen töihin lähtöä vien vielä Napsu-koiran aamulenkille. Karvaisen ystäväni iloa on aina yhtä mukavaa katsella, kun se saa juosta vapaana ja nuuskia heräävän luonnon tuoksuja. Sukellus aamukasteiseen metsään on meille molemmille ihan paras tapa aloittaa päivä, ennen kuin lähden kiven keskelle Helsinkiin päiväksi.

Minun harjoituspaikkani ei ole kynttilän valaisema tunnelmallinen studio vaan joogailen kodinhoitohuoneessa pyykkien ja siivousvälineiden keskellä. Hyvä niin :)
Minun harjoituspaikkani ei ole kynttilän valaisema tunnelmallinen studio vaan joogailen kodinhoitohuoneessa pyykkien ja siivousvälineiden keskellä. Hyvä niin :)

Millaisia aamurutiineja sinulla on?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Koska ruuhkavuodet helpottaa?
1/3 | 

Vau, kuulostaa ihanalta! Pitäisi itsekin kokeilla joogaa, monta vuotta jo pitänyt tutustua "lajiin" jospa jossain vaiheessa ehtisi. Tiedän, kiire on enimmäkseen vain oman pään sisällä....

Vierailija
2/3 | 

Kiitos aiemmin antamastasi Stephen Copen kirjan lukuvinkistä!Olipa inspiroiva kirja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Napsu täytti hiljattain kaksi vuotta eli se on nyt virallisesti aikuinen koiraherra. Lievistä terveyspulmistaan huolimatta se on koira parhaassa iässä - ja suorastaan pursuaa energiaa!

Minusta alkoi jonkin aikaa sitten tuntua, että Napsulla oli tylsää. Se sai ulkoilla saman verran kuin ennenkin mutta pari remmilenkkiä ja metsässä juoksentelu ei riittänyt tyydyttämään sen tarvetta touhuta. Niinpä ilmoitin meidät koulutuspalvelu Toisenlainen -nimisen yrityksen rally-tokon alkeiskurssille.

Osallistuimme Napsun kanssa pari vuotta sitten pentukurssille pian sen jälkeen, kun se tuli taloon ja jatkoimme syksyllä vielä paikallisen koirakerhon alkeistottelevaisuuskurssille. Sen jälkeen arki alkoi, emmekä enää ehtineet harrastaa koiran kanssa.

Olin kuitenkin pitkään harkinnut rally-tokoa, sillä olin kuullut että se on hyväntuulinen koiralaji, joka sopii myös tavallisille koirille ja harrastajille. Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tottelevaissuuskoulutuksesta eli tokosta, agilitystä ja koiratanssista.

Rally-tokossa ei olla otsa rypyssä

Olin kuulllut, että perinteinen tottelevaisuuskoulutus on vakavamielisempi laji, jossa koiran täytyy suorittaa vaaditut liikkeet ja asennot juuri eikä melkein. Rally-tokossa sen sijaan alan järjestön mukaan "tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus."

Rally-tokossa koiraa saa ohjata suullisin käskyin ja käsimerkein ja kehua sekä kannustaa koko suorituksen ajan. Harjoituksessa (ja kilpailuissa) suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkylteistä. Tehtävät voivat olla vaikkapa suunnan- ja vauhdinmuutoksia, pujottelua tai peruuttamista.

Rally-tokossa on neljä luokkaa: alokas- (ALO), avoin- (AVO), voittaja- (VOI) ja mestariluokka (MES). Radan pituus ja liikkeiden haastavuus kasvaa luokasta toiseen siirryttäessä. Alokasluokassa koiraa voi pitää hihnassa ja muissa luokissa koira kulkee radalla vapaana.

Suoritimme Napsun kanssa kuuden kerran peruskurssin, jossa Napsu oppi muun muassa seuraamaan minua entistä paremmin, tulemaan eteeni ja istumaan siinä käskystä sekä kiertämään minun ympäri. Paikallaanoloa ja seuraamista olimme harjoitelleet jo aiemmin mutta nekin taidot tehostuivat kurssilla.

Kurssista oli apua myös arjessa

Rally-tokon tarkoitus on sopia kaikille ihmisille ja kaikille koiraroduille. Lähes joka harjoituksissa opettajamme puhui jo kisaamisesta, sillä ilmeisesti tässä laijssa kynnys kilpailemiseen on alokasluokassa matala. 

Me Napsun kanssa kyllä tykkäsimme lajista ja kouluttajasta, mutta kilpailemaan emme varmaan ole lähdössä ihan pian. En ole itse kovin kilpailuhenkinen ihminen, eikä aikataulussani oikein ole ylimääräisiä rakoja koiran kanssa kisaamiseen. Siitä huolimatta voimme suositella lämpimästi lajia jokaiselle, joka haluaa syventää suhdettaan koiraan!

Kurssin opetusten tehon huomasin parhaiten eräänä iltana lenkillä, kun näin viereisellä pellolla pari isoa lintua, joista tiesin Napsun kiinnostuvan. Komensin koiran heti seuraamaan minua, syötin sille tiheästi taskustani nameja ja hoin "seuraa"-käskyä niin kauan, että pääsimme lintujen ohi.

Napsu, meidän touhutassu, ei kiinnittänyt lintuihin mitään huomiotaa vaan tuijotti minua tiiviisti ja kulki käskyjeni tahdissa kiltisti eteenpäin! Kurssi oli todella tehnyt tehtävänsä.

Onko sinulla kokemuksia rally-tokosta tai muista koiraharrastuksista?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Piia
1/2 | 

Kiva kirjoitus rallysta! Mekin olimme Ossin kanssa rallyssa muutamalla kurssilla, kunnes agility vei :). Tosi kiva laji tuokin. Meillä muuten "täytyi" käyttää hihnaa, koska se on alimmassa luokassa pakollista. Koin sen välillä vähän hankalaksi.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Ihana Ossi <3 Meidän nivelvaivaista ei varmaan kannata agilityyn viedä, eikä aikaa ole yhtään enempää sitäkään varten... Mutta olen iloinen, että te olette löytäneet oikean lajin!

Me olimme tällä kerralla, kun kuvat otettiin, kahdestaan Napsun kanssa kurssilla ikään kuin yksityistunnilla ja saimme sen vuoksi harjoitella ilman remmiä. Napsukin tykkäsi siitä paljon enemmän, se ei ole oikein remmi-fani.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime aikoina töissä on piisannut puuhaa. Onneksi on sellaisia helppoja, nopeita ja maistuvia arkireseptejä kuin tämä tonnikalapasta.

Resepti on alun perin peräisin tv-toimittaja Pirkko Arstilan keittokirjasta, jossa sitä kehutaan taatusti lapsille maistuvaksi. Niin se onkin, vaikka muuntelenkin sitä hieman joka kerta. Pirkon ohjeen mukaan kerma pitäisi esim. olla vuolukermaa, mutta itse käytän ihan tavallista.

Tällä kertaa arkiruoka syntyi muutamasta perusaineksesta:

  • 1 iso tai 2 pientä sipulia
  • 1 iso paprika
  • 2 purkkia tonnikalaa öljyssä (itse käytän aina MSC-merkittyä tonnikalaa, jotta delfiinit eivät kuole turhaan)
  • purkillinen tomaattikastiketta
  • purkillinen ruokakermaa
  • oreganoa, mustapippuria, (paprikajauhetta)

Kastikkeen valmistaminen on oikeasti melkein lasten leikkiä! Tein siitä kuitenkin videon kanavallemme YouTubeen:

 

  • Pilko sipuli ja paprika
  • Kaada tonnikala öljyineen pannulle
  • Lisää pilkottu sipuli ja sen jälkeen hetken kuluttua paprika
  • Kaada joukkoon tomaattimurska
  • Lisää mausteet
  • Lisää lopuksi ruokakerma, anna muhia hetken
  • Tarjoa tuoreen salaatin, justoraasteen ja pastan kera

Millainen on sinun helpoin ja nopein arkiruokareseptisi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kokkailin pitkästä aikaa meidän perheen rakastamaa hapanimelää makaronilaatikkoa, joka on ihan älyttömän helppo mutta myös kevyt ja maistuva "pikaruoka".

Tämä makaronilaatikko ei ole tavallinen, tylsä, munamaitoon tehty, jauhelihaa sisältävä laatikkoruoka, vaan siihen tuo kivan säväyksen hapanimelä ateriakastike. Parasta reseptissä on se, että makaroneja ei tarvitse keittää!

Laatikko syntyy vain muutamasta aineksesta: makaroneista, kanasta tai kasvispohjaisesta proteiinista, pastasta sekä ateriakastikkeesta. Tässä raaka-aineet:

  • 300g hunajamarinoituja broilerisuikaleita / tofua / härkistä / nyhtökauraa
  • Vajaa puolen kilon pussi kaura- tai ruispastaa
  • Purkki Uncle Ben's Sweet and Sour -kastiketta
  • Purkki vettä
  • Juustoraastetta

Voitele uunivuoka. Kaada sinne puolet pastapussin sisällöstä kypsentämättä pastaa. 
Paista broilerisuikaleet ja kaada kypsennetty liha makaronien päälle. Jos käytät tofua tai esim. härkistä, voit lisätä ne suoraan pakkauksesta makaronien päälle.
Kaada vuokaan loput kypsentämättömät makaronit ja kokonainen purkki Uncle Ben's Sweet and Sour -kastiketta. Täytä sitten ateriakastikepurkki vedellä ja kaada vesi makaronien päälle.
Ripottele lopuksi kuorrutteeksi juustoraastetta ja paista 200 asteessa noin tunti.

En ole ihan varma, miksi tästä laatikosta tulee niin hyvää ja minkä vuoksi makaronit kypsyvät ihan pehmeiksi, mutta niin vain on joka kerta käynyt. On yllättävää, miten hyvin hapanimelä kastike sopii suolaiseen ruokaan - kokeile itse!

Millaisia versioita makaronilaatikosta sinä olet kokeillut?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (6)

Miia_L
1/6 | 

Hei!
Olisin tarkistanut, onko pasta kaurapastaa sittenkin, kun näyttää ihan samalta?

Vierailija
2/6 | 

Minkä kokoinen purkki tuota kastiketta tähän menee kun niitäkin löytyy kolmea koko kaupan hyllyltä?

Mirri
3/6 | 

Hei, tein tuota just ohjeen mukaan, paitsi laitoin jauhelihan ja maustoin sen pippurilla, suolalla ja paprikalla. Tykkään tosi paljon hapanimelä-kastikkeista, mutta tämä jäi ehkä turhan makeaksi. Olisi kaivannut lisää suolaa :)

Tekö ette sitä laita omaanne?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat