Kirjoitukset avainsanalla Koira

Olen aikaisemmin kertonut täällä blogissa koiramme Napsun nivel- ja vatsavaivoista, joita on tutkittu perusteellisesti. Viimeisen puolen vuoden aikana Napsusta on otettu jos jonkinlaisia kokeita, saatu eri diagnooseja ja kokeiltu eri ruokavalioita. Jonkin aikaa sitten käytin Napsua osteopatiassa Espoossa sijatsevassa Dogeaze-hoitolassa

Epäröin ensin Napsun viemistä tällaiseen "erikoishoitoon", sillä koiramme ei ole mikään kilpaurheilija vaan aivan tavallinen kotikoira.  Mutta sen jälkeen, kun luontaistuotteista ja nivellääkkeistä huolimatta koira järsi toistuvasti vasenta kyynärpäätään päätin, että kaikkea kannattaa testata.

Asiantuntijoiden mukaan osteopaattinen hoito sopii kaikille koirille ja kissoillekin ikään tai harrastuksiin katsomatta. Se sopii myös pennuille.

Napsulle annettu  hoito ymmärtääkseni vahvistaa eläimen elimistön omia puolustusmekanismeja, eli auttaa elimistöä parantamaan itse itseään.

Jos koiran keho on epätasapainossa pitkään, kehon kuormitus jakautuu epätasaisesti, eikä keho enää kykene parantamaan itse itseään. Epätasapaino voi johtua pitkään kestäneestä virheellisestä liikkeestä, vammasta tai sairaudesta.

Napsua käsiteltiin vajaan tunnin verran. Käsittely ei ollut mitenkään suurieleistä vaan pikemminkin näytti siltä, että terapeutti vain tunnusteli, siveli ja paineli koiraa eri puolilta kehoa hellävaraisesti.

Hoito kuitenkin vaikutti ihmeellisesti. Hoidon lopuksi esimerkiksi Napsun takajalka, joka ei aiemmin noussut kovinkaan korkealle, liikkui nyt vaivattomassa kaaressa ylös alas.

Näimme siis omin silmin, kuinka hoito tasapainotti kehon jännitteitä niin, että kudokset rentoutuivat ja palautuivat normaaleihin toimintoihinsa.

Osteopaattisen hoidon jälkeen saimme Napsulle myös laajasti ruokintasuosituksia. Terapeutti suositteli raakaruokintaa, sillä nappuloissa kuulemma on niin paljon lisäaineita, että nekin voivat aiheuttaa koiran elimistölle pulmia.

Itse käsittely oli todella tehokas ja Napsu liikkui sulavasti sen jälkeen. Myös tassun pureminen väheni välittömästi hoidon ansiosta.

Sen sijaan ruokavaliosuositukset eivät meille oikein sopineet. Arvelin, että osa Napsun pitkään jatkuneesta huonosta olosta johtui närästyksestä, joten ostin sille erilaisia vähärasvaisia raakalihoja ruoaksi, joiden ei ainakaan pitäisi närästää: poroa, kalkkunaa, hevosta ja jonkin verran sikaakin.

Ainoa liha, jota Napsu suostui lopulta syömään, oli kalkkuna. Poroon se ei koskenutkaan, hevosta se erehtyi syömään hiukan toiseen lihaan sekoitettuna ja tämän kokeilun jälkeen se ei enää huolinut sianlihaakaan.

Täysi raakaruokinta tuntui myös todella työläältä, koska lihan lisäksi piti huolehtia, että koira sai mm. D- ja B-vitamiinit purkista, raa'assa lihassa kun ei ole niitä. Napsun pilleriarsenaali olikin melkoinen, kun noihin lisättiin MSM-glukosamiini-valmiste, jota se syö nivelrikon takia...

Koko raakaruokintakokeilun ajan koiran olo vaikutti jotenkin huonovointiselta. Se nieleskeli ja maiskutteli närästyksen takia paljon aterioiden jälkeen, aamuyöllä ja aamuisin, ja söi usein ruohoa tyhjään mahaan. Närästyksen vuoksi se myös jatkoi tasunsa puremista.

Erään reissun jälkeen, kun pakastin olikin tyhjä, annoin Napsulle ilta-ateriaksi eläinlääkärin määräämiä Royal Canin Gastro Intestinal -nappuloita, jotka on tarkoitettu nimen omaan ruoansulatusvaivoista kärsiville koirille. Sen aterian jälkeen Napsu ei maiskutellut ja nieleskellytkään kovin paljon, joten annoin nappuloita uudestaan seuraavallakin aterialla ja lopulta siirryimme kokonaan niihin.

Nykyäään Napsu voi mainiosti syömällä erikoisnappuloita, kaikista niiden lisäaineista huolimatta. Se juoksee ja hyppii kuin gaselli, eikä sen liikkeistä uskoisi, että sillä on toisessa etutassussa alkava nivelrikko. 

Annan Napsulle toisinaan illalla raa'an kananmunan nappuloiden kera. Tämä kuulemma parantaa turkin kuntoa - ja kyllä sen turkki kiiltääkin!

Lemmikkimme korvat ovat siistit, sillä ei ole missään hiivaa ja sen vatsa toimii normaalisti. Napsu siis alkaa olla taas ihan hyväkuntoinen nuorimies.

Napsun hoidosta oli myös minulle erikoinen hyöty. Olin aikaisemmin kitsastellut ja uskotellut itselleni, ettei minulla itselläni ole varaa säännölliseen hierontaan.

Sen jälkeen, kun maksoin koiran terapiasta 65 euroa päätin kuitenkin, että voisin investoida saman verran myös omaan hyvinvointiini. Niinpä varasin itselleni viiden kerran hierontasarjan, ja sen jälkeen olen känynyt sännöllisesti hierojan käsittelyssä. 

Asiantuntevan hoidon ansiota voimme nykyään molemmat mukavasti, Napsu ja minä.

Oletko sinä käyttänyt lemmikkiäsi erikoisessa hoidossa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (3)

Tepa & Iiris

Hei,
Kiva että Napsu kuntoutuu.
Oma koirani on käynyt laserhoidossa, mutta se ei sovi koirille joilla on ulkoisia ( ja sisäisiä) kasvaimia.Myös neula-akupunktiossa käytiin kokeeksi, ei pitänyt.Vakuutusyhtiö korvasi selän välilevynpullistuman vuoksi lääkärin lähetteellä 5 x 55€ koirahierontaa missä omistajalle myös opetettiin venyttelyliikkeet.Uiminen koirien uimahallissa uimaliivi päällä on tuonut notkeutta.
Kaikkea hyvää Napsulle

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka Tepa ja kiitos kommentista! Laserhoito kuulostaa kiinnostavalta - mihin se auttaa? 

Olen itse käynyt kerran akupunktiossa ja ymmärsin, että sitä tosiaan tehdään myös koirille. Se ilmeisesti voi auttaa erilaisiin kiputiloihin, vai kuinka?

Mukavaa kuulla, että saitte vakuutusyhtiöstä tukea hierontaan. Välilevynpullistuma on inhottava juttu sekä koiralla että ihmisellä...

Monet tuttavani ovat kehuneet kovasti koirien uimahalleja, niitä täytyisi meidänkin kokeilla =)

Kivaa uutta viikkoa sinulle <3

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Koiraystävä

Koirasi tarvitsee Sinua.Enemmän kun tiedätkään.Asuessani ulkomailla minulla on yhteensä ollut 15 ihanaa koiraa.Ja,jokaista onrakastwttu,hoidetta.Ei,että olisin ÄITI koiralleni.Kukaan ihminen EI ole äiti tai mami koiralleen! We are best friends,forever.Kiitos että olet koirasi best friend!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Napsu täytti hiljattain kaksi vuotta eli se on nyt virallisesti aikuinen koiraherra. Lievistä terveyspulmistaan huolimatta se on koira parhaassa iässä - ja suorastaan pursuaa energiaa!

Minusta alkoi jonkin aikaa sitten tuntua, että Napsulla oli tylsää. Se sai ulkoilla saman verran kuin ennenkin mutta pari remmilenkkiä ja metsässä juoksentelu ei riittänyt tyydyttämään sen tarvetta touhuta. Niinpä ilmoitin meidät koulutuspalvelu Toisenlainen -nimisen yrityksen rally-tokon alkeiskurssille.

Osallistuimme Napsun kanssa pari vuotta sitten pentukurssille pian sen jälkeen, kun se tuli taloon ja jatkoimme syksyllä vielä paikallisen koirakerhon alkeistottelevaisuuskurssille. Sen jälkeen arki alkoi, emmekä enää ehtineet harrastaa koiran kanssa.

Olin kuitenkin pitkään harkinnut rally-tokoa, sillä olin kuullut että se on hyväntuulinen koiralaji, joka sopii myös tavallisille koirille ja harrastajille. Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tottelevaissuuskoulutuksesta eli tokosta, agilitystä ja koiratanssista.

Rally-tokossa ei olla otsa rypyssä

Olin kuulllut, että perinteinen tottelevaisuuskoulutus on vakavamielisempi laji, jossa koiran täytyy suorittaa vaaditut liikkeet ja asennot juuri eikä melkein. Rally-tokossa sen sijaan alan järjestön mukaan "tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus."

Rally-tokossa koiraa saa ohjata suullisin käskyin ja käsimerkein ja kehua sekä kannustaa koko suorituksen ajan. Harjoituksessa (ja kilpailuissa) suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkylteistä. Tehtävät voivat olla vaikkapa suunnan- ja vauhdinmuutoksia, pujottelua tai peruuttamista.

Rally-tokossa on neljä luokkaa: alokas- (ALO), avoin- (AVO), voittaja- (VOI) ja mestariluokka (MES). Radan pituus ja liikkeiden haastavuus kasvaa luokasta toiseen siirryttäessä. Alokasluokassa koiraa voi pitää hihnassa ja muissa luokissa koira kulkee radalla vapaana.

Suoritimme Napsun kanssa kuuden kerran peruskurssin, jossa Napsu oppi muun muassa seuraamaan minua entistä paremmin, tulemaan eteeni ja istumaan siinä käskystä sekä kiertämään minun ympäri. Paikallaanoloa ja seuraamista olimme harjoitelleet jo aiemmin mutta nekin taidot tehostuivat kurssilla.

Kurssista oli apua myös arjessa

Rally-tokon tarkoitus on sopia kaikille ihmisille ja kaikille koiraroduille. Lähes joka harjoituksissa opettajamme puhui jo kisaamisesta, sillä ilmeisesti tässä laijssa kynnys kilpailemiseen on alokasluokassa matala. 

Me Napsun kanssa kyllä tykkäsimme lajista ja kouluttajasta, mutta kilpailemaan emme varmaan ole lähdössä ihan pian. En ole itse kovin kilpailuhenkinen ihminen, eikä aikataulussani oikein ole ylimääräisiä rakoja koiran kanssa kisaamiseen. Siitä huolimatta voimme suositella lämpimästi lajia jokaiselle, joka haluaa syventää suhdettaan koiraan!

Kurssin opetusten tehon huomasin parhaiten eräänä iltana lenkillä, kun näin viereisellä pellolla pari isoa lintua, joista tiesin Napsun kiinnostuvan. Komensin koiran heti seuraamaan minua, syötin sille tiheästi taskustani nameja ja hoin "seuraa"-käskyä niin kauan, että pääsimme lintujen ohi.

Napsu, meidän touhutassu, ei kiinnittänyt lintuihin mitään huomiotaa vaan tuijotti minua tiiviisti ja kulki käskyjeni tahdissa kiltisti eteenpäin! Kurssi oli todella tehnyt tehtävänsä.

Onko sinulla kokemuksia rally-tokosta tai muista koiraharrastuksista?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Piia

Kiva kirjoitus rallysta! Mekin olimme Ossin kanssa rallyssa muutamalla kurssilla, kunnes agility vei :). Tosi kiva laji tuokin. Meillä muuten "täytyi" käyttää hihnaa, koska se on alimmassa luokassa pakollista. Koin sen välillä vähän hankalaksi.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Ihana Ossi <3 Meidän nivelvaivaista ei varmaan kannata agilityyn viedä, eikä aikaa ole yhtään enempää sitäkään varten... Mutta olen iloinen, että te olette löytäneet oikean lajin!

Me olimme tällä kerralla, kun kuvat otettiin, kahdestaan Napsun kanssa kurssilla ikään kuin yksityistunnilla ja saimme sen vuoksi harjoitella ilman remmiä. Napsukin tykkäsi siitä paljon enemmän, se ei ole oikein remmi-fani.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen viime päivinä soitellut ahkerasti eläinlääkäriin: Napsu-koiran hiljattain otettujen tutkimusten tulokset ovat selviämässä.

Napsu tuli muutama viikko sitten äkillisesti tosi huonovointiseksi, joten kiikutin sen pikaisesti eläinlääkäriin. Halusin että koiran kokonaiskunto selvitetään perusteellisesti, sillä minusta tuntui että pitkään aikaan karvakorvani ei ollut ihan kunnossa.

Napsun ruokahalu alkoi heiketä joulun jälkeen. Samoihin aikoihin se oli alkanut purra vähän väliä vasenta eturaajaansa ja välillä myös oikeaa lonkkaansa.

Ensimmäisen kerran asiaa tutkittiin helmikuussa, jolloin koira sai kymmenen päivän särkylääkekuurin. Sillä ei ollut sanottavaa vaikutusta oireisiin.

Tällä kertaa Napsu tutkittiin läpikotaisin. Yllättävän oksentelun takia siitä otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, ulostenäytteet ja sen vatsa kuvattiin. Lisäksi samalla kuvattiin myös lonkat ja etutassujen nivelet.

Tänä maanantaina olin jo hämmentynyt mutta toiveikas: kaikki verikokeiden tulokset olivat normaalit ja kuvienkin perusteella kaikki näytti olevan kunnossa. Ulostenäytteiden tulokset ja ortopedin lausunto tulivat vasta eilen, joten tänään oli vuorossa uusi keskustelu eläinlääkärin kanssa.

Sain sekä hyviä että huolestuttavia uutisia. Karvaisella ystävälläni ei ollut matoja, ei loisia eikä hiivaakaan. Sen sijaan vasemmassa etutassussa, jota se tosiaan puree vimmaisesti, näkyi alkavaa, lievää nivelrikkoa.

Nivelrikko kuulosti kamalalta. Napsu-parkahan ei vielä ole edes kahta vuotta!

Nivelrikko on mitä todennäköisimmin synnynnäistä, sillä Napsu on koko elämänsä liikkunut ainoastaan pehmeällä alustalla, enimmäkseen vapaana metsässä ja pelloilla.

Varsinaisia asvalttilenkkejä lemmikkimme on tehnyt elämänsä aikana vain yhden. Lisäksi yritin välttää pidempiä juoksulenkkejä sen kanssa koko ensimmäisen ikävuoden ajan nimen omaan, jotta sille ei tulisi nivelvaivoja. Suurille koirille kun tulee helposti luusto-ongelmia, jos niitä nuorena rasitetaan toistuvasti.

Erehdyin heti diagnoosin jälkeen googlaamaan tuloksia hakusanoilla "nuori koira ja nivelrikko". Luin tarinoita koirista, joiden kivut olivat jo nuorena niin kovat, että ne oli pakko lopettaa. Toisaalta luin myös onnellisia kertomuksia nelijalkaisista ystävistä, jotka oikean ruokavalion ja lisäravinteiden ansiosta olivat eläneet pitkään kivuttomina.

Eläinlääkärin mielestä todennäköisin diagnoosi on ruoka-aineallergia, koska aikaisempi särkylääkekuuri ei poistanut Napsun oireita. Hän suositteli meitä siirtymään hypo-allergisiin nappuloihin pariksi kuukaudeksi.

Eläinkaupan myyjä taas suositteli vaihtamaan koira kokonaan raakaruokintaan, esimerkiksi poron lihalle, sillä raakaruokinnan myötä monien koirien allergiat ja nivelvaivat ovat kadonneet, raakaruoka kun on koiralle luonnollisin vaihtoehto.

Olen nyt aika hämmentynyt ja pahoillani. En halua, että koirani on kipeä, enkä oikein tiedä, miten saisin sen olon paremmaksi.

Napsu on tuottanut elämäämme niin paljon iloa. Minä rakastan sitä.

Jos joku kimpaantuu siitä, että kirjoittelen tänne Napsun vaivoista toivon, että siirryt viimeistään nyt lukemaan muita blogeja, etkä ainakaan jätä tähän blogipostaukseen ilkeitä kommentteja.

Tiedän, että Napsu on "vain" lemmikkieläin ja että sen vaivat ovat pientä verrattuna monien ihmisten suruihin ja kärsimyksiin. Ymmärrän, että olen harvinaisen onnekas ja etuoikeutettu, koska murheenani on vain koiran terveys ja kun esimerkiksi minä itse ja läheiset ihmiseni ovat terveitä.

Tämä eläin kuitenkin sattuu olemaan ystäväni. Olen ottanut sen vastuulleni ja tavoitteeni on varmistaa, että se voi elää kivutonta, koiranarvoista elämää.

Onko sinulla hyviä tai huonoja kokemuksia nivelrikkoisen, nuoren koiran ruokavaliosta ja/tai ruoka-aineallergioiden hoidosta?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (8)

saint

Voi(itken!), mikä suru, syvä huokaus.

Pieni, suloinen napsukainen - miten emännällesi tämän kertoisin? Suoraan, kuten rakkaat omatkin koirani kertovat!

Nivelrikko on tietämykseni mukaan geneettinen vika, sivan kuten se on ihmisilläkin(mieheni on perinyt vialliset lonkkanivelet).
Nivelrikkoa ja muitakin vastaavia sairauksia (reuma) on tutkittu meillä ihmisillä hyvin paljon ja olen asiaan perehtynyt tahtomattani äitini nivelrikon sairastamisen kautta.

1) faktaa on, että nivelrikko ei synny koiran rasituksen kautta (luutumisvaiheessa koiraa ei toki saa treenata "hullunlailla" juoksettamalla ja hyppyyttämällä

2)reumasta, joka sekin on nivelissä! tiedetään, että nivelet ja niiden voiteluaineina toimivat 'nesteet' reagoivat lihassa olevaan virtsahappoon.

En siirtyisi raakaravintoon, vaan aivan muuta*

3)pitkälle jalostetuille, ja liian suppealla geenipopulaatiolla lisääntyville koirille on kehittynyt ihan muutaman vuosikymmenen sisällä samat sairaudet, kuin meille ihmisillekin

4)kirjoitin, että itken. Kyllä! Kpirasi kärsii niin helvetillisistä kivuista, ettet voi kuvitella! Kun se kaluaa jalkaansa, se haluasi järsiä sen kivun pois!

Nivelrikkoon ei koiralle ole geeniterapialääkitystä(lääke rakentaa ja korjaa virheellisen luuston) vielä!
Koreassa kloonataan koiria ja poikani haluaa kloonata labradorinarttumme, joka 2 vuotiaana menetti kohdun ja munasarjat märkäisen kohtutulehduksen vuoksi.

Voit hakea koirallesi järjettömän vahvoja särkylääkkeitä - opioottitasoisia.
Pyydän muistamaan, että lemmikki on perheenjäsen ja sen elämää tulee kunnioittaa tarpeetonta kipua tuottamatta antaa sen elää arvokas ja rakastettu elämä.

Olen vienyt kaksi rakasta koiraamme, niiden sairastuttua vakavasti, nukutettavaksi - tiedän tänäpäivänäkin miten raskas tämä päätös on ollut, se ei unohdu. Itkin viikon, yötäpäivää.
Kun ensimmäinen koiramme ostettiin, nuorin lapseni oli mukana. Hän sanoi:
"äiti, tiedätkö varmasti mitä teet nyt? Kun tämä pentu tulee meille, se on meillä koko elämänsä. Jos se sairastuu, eikä sitä voida parantaa tai selvästi helpottaa sen oloa ja se joutuisi kärsimään - mitä teet?
Olin sanaton. Lapseni kysyi tuollaista. Vastasin "vien sen eläinlääkärille ja se pääsee ikiuneen". Hän vannotti, että pidän lupaukseni. Hän myös sanoi, mikäli en pysty sitä tekemään, hän vie koiramme eläinlääkärille.
Rakkaudesta ja kunnioituksesta eläimiä kohtaan ?

Amalius

Voi Napsua ? toivottavasti ruokavalion muutos auttaa vaivoihin.
Meille on tulossa kesällä Cobberdog :) Mistä Napsu on "kotoisin"?

Vierailija

Meillä hometalossa asuminen aiheutti nuorelle koiralle jatkuvia vatsavaivoja ja selittämättömiä nivelkipuja. Vaivoista päästiin, kun muutettiin pois terveeseen ympäristöön.

Vierailija

Täällä kans hometalossa asuminen puhkaisi pahat allergiat koiralle. Nyt 3v myöhemmim on vihdoinkin löytynyt täydellinen ruoka ja tassukarvat kasvavat takaisin :) Lähes täydellinen oli eläinlääkäriltä ostettu hypoallergenic-ruoka, mutta voiton vei Mustin ja Mirrin Barking Heads Quackers. Tsemppiä ruokavaliomuutokseen!

Ninnuli

Koiralla todettiin molemmissa lonkissa paha nivelrikko jo vuoden ikäisenä. Nyt sillä on toisessa jalassa lonkkaproteesi ja toinen jalka myös leikataan. Rahaa on mennyt paljon ja menee, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut koiran lopettaminen. Koirallani on myös ruoka-aineallergioita ja atopiaa, vaikka onkin sekarotuinen. Seuraavaksi kokeilemme siedätyshoitoa.

Meidän elämää

Meillä todettiin vanhemmalla koirallamme kaksivuotiaana nivelrikko. Niveltä putsattiin ja koira sai kerran viikossa pistoksen (nyt juuri en muista nimeä), ruokaan lisättiin glukosamin ja kalaöljy ja vielä kipulääkekuuri, nyt on mennyt 4 vuotta hyvin. Tänä keväänä ontuminen ilmestyi uudelleen kuvioon, eläinlääkärillä käynnin jälkeen uusittiin kaikki muu paitsi nivelen putsaus ja nyt tuntuu taas menevän hyvin, ei ontumista, iloinen ja pirteä koira. Eli nivelrikonkin kanssa koira voi elää ihan hyvää elämää, varmasti iän karttuessa tulee aikaisemmin eteen jatkuva kipu ja särky, jolloin täytyy tehdä surullinen päätös, mutta ei vielä, nyt mennään päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan eteenpäin ja nautitaan ihanasta eläinystävästä ja elämästä.

Tepa ja vehnis Nti Iiris Ihana...

Hei Aino,
Koirallani oli nivelrikko selässä.Saimme silloisesta Univetista nykyisestä Evidenciasta Espoon Finnoontie 31 sille hierojan ja kotiohjeet.Lisäksi se sai akupunktiota ja laserhoitoa http://www.evidensia.fi/palvelut/koirat/koiran-akupunktio/
Se eli 10 vuotiaaksi eikä kuolinsyy liittynyt tähän vaivaan. Suosittelen eläinlääkäri Anne Muhlea.Hän on taitava, kokonaisvaltaisesti hoitava.Koiramme siirtyi myös allergiaruokavaliolle eli Royal Canin hypo allergic moderate.Paino pysyi hyvin kurissa ja kutinat ja ihottumat jäivät pois.Teimme lyhyempiä lenkkejä pehmeässä maastossa, teimme ohjeiden mukaisia venyttelyjä ja hierontoja ja ostimme ergonomisen makuualustan joka muotoutui kivasti selälle.Harmi etten muista nimeä enkä valmistajaa.Ainahan vaivat ovat tapauskohtaisia,mutta myös eläinlääkäriä vaihtamalla voi saada uuden näkökulman.Toinen koiramme halvaantui vas.takaraajasta.Yksi eläinlääkälri halusi lopettaa sen heti.Mutta Anne Muhle ja hieroja ja me kuntoutimme sitä 5 kk ja hermoradat palasivat ja pullistuma pieneni.Koirani on nyt 9v. Ja voi hyvin.Kaikkea hyvää koirallenne ja toivon että sopiva apu löytyy.P.S.Koska koirillani oli Lähi-Tapiolan Agria koiravakuutus otettu jo aiemmin, se korvasi suuren osan hoidoista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen minäkin tyhjästä valittanut, kun surin niin kovasti lähimetsäni kaatamista. Tähän viikonloppuun asti harmistus tuntui jotenkin oikeutetulta, minähän jouduin kohtaamaan metsän hävityksen joka päivä vähintään kaksi kertaa, kun lähdin koiran kanssa lenkille.

"Entistä polkua pitkin ei enää voikaan kulkea, kun kaadettujen puiden rungot ja risut tukkivat sen. Voi kurjuutta."

"Koiraa ei enää uskalla pitää hakkuualueella vapaana, koska se voi rynnätä tielle, jonne on nyt suora näköyhteys. Kuinka ärsyttävää."

Sitten tuli pysäytys: perjantain terrori-isku Tukholmassa, niin pian Pietarin jälkeen. Tuli alitajuinen ahdistus: koska on Suomen vuoro?

Muistin taas, kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on perhe, meillä on toisemme, olemme elossa ja terveitä.

Sitten koiramme Napsu sairastui yllättäen ja joutui loppujen lopuksi eläinlääkäriin tiputukseen. Syytä selvitetään edelleen.

Lemmikistämme otettiin eläinlääkärissä varmaan kaikki mahdolliset verikokeet ja röntgenkuvat. Katselin sitä, kun se makasi tippaletku tassussa rauhoitettuna tutkimuspöydällä ja vannoin, että en enää ikinä nurise turhista, jos vain uskollinen ystäväni tuosta tokenee. Lenkkeilen karvakorvan kanssa mielelläni pellolla tai vaikka pelkillä asvalttiteillä, kunhan saan sen terveenä takaisin.

Pienet huolet puhuvat, suuret ovat mykkiä, sanoi antiikin suuri filosofi Seneca.

Minä yritän nähdä jatkossa asiat hieman eri kulmassa, jotta voin esimerkiksi täällä blogini puolella puheillani jakaa enemmän iloa ja valoa eikä valituksia pikkuasioista.

Napsu-koira pääsi onneksi vielä samana päivänä kotiin lääkäristä ja jatkaa nyt toipumista kotioloissa. Pääsimme sen kanssa jo hakkuualueelle kävelemään. Onneksi viikonloppuumme on kuulunut myös normaaleja, mukavia asioita: lasten synttäritouhuja, harrastuksia, virpomista ja äänestäminen.

Tein Napsun toipumisen kunniaksi pienen videon lopputalven ja alkukevään ulkoiluretkistä:

Aikaisemmin murehdin, että entinen lähimetsämme on nykyään kuin sotatoimialue. Tänään katselin ympäristöä uusin silmin ja ajattelin, että sehän on oikeastaan kuin jostain Pekka Halosen tai Akseli Gallen-Kallelan kansallisromanttisesta maalauksesta. 

Mieheni arveli, että kesällä hakkuualueelle kasvaa kukkia. Mukavaa ajatella, että voimme mennä sinne kaikki yhdessä vaikka eväsretkelle.

Oletko sinä joutunut viime aikoina pysähtymään?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

C

Napsulle paranemisia! Mitä oireita Napsulle tuli?

Meillä myöskin on hakkuuaukea tullut ihan hiljattain. Ennen meidän lähimetsässä pystyi mies metsästämään rauhassa, mutta ei enää. Mä inhosin puurunkojen ja oksien yli estejuoksua koiran kanssa (usein olin kumossa tantereessa). Mutta meidän koira rakastaa sitä hakkuuaukeaa. Se vetää sinne metsänsiimeksestä ihan hulluna ja katselee sitten innokkaana ympärilleen. Ollaan me sieltä muutamat jäniksetkin ajettu ylös.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka ja kiitos kommentista <3 Napsulla on jo pitkään ollut ruoansulatusvaivoja. Se on joulusta asti syönyt huonosti, purrut eturaajojaan ja venytellyt usein ns. "rukoilija-asennossa" eli takapuoli pitkällä. Nämä oireet lääkärin mukaan kertovat ylävatsakivusta.

Viime viikolla se alkoi yhtäkkiä oksentaa rajusti. Se kuvattiin, eikä vatsalaukusta löytynyt vierasesneitä. Lääkäri määräsi sille pitkän antibioottikuurin ja vatsansuojalääkettä akuuttiin suolistoinfektioon ja nyt kokeillaan vielä jonkin aikaa erikoisruokaa.

Napsusta otettiin myös monenlaisia verikokeita ja ulostenäytteetkin. Tulokset tulevat pääsiäisen jälkeen.

Onneksi toipilas on taas jo reipas, höperö oma itsensä <3

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram