Kirjoitukset avainsanalla Lupaus

Hyvää vuotta 2017! Raketit ovat häipyneet taivaalle, tinat valettu ja on aika palata arkiympyröihin.

Itselläni on energinen ja levännyt olo. Tuntuu mukavalta aloittaa uusi vuosi.

Meidän perhe juhli vuodenvaihdetta Kajaanissa liikunnallisissa merkeissä. Vietimme aikaa ystäväperheen kanssa ja testasimme Scandic Kajanus -hotellin majoitus- sekä liikuntapalveluita.

Kuva: Scandic
Kuva: Scandic

Kajaani tunnetaan varmaan parhaiten lähellä sijaitsevasta Vuokatin laskettelukeskuksesta. Sielläkin olemme majoittuneet pari kertaa, mutta keskustahotelli voi monella tavalla olla yhtä mukava, eikä ollenkaan häviä aktiviteeteissa.

Scandic Kajanuksen yhteydessä on liikuntakeskus IsoHoo, jonka tilavan kuntosalin käyttö sisältyy huoneen hintaan. Lisäksi hotellin vieressä on Kaukaveden vesiliikuntakeskus, jossa on uima-altaita, 50 metrin vesiliukumäki sekä saunoja.

Kuva: Scandic
Kuva: Scandic

Meillä pulikoiminen vesiliikuntakeskuksessa uudenvuoden aattona on jo melkein perinne. Siitä tykkäävät niin isot kuin pienetkin.

Sisäliikuntamahdollisuuksien lisäksi hotellin edestä lähti tänä vuonna hiihtolatu. Ihan harmitti, että sukset jäivät kotiin... Napsu-koiran kanssa oli kuitenkin mukavaa ulkoilla Kajaaninjoen kauniissa maisemissa.

Majoitumme tilavassa perhehuoneessa, jossa Napsu-koira sai yöpyä parinkympin lisämaksua vastaan. Pienet asiat jättivät visiitistä hyvän mielen: lemmikki sai esimerkiksi vastaanotosta sisäänkirjautumisen yhteydessä oman lahjakassin, jossa oli kakkapusseja ja puruluita.

Tein tänä vuonna vain yhden uudenvuodenlupauksen. Sen pitäminen ei ole mahdotonta, ja oman hyvinvoinnin sekä jaksamisen kannalta sen toteutuminen olisi hirmu tärkeää:

Lupaan pitää kiinni säännöllisestä liikunnasta: ulkoilen päivittäin koiran kanssa yhteensä tunnin verran ja lisäksi harrastan 2-3 kertaa ryhmäliikuntaa tai salitreeniä viikossa.

Miten sinä vietit uutta vuotta? Teitkö uudenvuoden lupauksia?

P.S. Onnittelut, nimimerkki Riiti! Voitit kosmetiikkapaketin blogini arvonnassa! Laitoin sinulle sähköpostia.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen sitä pitkään pohtinut. Monta kertaa aloittanut ja kerran onnistunut.

Nyt se alkaa taas, sokerilakko. Yritän siis välttää lisättyä sokeria ja katson, kuinka kauan onnistun.

Syytä onkin. Pengoin helatorstain kunniaksi kaappejamme ja ilman isoa vaivaa löysin tällaisen määrän herkkuja. Pahinta on, että minä olen itse tuonut ne kaikki taloon!

Miksi turhaan kiusata itseään, voit ajatella. Onhan tähän päätökseen useampikin syy, osa hyviä ja loput parempia.

  • Hammaslääkäri aina vuositarkastuksessa ihmettelee, kuinka paljon oikein syön makeaa. Tällä iällähän hampaat reikiintyvät hitaammin mutta hammaskiveä kyllä syntyy. Minä mussutan keksejä ja karkkia oikeastaan joka ilta. Not good!
  • Tyttö saa pian hammasraudat ja sen jälkeen häntä käskettiin välttämään karkkia. Minä lupasin lähteä tsemppauskaveriksi karkkilakkoon. Aloitan vain hieman etuajassa.
  • Tapasin hiljattain vaikuttavan persoonan, kirjailija Hanna van der Steenin. Keskustelumme lomassa hän kertoi välttävänsä sokeria. En tiedä, johtuiko hänen karismansa ruokavaliosta vai mistä, mutta asia jäi kytemään mieleeni.
  • Monet housuni ovat alkaneet kiristää tänä keväänä, ja kuluneen vuoden aikana reisiini on kertynyt ikävästi selluliittia.
  • Lisäksi luin eilen töissä tämän kiinnostavan artikkelin, jonka monet kohdat puhuttelivat minua. Erityisesti kohta lisääntyneestä talinerityksestä ja tummista silmänalusista.
  • Tänä aamuna vilkaisu peiliin lenkin jälkeen oli myös omiaan vakuuttamaan päätöksestä. Minulla on taas kuluneen kuukauden aikana ollut leuassa aina samoissa paikoissa tosi usein valtavia finnimöhkäleitä, hormoninäppyjä. Ja tämä kuva on sentään otettu sen jälkeen, kun olin peittänyt viime päivien tulokkaan sinkkivoiteella!

Vältin lisättyä sokeria aikoinaan kolme vuotta sitten, kun noudatin tiukkaa, korkeaproteiinista dieettiä kahden kuukauden ajan. Sen aikana makeanhimo hävisi, ja kesti kauan ennen kuin se palasi.

Yritän tällä kertaa jättää karkit, suklaat, keksit, jäätelön ja pullan pois. Siis lisätyn sokerin. Uskon että kokeilulla ei voi olla kuin hyviä terveysvaikutuksia.

Pohdin vielä, pitäisikö välttää myös vaaleaa leipää - samaa haitallista, nopeaa hiilihydraattiahan sekin on, joka nostaa insuliinia. Ajattelin kuitenkin, etten ala itselleni liian tiukaksi, muuten koko homma vesittyy helposti.

Yritän täällä blogissa raportoida, miten lakko sujuu. Toivon että tällainen julkinen lupaus saisi minut pysymään lakossa.

Oletko sinä kokeillut sokerilakkoa? Millaista ja minkälaisin seurauksin?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (6)

http://neitinimeton.wordpress.com
1/6 | 

Meille on muodostunut sokeriton tammikuu tavaksi jo ennen kuin siitä tuli muotia.  https://neitinimeton.wordpress.com/2013/01/ kirjasin säännöt sokerittomaan tammikuuhun. Hedelmiä saa syödä mielin määrin ja jo viikon päästä viinirypäleet maistuvatkin niin makealta, ettei oikein edes ymmärrä, miksi sitä karkkia tarvitsee syödä. Sokerin karttelu kestää vielä pitkälle kevääseen minulla, mutta kun kesä ja kokit saapuvat ravintolaamme, herkuttelu lähtee aina käsistä.

Tämän kirjoituksen kannustamana taidan itsekin alkaa sokerilakkoon vielä kuukaudeksi - ennen kuin ihanat jälkiruoat ja kakut valtaavat mieleni. Tsemppiä, tulen kurkistelemaan sokerilakon kuulumisia täältä.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos tsempeistä =) Minäkin ajattelin tyydyttää makeanhimoa hedelmiä. Yritän joka kerta ottaa hedelmän, kun tekee mieli makeaa. Jossain vaiheessa siitä hedelmämäärästä luulisi tulevan niin kylläiseksi, että epäterveelliset herkut unohtuvat. I hope...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Minna M/kiljustenblogi
2/6 | 

Tsemppiä sokerittomuuteen! On ollut itsellä monta kertaa mielessä, mutta eipä vaan ole tullut kokeiltua. Pitäisi kyllä...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Toukokuu on alkanut vauhdikkaasti ja samalla lailla näyttää jatkuvan! Töissä touko- ja kesäkuussa yleensä normaalistikin piisaa hoppua ja juuri eilen sain tiedon, että kalenteriin on tällä kertaa luvassa vielä ylimääräistä täytettä. Täytyypä pitää huolta, että ehtii välillä metsään haukkaamaan happea ja selvittämään päätään, vaikka hoitokoira lähteekin pois ylihuomenna...

Pieni Lintu -blogissa on MakroTex-haasteen teemana Toukouu. Tässä uuden kamerani (Sony RX100 III) satoa koiralenkeiltä ja vappuviikonlopun ajalta:

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
   
Uraäidin Ruuhkavuodet
Toukouun viikonlopuista muutamat ovat vielä tyhjiä, mutta kaikenlaista on vireillä. On hauskaa, että viikonloppuisin voimme nyt perheen kanssa tehdä jotain erilaista, kun Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
P.S.  Blogissani alkaa huomenna uusi sarja, jossa vierailevat äiti-bloggarit kertovat parhaat vinkkinsä miten yhdistää työ ja perhe niin, että kumpikaan ei kärsi.

Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieras? Wordless at image-in-in, Sweet Shot Tuesday and Wordless Wednesday.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (47)

5/47 | 

Olen tyytyväinen kameraan. Kuvanlaatu (20 megan kenno) pienessä laitteessa jaksaa aina hämmästyttää! Olen myös yllättynyt, että 70 mm zoom on ihan riittävä. Verkkokauppa.comin myyjä oli myös todella asiantunteva: hän esimerkiksi mainitsi, että Sonyn kameroissa on yleensä sinisemmät sävyt kuin vaikkapa Canoneissa, mikä sekin pitää paikkansa.
Pieni koko jaksaa ihastuttaa joka päivä. Olen muutamassa päivässä ottanut enemmän kuvia kuin pitkään aikaan, kun hyvälaatuinen kamera kulkee koko ajan mukana!

6/47 | 

Kyllä, tein aika yllättävän päätöksen: ostin pokkarin! ostin Sony RX 100 III -kompaktikameran. Verkkokauppa.comissa oli tosi mukava ja asiantunteva kameramyyjä, jonka kanssa pähkäilimme, että tämä on minulle oikea valinta koska arvostan kameran pientä kokoa ja valovoimaista linssiä, mutta välttämättä minun ei tarvitse päästä vaihtamaan objektiivia, meillä kun on jo kotona yksi järkkäri.
Tässä ostamassani monipuolisessa pokkarissa on 28-70 mm objektiivi, kääntyvä LCD-näyttö ja lisäksi myös etsin, toisin kuin edes monissa minijärkkäreissä sekä sisäänrakennettu wifi, jota voi käyttää kännykän avulla kauko-ohjaimena (aivan kuten tuossa Olympuksen mikrojärkkärissä, jota alun perin himoitsin).
Ostamassani Sonyssa on 20 megapikselin kuvanlaatu, kun vanhassa Canon-järkkärissämme on vain 12 megan.
Pienen kokonsa ansiosta Sony on jo kulkenut tiiviisti mukanani ja olen ehtinyt taltioida monta kaunista näkyä lenkkipolulla, mikä oli tarkoituskin!

15/47 | 

Mukava toukokuu tiedossa! Lapset varmasti tykkäävät hirmuisesti, kun saavat kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa!

Ensimmäinen kuva on erityisesti todella kaunis. Melkein käy sääliksi kukkaparkaa, kun on saanut noin hyytävän koristuksen!

16/47 | 

Kivoja kuvia :) Toukokuussa matkaan ystävättären kanssa pikareissulle Tallinnaan ja muuten teenkin sitten opinnäytetyötä. Hyvää toukokuuta!

19/47 | 

Hyviä kuvia uudella kameralla. Paljon on teillä suunnitelmia toukokuulle. Meillä tyttöjen harrastuksest loppuivat toukokuun alkuun, mutta pojalla jalkapallokausi vierähtää oikein kunnolla käyntiin, joten sen osalta ainakin menoa ja meininkiä riittää, toukokuussa ja vielä kesäkuussakin.

24/47 | 

Wow, this is gorgeous photography. I especially like the first photo because of how crisp it is, giving you the ability to see the faintest frost on the leaves and branches.

27/47 | 

Kivoja kuvia! Toukokuu on ihan älyttömän kiireinen...eikä se sinullakaan näyttänyt rauhalliselta :) Kunhan työ ja vapaa-aika pysyy tasapainossa, niin kaikesta selviää! :)

29/47 | 

Kuullostaa tosiaan touhukkaalta toukokuulta. Meillä on tässä kuussa edessä parit koiranäyttelyt ja kuun lopussa esikoinen valmistuu ammattikoulusta, joten pitänee vähän kahvetta tarjoilla mummulle ja papoille, eipä meillä muuta (jäihän siihensiis yksi vapaa viikonloppu), johon itse asiassa olisi kasvattajan järjestämä puuhapäivä koirien kanssa....

30/47 | 

Kaunista, kevään ensimmäisiä kukkijoita. Pihlajassa on jo komeat vihreät lehtialut.
Ulkoleikit ovat jo alökaneet kesäisissä merkeissä. Elämme juuri nyt eloisaa ja vihreätä aikaa.

35/47 | 

Kauniita kuvia. Minulla on mukava toukokuu. Äitienpäivä on perinteinen, samanlainen kuin on ollut jo vuosia eli käydään Hop Lopissa ja ravintolassa syömässä. Käymme Lahdessa kässäkerhon porukalla kevätretkellä. Osallistun vauva/taaperosirkuksen ohjaajakoulutukseen. On koulumme vanhempainyhdistyksen järjestämä Kevätrieha, jossa olen mukana talkoolaisena. Käyn entisen työporukkani kanssa keilaamassa ja ravintolassa syömässä. Osallistun myös mandala-työpajaan. Monet työhöni liittyvät ryhmät loppuvat ja pääsen osittain jo lomatunnelmiin toukokuun loppupuolella. On mindfulness ohjaajakoulutuksen toinen jakso ja kuun lopulla sitten koulujen päättäjäiset, jolloin on viikonloppu, jolle pojat saavat toivoa ohjelmaa. Touhukas ja mukava toukokuu minullakin.

39/47 | 

Onpa paljon kivoja juttuja luvassa!:) Multa on nyt mennyt ohi, mutta ilmeisesti ostit uuden kameran? Hyviä kuvia, ja orvokki ja huurteiset kukan lehdet ovat suosikkini.:)

42/47 | 

Kamera vaikuttaa aika hyvältä! Oletko tyytyväinen? Juu, kiireinen toukokuu täälläkin edessä, monenlaista juttua tulossa, mutta onneksi mukavia sellaisia :)

47/47 | 

Hyvää jälkeä uuden kameran kanssa, onnittelut hankinnasta!

Huh, hengästyttävän täydeltä kuulostaa toukokuusi! Itse vetelen lonkkaa saatuani eilen näyttelytaulut ripustettua seinille.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen saavuttanut jo kunnioitettavan keski-iän, mutta en vieläkään ole oppinut olemaan luonnollisesti kauluspaidassa. Tajusin tämän tammikuussa, kun valikoin tammi-maaliskuun vaatteita 333-projektin ensimmäiselle jaksolle. Kauluspaidan sijaan tykkään yleensä käyttää trikoopaitoja jakkujen ja bleisereiden alla.

Päätin selättää henkisen rajoitteeni ja valkkasin tietoisesti alkuvuoden vaatevalikoimaan mukaan yhden (huom. yhden! - siinäkin oli tarpeeksi) valkoisen kauluspaidan. Ajattelin, että nyt kasvaisin viimein aikuiseksi ja oppisin käyttämään sitä näin pikkupakon edessä, koska vaatteita on vain vähän tarjolla.

(333-projektissa ideana on valikoida 33 vaatekappaletta, joita käytän kolmen kuukauden eli yhden "sesongin" ajan. Kolmen kuukauden kuluttua valitaan uudelle kaudelle toiset 33 vaatetta. Matkan varrella tajuaa, kuinka vähillä vaatteilla oikeasti pärjää ja samalla tulee laittaneeksi kierrätykseen turhat vaatteet.)
Totta, olenhan minä tuota "viralliseksi" mieltämääni vaatetta muutaman kerran käyttänytkin.
Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
Päätin julkaista kuvia niistä asuyhdistelmistä, joita olen projektin ensimmäisen jakson aikana käyttänyt todistaakseni, että vuosia vanhoissa vaatteissakin voi elää. Tässä postauksessa on muutamia väkinäisiä "ylijäämäasuyhdistelmiä", joihin olen päätynyt, koska ehdin kyllästynä neule-twinsetteihini ja lempijakkuihini.

Ylläolevassa asussa on mukana ikivanha, KappAhlista ostamani paita, joka on kauluspaidoistani se, jota käytän eniten koska se on vähän paksumpaa puuvillan ja trikoon sekoitusta, eikä sitä tarvitse silittää. Kauluspaidoissani isoin käytön este on itse asiassa tuo silittäminen.

Minä olen perheessämme päävastuussa pyykkirumbasta, mikä tarkoittaa sitä, että meillä kone pyörii lauantaisin ja sunnuntaisin kolmisen kertaa päivässä ja yleensä muutaman kerran viikollakin. Neljän hengen pyykkien peseminen sekä puhtaiden vaatekasojen järjesteleminen on minulle tarpeeksi - en mistään hinnasta halua viettää kodinhoitohuoneessa yhtään enemmän aikaa kuin on pakko! Siksi meidän perheen jäsenet käyttävät neuleita, collegea, trikoota, farkkua ja mitä tahansa, mitä ei tarvitse silittää (tai toisinaan kuljemme ryppyisinä, ei sitä voi kieltää).

On suorastaan huvittavaa, kuinka toisen lempivaate voi olla toisen inhokki. Tyylikäs Annu esimerkiksi on aivan ihastunut kauluspaitoihin ja tuntee itsensä niissä luontevaksi. Ehkä minäkin vielä joskus saavtan vastaavan henkisen tason... Annun ajatuksista alun perin sainkin idean kauluspaidan käytön opettelemiseen (ja tähän postaukseen) - kiitos vain inspiraatiosta!
Ylläolevassa asussani on samat rakkaat Dieselin farkut kuin tässä postauksessa ja samat Mekasta ostetut saappaat kuin täällä punaisen jakun kanssa. Musta bleiseri on eräs harvoista laatuvaatteistani, osa Gerry Weber -housupukua. Se taitaa olla pian kymmenkunta vuotta vanha. Ompelija on kerran muuttanut sen malliakin. Mielestäni on hauskaa, kuinka pienillä jutuilla tuo sama asu itse asiassa muuntui moneksi - ensin ilman bleiseriä, sitten bleiserin kanssa mutta ilman huivia ja lopulta bleiserin ja huivin kera. (Jos on vain vähän mistä valita, oppii olemaan iloinen pienistä asioista.)
Tämä toinen jämäyhdistelmä, jonka kuvasin jo vähän aikaa sitten, on toinen esimerkki vaatteiden muuntautumiskyvystä. Siinä on sama liivi ja huivi kuin tässä postauksessa mutta samat suorat housut kuin näissä kuvissa. Itse yllätyin, kuinka erilainen lopputulos olikaan.
Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
Olen kiitollinen, että tämä kiireinen maaliskuu on pian ohi. Vauhtia on nyt hieman liikaa jopa minun makuuni: ensi viikon loppuun mennessä matkakilometrejä on parissa viikossa kertynyt tuhansia akselilla Lontoo - Väli-Suomi - Kööpenhamina. Matkojen välissä ohjelmassa on ollut ja tulee olemaan toimistopäiviä, ystävien tapaamista ja Hessun 8-vuotissynttärit.

Olen itse asiassa jo vähän kyllästynyt tähän 333-projektiin. Tajusin sen juuri, kun purin Lontoon-matkan laukkua ja pakkasin tämän viikonlopun matkaa varten. On sittenkin aika tylsää pyörittää samoja vaatteita viikosta toiseen... (Olen vain muutaman kerran poikennut projektista: ystävänpäivän häissä ja tänä viikonloppuna hautajaisissa. Sen sijaan esim. ensi viikon työmatkalle Kööpenhaminaan menen kiltisti tuossa ylläolevassa mustassa bleiserissä sekä samassa mekossa, jonka valikoin mukaan tammi-maaliskuun vaatekaapilliseeni.)

Oikeastaan minun tekisi mieli jättää koko projekti kesken, lyödä hanskat tiskiin. En kuitenkaan kehtaa tehdä sitä mm. koska olen pitänyt täällä blogissa meteliä aiheesta. Siksi onkin tosi mukavaa, että alkaa olla maaliskuun loppu - pian pääsen valikoimaan uudet kuteet huhti-kesäkuulle - jeeeeee!!!
Tavallaan jo kaipaan rauhallista hetkeä kodinhoitohuoneessa, jolloin ehtisi matkojen välillä taas pestä pyykkiä sen lisäksi, että vain purkaa ja pakkaa laukkua. Varmaan mieskin sitä arvostaisi. Kunhan tämä reissujakso on ohi, taidan linnoittautua kokonaiseksi viikonlopuksi kodinhoitohuoneeseen. Saatan jopa silittää! (Mutta mitään en lupaa.)
Mukavaa maaliskuun loppua sinulle!
----
This is one of the last Outfit Of The Day -posts presenting the clothes which I've selected to January-March collection as a part of my 333-project. (The 333-project  means that I'll try to survive with 33 pieces of clothes and shoes for three months and then will select another 33 for the next 3 months. This means that I will only wear 132 pieces during 2015.)
For some reason I'm not comfortable in a white collar shirt even though it's a basic element in business clothing. With the help of this ongoing project I'm learning to like it.
In fact I'm already kind of sick of this project which I'd like to quit. After all it's a bit boring to wear the same outfits week after week for three months. Therefore I can't wait to select new set of clothes for April!
Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat